Aloittelijat ›

Ostin toista kertaa HB:n tuotteen vaikka yksi entinen työkaveri piti laatua kurana, toinen ei. Näköjään ensin mainittu on oikeassa. Tilasin muutama vuosi sitten Short Scale kitaran SC-200VS. Pitää vireensä erinomaisesti, mutta ylä-E kieli jäi aina välillä nalkkiin nauhan päähän joten piti viedä paikalliseen liikkeeseen viimeisteltäväksi kun en mikään remonttireiska ole. Tällä viikolla mulle saapui PowerPlant ISO-2 Pro johon ajattelin kytkeä pedaalini. Sisääntulon virtavalo välkkyy, ja ulostulot ovat pimeänä. Ei toimi.

Mulla on ollut kymmeniä Harley Benton -tuotteita eri tuoteryhmistä ja on oikeastaan edelleen. Missään niistä ei ole mitään vikaa, osa on jopa erinomaisen hyviä.

Harley Benton vaatii toimiakseen käyttäjältään nahkaliivejä.
Harley Benton -maailma on sellainen missä mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy.

Mulla on Harley Bentonin nauhaton basso. Oikein hyvä peli. Ei mitään pahaa sanottavaa.

Oma Harley Benton -kokemus tältä kesältä. Laitoin ST-62:n tilaukseen koska halusin LP:n kaveriksi halvan kakkoskitaran enkä ole omistanut stratoa 20 vuoteen.
 
ST-62:n osalta oli varoiteltu laatuongelmista, eli riippuu aika pitkälti tuurista millaisen yksilön saa. Aluksi kaikki näytti hyvältä, laatikossa oli Thomannin lätkä joka kertoi että kitaralle oli suoritettu Saksassa vielä laadunvarmistusta. Säätöjen jälkeen soitettavuus oli kohtuullinen ja kaula tuntui hyvältä. Otelaudalla oli pari pientä tippaa liimaa tai lakkaa jotka näki jos katsoi kaulaa tietyssä kulmassa. En nähnyt syytä lähettää kitaraa takaisin Thomannin 30 päivän palautusoikeuden piirissä.
 
Kului pari kuukautta, ja ilmeisesti puu sopeutui Espoon ilmastoon ja eli melko tavalla. Nauhat nousivat ylös ja kokeilin naputella niitä takaisin kumivasaralla, tämä auttoi hieman mutta loppujen lopuksi räminä johti siihen että piti hioa nauhat. Tulipahan harjoiteltua sekin homma. Mutta täysin sekään ei räminää poistanut. Huomasin että kaulaan oli muodostunut pientä hyppyrimäkeä, joten sekin vaati mitigointia. Kaula oli jostain syystä shimmattu tehtaalla, joten vaihdoin shimmin kaulataskun takaa eteen ja nyt kitara soi taas kohtuullisesti, mutta actionia ei vieläkään saa ihan niin alas kuin haluaisin, mutta en jaksa nyt tätä kaulaa enempää työstää.
 
Lisäksi alkuperäisen tallan satulapalat oli niin huonoilla urilla että ruuvit piti ruuvata tiettyyn kulmaan että ne pysyy paikoillaan. Vaihdoin UralTonen tallan messinkiblokilla, mikä olikin erinomainen päivitys.
 
Tämän jälkeen yksi virittimistä alkoi vielä resonoida niin että koko lapa tärisee. Hetken aikaa edestakaisin kääntelemällä sen saa hetkeksi hiljenemään, mutta virittimet täytyy kyllä kohtapuoliin vaihtaa parempiin.
 
Voi olla, että osa ongelmista johtui käyttäjästäkin, mutta näiden kokemusta perusteella en kyllä suosittelisi tuota mallia aloittelijoille, enkä välttämättä kenellekään. Jos olisin tiennyt että suurin osa hardwaresta on täyttä roskaa, niin olisin suosiolla ostanut vaikka halvimman ST-20:n ja säästänyt erotuksen verran parempiin vaihto-osiin käytettäväksi. Taikka sitten vaan pistänyt enemmän rahaa kiinni parempaan kitaraan, esim. Classic Vibe.

