Yleistä keskustelua musiikista ›

sub zero: Klassisessa musiikissa "kyrie eleison" on riittävä sanoitusmateriaali kymmenen minuutin tarpeiksi - siinä ei täytesanoja tarvita - ja yhtä kirjainta voidaan venyttää vaikka minuutin pituiseksi ja käyttää siihen paria sataa nuottia (olikohan Mozartin c-mollimessun et incarnatus est -osan lopussa tällainen). Onko tämmöistä kokeiltu populaarimusiikissa?
 
Harvemmin Kyrie eleison messusävellyksissä lienee aivan kymmentä minuuttiakaan pitkä esityskestoltaan varsinkaan missa brevis tyypin lyhyissä messuissa sen enempää kuin missa longa tai missa solemnis tyypissäkään, poikkeuksena Bachin suuren messun 5-ääninen kyrie eleison fuuga, eräs suuren musiikin ihmeistä ja joka kokonaisuudessaan on vieläkin pitempi, mutta sekä Beethovenin Missa solemniksen tai Mozartin c molli messun kyrie jäävät reippaasti alle kymmenen minuutin, mutta joissa kaikissa on mukana myös Christe eleison taite, jonka jälkeen kyrie kerrataan.
 
Mozartin c molli messun Credo, josta tämä sai alun ohella valmiiksi vain et incarnatus taitteen, joka on italialaistyylinen aaria sopraanon "kuin enkelin äänellä" laulamine pehmeästi virtaavine koloratuurikuvioineen, "on kuin kallisarvoinen jalokivi" ja kertoo napolilaisuuden vaikutuksesta ja jota Einstein piti ylen makeana ja naiivina numerona, joka Hildesheimerin mukaan on kummallinen mielipide, vaikka korvaisimmekin sanan makea sanalla suloinen, kuten hän sanoo ja kyseinen incarnatus ennakoi jo Don Juan oopperan Donna Annan F duuri aariaa soinnahtaessaan kolmeneljäsosa tahtilajissa ja jonka Mozart olisi Hildesheimerin mukaan voinut pistää yhtä hyvin jonkin maallisen naishahmonsa suuhun ellei se olisi ollut niin paljon huonompi kuin ne aariat jotka hän antoi Paminan tai kreivitär Almavivan laulettavaksi. Ei minun mielestäni aaria suinkaan ole huonompi kuin mainitut aariat. Abert epäilee Hildesheimerin mukaan oikeutetusti olisiko Mozart siinä tapauksessa, että olisi saanut messunsa valmiiksi, tiedostanut tyylirikon. Sanoisin Hildesheimeria itseään siteeraten, että Mozarthan nimenomaan halusi säveltää oopperoita, josta hänen messunsa ja varsinkin viimeiset litaniansa puhuvat selvää kieltää, joten c molli messun ilmaisun laajentuminen italialaisen oopperatyyliin ja napolilaisuuden suuntaan ei liene sattumaa vaan täysin tietoinen valinta. Esim. Kruunajaismessun kyrie palaa B duuriin transponoituna Fiordiligin aariassa Come Scoglio ja kyseisen messun Agnus dei ennakoi kreivittären Dove sonoa.