Kitarat: kitarakamat ›

discominister: Tilasinpas 50s Les Paul goldtopin p90:illä kun vielä sain vanhoilla hinnoilla. Toimituksen piti olla maaliskuussa, mutta nyt lähtikin jo tulemaan. Saas nähhä mitä sieltä tulee.
 
Mulla oli vuoden päivät 50s gold top humppareilla. Todella hyvä kitara oli, loppujen lopuksi myin bändikaverille kun löytyi niin hyvä R8 mitä ei voinut vain ohittaa. Eka Gibsoni oli ja varsinkin kaula oli todella passeli. Mikit olivat omaan makuun liian tukkoiset, ne vaihdoinkin OX4 low outputeihin.

discominister: Tilasinpas 50s Les Paul goldtopin p90:illä kun vielä sain vanhoilla hinnoilla. Toimituksen piti olla maaliskuussa, mutta nyt lähtikin jo tulemaan. Saas nähhä mitä sieltä tulee.
 
No nysse tuli. Ja lähtee myös takaisin. Hyvän soundinen kitara kyllä oli ja kaulaprofiili oli oikein hyvä. Luulin, että minulla oli jo paksukaulaisia Gibsoneita, mutta kyllä tuossa vaan oli vielä tuhdimpi.
 
Täytyy myöntää, että olen aika kranttu kitaran visuaalisessa puolessa. Ihmettelen silti miten tämän hintaisessa kitarassa voi olla sellaisia viimeistelyvirheitä kun halpiksissakin saa paljon parempaa. Moitteen sijaa tästä siis löytyy. Reunalistat ovat tässä hieman tummuneet, jolloin vaaleat työstöjäljet näkyvät erityisen hyvin. Maalipinnassa myöskin sanomista. Nämä kaikki siis lakkapinnan alla.
 
Näitäkin enemmän täytyy ihmetellä kitaraan käytettyä puumateriaalia. Oksanpyörteitä ja rumaa elämää löytyy ihan liikaa omaan makuun. Miksi lavan siiven puuksi on täytynyt valita niin erisävyinen puu että sen huomaa jo pitkältä? Otelaudan ruusupuu lähes yhtä vaaleaa kuin takaosan mahonki. Öljyllä varmaan tummenisi jonkun verran, mutta tuskin tarpeeksi. Ilmeisesti niillä on Kiinassa paremmat puuvarastot kuin jenkeissä.
 
Tätähän tää on kun on kranttu ja tilaa netistä. Pitäis olla aina kuvat siitä nimenomaisesta yksilöstä mitä on ostamassa.

Osanottoni! No, mä olen itse melkein - siis melkein - tullut siihen tulokseen, ettei enää skittan ostoa ilman fyysistä näkökontaktia ja testausta. Tai jos toisin, niin sitten myyjälle sellainen kolmannen asteen kuulustelu- ja kysymyslista, että siinä jo heikompi hermostuu :D

discominister: No nysse tuli. Ja lähtee myös takaisin. Hyvän soundinen kitara kyllä oli ja kaulaprofiili oli oikein hyvä. Luulin, että minulla oli jo paksukaulaisia Gibsoneita, mutta kyllä tuossa vaan oli vielä tuhdimpi.
 
Täytyy myöntää, että olen aika kranttu kitaran visuaalisessa puolessa. Ihmettelen silti miten tämän hintaisessa kitarassa voi olla sellaisia viimeistelyvirheitä kun halpiksissakin saa paljon parempaa. Moitteen sijaa tästä siis löytyy. Reunalistat ovat tässä hieman tummuneet, jolloin vaaleat työstöjäljet näkyvät erityisen hyvin. Maalipinnassa myöskin sanomista. Nämä kaikki siis lakkapinnan alla.
 
Näitäkin enemmän täytyy ihmetellä kitaraan käytettyä puumateriaalia. Oksanpyörteitä ja rumaa elämää löytyy ihan liikaa omaan makuun. Miksi lavan siiven puuksi on täytynyt valita niin erisävyinen puu että sen huomaa jo pitkältä? Otelaudan ruusupuu lähes yhtä vaaleaa kuin takaosan mahonki. Öljyllä varmaan tummenisi jonkun verran, mutta tuskin tarpeeksi. Ilmeisesti niillä on Kiinassa paremmat puuvarastot kuin jenkeissä.
 
Tätähän tää on kun on kranttu ja tilaa netistä. Pitäis olla aina kuvat siitä nimenomaisesta yksilöstä mitä on ostamassa.
 
Onko tämä nyt siis uutta tuotantoa? Eli viimeistelyn taso ei ole noussut?

