Rock, pop, alternative ›

The Jack: Izzy kieltämättä komppaa paikoitellen aika rujolla kädellä ja kovilla säröillä muutamia balladeja. Jossain kohdin vähän överiä, mutta on joka tapauksessa virkistävän kuuloista ja tuo biiseihiin selvää persoonallisuutta (sellaista mitä ei ole sen koommin kuultu). Izzyn kitara on myös tässä aika pinnassa, kun Gilbyn aikaisissa vedoissa rytmikitaristi oli välillä mukana enemmän koristeena. Slash jyräsi niissä Gilbyn alleen, ja sitten siellä oli kaikenlaisia torvensoittajia ja Teddy Zig-Saggejä sähläämässä. Tässä Ritzin keikassa on vielä selvää Appetite-soundia mukana. Juuri tämän ajan ja kokoonpanon Gunnarit olisin halunnut todistaa paikanpäällä.
 
On ne uudet livejulkaisut 92 vuodelta Gilbyn osalta ihan selkeitä. Hyvin kuuluu.
 
Todistin juuri tämän kokoonpanon, ja sittemmin sen missä oli 3 kitaristia, ja nyt tämän uuden rundin 2 kertaa.
 
Tämänhetkinen on heittämällä paras.

Velli: Ite olen nähnyt ainoastaan nykyisen kokoonpanon kerran Tallinnan Laululavalla. Kokoonpano toimi muutoin ihan hienosti, mutta rumpali oli mielestäni heikko lenkki. Monissa biiseissä tuli jotenkin huonolla tavalla kiilaava fiilis. Soitosta puuttui "pocket", joka Adlerilla ja Sorumilla oli.
 
Adlerilla ei ollut mitään. Sorumilla kyllä.
 
Tota Ferreriä dumataan aika paljon mitä en itse ymmärrä. Minusta hyvä rumpali. Sorum olis toki myös.

Ihan karmea se Ferrer, aivan väärä kaveri soittamaan noita biisejä. Adlerin groovea Appetitella ei voita mikään. En sitten tiedä oliko hän livenä ikinä yhtä hyvä. Sorumkin oli vähän turhan jäykkis, mutta huippu Ferreriin verarruna.

Flash: Ihan karmea se Ferrer, aivan väärä kaveri soittamaan noita biisejä. Adlerin groovea Appetitella ei voita mikään. En sitten tiedä oliko hän livenä ikinä yhtä hyvä. Sorumkin oli vähän turhan jäykkis, mutta huippu Ferreriin verarruna.
 
Stadionmusaa voi soittaa vain stadionrumpali.
 
Noi Ritzin livet on semmosta sohimista esim. jonkun You Could Be Minen kohdalla, että ilman Sorumin tiukkaa komppia homma leviäis suoraan käsiin. Kitaristit soittelee ihan mitä sattuu ja Sorum pitää paketin kasassa.
 
Uudessa kokoonpanossa Fortus hoitaa kaiken mikä jäis muuten hoitamatta, ja siellä on Reese tuottamassa korvakarkkia asioihin. Tiukka bändi.
 
Appetite oli Appetite, ja livejä kuuntelemalla hiffaa, miten suuri osuus Mike Clinkillä on ollut tuottajana noiden levyjen syntymiseen.

sirdickyj: Adlerilla ei ollut mitään. Sorumilla kyllä.
 
Tota Ferreriä dumataan aika paljon mitä en itse ymmärrä. Minusta hyvä rumpali. Sorum olis toki myös.
 
Itelle se on puhtaasti time-käsityksestä kiinni tuon Ferrerin kohdalla. Kyllä se osaa kaikki jutut soittaa, mutta sen soitto ei vain lepää samalla tavalla kuin Adlerilla tai Sorumilla. Adler ei ollut teknisesti kaksinen soittaja, mutta sillä oli juuri bändille täydellisesti istahtava lievä laid back -groove. Sorumin tatsi oli ammattimaisempi ja tiukempi, mutta sekin toimi omalla tavallaan hyvin ja oli ehkä juuri se, mitä bändi silloin ysärin alussa tarvitsi kun homman suuruus räjähti käsiin ja stadioneilla tarvittiin vuoren varma rumpali pitämään iso paletti tiukasti kasassa. Nämä on toki kaikki makuasioita. Ei Ferreriäkään huonoksi voi sanoa. Itse en vaan tykkää hänen timestaan.

