 Mortte21.11.2022 10:59:21 | |
|---|---|
Niin, muistinpa sitte yhtäkkiä, että onhan Pulse-levyllä myös "Hey You", joka on kyllä hieno veto siinä vähä harvinaisempana upeana Floyd biisinä. Ne muut Walliltahan ovat "Another Brick part 2" (tosin Pulsella vetävät vähän kaikkia kolmea versiota), Comfortably Numb ja Run Like Hell. | |
| Regalis Apertura 21.11.2022 14:11:31 | |
Mortte: Sitä mää en kyllä tarkalleen tiedä. Oisko sitte iha se, ku Animalsin aikaan Waters "nosti itsensä bändin itsevaltiaaksi". Tosin Gilmourhan on osaltaan säveltänyt upeaa Dogs-kappaletta. Ja on kuiteski kolmeakin biisiä soitellut the Wallilta, Final Cuthan se on kans ollu paitsiossa. Saattaahan se olla, että mies ei vaan tykkää koko Animals-levystä, hänhän on Atom Heart Motheristaki sanonut, että "roska, joka olisi pitänyt samantien hävittää". Minusta se levy taas on Floydin paras. Odysseiassa muistaakseni oli puhetta Watersin "päällepäsmäröinnistä" tuolla Animals-kiertueella. Eli Waters määräsi roudareita lennättämään em. sikaa juuri oikealla hetkellä Pigsin aikana ymv. juttuja joista ilmeisesti Gilmour ei tykännyt... Tuosta Atom Heart Motherista en ainakaan heti muista Gilmourin haukkuneen levyä (jollei sitten jälkikäteen kirjan julkistamisen jälkeen). | |
| Mortte 21.11.2022 15:14:17 | |
Regalis Apertura: Odysseiassa muistaakseni oli puhetta Watersin "päällepäsmäröinnistä" tuolla Animals-kiertueella. Eli Waters määräsi roudareita lennättämään em. sikaa juuri oikealla hetkellä Pigsin aikana ymv. juttuja joista ilmeisesti Gilmour ei tykännyt... Tuosta Atom Heart Motherista en ainakaan heti muista Gilmourin haukkuneen levyä (jollei sitten jälkikäteen kirjan julkistamisen jälkeen). Oon tainnu tuon samaisen kirjan lukea. Jos ei siinä ollu tuota aiempaa mainitsemaani Gilmourin kommenttia, niin sitten olen lukenut jostaki muualta. Waterskaan ei ole levystä ainakaan jälkeenpäin ollu innostunut. Tässäpä mitä wikipedian "Atom Heart Mother"-sivuilla sanotaan: Although it was commercially successful on release, the band, particularly Roger Waters and David Gilmour, have expressed several negative opinions of the album in more recent years. Masonhan se soitti semmosen "karvalakkiversion" toukokuussa. Oli se parempi kun ei mitään. | |
 Gary Enfield21.11.2022 18:39:13 | |
Atom heart mother on jotenkin ylipursuava, ei ollenkaan niin hallittu kuin myöhemmät. Mun suosikki kans. | |
 Vessajono21.11.2022 20:20:54 (muokattu 21.11.2022 20:21:14) | |
Nimibiisihän on ihan hyvä ja b-puolen lyhyet biisit ihan ok, mutta sitten siellä on Alan's Psychedelic Breakfast, joka on lähinnä ylipitkä puujalkavitsi ja pelkästään tieto koko biisin olemassaolosta vituttaa siinä määrin, että aika harvoin tulee levyä kuunneltua ja silloin kun tulee, niin vielä harvemmin loppuun asti. Once is a mistake, twice is a jazz | |
| Gary Enfield 21.11.2022 21:34:32 | |
Vessajono: Nimibiisihän on ihan hyvä ja b-puolen lyhyet biisit ihan ok, mutta sitten siellä on Alan's Psychedelic Breakfast, joka on lähinnä ylipitkä puujalkavitsi ja pelkästään tieto koko biisin olemassaolosta vituttaa siinä määrin, että aika harvoin tulee levyä kuunneltua ja silloin kun tulee, niin vielä harvemmin loppuun asti. Kaikki hyvä on a-puolella. Mulla tulee siitä vähän Wakemanin kuningas arthur mieleen mahtipontisuudessaan. Tais lisäksi olla eka pink floyd -levy jonka kuulin. | |
| vanha_pieru 21.11.2022 21:49:23 | |
