Kilpailut ›

sirdickyj: https://youtu.be/SV-y91BZonY
 
Olis kiva kuulla, mitä esim. meidän ääripäät WW ja BP ja kaikki siitä våliltä, on näistä sooloista.
 
Merkillepantavaa on että ei tosiaan ole mitään diu diu:ta joukossa, paitsi ehkä Anguksen soolo.
 
Ei myöskään esim. SRV:tä, tai BB Kingiä, joilla enemmänkin se soittostaili ja flow on se juttu, kuin että.joku yksittäinen soolo olisi jotenkin yyberhieno.
 
Mä pidän tossa todella monesta soolosta, ja moni olis itsellåkin top 10:ssä.
 
Pakko sanoa, että toi Beato on Todella_Paha_Jäbä.
 
Osa menee sellasiiin joita on kuullut kyllästymiseen asti, mä oon niin vtun vanha nääs. Sultans of swing esmes on sellanen joka ei oikeen ikinä kolahtanut, kuiva näkkileipäsoundi on aika karu ja lähes puhetta muistuttuva laulutulkinta ei melodista moninäänistä lauluapoppia paljon kuunnellutta säväytä, varmaan senkin takia ko bandi ei ole koskaan oikeen kolahtanut, samoin tuo Rush, AC/DC ja Lynyrd, ei ole vissiin mun juttuja enkä ole niitä juurkaan kuunnellut.
 
25 or 6 to for soolo oli mulle kova juttu sillon kun se ilmesty, olin about 10v, myös ko orkesteri etenkin vanhempi tuotanto puhuttelee vieläkin, samoin Stairway to heaven oli aikanaan kova, miksei myös Hotel California ilmestyessään, olin jotain 19v sillon.
 
Bostonin soolo on hieno edelleen vaikka sen muistaa ulkoa vaikka unissaan, biiisikin on komia, Bohemian ja koko bandin tuotanto on vaan niin kulahtanut ja puhkisoitettu sillon kun se tuli että ei oikeen enää jaksa, hieno soolo sinänsä, oon joskus jopa opetellut sen jotain spesiaalikeikkaa varten, on kyllä aika paha.
 
Steely Dan on ollut aikanaan kovassa kuuntelussa, eivät päästä kuulijaa liian helpolla harmonioiden takia, hienoja on myös soolot, arrit ja koko tuotanto. Kai se on myös tuo mun arvostukseni ns todellisia perustyöläisammattimuusikoita kohtaan mikä tässä(kin) on tärkee juttu, sellaset huumehörhöt rock-kukot ei oikeen puhuttele millään tasolla, kaikenlaisia känniääliöitä on tullut 45 vuoden keikkailun kautta nähtyä ihan tarpeeksi.
 
Hey Joe menee noihin puhkikuluneisiin olkoonkin miten legendaarinen veto hyvänäsä. En ole koskaan ollut ihan hirmu Hendrix fani vaikka vasuri olenkin, toki noita tuli kuunneltua silmät kierossa ihmetellen pikkujätkänä ja paljon. Mun JH Suosikki on varmaan Dylan-cover All along the watchtower vai miten se kirjotetaankin.
 
Van Hailee on mulle jostain syystä yks hailee ollut aina, ehkä heidän musansa/biisit ei ole kolahtaneet ja kuuntelu jäänyt vähiin.
 
Toton Rosannan soolo toimii aina, melodisen soittamisen ystävä kun olen, Jorney ja Frampton eivät puhuttele ainakaan ensikuulemalta juuri lainkaan.
 
Kid Charlemagne ja Larry Carlton...myönnän että LC oli joskus ihan ykkös"idoli" ja onhan nuo sellasia sooloja että mun harmoniatajuun uppoaa kympillä.
 
Olihan tuolla aika monta sellasta sooloa joista pidän paljon, en mä noita mihinkään järjestykseen pysty laittamaan ja hienoja sooloja tai sanoisin mieluummin hienoa ja monenmoista musaa kera hienojen arrien/soolojen/soittamisen ja laulamisen kera on maailma täynnä.
 
Niin joo, While my guitarin soolossa Lapasella on joku ihme vispilä siinä soundissa mikä ei oikeen purase, tuo toinen Beatles THE END on kyllä aikaste hieno melodisesti, on myös vaikea soittaa, näennäinen helppous harhauttaa.
 
Laitetaan nyt vielä yks joukkoon, soolo alkaa 2:30. https://www.youtube.com/watch?v=a7OINxfKZW0 En tiedä mikä tossa kolahtaa joka kerta, lopussa tulee vielä aika makeita juttuja.
 
Nämähän ovat makuasioita ja jokaisella on erilaiset lähtökohdat ja ympäristö joiden uskon vaikuttavan eniten siihen mitä ja minkälaista musaa tykkää kuunnella ja soittaa. Mä täytin kesällä 65, olen siis viralisesti vanha koska saan vanhuuseläkettä, keikkoja ja elämää on takana paljon enemmän kuin edessä mutta musaa kuunteleen ja soitan joka päivä koska se on vaan niin tärkee osa elämää ollut aina.