Rock, pop, alternative ›

No nyt joku teistä viisaista saatta valistaa minua. Led Zeppelinin "The Lemon Song" on minun mielestä sama kuin Chester Burnett'in "Killing Floor". Am I right or am I right?

Etköhän sinä oikeassa ole, vaikka en nyt saa Lemon songin riffiä mitenkään muistumaan mieleen:
 
http://www.warr.org/zep.html#Thieves

No nyt joku teistä viisaista saatta valistaa minua. Led Zeppelinin "The Lemon Song" on minun mielestä sama kuin Chester Burnett'in "Killing Floor". Am I right or am I right?
 
Kyllähän nuo sitä Killing Flooria suoraan siinä lainaavatkin. Ainakin liveversiossa muistaakseni laulua myöten pienen pätkän. Led Zeppelin- tuo yliarvostamisen synonyymi- lainasi muutenkin melko surutta vanhaa bluesia, "Whole lotta love" on aika suoraan Muddy Watersin "You need love". Bluesäijien perinteen mukaan tuo Muddynkin biisi on varmaan blokattu jostain muusta biisistä.

"Whole lotta love" on aika suoraan Muddy Watersin "You need love". Bluesäijien perinteen mukaan tuo Muddynkin biisi on varmaan blokattu jostain muusta biisistä.
 
Eikös uudemmissa kakkoslevyn painoksissa ole krediitit annettukin myös Willie Dixonille?

Eikös uudemmissa kakkoslevyn painoksissa ole krediitit annettukin myös Willie Dixonille?
 
Hyvä jos näin on. Taiskin olla Dixon eikä Waters. Tumma poika kuitenkin, paksuhuulinen niinkuin sanotaan.

Eikös uudemmissa kakkoslevyn painoksissa ole krediitit annettukin myös Willie Dixonille?
 
Dixonikin pölli ton joltain mutta en nyt millään muista kenen biisi toi alunperin oli. Joku bluesguruttaja osannee kertoa nopeammin kuin itse sen löydän jostain.

Noh, on tuossa sen verran laitettu sanat uusiksi että en tiedä onko se enää aivan sama biisi. Viimeisessä säkeistössä (Squeeze me baby, till the juice runs down my leg) on lainattu erästä Robert Johnsonin biisiä (tai ehkä se on lainattu joltain muulta, ken tietää). Ehkä noita aiempiakin säkeistöjä on lainailtu jostain, eivät ne kaikki ole Wolfin biisistä. Laulun melodia ja riffit noudattelee kyllä suurinpiirtein Wolfin kappaletta (ja bluesissahan covereissa ei ole usein muuta samaa kuin soinnut ja sanat)
 
Rock-version tekeminen Killing Floorista ei ollut Let's Eppeliinin idea, koska Jimi Hendrixin BBC-sessioissa on jo aika rautainen versio siitä nopealla riffillä. Kannattaa tsekata tämäkin jos pitää tuosta kappaleesta.
 
Howlin' Wolf itse teki kappaleesta vielä melkein rock-version vuosi Zeppelinin jälkeen 1970 lontoo sessioissa. Howlin' Wolf itse sanoi Lontoon nauhoituksistaan (jossa on mukana mm. Eric Clapton) että ne ovat pelkkää koiranpaskaa. Tuo Lontoossa tehty Howlin' Wolfin versio Killing Floorista on kuitenkin oma lempparini. Siinä on niiiin kiva se riffi ja mukavan jämpti rytmi. Wolf laulaa hillitysti mutta hyvin.

En sanoisi että Led Zeppeliniä pitäisi hirveästi näpäyttää siitä että se on lainaillut tuolla tavalla jopa ilman krediittejä, koska onhan selvää että...
 
a) blues-perinteessä on aina lainattu omiin nimiin vielä paljon ronskimmin
b) lainatut kappaleet ja sanat ovat niin yksinkertaisia että parempia tai vastaavia olisi voinut luoda helposti itsekin (kuten useimmiten tekivätkin). Muutenkin sanoisin että (blueskaavaan perustuvassa) bluesissa se esitys ratkaisee eikä kappaleella nyt niin paljoa ole väliä.
c) Zeppelinit tiesivät että kaikki blues-ihmisethän välittömästi tunnistavat, että missä kohtaa on lainattu ja mistä, joten varastamisesta siinä mielessä ei ole kyse

Muistaakseni ainakin alkuperäisessä vinyylissä kannessa luki toinen noista nimistä ja levyssä toinen... joku voipi tarkistaa, jos levyn omaa...

...Rock-version tekeminen Killing Floorista ei ollut Let's Eppeliinin idea, koska Jimi Hendrixin BBC-sessioissa on jo aika rautainen versio ...
 
Minusta ylivoimaisesti paras minun kuulemista rokkenroll versioista on kyllä Electric Flag'in versio levylltä "A Long Time Comin"

"Man that's dogshit" oli tietääkseni Wolfin kommentti v. -70 "psykedeelisestä" Marshall Chessin tuottamasta albumista, joka kulkee yleensä nimellä "The New Howlin' Wolf Album", ei suinkaan Lontoon sessioista.
 
Minulla oli joku noiden Lontoo-sessioiden levy lainassa, joka oli niitä jotain Charlie Blues Masterworks mitälienee mustalaatikko sarjaa ja siinä kansitekstissä dogshit-kommentti koski nimen omaan noita sessioita missä clapton ja muut soitteli killing flooria. No ihan sama mulle. Paskaa mitä paskaa.