Olen saanut mielikuvan, että Gilmour ei erityisemmin pidä Animalsista eikä siksi ole halunnut siltä mitään soittaa livenä kyseisen albumin kiertueen jälkeen. Sekä Watersin jälkeinen Pink Floyd että Gilmourin soolokiertueet ovat jättäneet Animals-materiaalin tyystin soittamatta. Sama pätee tietty myös Final Cutiin. Mun mielestä Atom Heart Mother on oikein kiinnostava ja hyväkin albumi. Epätasainen toki, mutta mun mielestä jotenkin sympaattisesti. Siinä on sellaista etsinnän henkeä, uuden suunnan hakemista, tunnetta ettei aivan tiedetä mitä ollaan tekemässä. Ei sillä ole varsinaisesti yhtään kappaletta, jota kovasti inhoaisin. | |
| Regalis Apertura 22.11.2022 09:55:24 | |
Tuo Atom Heart Mother on meikäläiselle ollut aina vähän vaikeaa kuunneltavaa (kuten ajoittain Ummagummakin) kaikista PF-levyistä. Liiankin kokeellista meikäläisen makuun? Välillä tuli mieleen että oliko bändillä ihan kaikki "kotona" kun tekivät esim. tuon edellä mainitun Alan's Psychedelic Breakfastin tai vaikkapa Sysyphusin... Jotain uberprogea varmaankin? Ummagummalla on tosin sentään Astronomy Domine, Set The Controls ja Careful With That Axe Eugene joita jaksaa kuunnellakin;). | |
| Mortte 22.11.2022 10:46:08 (muokattu 22.11.2022 10:54:02) | |
vanha_pieru: Mun mielestä Atom Heart Mother on oikein kiinnostava ja hyväkin albumi. Epätasainen toki, mutta mun mielestä jotenkin sympaattisesti. Siinä on sellaista etsinnän henkeä, uuden suunnan hakemista, tunnetta ettei aivan tiedetä mitä ollaan tekemässä. Ei sillä ole varsinaisesti yhtään kappaletta, jota kovasti inhoaisin. Mainitsinkin jo, että mun mielestä AHM on Floydin paras levy! Osittain varmaan senki takia, että siinä on jotakin sekä vanhalta psykedeeliseltä kaudelta, mutta suunta on silti esim. juurikin tossa nimiteoksessa kohti tulevaa. Monesti mulle nuo välivaiheen levyt kolahtaa, sama juttu "The Who Sell Outissa". Hyvin synkkähän tuo suite on, mutta tykkään muutenki melankolisesta musasta. Lopetus "suite" Alanistakin tykkään kovasti, ehkä mulla on outo huumorintaju, mutta kolahtaa ne spiikit "toast, marmalade" paljonkin! Nehän oli kerran ton jopa esittäneetkin syöden väliosissa aamupalaa. Ja ne musiikilliset osiot on kans hienoja, erityisen kaunis on kolmas osa, jota aluksi en pahemmin edes muistanut ihan sen takia, että nauhoitin levyn 90 minuutin kasetille ja A-puoli loppui sitten kesken juuri ennen tuota kolmatta hienoa osaa, en sitä sillo toiselle puolelle jatkanu, ku piti saada "Obscured By Clouds" mahtumaan. Sehän UK-orkkispainoksessa loppuu tuo "locked grooveen", jossa siis kahvin tiputtelua, mulla on ranskalainen jälkipainos, joskus hankin ton alkuperäisen! | |
| Mortte 22.11.2022 10:51:23 | |
Regalis Apertura: Tuo Atom Heart Mother on meikäläiselle ollut aina vähän vaikeaa kuunneltavaa (kuten ajoittain Ummagummakin) kaikista PF-levyistä. Liiankin kokeellista meikäläisen makuun? Välillä tuli mieleen että oliko bändillä ihan kaikki "kotona" kun tekivät esim. tuon edellä mainitun Alan's Psychedelic Breakfastin tai vaikkapa Sysyphusin... Jotain uberprogea varmaankin? Ummagummalla on tosin sentään Astronomy Domine, Set The Controls ja Careful With That Axe Eugene joita jaksaa kuunnellakin;). Mites sitte kolme ekaa levyä? Mulle "Saucerful Of Secrets" on toisiksi rakkain ja "Piper" kolmanneksi. Ummagummalla kans Sysyphus oli joskus aiemmin vähän liikaa, mutta nykyään tykkään kovasti siitäkin, kun on muutenki moni kokeellisempi musa kolahtanut. Sehän on käsittääkseni lähes täysin Wrightin ideoima, muut teki sille vain sen alussa ja lopussa kuultavan teeman. Tuli vielä mieleen, että se Gilmour oli sanonut Atom Heart Motherin ajoista ainaki wikipedian mukaan, että hänen mielestään kaivelivat sillo "laarinpohjia". Oli miten oli, hyvin mun mielestä kaivelivat, ansio tossa Atom Heart Mother-suitessa toki on paljolti myös Ron Geesinillä. | |