Viime viikolla katselin live pätkiä jostain 2013-1015 vuodelta jossa tässä sorumin nyky bändissä oli lauteilla mukana duff, slash, gilby ja myles kennedy. Minusta se oli paremman kuuloinen kun tämä nykyinen gun n roses johtuen juurikin rumpalista(ja laulajasta jos vertaa axl nyky ääneen...).
 
https://www.youtube.com/watch?v=SYbNh6x-Wo4
 
https://www.youtube.com/watch?v=yE_zwnZfkb0

Voi itku, miksi piti avata. Tuli kyllä tosi paha mieli, kuinka raadollista ja katoavaa kaikki on. Ei siis naurattanut pätkääkään, ei todellakaan. Luulin aluksi pilailuvideoksi.
https://m.youtube.com/watch?v=B7Js_QJtEHY

moikki: Viime viikolla katselin live pätkiä jostain 2013-1015 vuodelta jossa tässä sorumin nyky bändissä oli lauteilla mukana duff, slash, gilby ja myles kennedy. Minusta se oli paremman kuuloinen kun tämä nykyinen gun n roses johtuen juurikin rumpalista(ja laulajasta jos vertaa axl nyky ääneen...).
 
https://www.youtube.com/watch?v=SYbNh6x-Wo4
 
https://www.youtube.com/watch?v=yE_zwnZfkb0
 
Matt Sorum on ammattimies, mielestäni vielä parantunut vanhemmiten. Billy Gibbonsin viimeisimmällä soolevyllä soittaa vallan mainiosti myös mielestäni.

texan: Matt Sorum on ammattimies, mielestäni vielä parantunut vanhemmiten. Billy Gibbonsin viimeisimmällä soolevyllä soittaa vallan mainiosti myös mielestäni.
 
On myös tuottanut Gibbonsin soololevyn. Tai mikä se nyt onkaan....Gibbonsin nimellä julkaistu, anyway.
 
Ja tulee Gibbonsin messissä Suomeen kesäkuussa, toki menen katsomaan.

hjukke: Voi itku, miksi piti avata. Tuli kyllä tosi paha mieli, kuinka raadollista ja katoavaa kaikki on. Ei siis naurattanut pätkääkään, ei todellakaan. Luulin aluksi pilailuvideoksi.
https://m.youtube.com/watch?v=B7Js_QJtEHY
 
Mitä tässä on ihmeellistä, ihan itseltään kuulostaa

Pepe2: Mitä tässä on ihmeellistä, ihan itseltään kuulostaa
 
Olihan toi lähtö varsinkin aika haikeeta kuultavaa. Ei pölähdä ihan sillai kuin kaksvitosena, mikä tietty ei oo mikään ihmekään.

Kuuntelin tänään takkaa lämmittäessäni Appetiten siltä samalta vinyyliltä, jonka sain aikanaan lahjaksi seitsemän- tai kahdeksanvuotiaana. Se rätisee ja paukkuu, sillä se on varmasti kuunneltu läpi satoja kertoja. Silti edelleen se tuotti aikamoisia väristyksiä, mikä kertoo jotain siitä, millaisen jäljen merkittävä levy voi jättää.
 
Hieno teos, joka on peruuttamattomasti vaikuttanut siihen, miten hahmotan rockmusiikkia.

sirdickyj: Adlerilla ei ollut mitään.
 
No en nyt tiedä, aina kun kuulee Appetitelta biisejä niin alkaa lantio liikkumaan. Samaa ei voi sanoa Illusionin biiseistä, mielestäni.

Didgeridoo: No en nyt tiedä, aina kun kuulee Appetitelta biisejä niin alkaa lantio liikkumaan. Samaa ei voi sanoa Illusionin biiseistä, mielestäni.
 
