Yleistä keskustelua musiikista ›

Miksi löydin Deerhoof -yhtyeen vasta nyt?

Deerhoof on unohtunut tarkistella kun siinä välissä innostuin Nik Kershawista (taas) ja sittemmin Todd Rundgrenista.

Michael Bleu eli Mikko Kananoja. Tämähän on aika kovaa soulia ja Suomesta vielä. Miksen tätäkään ole aiemmin kuullut? Välillä Spotifykin näköjään suosittelee hyvää musiikkia.

Mä oon kyllä tänä vuonna huomannut pitäväni paljon Wet Legistä, en tiedä mikä se juttu tuossa oikein on kun tavallaan nämä samat jutut on kuultu aiemmin aika samalla sapluunallakin (vrt. Breeders) mut joku sellainen henki noissa on jota harvoin tulee vastaan. Vanhemmista ulkomaisista akteista Ariel Pink's Haunted Graffitin levyjä on tullut fiilisteltyä. Suomalaisia on senverta paljon että menisi luettelemiseksi, mutta MELOn tuosta grungen ja vocoderin läpi kailottamisen yhdistelmästä olen kiinnostunut, aluksi lähinnä ihmetytti, mutta joku tuossa yhdistelmässä kiehtoo.. livenä olisi mukava nähdä tuo myös.

black midin kaikki levyt tuli kuunneltua tossa alkusyksystä, kun yhden kaverin poika intoili siitä. Hän oli Flowssa ja se olikin sitten tullut yllättäen paikkaamaan King Gizardia. Ei se tuokaan minusta mikään huikea ole, mutta kuiteski tykkään, musiikkinsa osuu jonnekin progen ja postpunkin välimaastoon, jotka on niitä minun eniten tykkäämiäni musatyylejä. Sitte alkuvuodesta tutustuin sellaiseen iha ok naisartistiin ku Diatom Deli.
 
Vanhoista bändeistä Quintessenceä, sitä brittiversiota ryhdyin kuuntelemaan vasta tänä vuonna, pidän kovastikin! Areenassa oli dokkari ekasta Glastonburystä, jossa olivat mukana. Sitte tutustuin myös Man-orkesteriin kun tuli Progfeastiin, iha ok orkka, mutta tuo Q on enempi mun makuun.

Multa meni jotenkin ihan tarpeettomasti aikanaan Camel sivu suun (kappas, pun unintended). Kuuntelin pari päivää sitten kokeeksi Mirage-levyn ja tykkäsin niin, että piti pyöräyttää kahdesti uudestaan - ja sittenpä päätinkin laittaa vinyylin tilaukseen, kun löytyi alkuperäinen Englannin ensipainos.
 
Toisaalta olen oppinut itsestäni sen, että jos jokin on progea ja 70-luvulta, tykkäämisen todennäköisyys on yleensä keskimääräistä suurempi.

Kallio Calibro. Hulppean letkeää kitaravetoista instrumentaalimusaa.

Mortte: Sitte tutustuin myös Man-orkesteriin.
 
Manin "Maximum Darkness" on mahti meininkiä.

Jucciz: Multa meni jotenkin ihan tarpeettomasti aikanaan Camel sivu suun (kappas, pun unintended). Kuuntelin pari päivää sitten kokeeksi Mirage-levyn ja tykkäsin niin, että piti pyöräyttää kahdesti uudestaan - ja sittenpä päätinkin laittaa vinyylin tilaukseen, kun löytyi alkuperäinen Englannin ensipainos.
 
Toisaalta olen oppinut itsestäni sen, että jos jokin on progea ja 70-luvulta, tykkäämisen todennäköisyys on yleensä keskimääräistä suurempi.
 
