Etno, proge, latin ›

Floyd on aika samassa tilassa ollut kuin esim. Genesis tai Stones mitä pitkän linjan bändeihin yleensäkin tulee. Silloin kun kaikki jäsenet tekevät musaa yhdessä niin silloin muodostuu se "kiintoisin" musa (ainakin omasta mielestäni). Sitten kun aletaan tehdä jäsen tai kaikki bändiläiset erikseen musaa niin pahimmillaan tulee tyyliin "sillisalaattia" eli sitä sun tätä... Tietysti poikkeuksiakin löytyy mutta pääsääntöisesti PF:n kohdalla Gilmour tekee mielestäni "parempaa" (no ainakin itseäni kiinnostavampaa) matskua kuin Waters.

Regalis Apertura: Floyd on aika samassa tilassa ollut kuin esim. Genesis tai Stones mitä pitkän linjan bändeihin yleensäkin tulee. Silloin kun kaikki jäsenet tekevät musaa yhdessä niin silloin muodostuu se "kiintoisin" musa (ainakin omasta mielestäni). Sitten kun aletaan tehdä jäsen tai kaikki bändiläiset erikseen musaa niin pahimmillaan tulee tyyliin "sillisalaattia" eli sitä sun tätä... Tietysti poikkeuksiakin löytyy mutta pääsääntöisesti PF:n kohdalla Gilmour tekee mielestäni "parempaa" (no ainakin itseäni kiinnostavampaa) matskua kuin Waters.
 
Minusta Waters on ollu paljo tärkeämpi Floydille kuin Gilmour, mutta muuten olen samaa mieltä. Aika harvan fanittamani bändin soolomatsku on mun mielestä hyvää, toki löytyy poikkeuksia. tykkään kovasti niin Pohjolan, Gustavsonin kuin Pembrokenkin älpyistä vaikka Wigwam on toki se paras tässäkin tapauksessa. Myös Kevin Ayers teki mielestäni parempia levyjä kuin ollessaan Soft Machinessa, tosin oli vain sen ekan levyn verran.

Kaipa se se, että Waters ja Gilmour tarvitsivat toisiaan vastavoimaksi. Kun homma liukui Watersin diktatuuriksi Final Cutilla viimeistään, niin loppu oli edessä bändinä. Sen jälkeen on hommailtu vain yes-miesten kanssa, joten on sikäli sitten yksitotisempas touhua. Toki Division Bell oli periaatteessa bändilevy, mutta olihan siellä taustajoukkoa sekaantumassa melkein samaan tyyliin kuin Lapse:lla. Joka tapauksessa paras kiekko, mikä Floyd-leiristä on putkahtanut The Wallin jälkeen.

Waters oli enemmänkin visionääri, kun taas Gilmourilla sitten oli huomattavasti enemmän musiikillista kompetenssia. Mun mielestä se on aika selkeästi havaittavissa Momentary Lapse of Reasonilla ja Division Bellillä: biisithän on periaatteessa ihan ok ja tuotanto viimesen päälle, mutta lopputulos on jotenkin niin kertakaikkisen hengetöntä muniinpuhaltelua että ei vaan jaksa.
 
Watersin soololevyt on ihan heittämällä huomattavasti mielenkiintoisempaa kuunneltavaa kuin mikään Gilmourin Floydin tuotos ja esim. Amused to Death on kestänyt aikaa ihan helvetin hyvin. Ei häviä mun mielestä juuri pätkääkään vaikkapa The Wallille.

cyberiad2001: Kaipa se se, että Waters ja Gilmour tarvitsivat toisiaan vastavoimaksi. Kun homma liukui Watersin diktatuuriksi Final Cutilla viimeistään, niin loppu oli edessä bändinä. Sen jälkeen on hommailtu vain yes-miesten kanssa, joten on sikäli sitten yksitotisempas touhua. Toki Division Bell oli periaatteessa bändilevy, mutta olihan siellä taustajoukkoa sekaantumassa melkein samaan tyyliin kuin Lapse:lla. Joka tapauksessa paras kiekko, mikä Floyd-leiristä on putkahtanut The Wallin jälkeen.
 
Mun mielestä "The Final Cut" on parempi ku kumpikaan Gilmour-johtoinen kiekko, toki heikoin Waters-kauden levyistä. Aikanaan se kyllä kuulosti erittäin sisäänpäinkääntyneeltä eikä auennut mulle, mutta viimeisen 10 vuoden aikana olen alkanut digata sitäkin, samoin kylläkin myös Momentaryä ja Divisionia ja jopa Endless Riverissäkin on ainaski vähän sitä Floyd-magiaa! Ehkä se on vain sitä, että olen melkoinen fanboy.

Mortte: Mun mielestä "The Final Cut" on parempi ku kumpikaan Gilmour-johtoinen kiekko, toki heikoin Waters-kauden levyistä. Aikanaan se kyllä kuulosti erittäin sisäänpäinkääntyneeltä eikä auennut mulle, mutta viimeisen 10 vuoden aikana olen alkanut digata sitäkin
 
Minäkin diggaan. Se on tosissaan vaikeammin sulatettava levy, mutta kyllä se aukeaa.

