Yleistä keskustelua musiikista ›

Gary Enfield: En ole asiaan juurikaan perehtynyt, mutta olettaisin, että nuorison hahmottuminen kuluttajaryhmäksi 50-luvun amerikoissa oli merkittävä myötätekijä. Kaupalliset intressit tukivat vahvasti nuorisokulttuurin syntyä. Plus että rock itsessään oli energisoivaa musaa, eli täytti paikkansa. Oma lukunsa on sitten rokin leviäminen muualle maailmaan. Oisko moniakaan kiinnostanu samoissa määrin jos se ois tullu muualta kuin amerikoista?
 
Veikkaan, että rockin energia olisi vedonnut nuoriin, ihan sama missä se olisi syntynyt. Toinen asia on se, kuinka moni nuori sitä olisi koskaan kuullut, mikäli se ei olisi syntynyt Jenkeissä. Siellä kun varmaankin oli isoimmat systeemit sen levittämiseen ja muutenkin Jenkkilät oli ainakin länsimaiden huomion kohteena tuolloin, heidän elämänmenoaan ihannointiin kaikin tavoin. Käsittääkseni ainakin täällä Suomessa. On toki mahista, ettei rokista koskaan olisi tullut näin valtaisaa, jos ei Elvis & co olisi päättäneet alkaa "pelleillä" Arthur Crudupin biisillä.
 
Ehkä tämäkin on Pesosen mielestä taas vaan sitä narratiivia, mitä rockissa tykätään kertoa eikä sillä ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Ehkä kaikki vaan on silkkaa sattumaa. Ihan sama, minä olen onnellinen, että rock syntyi!

"Narratiivi" -sana kuuluu ehdottomasti tämän vuosikymmenen hevonpaskabingoon.

Ai. Munsta narratiivi on tosi käytännöllinen sana.

Henri Henri Olavi: Ai. Munsta narratiivi on tosi käytännöllinen sana.
 
Se onkin ns. sivistyssana, josta juntit eivät ymmärrä mitään.

StJerky: "Narratiivi" -sana kuuluu ehdottomasti tämän vuosikymmenen hevonpaskabingoon.
 
Sen voi korvata ihan kotoperäisellä sanalla kertomus.

Gary Enfield: Sen voi korvata ihan kotoperäisellä sanalla kertomus.
 
Näh. Ei oo niin hyvä. Sama kuin esim. "about" on paljon parempi kuin "noin".

StJerky: Eivätkä yleensä sanan käyttäjätkään.
 
No joo...
 
Aika lailla näin on.

p130: Oon kuullut, että video ois tappanut radiotähden.
 
Nyt kävi jo niin, että Spotify oli tappanut kellari roktähden, kun Spotify vei siltä rahat.

Anonymous-jazz: Nyt kävi jo niin, että Spotify oli tappanut kellari roktähden, kun Spotify vei siltä rahat.
 
Kun minä olin pieni niin sanottiin että levy-yhtiöt ja managerit vie artistin rahat. Aina joku vie niiltä rahat.

Nykyään homma on kehittynyt sen verran että rahaa ei varsinaisesti viedä, kun ei sitä mistään tulekaan. En tajua miten voi olla tuollainen systeemi kuin Spotify. Varmaan siihenkin joskus tulee maksumuuri kuten lehdille. Lehdethän jakoivat alkuun sisältöä netissä ilmaiseksi kunnes hokasivat että eihän tässä ole mitään järkeä.

gotthard: Kun minä olin pieni niin sanottiin että levy-yhtiöt ja managerit vie artistin rahat. Aina joku vie niiltä rahat.
 
Ei kannata alkaa artistiksi eikä maanviljelijäksi. Joku on aina vienyt niiden rahat.

Kefiiri: Nykyään homma on kehittynyt sen verran että rahaa ei varsinaisesti viedä, kun ei sitä mistään tulekaan. En tajua miten voi olla tuollainen systeemi kuin Spotify. Varmaan siihenkin joskus tulee maksumuuri kuten lehdille. Lehdethän jakoivat alkuun sisältöä netissä ilmaiseksi kunnes hokasivat että eihän tässä ole mitään järkeä.
 
