Kitarat: kitarakamat ›

Kefiiri: Insinöörimäistä järkeilyä. Jo se, että ylipäätään ryhtyy soittajaksi, on taivaanrannanmaalareiden touhua eikä se hoidu pelkän logiikan voimalla.
 
Niin on kamojen teknisten yksityiskohtien miettiminenkin insinöörimäistä järkeilyä - johtopäätökset tosin tehdään tunteella :)

Basifisti: Niin on kamojen teknisten yksityiskohtien miettiminenkin insinöörimäistä järkeilyä - johtopäätökset tosin tehdään tunteella :)
 
Juu, se on sitä taidetta justiin :)

samiko: Maailman väsyneimpiä argumentteja on että "yleisö ei huomaa"... Sitten on vielä sekin että kun soittaja itse tykkää niin se näkyy ja kuuluu soitossa, minkä yleisökin sitten huomaa.
 
Onko sitten yksittäisen konkan tai operaatiovahvistimen syy, että soittajan soitto ei toimi? Argumentin ohuus näkyy erityisesti silloin, kun satunnaisen komponentin teksti tai väri menee musiikista ohi.
 
Totta kai fiilis on merkittävä, ellei jopa tärkein osa musiikin kokemusta - raja se on kuitenkin jossain oltava. Minusta hiilikalvopotikat ja -vastukset ovat syvältä mutten silti vaihda jokaista cermetiin tai muoviseen tahi metallikalvoon. Tunnen sentään komponentteja ja kytkentöjä ehkä vähän keskimääräistä soittajaa paremmin. Kun kävelen peilin ääreen ja totean, ettei soitto toimi, on syy nimenomaan naamassa eikä värkkien konepellin alla.
 
Usein saundeista puhuttaessa laitteen käyttö vaikuttaa olevan alkeellista tai ei edes viitsitä kokeilla ja opetella. Kompura, fuzz/OD/dist, envelope, vauvau... soittimen hallinta on pitkän työn takana mutta niin on purkkien ja vahvistimienkin. Magia pois ja kas, tämä kestääkin viikkoja ja kuukausia minuuttien sijaan. Viitsinkö, vai vaihdanko uuteen, joka tuo sen instant onnen nyt ja heti kaupan hyllyltä? Vai tuoko?
 
Mainittu SRV osasi mutta niin poika soittikin ja taas soitti. Purkit olivat sormissa, kuten kitarakin. Soittamisessa raakaa perspiraatiota melkein halveksutaan "suuren inspiraation" sijaan, vaikka kaikki huiput ovat säännöllisesti osoittaneet työn merkityksen. Nathan East: "Päivän treenaamattomuuden kuulee itse, kahden päivän tauon kuulevat pändikaverit ja kolmen päivän katkon kokevat jo kuulijat."
 
Operaatiovahvistimen maagisuus, huoh, kyllä se on soittajan oma työ, josta se maagisuus syntyy.

kiinnostaa vaan hyvät biisit ja hyvä meininki
 
No kun se on just näin, eikä ne takarivin kaks rokpoliisiäijääkään tosiaan kiinnosta ketään - ja kaikkein vähiten naispuolista yleisöä :D

ituvirtanen: Onko sitten yksittäisen konkan tai operaatiovahvistimen syy, että soittajan soitto ei toimi? Argumentin ohuus näkyy erityisesti silloin, kun satunnaisen komponentin teksti tai väri menee musiikista ohi.
 
Totta kai fiilis on merkittävä, ellei jopa tärkein osa musiikin kokemusta - raja se on kuitenkin jossain oltava. Minusta hiilikalvopotikat ja -vastukset ovat syvältä mutten silti vaihda jokaista cermetiin tai muoviseen tahi metallikalvoon. Tunnen sentään komponentteja ja kytkentöjä ehkä vähän keskimääräistä soittajaa paremmin. Kun kävelen peilin ääreen ja totean, ettei soitto toimi, on syy nimenomaan naamassa eikä värkkien konepellin alla.
 
