Rock, pop, alternative ›

Angelista julkaistiin pari päivää sitten uusi versio, johon on One Directionista tuttu Zayn Malik käynyt laulamassa alkuperäisen pohjan päälle.
 
https://www.youtube.com/watch?v=PiN1q6IcxNw

On Every Street: Valleys of Neptune:sta on olemassa versio, jossa soittaa pianoa. Ja If Six Was Nine:ssa soittaa huilua. Ja kazoota Crosstown Traffic:ssä, hehehe.
 
Siis tuossa If 6 Was 9:ssa soitetaan kuin soitetaankin huilua siellä loppupuolella? Mä olen jostakin syystä pitänyt sitä vaan Hendrixin "kikkailuna" feedbackin kanssa:D... Varsinkin kun äänien välissä kuuluu "kilk" niin luulin että Jimi painelee skeban katkaisinta/mikkien vaihdinta. Kiitos infosta btw;). Selvisi tämäkin mysteeri.

sub zero: Mitäs tykkäätte tästä YLEn Hendrix -kuunnelmasta, joka on vuodelta 1994?
https://areena.yle.fi/podcastit/1-50238126
 
Tämähän kannattaa laittaa kuuntelulistalle jo siitä syystä, että radioteatteri on upea taidemuoto!

Mordax: Tämähän kannattaa laittaa kuuntelulistalle jo siitä syystä, että radioteatteri on upea taidemuoto!
 
Niinhän se on mutta vähän arveluttaa miten Jimin ja kavereiden meininki on tavoitettu. Ihan fiktiivisten kuunnelmien kuunteleminen on jotenkin helpompaa. Mutta voihan tuo olla toimivakin! Tämän turhanaikaisen ennakkospekulaation suoritettuani otan produktion kuunteluun vielä tänään.
 
Edit: no joo, olisi se huonompikin voinut olla. Chas Chandleria esittänyt tyyppi oli juuri sen oloinen mitä Chandlerista voisi kuvitellakin :)

sub zero: Mitäs tykkäätte tästä YLEn Hendrix -kuunnelmasta, joka on vuodelta 1994?
https://areena.yle.fi/podcastit/1-50238126
 
Nojoo kyllähän tuossa jollakin lailla on yritetty tavoitella Hendrixin bändiläisten keskinäistä "henkeä"... Vaikea ottaa kantaa noihin juttuihin noin muuten. Kyllä nuo samat vastaavat löytyy kaikista Hendrix-elämänkerroista. Ehkäpä tuo olisi voinut toimia paremmin englanninkielisenä versiona? Onkohan tuollaista vastaavaa pläjäystä olemassa missään esim. The Doorsista tai vaikkapa Stonesista (edes englanniksi) jonkun sorttisina radioteatteriesityksinä?

HaloOfFlies: Hendrixiltä julkaistaan maaliskuussa uusi, 10 ennenkuulematonta raitaa sisältävä levy nimeltä Both Sides Of The Sky. Biisilista näyttää tältä:
 
1. "Mannish Boy" (previously unreleased)
2. "Lover Man" (previously unreleased)
3. "Hear My Train A Comin'" (previously unreleased)
4. "Stepping Stone" (previously unreleased)
5. "$20 Fine" (previously unreleased, featuring Stephen Stills)
6. "Power Of Soul" (previously unavailable extended version)
7. "Jungle" (previously unreleased)
8. "Things I Used to Do" (featuring Johnny Winter)
9. "Georgia Blues" (featuring Lonnie Youngblood)
10. "Sweet Angel" (previously unreleased)
11. "Woodstock" (previously unreleased, featuring Stephen Stills)
12. "Send My Love To Linda" (previously unreleased)
13. "Cherokee Mist" (previously unreleased)
 
Hear My Train A Comin'-versiolla soittaa alkuperäinen Experience. Woodstock puolestaan on syyskuussa 1969 äänitetty cover-veto Crosby, Stills, Nash & Youngin ja Joni Mitchellin tunnetuksi tekemästä biisistä. Hendrix siis levytti biisin ensimmäisenä, mutta versio julkaistaan vasta nyt. Myös Johnny Winterin kanssa äänitetty Things I Used To Do on cover Guitar Slimin vanhasta biisistä. Levy on kolmas ja viimeinen osa trilogiasta, jonka aiempia julkaisuja olivat Valleys Of Neptune sekä People, Hell & Angels.
 
http://www.rollingstone.com/music/n … eviously-unheard-recordings-w513540
 
Eipä ollu kukaan kommentoinu tätä Hendrixin "viimeisintä studiolevyä". Mahtaisikohan nyt joku kommentti irrota?
 