Siinä vaiheessa minä yksinkertaisesti lopetan Spotifyn kuuntelun. Levyhyllystä kun alkaa jo löytyä kaikki maailman parhaimmat levyt. Eipä ole PJ Harveyn "The Hope Six Demolition Project"in jälkeen ilmestynyt yhtään maailman parhaat levyt -sarjaan kuuluvaa täysin uutta julkaisua. Ja jokatapauksessa lempiartistieni levyt julkaistaneen vinyylinä vielä pitkään.
 
Saan toisaalta perverssiä nautintoa siitä, että typerät mainostajat maksavat kuunteluni.

Narratiivi on narraamista, totta kai. Suuret ikäluokat ovat narranneet maailman uskomaan että heidän sukupolvipyrkimyksensä ja -solidaarisuutensa on edistystä josta pitää olla kiitollinen, ja rock and roll saa luvan palvella eräänä osatekijänä tässä keitoksessa.

Kyllähän menestyneen brändätyn artistin taustalta löytyy aina suurempi koneisto.
 
Siinä kun silloin 90-luvun alussa tämä laulava talonmies Sepi Kumpulainen ponnahti hetken pinnalle soittamalla pelkällä barreotteella kitaraa ja lauloi "Armotonta Menoa", tippadai dappadai. https://www.youtube.com/watch?v=R2F9milTpVs
 
Sitten kuulemma joku Helsinkiläinen HIFI-kauppias kusetti siltä hyvät rahat uusista stereoista, joihin meni suurin osa Sepin silloisista keikkatienisteistä.
 
Antti Tuisku taas laitettiin heti IDOLSIN jälkeen sinne tanssikouluun ja sillä oli iso tiimi suunnittelemassa levy-yhtiön kautta artistin brändiä.
 
Oli koreografit, puvustajat, kiertuemanagerit, levy-yhtiön tuottajat, sovittajat jne.
 
Sepi putosi pinnalta pois, koska ei osannut sen barresoinnun enemmän repertuaaria ja tässä koko musiikin viihdeala tiivistettynä. Että jos et pysty uudistumaan, niin yleisö hylkää.
 
Antti Tuiskulla vieläpä sen faniryhmän ikä on suunniteltu tarkkaan teini-ikäisille.
 
Mutta jos Antti Tuisku vaihtaisi trubaduuriksi ja soittaisi akustista kitaraa barresoinnuilla ja laulaisi jostain Hirviöstä joka tulisi häntä vastaan. Eipä varmaan sillä olisi sen jälkeen enää paljon nostetta artistina. Vaan Antin fanithan hylkäisi sen ensimmäisenä. Sekin on suora esimerkki fanikunnasta, jonka musiikkityyli pidetään miltei aina samanlaisena.
 
Edit: https://www.youtube.com/watch?v=cI1ZbBwEA-c Täällä on kovaa asiaa julmasta kaupallisesta musiikkialasta.

Anonymous-jazz: Kyllähän menestyneen brändätyn artistin taustalta löytyy aina suurempi koneisto.
 
Siinä kun silloin 90-luvun alussa tämä laulava talonmies Sepi Kumpulainen ponnahti hetken pinnalle soittamalla pelkällä barreotteella kitaraa ja lauloi "Armotonta Menoa", tippadai dappadai. https://www.youtube.com/watch?v=R2F9milTpVs
 
Sitten kuulemma joku Helsinkiläinen HIFI-kauppias kusetti siltä hyvät rahat uusista stereoista, joihin meni suurin osa Sepin silloisista keikkatienisteistä.
 
Antti Tuisku taas laitettiin heti IDOLSIN jälkeen sinne tanssikouluun ja sillä oli iso tiimi suunnittelemassa levy-yhtiön kautta artistin brändiä.
 
Oli koreografit, puvustajat, kiertuemanagerit, levy-yhtiön tuottajat, sovittajat jne.
 
Sepi putosi pinnalta pois, koska ei osannut sen barresoinnun enemmän repertuaaria ja tässä koko musiikin viihdeala tiivistettynä. Että jos et pysty uudistumaan, niin yleisö hylkää.
 
Antti Tuiskulla vieläpä sen faniryhmän ikä on suunniteltu tarkkaan teini-ikäisille.
 