Usein saundeista puhuttaessa laitteen käyttö vaikuttaa olevan alkeellista tai ei edes viitsitä kokeilla ja opetella. Kompura, fuzz/OD/dist, envelope, vauvau... soittimen hallinta on pitkän työn takana mutta niin on purkkien ja vahvistimienkin. Magia pois ja kas, tämä kestääkin viikkoja ja kuukausia minuuttien sijaan. Viitsinkö, vai vaihdanko uuteen, joka tuo sen instant onnen nyt ja heti kaupan hyllyltä? Vai tuoko?
 
Mainittu SRV osasi mutta niin poika soittikin ja taas soitti. Purkit olivat sormissa, kuten kitarakin. Soittamisessa raakaa perspiraatiota melkein halveksutaan "suuren inspiraation" sijaan, vaikka kaikki huiput ovat säännöllisesti osoittaneet työn merkityksen. Nathan East: "Päivän treenaamattomuuden kuulee itse, kahden päivän tauon kuulevat pändikaverit ja kolmen päivän katkon kokevat jo kuulijat."
 
Operaatiovahvistimen maagisuus, huoh, kyllä se on soittajan oma työ, josta se maagisuus syntyy.
 
Yleisö ei varmaan huomaa että orkesterista puuttuisi se koko kitaristi. Tai monesti toivoisin että puuttuisi, saattaisi kuulostaa paremmalta.
 
Silti on huono argumentti että "yleisö ei huomaa".

Minusta "yleisö ei huomaa" on ihan pätevä argumentti. Uskon, että se on vedenpitävä fakta. Ei sitä kuitenkaan ainoana argumenttina tule käyttää, sillä asiassa on monia puolia. Jos yleisön edessä soittaminen on asia, johon tähdätään, niin silloin on syytä laittaa asioita tärkeysjärjestykseen sen mukaisesti. Perussoundit on hyvä saada kohdilleen, opetella kappaleet, hankkia keikat ja pitää kalusto kunnossa. Yleisö huomaa, jos kitaristi kämmäilee koko ajan, ja tällöin kannattaa minusta arvottaa treenaaminen korkeammalle kuin 1458.
 
Sitten taas toisaalta kamojen räpeltäminen on pirun hyvää ja olennaistakin hommaa, jos luonne on sellainen. Sitten kun perushommat on kohdillaan ja aletaan hinkkaamaan ilmaisua ihan enemmälti, niin kaikenlaisesta pienestä tarkkaan kohdilleen toteutetusta jutusta voi yhdessä syntyä jotain suurempaa. Hyvät piuhat paskojen tilalla, helvetin skarpiksi treenattu riffittely siinä haastavassa kertsissä, veren alkoholipitoisuus huolella säädetty optimaaliseksi ja erittäin tarkasti mietityt soundit 1458:ineen tai muine numerosarjoineen voi johtaa siihen, että yleisö huomaa tässä äiässä olevan jotain erityistä.
 
Minusta kaikenlainen vehkeiden roplaaminen (joo joo, irstailua) on arvostettavaa silloin, kun siinä on tavoitteellisuutta ja tiettyä syvyyttä. Tarkoitan tällä sitä, että oikeasti kokeillaan, kuulostellaan, nauhoitetaan ja vertaillaan, mietitään syitä ja seurauksia ja kokeillaan uudestaan. Kun ajatuksella aletaan sitä soundia metsästämään ja ajan kanssa säntillisesti kokeilemaan monipuolisesti erilaisia asioita, niin voiko sitä olla arvostamatta? Yllätyksiä voi löytyä ja näin niitä asiantuntijoita kehittyy.
 
