Yleistä keskustelua musiikista ›

Tässä Hesarin toimittajien näkemys vuoden 2022 parhaista levyistä. Minua ilahduttaa suuresti se, että listalle on päätynyt Einojuhani Rautavaaraa.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009263127.html

Oli siinä pari levyä joita voisi kuunnella. Ja viisi tähteä saaneiden listalla oli pari Wigwamin livelevyä. En ole koskaan oikein innostunut Wigwamista sen enempää kuin Pressastakaan, mutta livelevyt ovat aina kiinnostavia. Jospa vähitellen alkaisi mennä jakeluun.
 
Omasta puolesta mainitsen vain Rock Siltanen Groupin "Rock'n'Rollin Voima" -levyn, se on ainoita tänä vuonna ilmestyneitä levyjä joita olen huomannut kuuntelevani. Ja se Jukka Nousiaisen levy toki myös. Molemmat paranevat aina vaan mitä enemmän kuuntelee.

22 Pistepirkko: Kind Hearts Have a Run Run
Lasten Hautausmaa: Kevät

Kefiiri: Oli siinä pari levyä joita voisi kuunnella. Ja viisi tähteä saaneiden listalla oli pari Wigwamin livelevyä. En ole koskaan oikein innostunut Wigwamista sen enempää kuin Pressastakaan, mutta livelevyt ovat aina kiinnostavia. Jospa vähitellen alkaisi mennä jakeluun.
 
Kun ilmeisesti et ole progemiehiä, suosittelen lämpimästi aloittamaan tosta Wigujen "Live At Töölönranta 1975". Ehdottomasti paras bändin Gustavson-Pembroke-Pohjola-Österberg jälkeisen kauden livelevy, Wigwam "mark 3" oli tossa kyllä parhaimmassa iskussa! Provinssi-livekin on toki mulle nostalgiasyistä erittäin tärkeä, mutta ei nouse ton -75 liven tasolle.

Kaikki hyvät levyt on jo aikalailla mainittu täällä, mutta J. Karjalainen - Soulavaris on myös ollut kuuntelussa paljon. Varsinkin biisit Oulu, Wisconsin ja Keinutuoli ovat loistavaa kamaa.

King's X - Three Sides of One
Dead Cross - II
Dumari ja Oscar - Believe it or not
Spiritraiser - Ciklos

5 tämänvuotista levyä oon ostanu:
 
Sylvain Rifflet &Verneri Pohjola: Cake Walk from a Spaceship
Stromae: Multitude
Comet is Coming: Hyper-Dimensional Expansion Beam
Polyphia: Remember that you will Die
 
en muista mikä se viides oli.
 
E: nyt muistin, Kendrick Lamar: Mr Morale and The Big Steppers.

Keräsin taannoin nopeasti jokusen suosikkibiisin tältä vuodelta, rajoitin itseni yhteen per artisti: https://tidal.com/browse/playlist/cecdcb6f-2ac4-4f33-b40f-0eb9d3bd8461 Sanoisin, että heijastelee aika vahvasti myös suosikkilevyihin. Mitään aivan erityisen päräyttävää ei tänä vuonna tullut, mutta ehkä tuo The Rangen Mercury on jäänyt mieleen oikein mukavasti soljuvana albumina. Bonobon ja Pinegroven levyillä myös hyvät hetkensä. Ja Porcupine Tree oli mukava yllätys. Suomalaisista Evil Stöön Puolikas tiili tuli puun takaa ja oli kyllä erittäin asiallinen.

Paljon on hyviä kotimaisia jo mainittu, mutta lisätään vielä yksi:
 
Hoedown - XX

Elderin uutukainen, marraskuussa ilmestynyt Innate Passage oli/on myös vahva ehdokas top kolmoseen. Nyt on vaan niin että levy vaatii oikean ajan ja paikan että voisi ns. kasvaa päälle (jos on kasvaakseen). Lupaavalta ainakin kuulostaa. Elder on sillä tavalla hieno bändi että se onnistuu uudistamaan itsensä tai ainakin kuulostamaan tuoreelta ja erilaiselta joka levyllä.