Kuuntelen tätä just jälleen spotifystä, sillo ilmestymisen aikoihin tuli jonninverran kuunneltua. Ostin "Valleys Of Neptunen" ja "People, Hell & Angelsin" niiden ilmestyessä, mutta jätin sitte kuitenki tän hankkimatta, osittain varmaan rahapulan takia. Kyllähän tääki hienolta kuulostaa, nyt menossa "Jungle", joka siis "Villanova Junctionin" joku ensimmäinen viritelmä. Vaikka näitä nyt en täysin tyrmääkään, niin kyllähän aina voi kysyä, olisiko Henkka itse näitä koskaan julkaissut? Aikas samaa matskuahan näissä on paljo eri versioina kierrätetty, sitte aina lisätty harvinaisia täkyjä. Varmasti kaikista mielenkiintoisin tällä lätyllä on "Cherokee Mist", jossa Henkka testailee sitaria. Ilmeisesti mies kai suunnitteli iha kokonaista lättyä ton soittimen kanssa, mutta eipä sitte syystä tai toisesta sitä eteenpäin elinaikanaan vienyt. Ihmettelen kyllä, ettei rahanahne Janie-sisko ole noita nauhoituksia tuota enempää julkaissut, liekkö sitte Kramer saanut hänet pidettyä aisoissa. En nyt vielä ole tossa viimeisessä biisissä asti, mutta jotenki mulla on aiemmista kuunteluista semmonen muistuma, ettei se mussa mitään "aivan mahtava julkaisematon Hendrix-raita"-ajatuksia kirvoittanut.

Mannish Boy on hyvä tempaus, siinä on Juuri sitä menoa ja otetta mitä toivoisikin. Muuten levy kuulostaakin siltä mitä se onkin, ylijäämää ja kakkosversioita. Hienosti Jimi vetää ja musa kulkee, mutta mitään erityisen oleellista uutta ei levyllä muuten ole. Nuo Stillsin kanssa jammaillut on ihan kivoja. Ei huono levy, mutta ei erityisen tarpeellinen.
 
Tai ehkä olen vähän turhan jyrkkä; jos haluaa viettää aikaa Jimin kanssa, niin ihan hyvähän tämä on. Mutta vain jos ei jaksa pyöritellä taas niitä elinaikana julkaistuja tai niitä muutamaa parasta liveä. Niistä löytyy se Jimi, jonka mies itse halusi esitellä muille.

Noniin, lätty kuunneltu lävitse! Oli tuo "Cherokee Mist" vähä parempi ku muistin, mutta onhan se sellainen hyvin luonnosmainen. Kuulostaa muute, ettei Hendrix edes soittaisi siinä iha oikeaa sitaria, vaan sitä "sähkökitaraversiota", sehän oli sellainen pisarabodylla oleva Vox jo olemassa tuohon aikaan.
 
No jokatapauksessa ehkä ton lätyn voisi hankkia joskus, ku on tärkeämmät levyt saanu hankittua ja jos vielä hyllyssä on tilaa. On niitä mun Henkka-kokoelmassa toki muitakin puutoksia, kuten Concerts, Nine To Universe ja Band Of Gypsys 2. Oon jopa miettiny hankkia Alan Douglasin pilaamia "Crash Landingia" ja "Midnight Lightningia". Lukuisia viime vuosien Experience Legacyn livejulkaisuja en kyllä ainakaan kaikkia tule hankkimaan kuten Wintrland ja Songs For Groovy Children -boxeja.

cyberiad2001:
 
Tai ehkä olen vähän turhan jyrkkä; jos haluaa viettää aikaa Jimin kanssa, niin ihan hyvähän tämä on. Mutta vain jos ei jaksa pyöritellä taas niitä elinaikana julkaistuja tai niitä muutamaa parasta liveä. Niistä löytyy se Jimi, jonka mies itse halusi esitellä muille.
 