Ja kyllä sillä kevyemmälläkin roplaamisella ja kokeileskelemisella voi olla tärkeä osa soittohommissa. Itse tykkään rämpätä kaikenlaista rojua. En ole mikään soitinrakentaja, mutta olen noihin omiin (klassisiin) kitaroihin tehnyt pieniä juttuja. Esimerkiksi viilannut hirven luusta tallaluut kaikkiin kitaroihini. Katson sen parantaneen sointia ihan oikeasti kahden kitaran kohdalla, koska toisessa materiaali oli huonoa muovia, toisessa vähän parempaa muovia, mutta käyräksi jonkun viilaama. Kolmannen kohdalla luulen ehkä vain kuvittelevani soundin parantuneen, mutta tulipahan tehtyä. Vaikka soundi ei olisikaan parantunut, niin kitarassa on nyt minun tekemäni tallaluu. Olen ollut vähän kahden vaiheilla pidänkö tuosta kitarasta, mutta nyt koen sen jotenkin mieluisammaksi ja läheisemmäksi. Ja tällä seikalla voi olla merkittäviä vaikutuksia. Soittajia on monenlaisia, mutta minunlaiselleni on tärkeää saada soitin tuntumaan hyvältä, eikä tämä ole ainoastaan järkiseikkoihin liittyvä asia.
 
Onko sillä mitään merkitystä mahdolliselle tulevalle yleisölleni, että olen vaihtanut kitarastani synteettisen luun luonnon muovaamaan luuhun? Ei ehkä ole, mutta sillä voi olla, että sen seurauksena kitara tuntuu minulle läheisemmältä. Sen kanssa kumppanuudessahan tässä musiikkia ilmoille toitotetaan.
 
Siltikin minusta on hyvä koettaa arvottaa näitä juttuja. En usko (paino sanalla usko, koska en varsinaisesti tajua elektroniikasta mitään), että 1458 on ihmelääke, jolla olisi erityisen suuri painoarvo soundin rakentamisen kokonaisuudessa. Sillä ei ehkä korvata puuttuvaa taitoa, ei vangita yleisöä haltioituneeseen transsiin tai paranneta huonoja kappaleita. Netin intoiluihin kannattaa suhtautua kriittisesti, niissä saatetaan suurennella jokseenkin vähäpätöisiä asioita. Mutta toisaalta niillä vähäpätöisilläkin asioilla voi olla merkityksensä. Jos soundin hinkkaamiseen on kova mielihalu, niin pienetkin jutut on aina eteenpäin. Oli sillä sitten vähän, paljon tai ei ollenkaan suoraa vaikutusta siihen, millaisena muut kuin itse soittaja soiton kokevat.

Penasol: Minusta "yleisö ei huomaa" on ihan pätevä argumentti. Uskon, että se on vedenpitävä fakta.
 
No sehän on vedenpitävä fakta mutta mielestäni huono argumentti silti.
 
Mietitään vaikka tosi isoa sinfoniaorkesteria. Otetaan porukasta yksi soittaja pois, fakta on ettei kukaan huomaa mitään. Onko soittaja siis turha? Poistetaan huomenna toinen soittaja porukasta - kukaan ei vieläkään huomaa mitään. Jossain vaiheessa tulee se hetki kun taas soittaja poistetaan niin joku huomaakin että hetkonen... Onko tämä viimeisenä poistettu soittaja sitten merkityksellisempi kuin edelliset poistetut?
 
Otetaan rumpalilta pari tomia pois, vähän valoistakin voisi karsia, nuo piuhat ja mikrofonit voisivat olla halvempia, monitorimiksaajalle kenkää - ei yleisö huomaa mitään.
 
Itselle vieras lähestymistapa ettei yleisö huomaa mitään. Miksei vain suoraa myönnä ettei itselle ole väliä (tai usein on, mutta piheys iskee).

samiko: No sehän on vedenpitävä fakta mutta mielestäni huono argumentti silti.
 
Mietitään vaikka tosi isoa sinfoniaorkesteria. Otetaan porukasta yksi soittaja pois, fakta on ettei kukaan huomaa mitään. Onko soittaja siis turha? Poistetaan huomenna toinen soittaja porukasta - kukaan ei vieläkään huomaa mitään. Jossain vaiheessa tulee se hetki kun taas soittaja poistetaan niin joku huomaakin että hetkonen... Onko tämä viimeisenä poistettu soittaja sitten merkityksellisempi kuin edelliset poistetut?
 