Henri Henri Olavi: Tässä Hesarin toimittajien näkemys vuoden 2022 parhaista levyistä. Minua ilahduttaa suuresti se, että listalle on päätynyt Einojuhani Rautavaaraa.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009263127.html
 
Listoja on toki monia ja monenlaisissa lehdissä, mutta HS:n listassa on kyllä paljon hyvää! Ulkomaisista tykkäsin itsekin Soul Glo:sta ja Natalia Laforcade on kovaa kamaa. Antti Autiohan oli itsellänikin ykkösenä ja Stinako todellakin ansaitsee ja tarvitsee kaiken mahdollisen huomion, vaikka sinänsä ymmärrän jos kaikki eivät siitä innostu, itselläkin ensimmäisillä kuuntelukerroilla jokin tökki, mutta Ave Marian kautta se pikkuhiljaa aukesi ja on kyllä tasapainoinen kokonaisuus - jos suomessa olisi Anthony Fantanon tapainen kriitikko niin Ghostina olisi takuulla vuoden kärkisijoilla. Nelman suhteen on vähän semmoinen, että tavallaan haluaisi tykätä ja on hienoa että tämmöistä tehdään ja Aaltojen Kuohu on kyllä hyvä biisi omalla tavallaan, mutta ei tuohon meininkiin kyllä pääse sisälle. NCOn albumista tykkäsin itsekin, olisi voinut itsekin laittaa sen korkeammalle.. oon kyllä ihan pihalla näistä räppijutuista, mutta kyllä mä luulen ymmärtäväni mistä tuossa on kyse, aihe/teema on periaatteessa täysin sama kuin Gettomasan levyllä, on vaan niin että NCO tekee kaiken vähän paremmin.

Kapis: Nelman suhteen on vähän semmoinen, että tavallaan haluaisi tykätä ja on hienoa että tämmöistä tehdään ja Aaltojen Kuohu on kyllä hyvä biisi omalla tavallaan, mutta ei tuohon meininkiin kyllä pääse sisälle.
 
Samat kokemukset. Emme liene kohderyhmää. Periaatteessa ihan raikasta meininkiä.

Henri Henri Olavi: Tässä Hesarin toimittajien näkemys vuoden 2022 parhaista levyistä. Minua ilahduttaa suuresti se, että listalle on päätynyt Einojuhani Rautavaaraa.
 
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009263127.html
 
Otin randomilla tosta jotain kuunteluun, nimittäin Soul Glon. Ja ei kyllä pystynyt taas ymmärtämään kriitikon näkemystä. Vuoden paras ulkomainen levy? Sekavia riffejä ja monotonista rääkymistä. Missä ei siis lähtökohtasesti mitään vikaa mut... Spiritual Level of Gang Shit "vuoden paras yksittäinen kappale"? "Upea kitara-torvi-laulukuvio"? Aivan tunkkainen ja mielenkiinnoton se oli. On kyllä rima matalalla toimittajalla khyyyl. Kolme ja puol tähteä ehkä joo, ei nyt sentään viisi.

Piepe: Otin randomilla tosta jotain kuunteluun, nimittäin Soul Glon. Ja ei kyllä pystynyt taas ymmärtämään kriitikon näkemystä. Vuoden paras ulkomainen levy? Sekavia riffejä ja monotonista rääkymistä. Missä ei siis lähtökohtasesti mitään vikaa mut... Spiritual Level of Gang Shit "vuoden paras yksittäinen kappale"? "Upea kitara-torvi-laulukuvio"? Aivan tunkkainen ja mielenkiinnoton se oli. On kyllä rima matalalla toimittajalla khyyyl. Kolme ja puol tähteä ehkä joo, ei nyt sentään viisi.
 
Itsekin noita vähän kuunnellut ja eipä osu mullekaan suurin osa yhtään.

Miulle paras tänä vuonna kuulemani levy on Kula Shakerin 1st Congregational Church of Eternal Love and Free Hugs. Toiseksi paras on varmaankin toisen harvoin uutta musiikkia julkaisevan hippibrittiporukan The House of Loven uutuus A State of Grace.
Harmi, ettei progeosasolla ilmestynyt tänä vuonna oikein mitään mikä olisi kunnolla päräyttänyt.

Mortte: Ai House Of Lovekin on vielä kasassa? Omistan bändin kaksi ekaa, samannimistä levyä. Ei se koskaan täysillä mulle ole iskenyt, vaikka näin jopa heidän löysähkön keikkansakin aikanaan Provinsissa. Täytynnee tuota uutta koettaa!
 
Ootkos kuulu Jethron uusimman? Mun mielestä niitte paras levy sitte Stormwatchin! Ja jos psykedeliaosastokin uppoaa, niin Goatin uus levy on kyllä kans varsin hieno! Ja Faustin Punkt on kyllä hieno puhumattakaan Wigu Töölö-livestä!
 