Mulle henkilökohtaisesti taas kaikki Wallista eteenpäin on jokseenkin keskikastia. Wallkin olisi ollu parempi jos se ei ois ollu tupla. Watersin soolot - ne mitä olen kuullut - menee samaan kategoriaan kuin muutkin, ok, muttei oikein innosta. Tuntuu, että sanottavat tuli koko porukalta sanottua jo aiemmassa tuotannossa.
Learning to fly oli piristävä biisi, mutta en mä sitä koko levyä sitten montaa kertaa loppujen lopuksi pyörittänyt. Suosikit Atom Heart Motherista Wish You Were Hereen on taas jo likimain ulkomuistissa. Hyvin harvoin tulee kuunneltua. Tämä toki koskee valtaosaa vanhoista suosikeistani.

Gary Enfield: Mulle henkilökohtaisesti taas kaikki Wallista eteenpäin on jokseenkin keskikastia. Wallkin olisi ollu parempi jos se ei ois ollu tupla. Watersin soolot - ne mitä olen kuullut - menee samaan kategoriaan kuin muutkin, ok, muttei oikein innosta. Tuntuu, että sanottavat tuli koko porukalta sanottua jo aiemmassa tuotannossa.
Learning to fly oli piristävä biisi, mutta en mä sitä koko levyä sitten montaa kertaa loppujen lopuksi pyörittänyt. Suosikit Atom Heart Motherista Wish You Were Hereen on taas jo likimain ulkomuistissa. Hyvin harvoin tulee kuunneltua. Tämä toki koskee valtaosaa vanhoista suosikeistani.
 
Se on mullakin varmasti osasyy sille, että olen lämmenny noille myöhemmille Floydeille vanhemmalla iällä, että on tullu nuo klassikkolevyt niin moneen kertaan kuunneltua ja harvoin niitä sitten nykyään kuuntelee. Dark Sidestäki olen lähinnä kuunnellut sitä aiempaa, aika mielenkiintoista Rainbow Theatre bootleggia. Tuli kylläkin kans tässä Spotista kuunneltua ne kaikki Early Years-levyt, siellähän oli kans tuttua jo aiemmin bootleggina hommaamaani materiaalia, mutta oli siellä kyllä paljo ennenkuulematonta, aika mielenkiintoista matskua!

Final Cut on erittäin harvinaislaatuinen tuotos, kamarimusiikillinen rocklevy. Ehkä joku Spiritin postuumisti levyllä julkaistu Model Shop on myös sitä. Final Cut on myös noin puhtaasti hifi-mielessä erinomaista kuultavaa.

Roger julkaisee levyllisen lockdownin aikana uusiksi äänitettyjä vanhoja biisejä. Mukana on niin Pink Floydia kuin soolotuotantoakin. Uuttakin materiaalia on jossain vaiheessa tulossa.
 
https://ultimateclassicrock.com/roger-waters-lockdown-sessions-album/

Spöytivaista ainakin löytyy mielenkiintoinen pläjäys PF-livejä ennen Dark Side of the Moonia eli vuodelta 1972. Osa äänitteistä heikohkotasoisia, mutta eipä haittaa, mielenkiintoista kuunneltavaa joka tapauksessa. Aika valmiita monet DSotM:lle päätyneet biisit jo liveversioinakin ovat.

texjazz: Aika valmiita monet DSotM:lle päätyneet biisit jo liveversioinakin ovat.
 
Juu, mielenkiintoisimpia ovat "On the Runin" ja "Great Gigin" älppyä edeltävät versiot, jotka oli nimettykin tuolloin "Travel Sequenceksi" ja "the Mortality Sequenceksi". Toki jotakin erilaisia sovituksellisia ratkaisuja on noissa varhaisissa live-versioinneissa, kuten "Timen" tuplalaulu Gilmourin ja Wrightin toimesta, levyllähän he sitten jakoivat omat osuuteensa. Jokatapauksessa viime aikoina mulla on tullu enempi kuunneltua semmosta yhtä livepätkää, vissiin Rainbow Theatresta nauhoitettua Dark Sidesta ku studiolättyä, iha sen takia, että aikanaan tuli tuo studioversio niin hyvin kuunneltua.

Dark Side Of The Moonista tulossa 50-vuotisjuhlaboksi ja kirja maaliskuussa.
 
https://loudwire.com/pink-floyd-box-set-book-release-50th-anniversary/

Mitäs olette tykänneet siitä viimeisimmästä Animalsin remiksauksesta/remasteroinnista? Ostin vinyylin toissapäivänä ja on kyllä tymäkkä tapaus. Saatu hienoa preesensiä soundiin ja nyt tuntuu siltä, kuin bassot ois vasta tässä versiossa laitettu päälle. Mielikuva vanhasta vinyylipainoksesta oli jotenkin laimea ja ohutsoundinen verrattuna esim Dark sideen ja WYWH:een. Nyt on se osasto kyllä korjattu ja levyyn on tullut agressiota ja ruutia paikoin kovastikin. Helkkarin kova levy tuo on, Waters ehkä parhaimmillaan laulajana ja kaikkien muidenkin työ aivan top notch. Gilmourin kitaratyöskentely suorastaan jumalaista... Ainakin mulla tämän miksauksen jälkeen Animals nousi samaan linjaan kahden edellisen ja The Wallin kanssa...tähän asti oli ollut jotenkin taaempana. Vähän prässäys ratisi parissa paikassa, mutta sitähän pitää kestää, jos yleensä vinyyliä meinaa kuunnella...

cyberiad2001: Mitäs olette tykänneet siitä viimeisimmästä Animalsin remiksauksesta/remasteroinnista?(...)
 
