Media ja viihde ›

Matriarch
 
Tämä oli aika erikoinen ja hämmentävä leffa, hyvällä tavalla. En osaa antaa kuitenkaan pisteitä tai ehkäpä tämä pitäisi katsoa uudestaan.

Ruutukunkku: Bedlamille tässä vaiheessa jo kiitos listauksesta, josta saa myös itselle hyviä täsmäpoimintoja.
 
Eipä mitään, tavallisesti tulee katsottua aina uudestaan ja uudestaan niitä vanhoja hyviksi todettuja, mutta nyt ajattelin katsella ihan kunnolla läpi semmosia mitä ei ole tullut nähtyä. Paljon on vieläkin leffoja, joiden kuvia ihasteli/kauhisteli penskana Fangorian sivuilta mutta ei ole tullut vieläkään katsottua.
 
Ruutukunkku: Katsoin kuukausi sitten ensimmäisen kerran itsekin Black Sabbathin ja tuo meni kyllä saman tien blu ray hankintaan. Katsoin amerikan yleisölle suunnatun version, joka kait jossain määrin eroaa (ja on vähemmän yllättäen vähemmän arvostettu) italian versiosta. Pitää ottaa vielä lähiaikoina uusi katsanto alkuperäisenä. Tuo "The Drop of Water" -osio on kyllä tykki!
 
Italoversiota suosin jo pelkästään tämän hulvattoman loppukuvan takia, joka rikkoo neljännen seinän ja paljastaa vähän miten pienen budjetin tehosteet toimii: https://www.youtube.com/watch?v=l3zLx0cFwCE
 
Enkkuversiossa taisi olla tuo Drop of Water vaihdettuna lopun sijaan ekaksi osioksi? Sen puhelinmysteerin juoni on myös muutettu aika täysin "soveliaampaan" muotoon.

Smile (2022)
 
Tämmöstä taukoamatonta jumpscare-potaskaa ja jotenkin tylsästi kuvattu ja ohjattu elokuva. "Pöö, kova ääni, se olikin vain hälytysjärjestelmä, pöö heti perään toinen kova ääni, se olikin vain puhelin, PÖÖ nyt tulee vielä samassa kohtauksessa kolmas kova ääni, mutta sekin oli vain puhelin :DDD" Täysin merkityksetöntä paskaa. Ja joo, sen jumpscaren voi tehdä myös hyvin, esim. The Thingin veritestaus, Mulholland Driven kahvilakohtaus tai The Exorcist III:n sairaalan käytävä.
 
Lisäksi liian pitkäksi venytettyä (115 minuuttia) ja jossain vaiheessa toivoi että loppuis jo, niin pääsisi kotiin. On noissa virnuilevissa ja hymyilevissä ihmisissä ihan kelvollista polttoainetta kauhuelokuvaan, mutta nyt siihen ympärille oli rakennettu aika heikko filmi.
 
Näytöksen jälkeen käytävällä korvaan tarttui jonkun teinin kommentti "oli ihavvitun hyvä." No ei kyllä ollut. Ja mikä helvetti siinä nykyään on, että heti viimeisen kohtauksen päätyttyä pitää lopputeksteihin laittaa tuollaista musiikkia pilaamaan koko homma.

Mä luin et voimasormuksia ei viittity vetää oikalle aikaikkunalle sen takia et se olisi mennyt huomattavasti antologisemmaksi se toteutus, ja ihmiset ois vaihtuneet jakson parin välein mikä olis haitannut katsojien samaistumista.
 
Tämä avas mulle pari ikkunaa. Olin kelannut et samaistuminen on ainoastaan vähemmistöjen juttu ja et normaalit tyypit ottaa viihteen viihteenä ja jättää funtsimisen akatemiaan.
 
Tuli täysin yllärinä et oma viiteryhmäni (tai mikään niistä) ottais tissinsä ja lohikäärmeensä niin vakavissaan että sen pitäis olla edustettuna, mutta käyhän se järkeen kun muistelee sitä saatanan narinaa mitä tulee siitä kun smaug on oikeasti punainen eikä vihree lohikäärme eli teos on raiskattu ikuisesti tai mitä vittua näitä älynväläyksiä on netti tukossa milloin mistäkin, sama hommahan se on; miehet emaskuloidaan saksilla kun naiset esim. puhuu tai homot lentää lohikäärmeillä.
 