Monissa kaukoidän edullisissa kitaroissa otelautapuu on värjätty tummaksi. Gibson ei ilmeisesti tuota harrasta. Mitä visuaalisen asioihin tulee, niin Gibsonilla on aina oltu tämän suhteen hieman suurpiirteisiä eli maali/lakkapinnasta on löytynyt vaihtelevassa määrin kauneusvirhettä niin kauan kuin minä muistan. Gibsonilla päähuomio taitaa kuitenkin olla soitto-ominaisuuksissa pintasilauksen jäädessä vähemmälle huomiolle. Mutta nämä ovat asioita, joiden takia en osta mitään kitaraa ilman että olen omin kätösin kokeillut ja omin silmin nähnyt tai saanut kunnolliset kuvaukset kirjallisesti sekä valokuvina.

Näinhän se Gibsonin kohdalla taitaa olla. Luulin jonkin aikaa, että oma LP Traditional 2014 on virheetön. Ihmettelin, että miksi sain sen n.300-500 euroa alempaan hintaan kuin mitä se muualla oli myynnissä. Virallinen vastaus ko. liikkeestä oli, että hintaa oli pudotettu liikkeen muuton takia ja että alkujaan kyseisiä "poistokitaroita" oli neljä. Minä valitsin kahdesta jäljellä olevasta toisen.
 
Vasta hieman myöhemmin huomasin, että LP:n kielilinja ei ole aivan optimaalinen. Tämähän on kuitenkin vain visuaalinen seikka eikä haittaa soittamista millään tavoin. Toisin kuin joskus straton kanssa, kun ylä-e ei ole tahtonut pysyä otelaudalla.

Nyt on asiat erittäin hyvin uusimman '06 GIbson Standard Premium Plussan kanssa. Tai noh, orkkismikit (Burstbucker) oli vähän turhan vintaget omaan makuun (toki hyvät lajissaan), joten tilalle tuplakermalla Lundgrenin Black Heavenit. Nää on ilmeisesti vähän rokimmat versiot niiden hevitykki M6:sta jota suosin kaikissa muissa kitaroissa, mutta sitä ei harmillisesti saanu tuplakermalla. Halusin tähän wanhan liiton lookin, mutta modernit soundit. Heitin lisäks Dimarzion EP1111-kytkimen millä saa tehtyä keskiasentoon automaattiset puolitukset. Mun mielestä se perus kahden humpparin väliasentosoundi on todella turha, mutta noiden puolituksen kaa pääsee helposti strato-osastolle mikä on todella jees. Mulla tää sama systeemi muissakin kitaroissa ja ei voi kuin suositella. Laajentaa kitaran kuin kitaran soundipalettia melkosesti.
 
Komean ulkonäön lisäks toi on kitara on myös hämmentävän kevyt, mikä on erittäin jees. Kaulaprofiili on myös miellyttävä slim taper. Mulla on ollu ennestäänkin lespoja sillä '59-profiililla, mutta hevikeppeihin tottuneena en loppujen lopuks pitäny tuhdimmasta. Sen kanssa pystyy elää, mutta jos mahis niin vedän ohkasella. Laadullisesti ja soittotuntuman puolesta kitara erittäin hyvä. Tämmösellä kelpaa rokata.
 
Kuvia: https://www.instagram.com/p/CjsSKNCoxHD/
 
Mulla oli myös Classic Plus mikä oli myös kelpo. En kuitenkaan siitä perus sunburstista oikein napannu. Baked mapple -otelauta ei tuottanu mulle ongelmia, vaikka jotkut puristit sitä haukkuukin. Pistin siihen Toneprossin mustat raudat ja EMG:n Hetfield -setin ja tykittelin Nilen Cast Down the Hereticiä sillä. Hyvin toimi semmosessakin väännössä. Se on nyt kuitenkin myynnissä orkkiskunnossa kun yks LP riittää.
 
Kuvat mustana: https://www.instagram.com/p/Chm7WS8oUkG/
Osta: https://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=1770263
 
P.S. Gibsonin isoin ongelma on fanikunta ja niitä soittavat. Melkosten hiihtäjien kaa saa asioida ja ihme kikkailua mitä muita kitaroita myydessä ei oo tarvinnu kokea koskaan. :D

2randpo:
Vasta hieman myöhemmin huomasin, että LP:n kielilinja ei ole aivan optimaalinen. Tämähän on kuitenkin vain visuaalinen seikka eikä haittaa soittamista millään tavoin. Toisin kuin joskus straton kanssa, kun ylä-e ei ole tahtonut pysyä otelaudalla.
 
Eikö kannattaisi säätä kielilinja siitä Stratosta kohdilleen, niin ei tarvitse tuosta kärsiä?

Mikko1978: Eikö kannattaisi säätä kielilinja siitä Stratosta kohdilleen, niin ei tarvitse tuosta kärsiä?
 
Jos on liian kapea otelauta ja liian leveä talla (tai tallapalat joissa liian leveä kieliväli), niin ei välttämättä onnistu pelkällä säätämisellä tai yläsatulaa uusimalla.
 
Voi olla, että vaatii nauhojen vaihdon ja niiden päiden erilaisen muotoilun sekä mahdollisesti lisäksi uuden tallan jossa kapeammalla kielivälillä olevat tallapalat. Ja sen sopiminen taas tallan tolppiin tai 6-ruuvisen reikiin voi olla niin tai näin. Pahimmillaan vaatii sen verran työtä ettei kannata, varsinkin jos on joku halvemman pään Strato.