Olihan se tahmea tähän saakka, ei ole enää.

Minä tykkään siitä karusta vanhasta, levy noussut jo monta vuotta ylitse Wish You Were Heren, uutta mixiä en ole kuullut eikä ees kiinnosta kuulla.

Mortte: Minä tykkään siitä karusta vanhasta, levy noussut jo monta vuotta ylitse Wish You Were Heren, uutta mixiä en ole kuullut eikä ees kiinnosta kuulla.
 
Kannattaisi kyllä kuunnella. Ei sinne mitään autotunea tai räppiä ole lisätty, ihan sama levy se on, nyt on vaan säädetty instrumenttien soundia tukevammaksi ja selkeämmäksi ja stereokuvaa syvemmäksi. Erityisesti bassosoundit ovat saaneet kovasti syvyyttä ja nyt ne huomaa ja kuulee ihan eri lailla. Vähän kuin bändi soittaisi oikeasti samassa tilassa kuuljian kanssa. Vanha miksaus on hyvä sekin, mutta tämän rinnalla aika valju ja litteä. Varmasti olisivat Britannia Rowlla vuonna 1976 jo säätäneet näin, jos olisivat vaan voineet. Tai kenties pystyivätkin, mutta syystä tai toisesta soundit jäivät osin piippuun kaiverruksessa tai ehkä jo masteroinnissa?

cyberiad2001: Kannattaisi kyllä kuunnella. Ei sinne mitään autotunea tai räppiä ole lisätty, ihan sama levy se on, nyt on vaan säädetty instrumenttien soundia tukevammaksi ja selkeämmäksi ja stereokuvaa syvemmäksi. Erityisesti bassosoundit ovat saaneet kovasti syvyyttä ja nyt ne huomaa ja kuulee ihan eri lailla. Vähän kuin bändi soittaisi oikeasti samassa tilassa kuuljian kanssa. Vanha miksaus on hyvä sekin, mutta tämän rinnalla aika valju ja litteä. Varmasti olisivat Britannia Rowlla vuonna 1978 jo säätäneet näin, jos olisivat vaan voineet. Tai kenties pystyivätkin, mutta syystä tai toisesta soundit jäivät osin piippuun kaiverruksessa tai ehkä jo masteroinnissa?
 
Uskon kyllä, että ei varmasti tuo uus pahalta kuulosta. Mää vaan oon aikas lo-fi -juttujen ystävä, tokihan Dark Side on aina kuulostanu tosi hyvältä, kun ei siitä ole koskaan mitään muuta versiota kuullutkaan. Mää vaan yleisesti ottaen tykkään alkuperäisistä jutuista eikä mua tosiaan koskaan ole häirinnyt se Animalsin ankea soundimaailma, päinvastoin sopii oikein hyvin siihen levyn kaikkinaiseen ankeuteen. Mulla on levystä 80-luvun uusintapainos, sen mää laitan jatkossaki soimaan, ku haluan levyä kuunnella.

cyberiad2001: Kannattaisi kyllä kuunnella. Ei sinne mitään autotunea tai räppiä ole lisätty, ihan sama levy se on, nyt on vaan säädetty instrumenttien soundia tukevammaksi ja selkeämmäksi ja stereokuvaa syvemmäksi. Erityisesti bassosoundit ovat saaneet kovasti syvyyttä ja nyt ne huomaa ja kuulee ihan eri lailla. Vähän kuin bändi soittaisi oikeasti samassa tilassa kuuljian kanssa. Vanha miksaus on hyvä sekin, mutta tämän rinnalla aika valju ja litteä. Varmasti olisivat Britannia Rowlla vuonna 1978 jo säätäneet näin, jos olisivat vaan voineet. Tai kenties pystyivätkin, mutta syystä tai toisesta soundit jäivät osin piippuun kaiverruksessa tai ehkä jo masteroinnissa?
 
Joo pitänee jossain välissä tutustua. Muistaakseni Genesiksenkin viimeisimmät remot/mixaukset olivat kanssa aika hyvin tehtyjä kun äänimaailma oli pantu "uusiksi" niihin alkuperäisiin verrattuina. Tuli bongattua monia "uusia" äänijuttuja monissa biiseissä bassosoundeja myöten...
 
PS. Muuten Cyperiad peittoaako tuo uusi mielestäsi 2018 remixin?