Rummut: soittaminen ›

Kimd: Eikös musiikin itu ole kuitenkin päästä soittamaan porukalla yleisön eteen?
 
Ei tietenkään. Tai siis on tottakai jollekkin. Se että tekee sellasta musaa kun tykkää, sillä tavalla kun tykkää, on musiikin itu.

Kimd: Eikös musiikin itu ole kuitenkin päästä soittamaan porukalla yleisön eteen?
 
No yleensä rokkarit haluaa lähteä niille isoille lavoille heilumaan.
 
Mutta jos katsot näitä tuhansien raitojen miehiä (sessio muusikot), niin kyllä ne enemmän viettää siellä studioissa aikaa, kuin millään areenoilla.

Itse suosin pieniä lavoja, kun isommille ei mua päästetä.

haunted: Ei tietenkään. Tai siis on tottakai jollekkin. Se että tekee sellasta musaa kun tykkää, sillä tavalla kun tykkää, on musiikin itu.
 
Täysipainoiseen musatouhuun kuuluvat mielestäni molemmat: sekä mieleisen musan tekeminen että sen esittäminen yleisölle. Estradit toki ovat sitten pienehköjä kuten yleisömäärätkin, mutta kivaa on. Bisnespuoleen en ota kantaa :D
 
Jos oikeasti osaisin soittaa, voisi pelkkä studiohommakin olla kiintoisaa. Sellaisesta tilanteesta ei ole kokemusta. Kyllä biisit tehdään aina elävää esitystä varten.

Kyllä biisit tehdään aina elävää esitystä varten.
 
Varsinkin mm elokuvasävellykset, kaikenlainen ambient kama ja taidepläjäykset, iso osa lastenlauluista ja mainosmusa :)

Juu siis käytin hölmösti passiivia tarkoittaessani että minä ja kaverit teemme musan aina elävää esitystä varten, mutta eihän se meilläkään pidä paikkaansa kun oikein tarkemmin ajattelen :D

Kefiiri: Juu siis käytin hölmösti passiivia tarkoittaessani että minä ja kaverit teemme musan aina elävää esitystä varten, mutta eihän se meilläkään pidä paikkaansa kun oikein tarkemmin ajattelen :D
 
Joo, ymmärsin, kunhan viisastelen.

Mutta ihan oikeassa olet, tuskin joku Sergio Leonekaan on hirveästi harmitellut sitä että ei ole päässyt pitseroihin esittämään sävellyksiään elävälle yleisölle.
 
Edit: onneksi kukaan ei vielä ehtinyt huomauttelemaan, tarkoitin tietty Ennio Morriconea :D

Epämuusikko: Itse suosin pieniä lavoja, kun isommille ei mua päästetä.
 
Niin oon yleensä minäkin soitellut niillä pienemmillä.

haunted: Ei tietenkään. Tai siis on tottakai jollekkin. Se että tekee sellasta musaa kun tykkää, sillä tavalla kun tykkää, on musiikin itu.
 
Mielipiteitähän minä tässä etsin, en absoluuttista totuutta :)

Kefiiri: Mutta ihan oikeassa olet, tuskin joku Sergio Leonekaan on hirveästi harmitellut sitä että ei ole päässyt pitseroihin esittämään sävellyksiään elävälle yleisölle.
 
Edit: onneksi kukaan ei vielä ehtinyt huomauttelemaan, tarkoitin tietty Ennio Morriconea :D
 
No se sitten pääsi lopulta esittämään niitä valkokankaille.

Itte ainakin teen omaa kummallista musaani ihan vain siksi, että silloin tällöin syntyy jonkinlainen idea ja se tekee mieli jalostaa soivaan muotoon. En ole koskaan ottanut lähtökohdaksi sitä, että musiikkiani välttämättä esitettäisiin livenä missään. En haluakaan antaa sellaisen ajatuksen ohjata tekemistäni, sillä monissakin tapauksissa käytännön toteutus livenä voisi olla joko hirmu kallista - tai vähintään taloudellisesti täysin kannattamatonta - jos kohta muutenkin hankalaa. Se on toisaalta myös vapauttavaa, kun ei tarvitse miettiä, miten homma toimisi keikalla: sen kun vaan kokeilee rohkeasti mitä mielikuvituksellisimpia ratkaisuja.

Aihe on kiintoisa vaikka meneekin vähän ohi ketjun otsikosta. Antaahan se taiteellista vapautta jos ja kun ei tarvitse miettiä sitä onko sävellys toteutettavissa elävänä. Ja miksipä pitäisi toteuttaakaan jos pääasia on se säveltäminen, kun kokonaisuuden saa kuitenkin halutessaan kuuluville muilla keinoin.
 
Musiikin itua voi tosiaan lähestyä ihan perustellusti monesta eri suunnasta.

https://www.youtube.com/watch?v=fwhJ46utMz4
Soitan rumpuja tässä bändissä. Usein koko porukalla ja joskus vähän rokimpaa juttua näiden samojen tyyppien kanssa ketä nyt sattuu kämpille ilmestymään.
Ollaan oltu kaikki keskenään ystäviä ihan räkänokista asti, jos ei tätä niin sitten tehtäisiin jotain muuta yhdessä.

Rikkinäisellä mikrofonilla (1 kpl) otettu duoimprovisaatio kuoriutui bassopäällekkäis-hetkessäelämisäänityksen myötä digijulkaisuksi.
 
https://heikkiruokangas.bandcamp.com/album/j-u-s-t

Eipä muuta kuin tämän musiikkinäytteen siivittämänä hauskaa joulua kesän ja kärpästen voimin!
 
https://www.youtube.com/watch?v=laagAAWYSPM

Tein tympeän videon
 
https://www.youtube.com/watch?v=gCyC8T9JmU0

...ja vieläkin tympeämmän. Klikkitreeni se mielen matalana pitää.
 
https://www.youtube.com/watch?v=v8u7zTgNbWI

On haastavaa leipoa Burn alkuperäisen klikittömän raidan sisään. Mutta sainpas talteen. https://www.youtube.com/watch?v=rqK6GE59oU4