Rock, pop, alternative ›

On Every Street: One Rainy Wish ja 1983 ovat kyllä uskomattoman kaunista musiikkia.
 
Joo muuten eikös Jimi soittanut bassoakin 1983:ssa? Näin jossain varmaan tässäkin topikissa mainittiin...

Regalis Apertura: Joo muuten eikös Jimi soittanut bassoakin 1983:ssa? Näin jossain varmaan tässäkin topikissa mainittiin...
 
Muistaakseni kyllä. Ja useammassakin kappaleessa Elecric Ladylandillä. Ainakin All Along the Watchtowerissa.

Joitain demoja on, joissa Jimi soittaa myös rumpuja. Ainakin esim. West Coast Seattle Boy -boxsetillä oleva versio New Rising Sun:sta, ja joku varhainen versio kappaleesta Angel.

Eiköhän lienee Jimppa ollu kans multi-instrumentalisti, muistan nähneeni kuvan, jossa soittelee koskettimia, soitteli myös sitaria "Cherokee Mist"-kappaleessa, joka löytyy "Both Sides of the Sky"-lätyltä. Eipä tuo Redding ollu bassonvarressa ku viidellä kappaleella Ladylandilla, Henkka soitteli loput, sitte Jack Casady on pitkässä Voodoo Chilessä ja "Rainy Day"-jamittelussa ei vissiin ole bassoa ollenkaan. Tais olla Noelin ja Jimpan välit aika huonot tuota levyä tehdessä.

Funkånaut: Ajan henki oli se. Levyltä ääni ja kameran edessä ollaan laittavinaan niin että diu diu Helpompaa ja halvempaa toteuttaa, kuin oikea veto.
 
Edelleen lienee ajan henki, Yle on kyllä onneksi unohtanut sen.
 
Onnea Henkalle, jos sattuu lukemaan!

Mortte: Eiköhän lienee Jimppa ollu kans multi-instrumentalisti, muistan nähneeni kuvan, jossa soittelee koskettimia, soitteli myös sitaria "Cherokee Mist"-kappaleessa, joka löytyy "Both Sides of the Sky"-lätyltä. Eipä tuo Redding ollu bassonvarressa ku viidellä kappaleella Ladylandilla, Henkka soitteli loput, sitte Jack Casady on pitkässä Voodoo Chilessä ja "Rainy Day"-jamittelussa ei vissiin ole bassoa ollenkaan. Tais olla Noelin ja Jimpan välit aika huonot tuota levyä tehdessä.
 
Mutta eikö Redding soittanut All Along the Watchtowerin 12-kielisen?

Valleys of Neptune:sta on olemassa versio, jossa soittaa pianoa. Ja If Six Was Nine:ssa soittaa huilua. Ja kazoota Crosstown Traffic:ssä, hehehe.
 
Mutta eipä pääsääntöisesti tainnut soittaa muuta kuin kitaraa, ja bassoa tarvittaessa.
 
Reddingin kanssa oli tosiaan huonot välit ELL:lää nauhoittaessa. All Along the Watchtoweria nauhoittaessa Noel poistui kesken session, ja Chas Chandler soitti bassoa sijastaan. Jimi sitten soitti lopullisen bassoraidan. Chandlerkin erosi tuottajan roolista kesken levyn teon.

Tympee Huttunen: Mutta eikö Redding soittanut All Along the Watchtowerin 12-kielisen?
 
Dave Mason taisi soittaa 12-kielistä siinä.

Joo muuten eikös Jimi soittanut bassoakin 1983:ssa? Näin jossain varmaan tässäkin topikissa mainittiin...
 
1993 MCA-painoksen kansitekstien mukaan Jimi soitti ne hitaat kohdat sooloineen. Redding soittaa ilmeisesti siinä alussa, kun musiikki on vielä suht tavanomaista rockia.
 
Valleys of Neptune:sta on olemassa versio, jossa soittaa pianoa.
 
Kosketinsoittimia Jimi soittaa myös Burning of the Midnight Lampissa ja Freedomissa
 
Tais olla Noelin ja Jimpan välit aika huonot tuota levyä tehdessä.
 
Ei välttämättä niin kauhean huonot, mutta Redding kyllästyi toistuvasti studiossa asumiseen ja olisi mieluummin käynyt vaan soittamassa ne raidat. Näinhän Jack Casadykin pääsi levylle, kun Reddingiä ei kiinnostanut notkua koko yötä studiolla.
 
(Rainy Dayssa on bassot urkujen jalkiosta)

On Every Street: Dave Mason taisi soittaa 12-kielistä siinä.
 