Otetaan rumpalilta pari tomia pois, vähän valoistakin voisi karsia, nuo piuhat ja mikrofonit voisivat olla halvempia, monitorimiksaajalle kenkää - ei yleisö huomaa mitään.
 
Itselle vieras lähestymistapa ettei yleisö huomaa mitään. Miksei vain suoraa myönnä ettei itselle ole väliä (tai usein on, mutta piheys iskee).
 
Lue myös se seuraava kirjoittamani kappale. Tai lause.

Näihin soittaja-hommiin, niin jokainen kuitenkin soittaa juuri sellaisilla vehkeillä, kuin haluaa tai pystyy hankkimaan. On se sitten vanha Tubescreamer vai uusi Behringer. Itseäni on ilahduttanut, kun torillakin kamojaan on myynyt maailmantähdet paljastuen totaalisiksi kamarunkkareiksi. Mutta se on sama millä soittaa, kunhan soittaa.

Se kama, minkä kokee mojovaksi, saa soittamaan paremmin. Ihmismieli toimii jännällä tavalla. Siksi mikään, mihin riittää rahkeet, ja josta tulee hyvä mieli ei ole liian kallista...

Penasol: Lue myös se seuraava kirjoittamani kappale. Tai lause.
 
Luin sen myös. "Sitten toisaalta...". Ei mielestäni mitään toisaalta. "Yleisö ei huomaa"-argumentti on huono mielestäni siltikin.
 
Parempi pistää vain kaikki peliin ja toivoa ettei "yleisö huomaisi", ja jos huomaisi, on tehnyt kaikkensa.

Soittaminen sikseen, tiettyä taidetta on musta ihan noiden soittokamojen rakentaminenkin ja se, että saa signaalin muotoiltua haluamallaan tavalla. Ei Leo Fenderkään edes osannut soittaa sitä kitaraa kuin lähinnä auttavasti, vahvistimien rakentelemisesta puhumattakaan, mutta uskon, että kykeni keskittymään oleelliseen pikkutarkan ja taikauskoisen näpertelyn sijaan (wrt. hyvä soundi tulee 1458 IC:llä, toki en edes tiedä miksi) tai kuittaamalla kaiken turhana (wrt. ei yleisö kuitenkaan huomaa mitään eroa ja itse soittotaito on tärkein).
 
Jonkun täytyy kuitenkin rakentaa ne purkit ja vahvistimet ja silloin on ihan hyvä tietää miten ne toimii.

samiko: Luin sen myös. "Sitten toisaalta...". Ei mielestäni mitään toisaalta. "Yleisö ei huomaa"-argumentti on huono mielestäni siltikin.
 
Parempi pistää vain kaikki peliin ja toivoa ettei "yleisö huomaisi", ja jos huomaisi, on tehnyt kaikkensa.
 
Jos aiheeseen mahtuu vain yksi argumentti jonka faktaisuus tai ei-faktaisuus on sivuseikka, eikä punnitsevaa pohdiskelua aiheesta suvaita, niin tämä keskustelu saa minun osaltani jäädä tähän. Vaan kylläpähän tässä jo aletaan aiheen reuna-alueita uhkaavasti lähestyäkin.

Onhan tuossa yleisölle esiintymisessä monia toisiinsa lomittuvia tekijöitä ja näkökulmia, jotka toisaalta vaikuttavat toisiinsa, mutta niiden tärkeys riippuu siitä, kenen kannalta katsotaan. Esim...
 
Yleisö ja yleisön halut ja tarpeet
Bändi ja bändin toiminta ja dynamiikka
Bändin soundi ja yksittäisten jäsenien liikkumavara siinä
Biisit ja niihin sopivat soundit
Yksittäiset soittajat ja heidän tarpeensa ja toiveensa.
Jne...
 
Yleisöä kiinnostaa hyvät biisit ja hyvä meininki. Bändiä bändin soundi ja yhteistoiminta. Yksittäinen soittaja taas voi mehustella niitä taikapiirejä oman tilansa sisällä, vaikka se yleisölle ja bändillekin olisi merkityksetöntä. Se voi kuitenkin yksittäiselle soittajalle olla merkityksellistä, joten ei sitä voi sillä kumota, että se on yleisölle merkityksetöntä.
 