 cyberiad200122.11.2022 20:50:03 | |
Mortte: Mites sitte kolme ekaa levyä? Mulle "Saucerful Of Secrets" on toisiksi rakkain ja "Piper" kolmanneksi. Ummagummalla kans Sysyphus oli joskus aiemmin vähän liikaa, mutta nykyään tykkään kovasti siitäkin, kun on muutenki moni kokeellisempi musa kolahtanut. Sehän on käsittääkseni lähes täysin Wrightin ideoima, muut teki sille vain sen alussa ja lopussa kuultavan teeman. Ei noista muusikoiden omista mielipiteistä kannata liikoja välittää. Heidän näkökulmansa on kuitenkin ihan eri kuin kuuntelijan. Itse arvostan Floydin vanhaa tuotantoa tosi korkealle. Hyvin omaperäistä ja ainutlaatuista kamaa Saucerful on tosi monipuolinen ja jännä levy, debyytti tietysti loistava, More ja AHM hyviä nekin. Ummagummaa kuuluu parjata median ohjailun mukaan, mutta sillä levyllä on ollut valtava vaikutus esim. koko kraut-skeneen, space rockiin ja elektroniseen musaan. Floydin myöhemmät klassikot ovat toki eräitä parhaista koskaan tehdyistä levyistä, mutta ne ovat vaikuttaneet pop-musiikin mainstreamiin siinä missä kokeilevampiin juttuihin. Jos miettii minkälaisia jäljittelijöitä esim. DSOTM ja WYWH saivat peräänsä, niin tulee mieleen esim. alan parsons project ja amerikkalaiset 70-luvun progemmat AOR-bändit. Alkupään levyt taas saivat sellaisia seuraajia kuin Tangerine Dream, Hawkwind ja The Orb. www.nemesisem.net | |
 velipesonen23.11.2022 07:35:26 | |
More on loistava levy, erittäin hienoja biisejä. Itse elokuvassa ohjaaja käyttää Floydin hienoa musiikkia aika kolhosti. Minun argumenttini ovat laaja-alaisempia, tarkempia ja huolellisemmin perusteltuja kuin teidän muiden. | |
| Mortte 23.11.2022 11:02:20 | |
cyberiad2001: Ei noista muusikoiden omista mielipiteistä kannata liikoja välittää. Heidän näkökulmansa on kuitenkin ihan eri kuin kuuntelijan. Itse arvostan Floydin vanhaa tuotantoa tosi korkealle. Hyvin omaperäistä ja ainutlaatuista kamaa Saucerful on tosi monipuolinen ja jännä levy, debyytti tietysti loistava, More ja AHM hyviä nekin. Ummagummaa kuuluu parjata median ohjailun mukaan, mutta sillä levyllä on ollut valtava vaikutus esim. koko kraut-skeneen, space rockiin ja elektroniseen musaan. Floydin myöhemmät klassikot ovat toki eräitä parhaista koskaan tehdyistä levyistä, mutta ne ovat vaikuttaneet pop-musiikin mainstreamiin siinä missä kokeilevampiin juttuihin. Jos miettii minkälaisia jäljittelijöitä esim. DSOTM ja WYWH saivat peräänsä, niin tulee mieleen esim. alan parsons project ja amerikkalaiset 70-luvun progemmat AOR-bändit. Alkupään levyt taas saivat sellaisia seuraajia kuin Tangerine Dream, Hawkwind ja The Orb. Juu, More on munkin mielestä varsin hieno levy, vähä semmonen Piperin ja Saucerfulin "pikkuveli". Ehdottomasti paras noista kaikista Floydin Soundtrack-hommista! Ummagummasta tykkäsin kyllä Sysyphusta ja Several Speciesiä lukuunottamatta alusta alkaen, kai se aikanaan jakoi kriitikoiden mielipiteitä, kyllä silläkin on tainut olla myös tykkääjiä aina. Taitaa kyllä lähes joka Floyd-levyllä olla niin tykkääjiä kuin dissaajiakin. Aikanaan Dark Side kolahti kovasti ja oli mun Floyd-fanituksen alkupiste, mutta sitte muutamien vuosien jälkeen rakkaimmaksi tuli Piper - Meddle välinen aikakausi, vaikka toki tykkään kaikista Floydin levyistä! Ja juu, kyllä Floyd on ollut yksi merkittävimpiä yhtyeitä populaarimusassa Beatlesin ohella ja vaikutukset näkyy ihan nykymusassa asti! | |