Yksi ihan tyypillinen riesa edullisemman pään soittimissa, jopa paremmissakin merkeissä, on nykyään, että kun perinteisten soitinpuiden saatavuus on huonontunt, joko ihan vaan kalliin hinnan takia tai sitten esim. ympäristönsuojelusyistä, niille on etsitty korvaavia puulajeja.
 
Alunperin soitinpuiksi on valikoitunut hyvin stabiileja puita, jotka kuivuttuaan eivät juuri elä. Korvaavat puut saattavat kyllä toimia muuten ihan hyvin mutta ovat usein huomattavasti "rauhattomampia" ja elävät ja vekoilevat paljon pitempään kuin "oikeat" soitinpuut. Lopputulema on se, että kun puu on kuivattu nopeasti ja tehty soittimeksi, soitin, joka on uutena ihan sharppi, on ensi vuonna ihan solmussa.... Kyllän ne siitä asettuu, kun aikansa jaksaa viilata, mutta aika rasittavaa se tietysti on.
 
Se on sitten eri asia, että kun esim. puheena oleva HB tekee mukaelmia tunnetummista soittimista hinta edellä, niin tosiaankin riippuu aikalailla tuurista mitä sieltä saa. Itselläni on yksi HB. Se on slide kitarana, jota käytän aika vähän. Tekee sen homman kuin pitääkin mutta aika rustiikkisestihan tuo on rakennettu. Muistuttaa jotain Rickenbackeria, mutta epäilen olisiko Riksuja tehty edes kivikaudella noin kolhosti. :D

Jos haluaa ostaa tuollaisen halpalaitteen, niin kandee ostaa käytettynä. Kun soitin on sen muutaman vuoden vanha, pystyy siitä näkemään jo paljon miten puu on elänyt jne. Uutena en ostaisi tuollaista.

Niin kyl ne soittimen virheet näkee eri valossa kun sen saa käytettynä puolta halvemmalla.

Älkäähän vitsailko :D
Se on just hyvä neuvo ostaa Benton sisäänajettuna.

Tilannepäivitystä vaikka en tiedä kiinnostaako ketään. Virittimet tuli vaihdettua lukittaviin Klusoneihin, nekin meni suoraan paikoilleen eli tarvinnut suurentaa reikää tai porata uusia ruuvinreikiä. Samalla vaihdoin kielenohjaimet Gotohin rulliin. Klusonit on ihan uskomattoman paljon laadukkaampia kuin nuo Bentonin vakiot, toki hintaakin niillä oli kolmasosa kitaran hinnasta. Tuo resonanssi ei kuitenkaan tällä kokonaan kadonnut En tiedä johtuuko tuo yläsatulasta tai jossain oli semmoistakin vihjailtu että tuo Harley Bentonin käyttämä kaksisuuntainen kaularauta resonoisi tietyllä taajuudella. Lisäksi on alkanut kyrpiä se miten paljon nuo mikit ottaa häiriötä, joten täytynee vuorata runko kupariteipillä jossain välissä.
 
Ehkä pitäisi avata tuonne kitarakamat alueelle "Omistan Harley Bentonin ja mikään ei ole hyvin" -ketju.

Kefiiri:
Se on just hyvä neuvo ostaa Benton sisäänajettuna.
 
Se on ainoa järkevä tapa, jos HB:n haluaa.

Niinhän se taitaa olla. Minulla on yksi basso joka on ihan hyvä, mutta siinä oli toinen mikki pimeänä kun se Thomannilta tuli. Kolvasin itse sen kuntoon kun se muuten vaikutti hyvältä. Yksi juotos vaan oli irronnut. Nyt sillä on ikää kymmenkunta vuotta ja toimii edelleen. Toki se on varasoitin jolla ei soiteta päivittäin, mutta sellaisena juuri hyvä ja huoleton.