Olen aikas samaa mieltä, lisäisin listalle kuiteski vielä "The Cry Of Loven", "Rainbow Bridgen" ja "War Heroesin". Niistä löytyy kuiteski lähes kaikki ne biisit, mitä Hendrix meinasi julkaista tulevalla tuplallaan aika lailla valmiina versioina. Huteja ei mun mielestä ole muita ku "War Heroesilla" se Peter Gunn/Catastrophe soundinvääntö jammailu. "Loose Ends"ki on vielä aika hyvä kokonaisuus. Semmonen Hardcore-fanihan mää olen ja kuuntelen noita kaikenmaailman jälkijuttuja iha sen takia, että huippulevyt on jo niin moneen kertaan kuunneltu.

Mortte: Lukuisia viime vuosien Experience Legacyn livejulkaisuja en kyllä ainakaan kaikkia tule hankkimaan kuten Wintrland ja Songs For Groovy Children -boxeja.
 
Nuohan juuri ovat suunnilleen parasta mitä on julkaistu. Ennemmin kannattaa jättää jotain muuta hankkimatta.

Mortte: Vaikka näitä nyt en täysin tyrmääkään, niin kyllähän aina voi kysyä, olisiko Henkka itse näitä koskaan julkaissut?
 
Hendrix oli studio-perfektionisti ja tarkka siitä, mitä levyille päätyy. En ihmettelisi, vaikka hän olisi jopa masentunut siitä, että hänen keskeneräisiä ottojaan ja ties mitä studio-jammailuja on julkaistu kymmeniä levyjä.
 
Toisaalta voi olla, että jos Hendrix olisi saanut valita, jotain hyvin arvokastakin olisi jäänyt julkaisematta, vaikkapa "Pali Gap", "Peace in Mississippi" ja "Here He Comes (Lover Man)" olisivat saattaneet jäädä studion holveihin.
 
Mortte: Olen aikas samaa mieltä, lisäisin listalle kuiteski vielä "The Cry Of Loven", "Rainbow Bridgen" ja "War Heroesin".
 
Jos haluaa keskeneräisen levyn ilman rönsyjä, niin tietysti oikea valinta on "First Rays of the New Rising Sun" (jossa toki on esim. "My Friend" mutta se on "Cry of Lovellakin").

sub zero:
Toisaalta voi olla, että jos Hendrix olisi saanut valita, jotain hyvin arvokastakin olisi jäänyt julkaisematta, vaikkapa "Pali Gap", "Peace in Mississippi" ja "Here He Comes (Lover Man)" olisivat saattaneet jäädä studion holveihin.
 
Jos haluaa keskeneräisen levyn ilman rönsyjä, niin tietysti oikea valinta on "First Rays of the New Rising Sun" (jossa toki on esim. "My Friend" mutta se on "Cry of Lovellakin").
 
Tämä on tietenkin täyttä jossittelua, koska kukaan ei voi tietää, mitä Hendrix olisi tehnyt, jos olisi elänyt. Mutta veikkaan kyllä, että Pali Gap ei olisi jäänyt julkaisematta, koska muistan lukeneeni hänen kovasti pitäneen siitä. Mielestäni hän suunnitteli jossain vaiheessa tuplan julkaisun lisäksi erillisen, pelkästään instru-kappaleita sisältävän levyn julkaisua, niitähän oli kuiteski valmiina Pali Gapin lisäksi ainaki upeat "Midnight" ja "Tax Free".
 
Tosta "First Rays"-julkaisusta en koskaan innostunu enkä ole sitä hankkinut. Ihanku muka "läheinen" adoptiosisko olisi tuolloin saanut Henkkaan "yhteyden" ja iha pokkana julkaisi ton tuplan, jonka sisällöstä Henkka ei mitään varmaa ollut lyönyt lukkoon. Kansikin on tosi korni! Ja tosiaan nuo kolme mainitsemaani levyä ovat mielestäni hienoja kokonaisuuksia sitä yhtä jamittelua lukuunottamatta, mun mielestä jopa 3 little bears on varsin hieno biisi, vaikkei mies sitä ehkä ihan tosissaan edes tehnyt, kuiteski hyvä sävellys ja hienoa soittoa siinä!