| cyberiad2001 23.11.2022 19:28:59 | |
Mortte: Aikanaan Dark Side kolahti kovasti ja oli mun Floyd-fanituksen alkupiste, mutta sitte muutamien vuosien jälkeen rakkaimmaksi tuli Piper - Meddle välinen aikakausi, vaikka toki tykkään kaikista Floydin levyistä! Ja juu, kyllä Floyd on ollut yksi merkittävimpiä yhtyeitä populaarimusassa Beatlesin ohella ja vaikutukset näkyy ihan nykymusassa asti! Näin on. Mulle Floydin henkilökohtainen kulminaatio on Live at Pompeiji. Siinä on paras vuosikerta. Toki myöhemmät levyt 70-luvulta ovat mahtavia, mutta ne osaa jo niin ulkoa, että niitä nykyään kuunnellessa ainakin meikäläinen alkaa helposti miettiä muita asioita, kun kaikki on jo kovalevyllä korvien välissä :). 80-90-luvun tuotanto on periaatteessa ok, mutta niissä on jotenkin särmätön meininki, joka ei rohkaise taustamusiikkia tarkempaa kuuntelua ainakaan mulla. Obscured by Clouds on mielestäni bändin tuotannon musta hevonen; loistava levy, hienoja piisejä ja paljon uusia ideoita naamioituna normaaliksi rock-levyksi. www.nemesisem.net | |
| Mortte 23.11.2022 20:00:13 | |
cyberiad2001: Näin on. Mulle Floydin henkilökohtainen kulminaatio on Live at Pompeiji. Siinä on paras vuosikerta. Toki myöhemmät levyt 70-luvulta ovat mahtavia, mutta ne osaa jo niin ulkoa, että niitä nykyään kuunnellessa ainakin meikäläinen alkaa helposti miettiä muita asioita, kun kaikki on jo kovalevyllä korvien välissä :). 80-90-luvun tuotanto on periaatteessa ok, mutta niissä on jotenkin särmätön meininki, joka ei rohkaise taustamusiikkia tarkempaa kuuntelua ainakaan mulla. Obscured by Clouds on mielestäni bändin tuotannon musta hevonen; loistava levy, hienoja piisejä ja paljon uusia ideoita naamioituna normaaliksi rock-levyksi. Mää olin ensin 80-luvulla innoissani Floydin paluusta, mutta kyllä se Momentary-levy alkoi sitten pian kuulostaa lattealta. Sitten "Take It Back" oli kyllä melkoinen pettymys AOR-meininkeineen! "High Hopes" kuulosti astetta paremmalta, mutta väliosa oli sitten otettu lähes suoraan "Welcome To the Machinen" väliosasta. En sitten halunnut kuulla "Division Belliä" kokonaan. Mutta nyt kun alan olla vanhemmalla iällä olen lämmennyt noillekin levyille, vaikka eihän ne toki ole yhtä hyviä kuin 1967-79 älpyt. "The Endless River" on yllättävän hyvä "jälkilämmittely"-levyksi. "The Final Cut" on viime vuosina kans kuulostanut paljo paremmalta kuin aiemmin, minusta se on parempi kuin nuo Gilmour-älpyt. "Obscured" on mun mielestä huonoin "kultakauden" levy, toki ne kaks ekaa instrua, "Burning Bridges", "Mudmen", "Childhoods End" ja "Absolutely Curtains" on hienoja kipaleita, mutta loput sitte aika keskinkertaisia. | |
| vanha_pieru 23.11.2022 23:14:39 | |
cyberiad2001: Näin on. Mulle Floydin henkilökohtainen kulminaatio on Live at Pompeiji. Siinä on paras vuosikerta. Toki myöhemmät levyt 70-luvulta ovat mahtavia, mutta ne osaa jo niin ulkoa, että niitä nykyään kuunnellessa ainakin meikäläinen alkaa helposti miettiä muita asioita, kun kaikki on jo kovalevyllä korvien välissä :). 