Se, että kuinka paljon taikapiirejä, ym. tarvitaan, että soitto sujuu, kertoo lähinnä soittajan taidoista ja kyvyistä. Soittohenkilö vetää huonommillakin kamoilla yleisön hurratessa vieressä, kun taas amatöörillä koko homma lässähtää, kun käärmeöljy tai taikapiirit unohtuu kotiin.
 
Kyllähän se soundi toisaalta ohjaa soittamaan tietyllä tavalla. Joku soundi mahdollistaa jotain ja sulkee jotain pois, jne.. Eli ei se soundikaan mitenkään merkityksetön asia ole - ammattimiehellekään.

samiko: Kuka on ollut niin suvaitsematon ettet saisi olla sitä mieltä kuin olet?
 
Ei tässä siitä ole kyse. Kyllä täällä mieltä saa olla ja ollaankin. Viittaan vaan siihen, että mielestäni meidän välinen mielipiteenvaihto ei nyt oikein etene mihinkään suuntaan enkä usko sen olevan jatkossakaan järin hedelmällistä. Jos haluat jatkaa, niin voit toki tarkentaa väitettäsi esimerkiksi siitä, miksei asiassa ole mahdollisuutta "sitten toisaalta" -näkökulmalle. Se jäi minulle vähän epäselväksi. En takaa silti liittyväni enää keskusteluun.

teemu-t-k: ...Nää tuntuu olevan välillä vähän henkimaailman juttuja. Korvinkuultava ero ...
 
Niin... Eihän termi "psykoakustiikka" ole syntynyt pelkästään foorumeille tarkoitettuun hauskanpitoon. Mutta...
 
Laitteen/komponentin vaihtaminen toiseen ei vaikuta pelkästään soundiin. Muutokset soittotuntumassa saattavat olla oikeasti huomattavastikin soundimuutoksia suurempia. Tätä varsinkin, kun otetaan huomioon että moni hakee aina sitä samaa, "täydellistä" soundiaan eri laitteista. Vasteen nopeus, volume- ja särödynamiikka ovat avaintekijöitä siihen, että gitäteka saa soitettua ulos kaiken sen, mitä hänellä on tarjota.
 
Jos oletetaan että soittaja on perillä siitä, mitä haluaa ja on aikaisemman laitteistonsa kanssa erittäin lähellä haluamaansa tilannetta, voi jonkun op-ampin - silkkikorvalle jopa konkan - vaihto olla se viimeinen tarvittava tekijä. Vaikka tätä ei välttämättä äänitteestä kuule, yleisvaikutus fiilikseen ja sitä kautta yleisön saamaan soitantaan on melkoinen. Pelimanni soittaa paremmin, rohkeammin jne.
 
Väitän että soundista puhuessaan suurin osa itse asiassa - ja autuaan tietämättömänä asiasta - puhuu soittotuntumasta. Siitä, että vahvistimesta tulee ulos sitä, mitä mielessään kitarallaan sinne lähetti. Siksi on ilmiselvää, että kun soittotuntuman saa lähelle täydellistä, se kuullaan soundin paranemisena. Tätä siksi että nyt laitteistosta tulee ulos juuri sitä,mitä pitikin.
 
(japanintaitoisille todettakoon, että foorumiohjelma ei osaa erästä fonttia. Siksi ä)

teemu-t-k: Itse joskus selvittelin tätä...
Germanium diodeissa etenkin voi itseasiasa olla paljonkin eroja niiden sisäisen vastusarvon suhteen vaikka ns. "kynnysjännite" onkin samaa luokkaa. Sisäisellä vastuksella onkin sitten vaikutusta siihen kuinka "jyrkästi" diodi "leikkaa". Sen lisäksi kynnysjännitteetkin ovat oikeastaan vain "noin arvoja"; eli suurin piirtein samaa luokkaa ja tarkkuudella ei yleisimmissä applikaatioissa ole oikestaan paljon väliä, siis ihan sama tasasuuntaako diodi vaikka 50V käyttöjännitteen 500 mV:n vai 600 mV:n kynnysjännitteellä. Diodileikkurissahan tuo ero voi olla merkittävä mutta eivät ne datalehdet jostain kitarapedaaleista piittaa tuon taivaallista. "Precision" diodit on sitten varmaan ihan erikseen eikä niitäkään ole suunniteltu mihinkään säristimiin.
 