Mää kuulin kans Camelia jonninverran 80-luvun puolivälissä, kun innostuin progesta, mutta ei se sillo iskeny ollenkaan samalla lailla, kuten Wigwam, Pink Floyd, Jethro Tull, Yes, Genesis, Procol Harum ja Moody Blues. Nyt oon bändiä kuunnellu semmoset 10 vuotta, menossa bändin koko tuotannon kuunteluprojektikin (viimeisen kuuntelemani on Nude, oli muute yllättävän hyvä), ei Camelista koskaan varmasti tule suurimpia suosikkejani, mutta onhan se ihan hyvä! Toinen bändi, mikä ei aikanaan kolahtanut, on Van Der Graaf Generator, se on sittemmin kolissu kovastikin, olin jopa Savoy Teatterissa reipas vuosi sitten! On 70-luvun progessa mielestäni kamaluuksiakin, kuten Gentle Giant.

Kefiiri: Manin "Maximum Darkness" on mahti meininkiä.
 
Parhaat on mun mielestä "Do You Like It Here Now..." ja "Be Good to Yourself...". Onhan toki bändin livelätyissäki yleensä hyvä meno!

Mortte: On 70-luvun progessa mielestäni kamaluuksiakin, kuten Gentle Giant.
 
Gentle Giant on niitä harvoja progeryhmiä joita olen ihan vapaaehtoisesti kuunnellut. Kamaluutta? Höh.

Gentle Giant on jääny vähän paitsioon. mulla oli aikoinaan yks levy ja se oli muistaakseni mielestäni ok. Tais olla heidän debyyttilevy. Olisin varmaan ostanut lisää jos olis tullu käytettynä vastaan, ei tullu ja sit se vaan unhottus. Pitääkin kuunnella, ei ole juuri muistikuvaa, jonnekin Gongin suuntaan vie ajatus.

Gary Enfield: Gentle Giant on jääny vähän paitsioon. mulla oli aikoinaan yks levy ja se oli muistaakseni mielestäni ok. Tais olla heidän debyyttilevy. Olisin varmaan ostanut lisää jos olis tullu käytettynä vastaan, ei tullu ja sit se vaan unhottus. Pitääkin kuunnella, ei ole juuri muistikuvaa, jonnekin Gongin suuntaan vie ajatus.
 
Aikas kaukana Gongista. Ehkä GG:kin yritti jonkinsortin huumoria viljellä, minuun se ei ole uponnut, toisin kuin Gongin. Minun mielestä on hyvin paljo GG:n vika, että progeen liitetään esim. sellaisia määreitä, kuin itsetarkoituksellinen taitojen esittely. "Wreck" on ainut hyvä GG-biisi. Ja tosiaan yritin moneen otteeseen päästä kiinni sekä heidän ekaan että tokaan "Acquiring the Taste"-älpyyn, jotka monet heidän faninsa mainitsevat heidän parhaikseen, ei vaan uponnut. Yritin vielä "Three Friends" ja "Octopus"-älpyjäkin, mutta kun ei niin ei.

Tuo Mirage-levy toi yhtä aikaa mielikuvia Focuksesta, Allman Brothersista, varhaisesta Santanasta, jopa alkuaikojen ZZ Topista.
 
Ja lisäksi kun soolokitarasoundi hipoo sitä, mitä se Larry Carltonilla on kauneimmillaan, eihän sellaisesta voi olla pitämättä. :)

Spotifystä kaivettu Camelin Mirage kestää toista tuntia, loppupuolella on livepläjäyksiä. Ne eivät liene kuuluneet alkuperäiseen albumiin?
 
Inhottavalta kuulostaa tämä eka kappale, juuri sellaiselta mitä voisi kuvitellakin. Viittausta Don Nixin Going Downiin. Jatkan silti kuuntelua.
 
Toka biisissä huilua, hyvä, mutta tahtilajikikkailua, paha.
 
Kokonaisarvio kesken levyn: vetelää venkoilua, ei jatkoon :(

Kefiiri: Gentle Giant on niitä harvoja progeryhmiä joita olen ihan vapaaehtoisesti kuunnellut. Kamaluutta? Höh.
 