Tämä aivan ehdottomasti. Adlerin soitto (toki yhdessä Duffin todella oivaltavien bassolinjojen kera) oli nimenomaan ihan keskeinen osa Appetiten svengiä. Sorumin soitto tuntui sen jälkeen tosi jäykältä, suorastaan konemaiselta. Toki se oli jämäkkää ja Adleria tarkempaa - toki Illusioneiden rumpusoundi muutenkin on paljon terävämpi, kliinisempi, erottelevampi ja "kylmempi" - mutta vastaavasti se tietynlainen letkeys puuttui. Ihan eri tyylisiä soittajia, vertailu ei varsinaisesti ole edes kauhean mielekästä. Ei Sorum huono ole, mutta kyllä Adler silti on mulle aina ja ikuisesti The GnR-rumpali.

Jucciz: Tämä aivan ehdottomasti. Adlerin soitto (toki yhdessä Duffin todella oivaltavien bassolinjojen kera) oli nimenomaan ihan keskeinen osa Appetiten svengiä. Sorumin soitto tuntui sen jälkeen tosi jäykältä, suorastaan konemaiselta. Toki se oli jämäkkää ja Adleria tarkempaa - toki Illusioneiden rumpusoundi muutenkin on paljon terävämpi, kliinisempi, erottelevampi ja "kylmempi" - mutta vastaavasti se tietynlainen letkeys puuttui. Ihan eri tyylisiä soittajia, vertailu ei varsinaisesti ole edes kauhean mielekästä. Ei Sorum huono ole, mutta kyllä Adler silti on mulle aina ja ikuisesti The GnR-rumpali.
 
Tuo ajatus sisältää myös sen, että Appetite on aina ja ikuisesti TheGnR-levy.
 
Niinkuin varmaan monille onkin.
 
Itselle se The Levy on nimenomaan Illusionit, ja niistähän ei Adler olis selvinnyt maaliin saakka.

Civil Warin rumpuloinnista oon digannu aina ihan helvetisti ja mulle selvis/tajusin vasta tosi myöhään, että nehän on Adlerin soittamat.
Ja vielä myöhemmin kuinka suuren työn takana ne oli. Hyvä kuitenkin, että pitivät noi Adlerin raidat eikä pistäny rumpuko... Sorumia soittamaan ne uusiksi tyyliin ekalla otolla.
 
Kyllä se vaan niin on, että Appetite "svengaa" aivan helvetisti enemmän kun myöhemmät lätyt.
 
Mulle se on paras levy ikinä eikä mikään oo päässy lähellekään. Taidankin laittaa soimaan.

sirdickyj: Tuo ajatus sisältää myös sen, että Appetite on aina ja ikuisesti TheGnR-levy.
 
Niinkuin varmaan monille onkin.
 
Itselle se The Levy on nimenomaan Illusionit, ja niistähän ei Adler olis selvinnyt maaliin saakka.
 
Näinhän se on. Mun mielestä kyseessä on aika kaksi eri bändiä jo näitä levyjä vertaillaessa. Illusioneilla on karistettu kaikki funk ja rnb rytmiosastolta veks. Se ei tee toki Illusioneista huonoja levyjä, rock musiikin merkkiteoksia nekin.

Lähtisin mielelläni vielä ainakin kerran rahastettavaksi, jos tulisivat jonnekin lähistölle.
 
Ei näissä parissa viimeisimmässä nähdyssä, Hämeenlinna ja Tallinna, ollut tippaakaan sitä samaa vaaraa, joka on läsnä selkeästi jopa vanhoissa livepätkissäkin. Olisipa tämän bändin saanut todistaa 1987.
 
Hired Gunsin näin Käpylässä 2010 ja kelpasi sekin, kun uskoi, että lähemmäs aitoa asiaa ei enää päästä. Kitaristit aiheuttivat kyllä lähinnä myötähäpeää. Dizzyn Warren Zevon -viittaus oli vanhalle fanille hieno hetki

sirdickyj: Tuo ajatus sisältää myös sen, että Appetite on aina ja ikuisesti TheGnR-levy.
 
Niinkuin varmaan monille onkin.
 
Itselle se The Levy on nimenomaan Illusionit, ja niistähän ei Adler olis selvinnyt maaliin saakka.
 
Jeps, eikä siinä mitään. Hyvä vaan, että ovat tehneet musaa monenlaiseen makuun. Illusionit olisi mun puolesta voinut aivan helposti tiivistää yhteen levyyn, ei välttämättä edes tuplalevyyn. Varmaan jokaiselle biisille jonkun mielestä on paikkansa, mutta omaan makuuni vähemmän olennaista täytettäkin noilla riittää.