Etno, proge, latin ›

Miten täällä ei oo noille ketjua?
 
Jos ei oikeasti ole tuttu niin ovat ottaneet sellaisen pan-germaanisen pronssi/rautakausi otteen ja koittaa toteuttaa sitä aika autenttisesti. Jos se noiden visio vastaa sitä mitä 500 ennen kristusta alkaen on oikeasti laulettu, ei oo kauhean vaikea päätellä millainen jatkumo on esmes nykyiseen mustaan metalliin syntynyt.
 
Eli väkevästi transsahtavaa ja aggressiivista noitarumpuilua.
 
Tsiigatkaa niin fiilaatte ja jos ei maistu niin vikahan ei oo musiikissa.

Livenä olisi kiva nähdä jossain intiimissä paikassa. Musansa on hyvää fiilistelyä kun on himassa villasukat jalassa ja itse tehty suitsuke ja blossi palaa.

Ei tuo uusin levy ainakaan ensikuuntelemalta iskenyt. Täytyy kuunnella noita vanhoja, kun on nyt jonkinaikaa kun olen viimeeksi kuunnellut. Vähän tuntuu, että tämäkin bändi, niinkuin monet muut nykyisin, on jääny täysin tyylinsä vangiksi eikä yhtään uskalla uudistaa meininkiään, jottei vaan "fanit suutu". Viimeinen "Marduk"-kipale oli mielenkiintoisin!

Mortte: Vähän tuntuu, että tämäkin bändi, niinkuin monet muut nykyisin, on jääny täysin tyylinsä vangiksi eikä yhtään uskalla uudistaa meininkiään
 
Mitenpä lähtisit uudistamaan noin tiukasti spesiföityä tyyliä? En sano etteikö se voisi toimiakin, mutta silloin koko konsepti menisi aika uusiksi.

Henri Henri Olavi: Mitenpä lähtisit uudistamaan noin tiukasti spesiföityä tyyliä? En sano etteikö se voisi toimiakin, mutta silloin koko konsepti menisi aika uusiksi.
 
Näkisin kyllä, että tommosta shamaanimeininkiä voi esittää monipuolisemminkin. Tuo uus levy oli vähän tasapaksu, oli siellä jotaki "primitiivisempiäkin" kohtia, mutta kyllä niitä olisi voinut olla vielä vähän rajumpiakin, vaikkapa vain nopeampia rytmejä jossakin välissä. Eihän tällainen shamaanitouhu rockmusassa mikään uusi juttu ole, varsin hienosti ja mielestäni vivahteikkaimmin semmosta etenkin livetilanteissa veti oma Sielun Veljemmekin, sitten on ollut Unkarissa Vagtazo Halottkemek. Magmallahan se kans ollu iha oma universuminsa omatekoisine kielineen ja aika monissa heidänkin jutuissaan on shamanismia. Ja sittenkin ajattelee vielä sitä ihan alkuperäistä meiningiä, mitä Heilung varmastikin yrittää tuoda nykypäivään, niin on siellä ollut varmasti aika kovat menot välillä. Täytyy tosiaan kuunnella noita aikaisempia levyjä, muistelen, että niissä olisi ollut enempi vaihteluja. Ja vielä, että kyllähän bändi on meininkiinsä tuonut modernejakin elementtejä, niin ei heidän minun mielestä missään ennalta sovitussa konseptissa tarvitsisi pysytellä.

Minusta olisi oksettavaa jos tuota vietäisiin rockimpaan suuntaan. Hyi olkoon. Saati sitten että jotain metallimusaa sekoitettaisiin mukaan. Yäk. Snadit elektoniikat sopii sekaan kyllä hienosti, kuten nyt onkin. Magma on toki kiva, mutta onneksi on vain yksi Magma.

No en minäkään tuota nyt rockinpaan suuntaan haluaisi viedä, saatikka metallinpaan. Ehkäpä jonnekin maailmanmusasuuntaan, ei joku bändin aiemmin käyttämätön akustinen kielisoitin välttämättä pahentaisi tuota.
 