Mutta jos Antti Tuisku vaihtaisi trubaduuriksi ja soittaisi akustista kitaraa barresoinnuilla ja laulaisi jostain Hirviöstä joka tulisi häntä vastaan. Eipä varmaan sillä olisi sen jälkeen enää paljon nostetta artistina. Vaan Antin fanithan hylkäisi sen ensimmäisenä. Sekin on suora esimerkki fanikunnasta, jonka musiikkityyli pidetään miltei aina samanlaisena.
 
Edit: https://www.youtube.com/watch?v=cI1ZbBwEA-c Täällä on kovaa asiaa julmasta kaupallisesta musiikkialasta.
 
Käsittääkseni Sepilläki oli loppuvaiheessa manageri, sehän puki sen Elvis asuun ja laittoi konetaustojen päälle laulamaan "dippaidaita", tais nimi olla Euro-Sepi! Ei se vissiin menny "suuressa yleisössä" lävitse.
 
Sehän se just on mielestäni nykymusassa ikävää, kun bändien täytyy tehdä sama levy kerta toisensa jälkeen, koska ne pelkää, että fanit muute hylkää. Onhan nuo monien bändien hardcore-fanit olleet aika armottomia, esim. Metallica sai St. Anger ja myös Lulu-levyistään melkoisesti paskaa niskaan. Minusta taas molemmat ovat hienoja, kun eivät niissä yrittäneet mitään "fanien miellyttämistä", sitte Death Magnetic taas on iha paska, ku sehän tehtiin paljolti pitkällisten tuottajan kanssa pohdittujen "mikä on Metallican syvin olemus" -kokousten jälkeen.
 
Ja juu, kyllä vanhojen klassikkoartistienki nousussa huipulle promootiolla oli iso merkitys, muistan lukeneeni esim. että Chas Chandler pisti ystäviään ostamaan isoja määriä "Hey Joe"-sinkkua, jotta saatiin Henkka listoille.

Kefiiri: ...Spotify. Varmaan siihenkin joskus tulee maksumuuri kuten lehdille.
 
Mikä maksumuuri? Sellainenhan on jo, kuukausimaksu. Tai sitten olet niitä harvoja tässä maailmassa jotka kiduttavat itseään sillä jatkuvalla (skeidalla) äänimainonnalla levynkuuntelun välissä...?

lukethesis: Mikä maksumuuri? Sellainenhan on jo, kuukausimaksu. Tai sitten olet niitä harvoja tässä maailmassa jotka kiduttavat itseään sillä jatkuvalla (skeidalla) äänimainonnalla levynkuuntelun välissä...?
 
Olen just niitä. Kehuin toisessa ketjussa Virtasen Hal-00 -levyn kantta ja innostuin sitten kuuntelemaan levyä Spotifystä. Tunnelman piluu oli totaalinen, kun alun puhelinkeskustelun jälkeen odotin siitä saumattomasti lähtevää Clark Kentin aloitusta, ja tulikin kolme mainosta!
 
Maksumuurilla tarkoitin että oikeasti jäisi musa tyystin kuulematta jos ei maksa. Yleensä kestän ne mainokset, mutta Virtasen draaman kaaren katkeaminen otti koville.

Kefiiri: Olen just niitä. Kehuin toisessa ketjussa Virtasen Hal-00 -levyn kantta ja innostuin sitten kuuntelemaan levyä Spotifystä. Tunnelman piluu oli totaalinen, kun alun puhelinkeskustelun jälkeen odotin siitä saumattomasti lähtevää Clark Kentin aloitusta, ja tulikin kolme mainosta!
 
Maksumuurilla tarkoitin että oikeasti jäisi musa tyystin kuulematta jos ei maksa. Yleensä kestän ne mainokset, mutta Virtasen draaman kaaren katkeaminen otti koville.
 
Olet kova tyyppi. Hattua nostan. Mä en siedä mainoksia missään. Mulla lähtee aina järki kun kuulen tai näen mainoksen. Tulee päälle sellainen kunnon murhamoodi.

Joskus niissä mainoksissa puhui viehättävän tekosöpö naisääni. Ei se tainnut olla oikean ihmisen ääni, mutta ihan innolla odotin että koska se taas tulee selittämään :)