Mortte: Tosta "First Rays"-julkaisusta en koskaan innostunu enkä ole sitä hankkinut.
 
Sama, kuuntelin tuoreeltaan eikä oikein tuntunut miltään. Kun taas Crash Landing on ihan kiintoisa. En tiedä mitä Jimi itse siitä olisi sanonut mutta on sitä tullut kuunneltua enemmän kuin esimerkiksi Cry of Lovea.

Kefiiri: Sama, kuuntelin tuoreeltaan eikä oikein tuntunut miltään. Kun taas Crash Landing on ihan kiintoisa. En tiedä mitä Jimi itse siitä olisi sanonut mutta on sitä tullut kuunneltua enemmän kuin esimerkiksi Cry of Lovea.
 
Mää olin kuunnellut "The Cry Of Lovea" ja niitä kahta muuta levyä jo tosi paljo siinä vaiheessa, kun adoptiosisko sai Henkan oikeudet ja alko tehdä noita omia julkaisujaan 90-luvulla. "Crash Landing" ja "Midnight Lightning" oli mulla kasetilla 80-luvulla, mutta jossaki vaiheessa ne alko sitte tökkiä, ne kai kuulosti aika kliinisiltä, ku Douglas on pyyhkiny kaikki muut raidat paitsi maestron pois ja korvannu ne studiomuusikoilla. Mutta nyt kymmenien vuosien päästä vois iha vaan mielenkiinnosta ne kuunnella. Niillähän on ainaki muutama biisi, joista adoptiosisko (tai siis varmastikin oikeasti Kramer) ei jostain syystä kai ole löytäny versioita, ei ainakaan ole noilla kolmella hänen julkaisemallaan viimeisimmällä studiolevyllä.

Mortte: Tosta "First Rays"-julkaisusta en koskaan innostunu enkä ole sitä hankkinut. Ihanku muka "läheinen" adoptiosisko olisi tuolloin saanut Henkkaan "yhteyden" ja iha pokkana julkaisi ton tuplan, jonka sisällöstä Henkka ei mitään varmaa ollut lyönyt lukkoon. Kansikin on tosi korni!
 
Jos tämä on jäänyt epäselväksi "First Rays" on käytännössä levy, minkä Kramer ja Mitchell olisivat halunneet julkaista vuonna 1971, mutta jonka sijasta joutuivat sopimusteknisesten seikkojen vuoksi julkaisemaan "Cry of Loven", jossa on vähemmän materiaalia. Siinä on siis ne biisit, jotka todennäköisimmin olisivat tulleet lopulliselle levylle.
 
Itse saa tietysti pitää mistä levystä haluaa.

sub zero: Itse saa tietysti pitää mistä levystä haluaa.
 
Onneksi näin :)
 
Esimerkiksi tuo Crash Landing kieltämättä _on_ kliininen, mutta se on semmoista kevyt-Jimiä ja sunnuntaipsykedeliaa että välillä se vaan maistuu kaikessa laimeudessaan.

sub zero: Jos tämä on jäänyt epäselväksi "First Rays" on käytännössä levy, minkä Kramer ja Mitchell olisivat halunneet julkaista vuonna 1971, mutta jonka sijasta joutuivat sopimusteknisesten seikkojen vuoksi julkaisemaan "Cry of Loven", jossa on vähemmän materiaalia. Siinä on siis ne biisit, jotka todennäköisimmin olisivat tulleet lopulliselle levylle.
 
Itse saa tietysti pitää mistä levystä haluaa.
 
Tässäpä teksti "First Rayn" enkunkielisiltä wikisivuilta, jonka on kirjoittanut toimittaja Ritchie Unterberger:
"Some Hendrix fans might take issue with First Rays of the New Rising Sun being classified as a compilation, rather than as a studio album, consisting as it does solely of studio recordings, most of them cut and/or polished shortly before his death in September 1970 ... Yet when all is said and done, it is not what Hendrix would have issued as his fourth album. No such record could be posthumously compiled, as nobody knows with absolute certainty what songs he would have included, and what additional production work he might have done on the ones he had laid down in the studio, no matter how complete they might have seemed to others."
 