Tarkkaavainen lukija saattaa panna merkille etten oo kauhean emotionaalisesti sitoutunut viihteeseeni.
 
Ja siitäpä käsin sen hoksasin et tän takia en nää kauhua kauhuna kovin usein; ellei hahmot ja narratiivi ole rakennettu poikkeuksellisen hyvin, ei oo mitään samaistumispinta-alaa, niin on lähinnä vaan sellainen TPK odottelu päällä sen sijaan et jokin itselle arvokas olis uhattuna mihin sit reagoida.
 
Mikä on kai avaininstrumentti horkassa.

Jaula (2022)
 
Ihan näppärä pieni kauhutrilleri. Ei mitään spessua, mutta kivasti koukkuja ja yllätyksiä.

Piti tuo Barbarian myös vilkaista. Harmi, että se tosi mielenkiintoinen alku lopussa vesitettiin aika tavalla.
 
Spoilereita:
Harmi ettei sitä alkutilannetta mehusteltu enempää vähän arvuutellen, että mikä sen miehen rooli oli. Kaikki touhu oli niin epäloogista koko ajan, että vähän olisi toivonut selitystä sille.

Tympee Huttunen: Piti tuo Barbarian myös vilkaista. Harmi, että se tosi mielenkiintoinen alku lopussa vesitettiin aika tavalla.
 
Spoilereita:
Harmi ettei sitä alkutilannetta mehusteltu enempää vähän arvuutellen, että mikä sen miehen rooli oli. Kaikki touhu oli niin epäloogista koko ajan, että vähän olisi toivonut selitystä sille.
 
Spoilerit jatkuu. Leffan teemanahan oli selkeesti ennakkoluulot ja -asenteet ja niiden kanssa pelailu. Annettiin ymmärtää, että miehessä oli jotain epäilyttävää vaikkei lopulta ollutkaan. Annettiin ymmärtää, että luolassa asuu joku verenhimoinen monsteri vaikka hän olikin sukurutsauksen seurauksena vankeudessa syntynyt nainen joka halusi vain saada vauvoja hoivattavaksi. Annettiin ymmärtää, että se ohjaajatyyppi olikin ehkä pohjimmiltaan hyvä jätkä vaikkei sitten ollutkaan. Koko leffan rakennekin vielä pyrki yllättämään ja tekemään jotain muuta kuin olettaisi.
 
Harmi että porukka ei täällä leffan lopusta tykännyt, itse diggasin kyllä ja huudahdin lopputekstien alkaessa vielä itsekseni ääneen että "jes, olipa loistava". Suurin osa kauhuleffoista lässähtää kyllä viimeisellä kolmanneksella.

bedlam: Spoilerit jatkuu. Leffan teemanahan oli selkeesti ennakkoluulot ja -asenteet ja niiden kanssa pelailu. Annettiin ymmärtää, että miehessä oli jotain epäilyttävää vaikkei lopulta ollutkaan. Annettiin ymmärtää, että luolassa asuu joku verenhimoinen monsteri vaikka hän olikin sukurutsauksen seurauksena vankeudessa syntynyt nainen joka halusi vain saada vauvoja hoivattavaksi. Annettiin ymmärtää, että se ohjaajatyyppi olikin ehkä pohjimmiltaan hyvä jätkä vaikkei sitten ollutkaan. Koko leffan rakennekin vielä pyrki yllättämään ja tekemään jotain muuta kuin olettaisi.
 
Harmi että porukka ei täällä leffan lopusta tykännyt, itse diggasin ja huudahdin lopputekstien alkaessa vielä itsekseni ääneen että "jes, olipa loistava".
 