Tuossa House of Loven uudessa levyssä minua miellytti albumin läpäisevä rento konstailemattomuus. Jotenkin tuli kotimainen, valitettavasti aikoja sitten kuopattu Poverty Stinks mieleen. Perushyviä kappaleita albumillinen tuolla A State of Gracella, mikä tuntuu olevan jo melkoinen saavutus, kun vertaa muuhun uuteen rock/popmusiikkiin, mitä julkaistaan. Ei mitään kovin mullistavaa, mutta innostuin.
Luonnollisesti Jethro Tullin The Zealot Gene on kuultu, koska JT on ollut mulle pitkään ehdottomasti yksi suurimmista suosikkiyhtyeistä. Odotin siksi uutta albumia innokkaasti, joten pettymys oli sitäkin ankarampi. Pidän sitä yhtenä bändin uran huonoimmista. En tosin ole kuunnellut sitä kuin 2-3 kertaa, kun en kyennyt millään vaikuttumaan.
Jethro Tullilta muuten on tarkoitus ilmestyä taas uusi albumi ensi vuonna. Sekin on pakko kuulla, tuli sieltä mitä tahansa.
Pitääpä kokeilla Goatia ja Faustia, ainahan sitä uusia musiikkielämyksiä metsästää. Wigwam on totta kai tuttu, vaikka juuri näitä kahta viimeisintä liveä en ole vielä kuullut (1975 ja 1991).

vanha_pieru: Tuossa House of Loven uudessa levyssä minua miellytti albumin läpäisevä rento konstailemattomuus. Jotenkin tuli kotimainen, valitettavasti aikoja sitten kuopattu Poverty Stinks mieleen. Perushyviä kappaleita albumillinen tuolla A State of Gracella, mikä tuntuu olevan jo melkoinen saavutus, kun vertaa muuhun uuteen rock/popmusiikkiin, mitä julkaistaan. Ei mitään kovin mullistavaa, mutta innostuin.
Luonnollisesti Jethro Tullin The Zealot Gene on kuultu, koska JT on ollut mulle pitkään ehdottomasti yksi suurimmista suosikkiyhtyeistä. Odotin siksi uutta albumia innokkaasti, joten pettymys oli sitäkin ankarampi. Pidän sitä yhtenä bändin uran huonoimmista. En tosin ole kuunnellut sitä kuin 2-3 kertaa, kun en kyennyt millään vaikuttumaan.
Jethro Tullilta muuten on tarkoitus ilmestyä taas uusi albumi ensi vuonna. Sekin on pakko kuulla, tuli sieltä mitä tahansa.
Pitääpä kokeilla Goatia ja Faustia, ainahan sitä uusia musiikkielämyksiä metsästää. Wigwam on totta kai tuttu, vaikka juuri näitä kahta viimeisintä liveä en ole vielä kuullut (1975 ja 1991).
 
No, Poverty Stinksistä en ole koskaan pitänyt, mutta kuuntelen joka tapauksessa tuon uuden HOL-älpyn. Viikolla ei oikein hirveästi kerkeä kuunnella, kun mulla on tapana kuunnella vähintään yksi vinyyli päivässä, jottei levysoitin ala takkuilemaan, mutta viikonloppuna viimeistään!!
 
Onpas yllättävää, ettei se uus JT kolise sulle!! Ei mullekaan ne 3 ekaa maistiaista mitenkään erityisemmin kolissu, mutta sen verran ok ne oli, että päätin sitte tilata iha boxiversion valkoisilla vinyyleillä. Js sitte ne ei kuullut kappaleet olivatki mun mielestä paljo parempia!! Pidän tosi paljo niistä kaikista akustisista ja "Mine Is the Mountain" on mielestäni valtavan hieno "päivitys" "My God"ista! Mää tiedän, että monet Jethron 60/70 -luvun musan fanit ei pahemmin perusta heidän sen jälkeisestä materiaalistaan, mää kyllä ihan tykkään, vaikka toki tuo vanha on mullekin rakkainta! Ei tuo Zealot kuiteskaan iha nouse mun mielestä "Stormwatchin" tasolle, ehkä just "Too Old to..." tasolle, koska se on mun mielestä heikoin 60/70-luvun levy heiltä.
 
Faustilta suosittelen aloituslevyksi "Faust IV"tä, jos bändi ei kerran ole tuttu, tuo Punkt on hyvin kokeellinen!! Tosin kaikki bändin levyt on sitä enempi vähempi, mutta tuo "IV" on varmasti helpoiten lähestyttävä.

Paljon hyvää listoilla.
 
Mutta progemmasta on tehnyt erityisen vaikutuksen turkulaisen Sammalen "Aika laulaa" -albumi, joka julkaistiin nyt loppuvuodesta - marraskuussakohan se oli.

AP: Paljon hyvää listoilla.
 
Mutta progemmasta on tehnyt erityisen vaikutuksen turkulaisen Sammalen "Aika laulaa" -albumi, joka julkaistiin nyt loppuvuodesta - marraskuussakohan se oli.
 
Hitto, mulla on iha unohtunu kuunnella tuo, vaikka sen kyllä levykauppa äxästä ja svartin mainosposteistaki bongasin! No, lisää kuunneltavaa lähipäiville!