Bänditoiminta ›

Tuntuuko jostakin toisestakin siltä ,että haluais vaan tulevaisuudessa soittaa bändissä , tehdä musiikkia ja olla muutenkin mukana musakuvioissa.
 
Sen sijaan ,että lähtis opiskelemaan monta monta vuotta ja sitten vuosien uurastusten ja kyyneleiden jälkeen pääsee pienee konttoriin paperisotaan ja muuhun tylsyyteen.
Eikä pääse toteuttamaan niitä oikeita haaveita mitä sillon joskus oli.
Ja kuolin vuoteella aattelee että voi V**** meni taas elämä poskelleen. Oisko se oma pää taas tietäny paremmin vanhempien ja sukulaisten painostuksen alla mitä tehdä tulevaisuudessa.
 
Mitäpä tehdä? ei kiinnostaa kyllä nyt enää muu kun toi muusikon ura, mutta entäs jos ei onnista ja ei esim:niitä omia biisejä synny eikä niitä saa mihinkään pöytälaatikosta???

Jos sanon suoraan niin elä ole hölmö. Kyllähän se kannaattaa ainakin joku ammatti hommata. Saa olla kova säätäjä jos meinaa studiomuusikkona pärjätä. Jos meinaa pärjätä ihan omalla tuotannolla niin vaikka olisi kuinka hyvä, pitää siinä siltä olla onni mukana -kuka nyt rakentaa elämäänsä pelkän onnen varaan, se kun useimmiten vain potkii päähän. Ja milläs rahalla sitä hommaa meinasit montavuotta pyörittään, isän ja äidin, vaiko 50 euron keikka maksuilla? :) Muista että Suomessa on pienet markkinat ja pienet piirit...

Tuntuuko jostakin toisestakin siltä ,että haluais vaan tulevaisuudessa soittaa bändissä , tehdä musiikkia ja olla muutenkin mukana musakuvioissa.
 
Tuntuu.
 
Sen sijaan ,että lähtis opiskelemaan monta monta vuotta ja sitten vuosien uurastusten ja kyyneleiden jälkeen pääsee pienee konttoriin paperisotaan ja muuhun tylsyyteen.
 
Silloin, kun yläasteen yhteishaku oli niin mulla oli päälimmäisenä ajatuksena, että "mä en halua minnekään opiskelemaan vaan ainoastaan soittaa". Noh, päätin kuitenkin hakea sähköpuolelle (se tuntui kiinnostavimmalta noista läheisen ammattikoulun vaihtoehdoista) ja siellä olen nyt vaihtelevalla menestyksellä ollut kohta puolitoista vuotta. Meininki on ollut vähän sitä, että kaikki muu ajaa koulun edelle ja koulu ei saa koskaan tulla soittamisen esteeksi. Ihmeen hyvin olen kuitenkin pärjännyt tolla hällä väliä -asenteellakin.

Tuntuuko jostakin toisestakin siltä ,että haluais vaan tulevaisuudessa soittaa bändissä , tehdä musiikkia ja olla muutenkin mukana musakuvioissa.
 
Kyllä.
 
Sen sijaan ,että lähtis opiskelemaan monta monta vuotta ja sitten vuosien uurastusten ja kyyneleiden jälkeen pääsee pienee konttoriin paperisotaan ja muuhun tylsyyteen.
 
Aivan.
 
Eikä pääse toteuttamaan niitä oikeita haaveita mitä sillon joskus oli.
 
Niin. Itse asiassa, olen jo kerran (ja olen vielä liian nuori siihen) haudannut unelmani. Ja sitten kaivoin sen takaisin maan pinnalle ja sanoin, että P******. Minähän en luovuta.
 
Ja kuolin vuoteella aattelee että voi V**** meni taas elämä poskelleen. Oisko se oma pää taas tietäny paremmin vanhempien ja sukulaisten painostuksen alla mitä tehdä tulevaisuudessa.
 
Sukulaiset varmasti ainakin katselevat pitkin nenän vartta. Varsinkin kun omatkin sukulaiseni sattuvat olemaan jotakin muita, kuin vapaita taiteilijasieluja.
 
Sitä vain, teet sitä mitä eniten haluat. Sunhan elämä se on. Eipä tarvitse sitten haudassa katua. Vaikkakin muusikon tie voi viedä nopeammin hautaan kuin joku sihteerin virka ;), mutta entä sitten. Ainakin tuli elettyä.

Tuntuuko jostakin toisestakin siltä ,että haluais vaan tulevaisuudessa soittaa bändissä , tehdä musiikkia ja olla muutenkin mukana musakuvioissa.
 