No mun mielestä se AJ ei ollut kuin limainen tyyppi koko ajan, kun taas Kosh(?) ei sinällään ollut epäilyttävä, kuin siinä epäloogisuudessaan, joka tuli ihan puskista, koska siihen asti oli ollut ihan analyyttinen. Monsteri oli taas monsteri, vaikka taustalla olikin traaginen tarina, mutta niinhän niillä kaikilla. Hakkasihan monsteri pään seinään siinä ihan muuten vaan. Mulle tuli leffan fiiliksestä jotenkin mieleen The Descent. Se toisen puoliskon koomisuus pinta-aloja mitaten oli vähän tarpeetonta.

carnation: Smile (2022)
 
Tämmöstä taukoamatonta jumpscare-potaskaa ja jotenkin tylsästi kuvattu ja ohjattu elokuva. "Pöö, kova ääni, se olikin vain hälytysjärjestelmä, pöö heti perään toinen kova ääni, se olikin vain puhelin, PÖÖ nyt tulee vielä samassa kohtauksessa kolmas kova ääni, mutta sekin oli vain puhelin :DDD" Täysin merkityksetöntä paskaa. Ja joo, sen jumpscaren voi tehdä myös hyvin, esim. The Thingin veritestaus, Mulholland Driven kahvilakohtaus tai The Exorcist III:n sairaalan käytävä.
 
Lisäksi liian pitkäksi venytettyä (115 minuuttia) ja jossain vaiheessa toivoi että loppuis jo, niin pääsisi kotiin. On noissa virnuilevissa ja hymyilevissä ihmisissä ihan kelvollista polttoainetta kauhuelokuvaan, mutta nyt siihen ympärille oli rakennettu aika heikko filmi.
 
Näytöksen jälkeen käytävällä korvaan tarttui jonkun teinin kommentti "oli ihavvitun hyvä." No ei kyllä ollut. Ja mikä helvetti siinä nykyään on, että heti viimeisen kohtauksen päätyttyä pitää lopputeksteihin laittaa tuollaista musiikkia pilaamaan koko homma.
 
Munsta tää oli lajityypissään keskivertoa parempi, ja koko konsepti oli suht häiritsevää settiä, vaikka nyt elokuvan lopussa kaiken nivoutuessa yhteen alkoi olemaan jokseenkin ennalta-arvattava. Leffateatterissa jump scaret toimivat aivan hyvin, eikä melkein kaksi tuntia ollut liian pitkä, kun ottaa huomioon hitaahkon kerrontatavan.

Tympee Huttunen: No mun mielestä se AJ ei ollut kuin limainen tyyppi koko ajan, kun taas Kosh(?) ei sinällään ollut epäilyttävä, kuin siinä epäloogisuudessaan, joka tuli ihan puskista, koska siihen asti oli ollut ihan analyyttinen. Monsteri oli taas monsteri, vaikka taustalla olikin traaginen tarina, mutta niinhän niillä kaikilla. Hakkasihan monsteri pään seinään siinä ihan muuten vaan. Mulle tuli leffan fiiliksestä jotenkin mieleen The Descent. Se toisen puoliskon koomisuus pinta-aloja mitaten oli vähän tarpeetonta.
 
Minusta se Keith taas vaikutti todella epäilyttävälle heti ensihetkestä ja tuli mulle ihan puun takaa, että hän ei ollut missään juonessa mukana. Mutta joo, ymmärrän kyllä että tää leffa jakaa ajatuksia ja sen takia yllätyinkin tuosta korkeasta arvosanasta. Itselle tää oli paras uudempi kauhuleffa sitten The Lodgen. The Descent on kyllä hyvä, se leffa vain parani uusinnalla kun tajusi ettei niitä monstereita ollut välttis olemassakaan.

Tympee Huttunen: Piti tuo Barbarian myös vilkaista. Harmi, että se tosi mielenkiintoinen alku lopussa vesitettiin aika tavalla.
 
Spoilereita:
Harmi ettei sitä alkutilannetta mehusteltu enempää vähän arvuutellen, että mikä sen miehen rooli oli. Kaikki touhu oli niin epäloogista koko ajan, että vähän olisi toivonut selitystä sille.
 
Tän päivän hesarissa oli tosta arvostelu ja sai 4 tähteä. Vaikka sitä tossa aika maastataivaaseen hehkutettiinkin niin siinäkin tota loppua kyl kritisoitiin.
Olen samoilla linjoilla - tosin mun mielestäni tossa alkoi ote lipsumaan jo kauan ennen loppua. Meni aika höpöksi mun mielestäni eikä oikein enää jaksanut innostaa.

Lunnu: Tän päivän hesarissa oli tosta arvostelu ja sai 4 tähteä. Vaikka sitä tossa aika maastataivaaseen hehkutettiinkin niin siinäkin tota loppua kyl kritisoitiin.
Olen samoilla linjoilla - tosin mun mielestäni tossa alkoi ote lipsumaan jo kauan ennen loppua. Meni aika höpöksi mun mielestäni eikä oikein enää jaksanut innostaa.
 