Niin se olikin. Seison korjattuna

On Every Street: Dave Mason taisi soittaa 12-kielistä siinä.
 
Juu, Mason soitti 12-kielisen Watchtoveriin. Noel soitti akustisen omaan biisiinsä, mutta Henkka hoiteli siihenki muut kitarat. Niin, kyllähän se taisi kitara olla se Jimin suurin intohimo. En yhtään ihmettele, että Chandler lähti ku sessiot veny ja vanu ja studio oli aina täynnä kaikenmaailman porukkaa. Olihan niillä näitä perinteisiä "musikillisiakin erimielisyyksiä", Chandler ois halunnu jatkaa 3-minuuttisten biisien linjoilla, mutta Henkalla oli mielessään taas 1983:n tyyppiset laajemmat kokonaisuudet. Aikas uskomatonta, että siitä levystä tuli sitte niin hieno, kun se on kuitenkin kaikenmaailman fragmenteista kasattu!

Oli Noel ainakin kateellinen Henkalle. Lemmyhän se sitä Hendrix-roudarina ihmetteli, tuumi: "jos olisin päässy Jimin kanssa samalle lavalle, olisin ollu taivaassa". Noelilla oli vähä isot kuvitelmat itsestään, vaikka ei toki ne hänen Fat Mattress-levynsä täysin surkeita olleet. Jokatapauksessa uudelleen kasattu Experience Noelin kanssa ei kauaa kestäny, vaan pian Cox astui bassonvarteen.

sub zero: Ainakin Wikipedian mukaan Chandler kyllästyi nimenomaan Hendrixin studio-perfektionismiin (jotkut biisit vei 50 ottoa jne.). Aika selkeitä irtiottoja pop-formaatista oli ollut jo edellisillä levyillä, eikä Chandler tietääkseni valittanut niistä.
 
Valitti kyllä. Useammastakin kappaleesta Bold as Lovella taisi olla huomattavasti pidempiä versioita aluksi, mutta ne sitten karsittiin Chandlerin johdolla lyhemmiksi.

Hendrixistä kun keskustelu on nyt täällä ollut aktiivista, niin tekeepä mieli kysellä, että kuunteleeko jengi häntä uusimmilta CD-painoksilta vai vanhoilta vinyyleiltä? Tein tässä pari vuotta sitten nimittäin mielenkiintoisen huomion, että ilmeisesti herra Kramer olikin sitten päättänyt tehdä uusia miksauksia vanhoista biiseistä. Lainasin kirjastosta muistaakseni 2015 painoksen tekemääni radio-ohjelmaa varten ja huomasin ihmeekseni, että "Love Or Confusion"-kappaleen laulussa oli melkoinen hallikaiku! Sitten "May This Be Loven" säkeistönalkuihin Kramer oli tuplannut Henkan laulun! Kun hyllyssä oli 80-luvun "tekostereo"-vinyyli, niin mietin sitten, että olisiko nämä erilaisuudet voineet olla alkuperäisessä mono-painoksessa. Mutta kun sitten hommasin orkkis UK Track-painoksen, niin eihän siinä ollut. Pikkujuttujahan nuo on, mutta kyllä mää musan haluan kuulla semmosena, kun se sillo aikanaan on tullu tai ainakin mahdollisimman lähellä sitä. Mitä lie Kramer miettiny noita miksauksiaan tehdessään, mahtoiko poltella "rokkitupakkaa" vanhojen aikojen muistoksi ennen noita sessioita? Löysinpäs muute kans mielenkiintoisen kansiversion ko. levystä, Ranskassahan Ladylandkin julkaistiin aivan eri kannella:
https://www.discogs.com/release/270 … drix-Experience-Are-You-Experienced

Näkyy Axis:Bold As Lovekin ilmestyneen Ranskassa eri kannella, jenkkiversiossa sentään etu- ja takakansi samat kuin UK.
 
https://www.discogs.com/release/353 … endrix-Experience-Axis-Bold-As-Love

Mortte: Hendrixistä kun keskustelu on nyt täällä ollut aktiivista, niin tekeepä mieli kysellä, että kuunteleeko jengi häntä uusimmilta CD-painoksilta vai vanhoilta vinyyleiltä?
 
CD:ltä ennen, mutta nyt jo pitkään netistä valikoiduilta vinyylirippauksilta. Ekasta levystä brittiversio monona ja sitä edeltäneet singlet alkuperäisiltä julkaisuiltaan monona (jenkkiversio on yhdistelmä näitä). Samoin Burning of the Midnight Lamp / The Stars that Play with Laughing Sam's Dice -single monona.
 