Sen verran vielä Janie Hendrixistä, että se mimmi on ihan pimeä. Minusta oli mautonta julkaista tuo tupla, kun ne kaikki biisit oli kuitenkin jo noilla kolmella levyllä julkaistu ja varsinkin käyttää sen nimenä sitä, miksi Henkka sen olisi hyvin todennäköisesti nimennyt, jos olisi voinut tehdä levyn haluamallaan tavalla loppuun. Olivatpa oikeat syyt mitkä tahansa, en usko, että Mitchell ja Kramer olisivat nimenneet levyä tuoksi vuonna 1971. Ja muistan lukeneeni 90-luvulla Janien lausumia tyyliin "näin rakas veljeni olisi halunnut nuo kappaleet julkaistavan". Naisen touhut ei ole jääneet tohon tuplan julkaisuun, hänhän siirsi Henkan julkaisujen oikeuksien omistuksesta Henkan veljen Leonin syrjään, myöskin siirsi Henkan luut alkuperäisestä haudasta ja rakennutti uuteen paikkaan valtaisan mauseolomin!!
 
Tottakai ihmiset saa kuunnella tota "First Raysia", jos haluaa, minä jokatapauksessa omistin jo siinä vaiheessa nuo kolme aiempaa levyä enkä nähnyt mitään syytä, miksi olisin tuota Hendrixin "muka neljättä levyä" hankkinut.

Mortte: Minusta oli mautonta julkaista tuo tupla, kun ne kaikki biisit oli kuitenkin jo noilla kolmella levyllä julkaistu ja varsinkin käyttää sen nimenä sitä, miksi Henkka sen olisi hyvin todennäköisesti nimennyt, jos olisi voinut tehdä levyn haluamallaan tavalla loppuun.
 
No vuonna 1997 tilannehan oli se, että nuo 1970-luvun julkaisut eivät olleet enää markkinoilla. Näiden levyjen tuominen uudestaan markkinoille ei tuntunut kovin fiksulta, koska niissä oli niitä Alan Douglasin editointeja, jotka olivat saaneet käsittääkseni yksimielisen tuomion musiikin kuuntelijoilta.
 
Jotain muuta piti siis keksiä, joten aika luonteva idea, että julkaistaan se keskeneräinen levy nyt vihdoin mahdollisimman kokonaisena ja autenttisena ilman muutoksia.
 
Tämän ratkaisun puolesta puhui jo sekin, että myös Alan Douglas oli itsekin ehtinyt julkaista tämän oman versionsa keskeneräisestä levystä nimellä "Voodoo Soup" (sen sijan että olisi laittanut ne 1970-luvun levyt kiertoon uusintapainoksina). Tuolla levyllä oli kuitenkin edelleen editointeja (parit rumpuraidatkin tehty uusiksi) sekä osa kappaleista puuttui, joten senkään varassa ei voitu jatkaa.
 
Yleensäkään, en ole kuullut, että kukaan varsinaisesti olisi pitänyt järkevänä keskeneräisen levyn julkaisutapana tuota kolmen levyn settiä, mihin oli päädytty, koska se oli kaikkien osapuolten näkökulmasta vain pakon sanelema ratkaisu.
 
Naisen touhut ei ole jääneet tohon tuplan julkaisuun, hänhän siirsi Henkan julkaisujen oikeuksien omistuksesta Henkan veljen Leonin syrjään, myöskin siirsi Henkan luut alkuperäisestä haudasta ja rakennutti uuteen paikkaan valtaisan mauseolomin!!
 
En tiedä siskon osuudesta asioihin mitään, mutta olen samaa mieltä, että uusi hauta on mauton nöyrälle ihmiselle. Toisaalta perikunta on Alan Douglasista poiketen pyrkinyt julkaisemaan materiaalit autenttisina eikä jälkikäsiteltyinä uusine dubbauksineen. Tämä lienee se oleellisin asia Hendrixin suhteen ja se on nyt sentään kunnossa.

sub zero: No vuonna 1997 tilannehan oli se, että nuo 1970-luvun julkaisut eivät olleet enää markkinoilla. Näiden levyjen tuominen uudestaan markkinoille ei tuntunut kovin fiksulta, koska niissä oli niitä Alan Douglasin editointeja, jotka olivat saaneet käsittääkseni yksimielisen tuomion musiikin kuuntelijoilta.
 