Vaikka mulla tuossa oli aika negatiivinen sävy, niin ehkä minua enemmän harmittaa se, että leffa menetti paljon potentiaalistaan, vaikka se kuitenkin oli lopulta hyvä leffa. Toimivan kauhun tekeminen tuntuu nykyään olevan todella hankalaa ja tuo kuitenkin onnistui siinä.

26/31: DEATH LINE (aka. Raw Meat 1972)
 
Aika jännä, että tämä elokuva on näin huonosti tunnettu. Ihmisiä alkaa kadota metrotunneliin ja Donald Pleasencen esittämä poliisi ryhtyy tutkimaan tapauksia. Pleasence tekee aivan hulvattoman hauskan roolisuorituksen ja on ehdottomasti elokuvan kantava voima. Christopher Lee näyttäytyy myös, mutta ilmeisesti herrojen pituuseron vuoksi kohtaus jäi kirjaimellisesti torsoksi. Tehosteet ovat yllättävän sävähdyttäviä ja väittäisin että Tobe Hooper on ottanut tästä inspiraatiota Texas Chainsaw Massacreen, vaikken tälle vahvistusta googlettamalla löytänytkään. Ohjaaja Gary Sherman (Dead & Buried) loihtii keskelle elokuvaa monta minuuttia kestävän yhtenäisen otoksen, jonka hienoutta ja taikatemppuja saa ihan ihmetellä. Tapahtumien keskiössä olevan nuoren parin mies kuulostaa, ilmehtii ja elehtii erehdyttävästi kuin Harrison Ford. Loppu vähän tussahtaa, mutta menee uusintakatsottavien listalle kyllä. 7/10
 
27/31: THE TEXAS CHAINSAW MASSACRE 2 (1986)
 
Kaikki ovat nähneet jonkun vakavaksi ja pelottavaksi tarkoitetun kauhuleffan joka kääntyykin tahattomaksi komediaksi. Aika harvinaista on että käy täysin päinvastoin; Tobe Hooper näki itse ensimmäisen elokuvan mustana komediana mutta siitä tulikin yksi ahdistavimmista kauhuelokuvista ikinä. Ilmeisesti harmistuneena siitä ettei huumoriaan ymmärretty halusi mies tehdä jatko-osasta selkeämpää komediaa. Ja mikäs siinä, onnistuihan esim. Sam Raimi tässä täydellisesti. Näyttelijöinä mm. Dennis Hopper, Bill Moseley sekä iskä ekasta leffasta. Mikä voisi mennä vikaan?
 
Tiedän että tällä elokuvalla on paljon faneja ja anteeksi vain, mutta ei uponnut mulle yhtään. Alkukohtaus on ihan jees ja siinä kohtaa kun Hopperin hahmo meni moottorisahakauppaan sai jopa hörähtelemään ääneen. Mutta samalla kun tapahtumat vajosivat maan alle alkoi myös leffa vajota yhä syvemmälle. Näyttelytyö oli paikoin ihan kamalaa ja dialogin mukahauskat hokemat hyvin vaivaannuttavia. Ekassa leffassa toivoi joidenkin kohtausten loppuvan, koska ne aiheuttivat suoranaista pakokauhun tunnetta. Tässä taas toivoi kohtausten loppuvan, koska nolostutti tekijöiden puolesta. Hulluinta tässä kaikessa on se, että filmirullilla olisi ainekset ihan hyvään leffaan jos vain se olisi leikattu huomattavasti tiiviimpään pakettiin. Välillä jäädään johonkin kohtaukseen töllöttämään niin pitkäksi aikaa että näyttelijätkin vilkuilevat jo suoraan kameraan. 20 minuuttia jonninjoutavaa pois ja toimintakohtauksiin pakottavampi rytmi päälle, niin pisteet nousisi roimasti. Tän piti paperilla olla just mun leffa, mutta pettymys olikin suuri. 4-/10

bedlam: 26/31: DEATH LINE (aka. Raw Meat 1972)
 
Trailerin perusteella vaikuttaa melko kököltä, mutta meni listalle pelkästään koska Lee ja Pleasance.

kyseinen: Trailerin perusteella vaikuttaa melko kököltä, mutta meni listalle pelkästään koska Lee ja Pleasance.
 