Tällä bändillä ei välttämättä ole Heilungin kanssa yhtään mitään muuta tekemistä kuin ehkä nimi, heidän "mystiikkansa" kun on ihan kieliposkessa tehtyä. Kuiteski shamanismia heidänki meiningissä on ja vallan hienosti toimi keikalla Helsingin Juhlaviikoilla Hesarin toimittajan osittaisesta nihkeydestä huolimatta. Jokatapauksessa heidän aika vasta ilmestynyt levynsä on varsin hieno ja vivahteikas siitäkin huolimatta, että eivät kans pahemmin ole tyyliänsä muuttaneet:
 
https://www.youtube.com/watch?v=09lBzrAI3b8

Henri Henri Olavi: Mitenpä lähtisit uudistamaan noin tiukasti spesiföityä tyyliä? En sano etteikö se voisi toimiakin, mutta silloin koko konsepti menisi aika uusiksi.
 
Tätä mietin kun niitä sumerilaisia kuuntelin. Aloin meinaan miettimään et mikäs siinä jos pitää laajentaa horisontteja mutta kovasti kuulost korvaani siltä että pohjanmeren viikingit seilas huiluttamaan sumeriksi sen sijaan että olis mallinnettu sitä sumerilaista ees jotenkin.
 
Ja sitäkin ON tehty.

Mortte: Näkisin kyllä, että tommosta shamaanimeininkiä voi esittää monipuolisemminkin. .
 
Ei se niiden konsepti oo shamanistella menemään vaan elävöittää rauta-pronssikauden vaihteen äänimaisemia.

Kuuntelinpas nyt sitten bändin ekan "Ofnir"-älpyn ja kuten muistinkin, se on paljon mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kuin tuo uusin, kuten myös synkkäsävyisempi ja aggressiivisempi. Vie minut ihan eri lailla jonnekin syvälle!! Täytyy tässä toki kuunnella bändin toka "Futha" ja sitten myös tuo uusin toisen kerran, ehkä sekin aukeaa useammalla kuuntelulla ja mahdollisesti myös kun levyt kuuntelee järkässä. Tolla ekalla levylläkinhän on paljon suoranaista kerrontaa ja kun kielestä ei ainakaan suomenkielinen saa mitään selvää, voi tämä tökkiä joitakin kuulijoita. Minusta kyllä nuo kerrontavaiheetkin kuulostaa mielenkiintoiselta. En tiedä, onko sitte fyysisissä julkaisussa kerrottu englanniksi noiden tekstien sisältöä, wikipediassa ei puhuta muista kuin, että olisivat muinaisia runoja. Liekkö siis näissä Heilungin levyissä varsinaisesti mitään sen kummempaa tarinaa niinkuin on esim. Magman levyissä.

Mortte: Kuuntelinpas nyt sitten bändin ekan "Ofnir"-älpyn ja kuten muistinkin, se on paljon mielenkiintoisempi ja monipuolisempi kuin tuo uusin, kuten myös synkkäsävyisempi ja aggressiivisempi. Vie minut ihan eri lailla jonnekin syvälle!!
 
Totta. Näinhän se on mielestäni aina: eka levy (tai demo) parasta ja sen jälkeen alkaa homma hiipua.

Henri Henri Olavi: Totta. Näinhän se on mielestäni aina: eka levy (tai demo) parasta ja sen jälkeen alkaa homma hiipua.
 
Ehkä monilla nykyartisteilla, mutta harvemmin oli kyllä 60/70 -luvun orkilla, aika monilla paras levy on kolmas tai neljäs. Ja toisaalta Tom Waitsin kultakausi alkoi vasta 80-luvulla! Ja on niitä hienosti kehittyviä nykyorkkiakin: tuon tässä ketjussa aiemmin mainitsemani Goatin paras levy on ollu kolmas eikä neljäs uusinkaan sille paljoa häviä! Myöskin Etelä-Korealaisella Jambinai orkesterilla toka levy on paras tähänastisista, kolmaskaan ei huono toki ole.
 
Edit: niin tuli vielä mieleen, että mun ja vissiin monen muunki mielestä Beatlesin paras levy on Revolver, joka oli niitte seitsemäs levy. Ja Rollareitten taas Beggars Banquet, joka oli kans niitte seitsemäs.

Mortte: Ehkä monilla nykyartisteilla, mutta harvemmin oli kyllä 60/70 -luvun orkilla, aika monilla paras levy on kolmas tai neljäs. Ja toisaalta Tom Waitsin kultakausi alkoi vasta 80-luvulla! Ja on niitä hienosti kehittyviä nykyorkkiakin: tuon tässä ketjussa aiemmin mainitsemani Goatin paras levy on ollu kolmas eikä neljäs uusinkaan sille paljoa häviä! Myöskin Etelä-Korealaisella Jambinai orkesterilla toka levy on paras tähänastisista, kolmaskaan ei huono toki ole.
 
On toki aina poikkeuksia.