Iski jossain vaiheessa vimma saada kaikki mahdollisimman alkuperäisen kuuloisena.

On Every Street: CD:ltä ennen, mutta nyt jo pitkään netistä valikoiduilta vinyylirippauksilta. Ekasta levystä brittiversio monona ja sitä edeltäneet singlet alkuperäisiltä julkaisuiltaan monona (jenkkiversio on yhdistelmä näitä). Samoin Burning of the Midnight Lamp / The Stars that Play with Laughing Sam's Dice -single monona.
 
Iski jossain vaiheessa vimma saada kaikki mahdollisimman alkuperäisen kuuloisena.
 
Hendrixhän toki ei itse tykänny siitä, miltä varsinki hänen eka levynsä soundasi vinyyliltä, syytti ohuista soundeista aiheellisesti sen ajan kaiverrusta, jossa lähinnä toistuivat vain keskiäänet. Hänhän oli sitte mukana ainakin Ladylandin kaiverruksessa. Kun hommasin ton orkkisvinyylin, niin on se kieltämättä aika huonosti soundaava ja vielä hiljaisella tulee musa, kun ei ole timmikuntoinen, niin melkein rutinat kuuluu kovempaa. Mutta en silti kyllä olisi Kramerina lähtenyt kovasti soundia muokkaamaan! Jotkuthan ne on kovasti noitte monoversioiden perään, itse hommasin Axisin org. UK monoversiona, niin oli vähän karua kun EXP feidautui melkein heti pois, vissiin sen takia, kun ei monossa voi sitä kaiuttimesta kaiuttimeen efektiä toistaa. Muuten se toki on hyvä miksaus, jotaki erilaista on muutenki ku stereoversiossa.

Mortte: Hendrixhän toki ei itse tykänny siitä, miltä varsinki hänen eka levynsä soundasi vinyyliltä, syytti ohuista soundeista aiheellisesti sen ajan kaiverrusta, jossa lähinnä toistuivat vain keskiäänet. Hänhän oli sitte mukana ainakin Ladylandin kaiverruksessa. Kun hommasin ton orkkisvinyylin, niin on se kieltämättä aika huonosti soundaava ja vielä hiljaisella tulee musa, kun ei ole timmikuntoinen, niin melkein rutinat kuuluu kovempaa. Mutta en silti kyllä olisi Kramerina lähtenyt kovasti soundia muokkaamaan! Jotkuthan ne on kovasti noitte monoversioiden perään, itse hommasin Axisin org. UK monoversiona, niin oli vähän karua kun EXP feidautui melkein heti pois, vissiin sen takia, kun ei monossa voi sitä kaiuttimesta kaiuttimeen efektiä toistaa. Muuten se toki on hyvä miksaus, jotaki erilaista on muutenki ku stereoversiossa.
 
Muistaakseni valitteli myös Ladylandistä, että se pilattiin masterointivaiheessa. Ja Axisin B-puolen masteri unohtui taksiin, ja piti tehdä kiireellä uudestaan. Axisista kuuntelen stereoversiota mieluummin. Ne kitarapanoroinnit ovat mielestäni aika tärkeässä roolissa. Alunperinhän se siis julkaistiin erikseen sekä stereona että monona, jos muistan oikein.

On Every Street: Muistaakseni valitteli myös Ladylandistä, että se pilattiin masterointivaiheessa. Ja Axisin B-puolen masteri unohtui taksiin, ja piti tehdä kiireellä uudestaan. Axisista kuuntelen stereoversiota mieluummin. Ne kitarapanoroinnit ovat mielestäni aika tärkeässä roolissa. Alunperinhän se siis julkaistiin erikseen sekä stereona että monona, jos muistan oikein.
 
Juuri näin! Mulla on Axisista myöskin myöhempi stereo-painos ja on se parempi. Mutta oli se ihan hauska monien vuosien jälkeen kuulla se mono-versiokin, siinä on esim. One Rainy Wishin lopussa semmosia kitaralla ja kaiulla tehtyjä ääniä, joita ei ole stereoversiossa. 60-luvullahan kaikki levyt julkaistiin sekä stereona että monona, vissiin monojen miksaamiseen panostettiin enemmän, koska useammilla ihmisillä oli mono-levysoitin. Sen takia monet sitte haluaa niitä mono-painoksia ja pitävät niitä "oikeina". Minusta kyllä on ne Beatlesin stereo-levytkin ihan vinkeitä, joissa siis rummut saattaa olla kokonaan toisessa kaiuttimessa ja laulut toisessa.