Olipa tosiaan kökkö traileri. Ei ole tapana itsellä sellaisia katsella, tässäkin näytettiin ihan liikaa ja olisi varmaan jäänyt leffa katsomatta jos tän olisin nähnyt etukäteen. Christopher Leen takia ei kannata leffaa katsoa, on ehkä puoli minuuttia ruudulla ja aivan turha kohtaus sekin. Mutta Pleasence tekee varmaan parhaan roolin mitä olen mieheltä nähnyt.

PEARL (2022)
 
Parilla leffalla jäi maratoni vajaaksi, mutta sattuipa suurin helmi (kirjaimellisesti) tähän encoren paikalle. Tämä on siis aiemmin tänä vuonna ilmestyneen X-leffan prequel ja sijoittuu vuoteen 1918. Kertakaikkisen upea elokuva joka on tyyliltään jotain ihan muuta kuin "jatko-osansa". Mia Goth tekee AIVAN JÄÄTÄVÄN kovan roolisuorituksen, jota ei voi kuin seurata suu auki. Loppupuolella on esim. yli viiden minuutin yhtäjaksoisella otolla kuvattu monologi, joka säväyttäisi kokeneemmankin staran suorittamana. Harvemmin näkee kahta hienoa elokuvaa samalta ohjaajalta vuoden sisään. Toitotin jo vuosikymmen sitten isoon ääneen, että Ti West on kauhugenren uusi mestari, toivottavasti näiden leffojen myötä sen alkaa jo muutkin näkemään. 9/10

Speak No Evil
 
************************SISÄLTÄÄÄ EHKÄ SPOILEREITA*************************************
 

 

 
**** /1/2
 
Ihan nerokas psykologinen kauhu-satiiri . Osa elokuvasta meni hyvin pohjoismaisena komediana, mutta sitten ne synkät "iskut" joita elokuva nerokkaasti viljeli koko ajan kipeämmin, sattuivat oikeasti. Se miten ihminen ei osaa auttaa itseään vaikka tuntuu pahalta, oli kuvattu jotenkin riipivän hienosti tässä.
 
Minusta tässä elokuvassa oli jotain poikkeuksellisen nerokasta ja brutaalia, vaikka odotin itseasiassa vielä ahdistavampaa katselukokemusta sen perusteella mitä olin elokuvasta kuullut. Ja tämä ei ollut mitään halpaa kidutuspornoa vaan katsojan piinaaminen on toteutettu nerokkaalla tavalla. Ja se että koko komeus sekoittuu huumoriin, varmistaa sen että tunneskaala on elokuvan aikana vähintäänkin sekava. Tietysti jokainen pitää eri asioista ahdistavina. Ja konteksti oli niin arkinen että sekin teki tästä herkullista, niin paljon samaistuttavaa.
 
Miinuspuolta: Juonen pitkstä bulid-upista kuljetus loppuun oli tehty jotenkin ihmeellisesti hosuen, ja ilmeisesti ohjaaja päätti aika myöhään että elokuvasta tulee kauhua. Se näkyi.
 
Itse loppu oli mielestäni todella hyvä, brutaali ilman mässäilyä, ja loi leffaan tietyllä tapaa uuden tason joka jäi hyvin "soimaan" päähän leffan loputtua.

miscage: ja ilmeisesti ohjaaja päätti aika myöhään että elokuvasta tulee kauhua. Se näkyi.
 
Kyllä genre oli jo siinä kohtaa lukittu kun alkoivat käsikirjoitusta miettimään. Eikä haastattelujen perusteella mitään kiirettä ollut kirjoittaa leffaa valmiiksi. En itse huomannut että loppu olisi tullut jotenkin töksähtäen. Vähän harmittaa kyllä ettei muhun iskenyt tää leffa niin kuin muihin. Ekat 2/3 oli ihan ysin leffa mutta lopusta jäi semmonen "meh"-fiilis. Olisin toivonut että viimeinen vartti olisi toteutettu ihan eri tavalla.

Barbarian oli aivan jäätävän huono ja pitkästyttävä, ei eroa massasta mitenkään.
Vuoden suurimpia pettymyksiä.