Minusta on hyvin erikoista, kun et taida erityisemmin välittää progesta, ainakaan sinfonisesta sellaisesta, mutta sitte kuiteski tykkäät Gentle Giantista. Toivottavasti olet kuunnellut King Crimsonia, sekinku lasketaan eklektiseksi progeksi niinku GG, mutta mielestäni painii iha eri sarjassa. Minusta GG:n perusongelma on siinä, että sitä Wreckiä lukuunottamatta eivät ole osanneet tehdä yhtäkään hyvää biisiä, en ole ainakaan kuullut muita.

Mortte: Minusta on hyvin erikoista, kun et taida erityisemmin välittää progesta, ainakaan sinfonisesta sellaisesta, mutta sitte kuiteski tykkäät Gentle Giantista. Toivottavasti olet kuunnellut King Crimsonia, sekinku lasketaan eklektiseksi progeksi niinku GG, mutta mielestäni painii iha eri sarjassa. Minusta GG:n perusongelma on siinä, että sitä Wreckiä lukuunottamatta eivät ole osanneet tehdä yhtäkään hyvää biisiä, en ole ainakaan kuullut muita.
 
Juu en huomannut laskea Crimsonia progeksi, sehän on vallan parasta! Mutta GG:n Octopus on ihan makoisa plätty myös. Vaikka en noin 1000 vuoteen olekaan kuunnellut. King Crimsonin Rediä tulee kuunneltua taajaankin ihan bassosoundin takia.
 
Gentle Giant on hauska porukka, niiden kikkailulla on muutakin tarkoitusta kuin esitellä virtuositeettia :D Ja soitosta puuttuvat progen inhotuselementit. Kaikki on miellyttävän kuuloista.

Kefiiri: Juu en huomannut laskea Crimsonia progeksi, sehän on vallan parasta! Mutta GG:n Octopus on ihan makoisa plätty myös. Vaikka en noin 1000 vuoteen olekaan kuunnellut. King Crimsonin Rediä tulee kuunneltua taajaankin ihan bassosoundin takia.
 
Gentle Giant on hauska porukka, niiden kikkailulla on muutakin tarkoitusta kuin esitellä virtuositeettia :D Ja soitosta puuttuvat progen inhotuselementit. Kaikki on miellyttävän kuuloista.
 
????... nyt olen vielä enemmän ymmällä. Mitkähän ne progen inhotuselementit sun mielestä ovat? Mun mielestä ku juurikin tarpeeton, typerä kikkailu on sitä, mitä inhoan kaikessa musassa ja GG on juuri sitä! No, toisaalta jos kerran kikkailu progessa ei häiritse, niin luulisi sulle sitte myös Gong ja muu vastaava Canterbury meininki kans kolisevan! Toisaalta sitte kans Wigwamin kimurantimmat levyt Fairyport ja Being, mää kun luulin, että se popimpi Nuclear Nightclub osasto ois enempi sun heiniä. Niistä Wigu-liveistä ku oli aiemmin puhetta, niin kannattaa sitte ehdottomasti tsekata tuleva Natsa-live!
 
Mutta juu, Crimsonilta olisinkin heti ekaks Red-älpyä suositellut! Onhan se bändi yks keskeisimpiä progen nimiä, mutta eipä tietty varmasti kaikille, joille proge ei ole leipälaji mielly progebändiksi, onhan bändin uusia levyjä fanittanut jopa Metallican Hammett!

Mortte: ????... nyt olen vielä enemmän ymmällä. Mitkähän ne progen inhotuselementit sun mielestä ovat?
 
Yhdellä sanalla: Genesis :)
 
Gong onkin hyvä, en ole paljon kuunnellut mutta aina tykännyt kuulemastani.
 
Ja Can! Tämän kauniimpaa ei musa voi olla:
 
https://www.youtube.com/watch?v=xiuuSoPphxI