Kyllä.
 
Sen sijaan ,että lähtis opiskelemaan monta monta vuotta ja sitten vuosien uurastusten ja kyyneleiden jälkeen pääsee pienee konttoriin paperisotaan ja muuhun tylsyyteen.
 
Aivan.
 
Eikä pääse toteuttamaan niitä oikeita haaveita mitä sillon joskus oli.
 
Niin. Itse asiassa, olen jo kerran (ja olen vielä liian nuori siihen) haudannut unelmani. Ja sitten kaivoin sen takaisin maan pinnalle ja sanoin, että P******. Minähän en luovuta.
 
Ja kuolin vuoteella aattelee että voi V**** meni taas elämä poskelleen. Oisko se oma pää taas tietäny paremmin vanhempien ja sukulaisten painostuksen alla mitä tehdä tulevaisuudessa.
 
Sukulaiset varmasti ainakin katselevat pitkin nenän vartta. Varsinkin kun omatkin sukulaiseni sattuvat olemaan jotakin muita, kuin vapaita taiteilijasieluja.
 
Sitä vain, että teet sitä mitä eniten haluat. Sunhan elämä se on. Eipä tarvitse sitten haudassa katua. Vaikkakin muusikon tie voi viedä nopeammin hautaan kuin joku sihteerin virka ;), mutta entä sitten. Ainakin tuli elettyä.

Noh, itse olen päätynyt nyt semmoiseen ratkaisuun, että luen itseni graafisen tekniikan DI:ksi, sivuaineeksi TaiK:in graafiselta puolelta jotakin ja soittohommia teen niin paljon kuin ehdin ja saan. Opetustyö kiinnostaa paljon, eikä vähiten kesälomien takia. Ehtii tekemään musiikkia ja piirtämään.
 
Mutta eihän sitä koskaan tiedä, minne se elämä heittää.
 
Itse päätin hankkia koulutuksen johonkin ammattiin, jotten tipu mahdollisten taiteentekoperiodien jälkeen tyhjän päälle.
 
Saa nyt nähdä sitten.

Lähden opiskelemaan viestintää ja harrastan musiikkia. Ei muusikoksi koulussa tulla, vaan treenikämpällä. Musiikki ei ole ensimmäisenä mielessä.

Ihan sama se on, mitä ihminen työkseen tekee - mutta sitä pitää tehdä sitten tosissaan.
 
Kivi sen sanoi. Tee mitä teet mutta satsaa siihen sitten täysillä. Sen kautta voit toteuttaa unelmiasi.
 
Unelmista vanhan neuvoja nuorille:
 
Ajatelkaa suuria. Pilkunnussijoista ja tikulla pikkujuttujen kaivelijoista ei ole koskaan minkään merkittävän tekijäksi.
 
Toteuttakaa suuria unelmianne. Koskaan ihmisen historiassa mahdollisuudet eivät ole olleet näin hyvät. Koko maailma on käsissänne. Markkinat on mielettömät. Teillä on kielitaitoa ja maailman parhaat mahikset huippukoulutuksiin.
 
Nuoren ajatus pitää olla että nyt. Ei että mä sitte joskus. Unelmia pitää lähteä toteuttamaan juuri NYT. Turha muuten soutulavittas vanhana tuumia että kyllä mäki olsin voinu olla jotain. Unelmien täyttymiseen johtava toiminta pitää aloittaa juuri nyt.
 
Jos tunnet olevasi omalla alallasi pienten arkisten asioiden rutiineissa niin hyväksy sekin. Ei kaikkien ole tarkoituskaan olla isojen asioiden toteuttajia. Ei siihen ole mahdollisuuksiakaan jos ei arjen toteuttajia olisi.
 
Teet suuria tai pieniä niin tee niitä täysillä. Ymmärrä myös että meitä on erilaisia ja kaikkia meitä tarvitaan yksittäisen ihmisen unelmien toteuttamiseksi.
 
Edit: Jäi sanomatta että mä oon kohta 50v enkä itte oikein vielä tiedä mitä haluaisin isona olla. Että voi se olla noinkin. Mutta älkää tehkö niinku minä tein vaan tehkää niinku mä neuvoin.

on se iha kiva sillee, et muutama tuttu soittaa bändissä, jätkät repii 2000euroa keikkamaksua plus kuljetusjudanssit ja sellaset..:)
ja sitte joka jätkä on viel iha hyväs ammatis, kyl sitä rahaa kuitenki taitaa jäädä vähä soittamisesta...:P
vaikka ei tossakaa, ku sitä menee kaikkee muuhu...kovin monesta ei tule mitään hammettia..