80-90-luvun tuotanto on periaatteessa ok, mutta niissä on jotenkin särmätön meininki, joka ei rohkaise taustamusiikkia tarkempaa kuuntelua ainakaan mulla. Obscured by Clouds on mielestäni bändin tuotannon musta hevonen; loistava levy, hienoja piisejä ja paljon uusia ideoita naamioituna normaaliksi rock-levyksi. Mukavaa, että Obscured by Clouds mainittiin - ja vieläpä näin positiivisessa mielessä. Itselleni se kuuluu Floydin top viiteen (Wish You Were Heren, Dark Siden, Meddlen ja Atom Heart Motherin ohella, parhaita oli vuodet 1970-1975). Sikäli vähän epätyypillinen soundtrack mielestäni, ettei se edes kuulosta kovin "elokuvalliselta" kuin vain ajoittain. Sehän on lopulta aika tavanomainen biisialbumi enimmäkseen. The Endless Riverkin on paljon vahvemmin elokuvallisia mielikuvia synnyttävä. Pidän kyllä paljon myös A Momentary Lapse of Reason ja The Division Bell -albumeista, mutta jokin niissä häiritsee. Tätä kuvaamaan sana "särmättömyys" on napakka kiteytys. Ne eivät myöskään tuoneet paljoa - jos mitään - uutta Floydin musiikilliseen palettiin. Momentary Lapse jonkin verran modernisoi, 80-lukuisti, bändin soundia, mutta muuten ainekset olivat jo aiemmin kuultuja. The Division Bell ei edustanut soundillistakaan uudistumista, vaikka oli mielestäni kappalemateriaaliltaan muuten Momentary Lapsea parempi. Morttelle huomautus: High Hopesin väliosassa tosiaan on vahva muistuma Welcome to the Machinesta. En ollut asiaa aiemmin ajatellutkaan. Muutenkin The Division Bell muistuttaa aiemmista albumeista eniten juuri Wish You Were Herea tunnelmaltaan ja osittain soundeiltaankin. Ei vähiten siksi, että Wright pääsi syntikoineen taas paremmin soundikuvassa esiin, onneksi. | |
| cyberiad2001 24.11.2022 07:36:51 | |
vanha_pieru: Mukavaa, että Obscured by Clouds mainittiin - ja vieläpä näin positiivisessa mielessä. Itselleni se kuuluu Floydin top viiteen (Wish You Were Heren, Dark Siden, Meddlen ja Atom Heart Motherin ohella, parhaita oli vuodet 1970-1975). Sikäli vähän epätyypillinen soundtrack mielestäni, ettei se edes kuulosta kovin "elokuvalliselta" kuin vain ajoittain. Sehän on lopulta aika tavanomainen biisialbumi enimmäkseen. The Endless Riverkin on paljon vahvemmin.onneksi. Mua viehättää Obscuredilla se, että siinä Floyd ottaa viimeisen kerran vähän rennomman asenteen piiseihin. Tämän jälkeenhän ne aina pyrkivät johonkin elämää suurempaan. Ovat kerrankin rento rock-bändi ja pirun hyvä sellainen. Hyvä fiilis studiossa välittyy kuulijallekin. Ja piisithän on täyttä rautaa, mikä tuli todistettua Nick Masonin keikalla keväällä myös, nehän kuullosti todella hyvältä livenä muutenkin Masonin bändi tekee hienosti kunniaa Floydin varhaistuotannolle. Musiikista on kaukana sellainen munattomuus (anteektsi epäkorrekti termi, mutta sopiva), joka leimaa kauttaaltaan Gilmourin johtamaa Floydia ja soolotuotantoaanvaikka onkin maailman paras/tyylikkäin kitaristi. www.nemesisem.net | |
| Mortte 24.11.2022 10:30:28 (muokattu 24.11.2022 10:36:21) | |
vanha_pieru: Mukavaa, että Obscured by Clouds mainittiin - ja vieläpä näin positiivisessa mielessä. Itselleni se kuuluu Floydin top viiteen (Wish You Were Heren, Dark Siden, Meddlen ja Atom Heart Motherin ohella, parhaita oli vuodet 1970-1975). Sikäli vähän epätyypillinen soundtrack mielestäni, ettei se edes kuulosta kovin "elokuvalliselta" kuin vain ajoittain. Sehän on lopulta aika tavanomainen biisialbumi enimmäkseen. The Endless Riverkin on paljon vahvemmin elokuvallisia mielikuvia synnyttävä. Pidän kyllä paljon myös A Momentary Lapse of Reason ja The Division Bell -albumeista, mutta jokin niissä häiritsee. Tätä kuvaamaan sana "särmättömyys" on napakka kiteytys. Ne eivät myöskään tuoneet paljoa - jos mitään - uutta Floydin musiikilliseen palettiin. Momentary Lapse jonkin verran modernisoi, 80-lukuisti, bändin soundia, mutta muuten ainekset olivat jo aiemmin kuultuja. The Division Bell ei edustanut soundillistakaan uudistumista, vaikka oli mielestäni kappalemateriaaliltaan muuten Momentary Lapsea parempi. Morttelle huomautus: High Hopesin väliosassa tosiaan on vahva muistuma Welcome to the Machinesta. En ollut asiaa aiemmin ajatellutkaan. Muutenkin The Division Bell muistuttaa aiemmista albumeista eniten juuri Wish You Were Herea tunnelmaltaan ja osittain soundeiltaankin. Ei vähiten siksi, että Wright pääsi syntikoineen taas paremmin soundikuvassa esiin, onneksi. Käsittääkseni Obscured tehtiin aika vauhdilla (tarkistin wikipediasta ja näin olikin), ku bändillä oli Dark Side aluillaan ja mielenkiinto suuntautui jo enemmän tätä tulevaa mestariteosta kohtaan. Minusta se kuuluukin levyllä ja aikas välityönä sitä pidän. Toisaalta muistaakseni myös "More" tehtiin nopsaan tahtiin ja siitä tulikin sitten lähes yhtä hieno kuin kahdesta ekasta! Tosiaan kyllä kans mielestäni Mason soitti hienosti keikalla lähes kaikki Obscuredin hienoudet, "Burning Bridges" varsinki oli yksi keikan kohokohtia! Mää oon ymmärtänyt, että Gilmour pitää "oikeana" Pink Floyd soundina Dark Sidea ja erityisesti Wish You Wereä ja erityisesti jälkimmäiseltähän nuo kaksi viimeistä varsinaista Floyd levyä paljolti kuulostaakin, tosin eivät yllä WYWH:n tasolle. Mää luulen, että Gilmour ois noilla linjoilla halunnut jatkaakin WYWH:n jälkeen ja vierasti Watersin linjaa. Mun mielestä taas Waters juurikin oli se, joka halusi uudistaa bändiä ja hienosti sen tekikin eikä Floyd sitte jäänyt toistamaan Genesiksen ja Yesin lailla vanhoja kuvioita. Division on munki mielestä paras noista Gilmour-kauden levyistä, hienoa on tosiaan kans, että Wrightkin teki sille vielä biisin. Ja Endless Riverillä on paljolti juuri Wrightin koskettimet mielenkiintoisimpia. | |
| Mortte 24.11.2022 10:33:49 | |
cyberiad2001: Mua viehättää Obscuredilla se, että siinä Floyd ottaa viimeisen kerran vähän rennomman asenteen piiseihin. Tämän jälkeenhän ne aina pyrkivät johonkin elämää suurempaan. Ovat kerrankin rento rock-bändi ja pirun hyvä sellainen. Hyvä fiilis studiossa välittyy kuulijallekin. Ja piisithän on täyttä rautaa, mikä tuli todistettua Nick Masonin keikalla keväällä myös, nehän kuullosti todella hyvältä livenä muutenkin Masonin bändi tekee hienosti kunniaa Floydin varhaistuotannolle. Musiikista on kaukana sellainen munattomuus (anteektsi epäkorrekti termi, mutta sopiva), joka leimaa kauttaaltaan Gilmourin johtamaa Floydia ja soolotuotantoaanvaikka onkin maailman paras/tyylikkäin kitaristi. Ymmärrän pointtisi Gilmourin suhteen, vaikka Waterskaan ei ole yhdelläkään soololla yltänyt Floydin tasolle (aika lähelle pääsi viimeisimmällä), on ne mielestäni kuitenkin parhaimmistoa Floyd-jäsenten sooloista. Parhaaseensa Gilmour kuiteski on yltänyt myös Watersin jälkeisillä Floyd-levyillä, Division Bell on mun suosikki niistä. Vissiin ollu aina noissa hänellä enempi paineita luoda hyvää. | |
| cyberiad2001 24.11.2022 14:03:51 | |
Joo, bändi on aina ollut enemmän kuin osiensa summa. Sehän se homman taika on ollutkin, vaikka sitä on kaikkien heidän, ehkä Masonia lukuunottamatta ollut vaikea myöntää. Kyllä ne Gilmour-aikain levyt ihan komeita eepoksia ovat olleet, vaikka vähän laimeits. www.nemesisem.net | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)