Pelastava tekijä on se, että tuollaisille hienovaraisille eroille korva on riittävän epätarkka...
 
Väitän, että suurempi ero on jopa germaniumien sisällä kynnysjännitteellä. Esimerkiksi D9E ja 1N34A (jota Klone-klooneissa yleensä käytetään) kynnysjännite on siinä 0,21 - 0,25 V luokkaa. Toisissa se puolestaan voi olla 0,3 V tai hieman ylikin. Piidiodien puolellakin olen mittaillut, että tuo kynnysjännite voi olla jopa alle 0,5 V tai sitten jopa sen 0,7 V. Tämä on jo saman verran kuin esimerkiksi eri värisillä ledeillä. Tämä on mielestäni se ero, minkä ihmiset enemmänkin kuulevat.
 
Sisäisen resistanssin vaikutuksesta olisi hienoa lukea tai kuulla lisää. Jos sulla on jotain hyvää lähdettä niin laita tulemaan. Mä tässä mutustelen ainakin sillä, että tuotahan voi kompensoida piirissä vastuksella. Muistaisin, että esimerkiksi säröntuotossa schottky+vastuksella päästään käytännössä samaan tulokseen kuin germaniumdiodilla.
 
Toki tärkeintähän on se, mitä soittaja itse kuulee ja kokee. Itse en kuule tai tunne mitään. Soittaminen on suoritus ja kohdallani äärimmäisen paska sellainen.

foorumiohjelma ei osaa erästä fonttia
 
Niin, ihan näin sivuhuomiona todettakoon, etteivät tällaiset vm. -97 foorumisoftat osaa kyllä nykyvaatimusten mukaan enää mitään muutakaan.

jhlamm:
Toki tärkeintähän on se, mitä soittaja itse kuulee ja kokee. Itse en kuule tai tunne mitään. Soittaminen on suoritus ja kohdallani äärimmäisen paska sellainen.
 
Taitaa olla melko yleistä, harva sitä kuitenkaan noin suoraan myöntää.
Erittäinkin paskoja suorituksia on tullut tehtyä satoja vaikka väitän osaavani jollain tasolla soittaa ja olen myös musikaalinen, keikkakokemusta on vuodesta 1976 enkä ole juuri lainkaan kiinnostunut kamojen sielunelämästä, kitaroista jonkin verran kuitenkin.
 
Onko sitten niin että mitä enemmän tietää asioita etenkin kamojen tekniikkapuolesta ja mitä syvemmällä on siinä suossa, sitä huonompi on soittajana ja/tai soittaminen ei vaan ole se oleellisin juttu, vai voiko tätä ihan noin yleistää, en tiedä kun en tunne ketään äärilaidan hifistelijäkamarunkkaria henkilökohtaisesti, joitain kamojaan jatkuvasti vaihtelevia ihan protason muusikoita kylläkin.
 
Keikkailun arjessa vuosien saatossa olen havainnut vähän samaa ilmiötä jopa opettajatasolla eli osataan opettaa, teoriatietämys on huikeeta, ei osata kuitenkaan soittaa kuin opeteltuja juttuja eikä luoda mitään omasta päästä käsin.
 
Ihmepiirit, toneritet, punakaapelit ja muut käärmeöljyt menee yli hilseen senkin takia että tiedän kokemuksesta niiden merkityksettömyyden ainakin keikoilla.
Kun tulee se "ai niin vttu tää on tää mesta" keikka niin tietää jo etukäteen että peli on hävitty, paska lavasoundi ja muukin akustiikka tekee sen että on aivan sama millä soittaa, kaikki kuulostaa yhtä paskalta jos jotain ylipäätään omasta soitostaan selvästi kuulee.