Jotain muuta piti siis keksiä, joten aika luonteva idea, että julkaistaan se keskeneräinen levy nyt vihdoin mahdollisimman kokonaisena ja autenttisena ilman muutoksia.
 
Tämän ratkaisun puolesta puhui jo sekin, että myös Alan Douglas oli itsekin ehtinyt julkaista tämän oman versionsa keskeneräisestä levystä nimellä "Voodoo Soup" (sen sijan että olisi laittanut ne 1970-luvun levyt kiertoon uusintapainoksina). Tuolla levyllä oli kuitenkin edelleen editointeja (parit rumpuraidatkin tehty uusiksi) sekä osa kappaleista puuttui, joten senkään varassa ei voitu jatkaa.
 
Yleensäkään, en ole kuullut, että kukaan varsinaisesti olisi pitänyt järkevänä keskeneräisen levyn julkaisutapana tuota kolmen levyn settiä, mihin oli päädytty, koska se oli kaikkien osapuolten näkökulmasta vain pakon sanelema ratkaisu.
 
En tiedä siskon osuudesta asioihin mitään, mutta olen samaa mieltä, että uusi hauta on mauton nöyrälle ihmiselle. Toisaalta perikunta on Alan Douglasista poiketen pyrkinyt julkaisemaan materiaalit autenttisina eikä jälkikäsiteltyinä uusine dubbauksineen. Tämä lienee se oleellisin asia Hendrixin suhteen ja se on nyt sentään kunnossa.
 
Vaikuttaa, että sun Hendrix-tietous on vajanaista, joten ehkä kannattaisi lopettaa siitä kirjoittaminen tänne ja keskittyä vaan kertomaan mielipiteitä musiikista. Siis "The Cry Of Lovella", "Rainbow Bridgellä" ja "War Heroesilla" ei ole mitään tekemistä Alan Douglasin kanssa!! Hän alkoi peukaloimaan Hendrixin matskua vasta vuoden 1975 "Crash Landing" ja "Midnight Lightning"-levyillä! Nuo kolme ekana mainittua ovat Mitch Mitchelin, Eddie Kramerin ja John Jansenin kasaamia, jos noille on päällekkäisäänityksiä tehty, niin ne on kuitenkin kaikki Mitch Mitchellin, Billy Coxin, Noel Reddingin ja Buddy Milesin tekemiä eikä joitteki studiomuusikoiden, kuten Douglasin -75 levyillä. Käsittääkseni täysin samoja, mitä on tossa "First Rays"-tuplassa, en tosin sitä ole koskaan kuunnellut. Minusta olisi kyllä ollut ihan järkevää julkaista nuo kolme levyä uusiksi silloin 90-luvulla ton tuplan sijaan, ihan samalla tavoin kun Henkan elämän aikana julkaistutkin julkaistiin silloin. Mutta ei, piti lähteä julkaisemaan tätä "kadoksissa ollutta tuplaa", minun mielestä kyllä vain ihan rahanteko mielessä! Ja ei muute pidä paikkaansa tuo "perikunta pyrkinyt julkaisemaan autenttisena", mainitsin jo aiemmin, että Kramer on lisäillyt kaikuja Henkan lauluun ja myöskin tuplannut sitä ainakin 2010-luvun "Are You Experienced" uudelleenmasteroinnissa.
 
Minun käsittääkseni keskeneräisiä levyjä ei pahemmin julkaista, jos artisti itse ei ole enää elossa, taitaa tämä Henkan tapaus olla ainut laatuaan. Yleensä ne ainakin julkaistaan liitteellä -sessions. Eipä ole Brian Wilsonkaan yrittänyt kasata "Smile"-levyään vanhoista nauhoista, hän nauhoitti sen kokonaan uusiksi 2004 ja sekin on nimellä "Brian Wilson presents Smile".
 
Kun sulle ei nuo siskon toilailut ole ollenkaan tuttuja niin luepa nämä kaksi kirjaa:
 
Sharon Lawrence: Jimi Hendrix: Mies, Musiikki ja Totuus
Leon Hendrix: Veljeni Jimi Hendrix