McNulty: Jos on liian kapea otelauta ja liian leveä talla (tai tallapalat joissa liian leveä kieliväli), niin ei välttämättä onnistu pelkällä säätämisellä tai yläsatulaa uusimalla.
 
Voi olla, että vaatii nauhojen vaihdon ja niiden päiden erilaisen muotoilun sekä mahdollisesti lisäksi uuden tallan jossa kapeammalla kielivälillä olevat tallapalat. Ja sen sopiminen taas tallan tolppiin tai 6-ruuvisen reikiin voi olla niin tai näin. Pahimmillaan vaatii sen verran työtä ettei kannata, varsinkin jos on joku halvemman pään Strato.
 
Kyllä se kielilinja voi muuttua ruuveja löysäämällä ja kädellä avittamalla myös.

McNulty: Jos on liian kapea otelauta ja liian leveä talla (tai tallapalat joissa liian leveä kieliväli), niin ei välttämättä onnistu pelkällä säätämisellä tai yläsatulaa uusimalla.
 
Voi olla, että vaatii nauhojen vaihdon ja niiden päiden erilaisen muotoilun sekä mahdollisesti lisäksi uuden tallan jossa kapeammalla kielivälillä olevat tallapalat. Ja sen sopiminen taas tallan tolppiin tai 6-ruuvisen reikiin voi olla niin tai näin. Pahimmillaan vaatii sen verran työtä ettei kannata, varsinkin jos on joku halvemman pään Strato.
 
Joo luonnollisesti mahdollisuuksia on vaikka mihin, mutta tuossa nyt puhuttiin vain kielilinjasta ja ylä-E:stä. Moneesa kitarassa toki on monesti epämääräisyyttä nauhojen päiden kanssa ja se syö arvokasta soittotilaa otelauden reunoilta. Toisaalta joissakin kauloissa on sitten tarpeettoman paljon reunaa haittaamassa soittamista.

Tympee Huttunen: Kyllä se kielilinja voi muuttua ruuveja löysäämällä ja kädellä avittamalla myös.
 
Ihan totta tämäkin. Se voi millin murto-osakin jeesata jos kaulatasku sen sallii.

Mikko1978: Eikö kannattaisi säätä kielilinja siitä Stratosta kohdilleen, niin ei tarvitse tuosta kärsiä?
 
Totta kai, mulla on nollatoleranssi soittoon vaikuttaviin asioihin oli ne sitten virheitä tai ominaisuuksia/"ominaisuuksia".
 
Sanottakoon vielä, että J-45 vaati heti uutena satulan fiksauksen. En tiedä olisiko kuulunut takuun piikkiin, mut annoin Lottosen hoitaa homman.
 
Sen sijaan EB13-bassosta en ole löytänyt mitään viimeistely- tai muita mokia.

Gibsonin ES-345 on mielessä. Kertokaa miksi ei pitäisi.
 
Alumiinisen stop tailpiecen vaikutuksia soundiin mietitään usein. Sanoisin napakkuus - lyö vähän takaisin "sormille".

rosberg: Gibsonin ES-345 on mielessä. Kertokaa miksi ei pitäisi.
 
Alumiinisen stop tailpiecen vaikutuksia soundiin mietitään usein. Sanoisin napakkuus - lyö vähän takaisin "sormille".
 
Tottakai pitäisi! Mulla on 345 Memphis 1959 reissue ja on kyllä fantastinen kitara. Pari Gibsonin essiä (335) mulla on ollut aiemmin, mutta tämä on selkeästi paras. Jos on monoversio, en jättäisi ostamatta, jos yksilö on laadullisesti hyvä. Stereomallit ovat mun makuun liian monimutkaisia. Tosin saahan nekin monotettua, mutta sähköhommat esseissä ovat työläitä. Varitone-kytkimen tarjoamista lisäsoundeista ollaan montaa mieltä ja aika harvoin sitä tulee itsekään hyödynnettyä. Tosin joissain komppijutuissa ovat hauskoja. Lisäksi 345 on mun mielestä ulkonäöltään hienoin Essi: hieman enemmän tyylikkäitä yksityiskohtia kuin 335:ssa, mutta ei mene bling blingin puolelle, kuten jotkut saattavat ajatella 355:sta. Otelautamerkit 345:ssa on hienot.
 
Nykytuotantomalli taitaa mukailla enemmän 1960-luvun alun tyyliä mm. kaulaprofiililtaan ja on käsittääkseni elektroniikaltaan mono.

Mä olen tässä hingunnut jotain Gibbyn 3xx-sarjalaista puoliakkaria, mutta vanhat sikstarit on jo nykyään niin kalliita, että pitäkööt tunkkinsa. Ehkäpä joku seisköntti Norska sitten, niitä saattaa vielä saada järkihintaan? Hmmm...

rosberg: Gibsonin ES-345 on mielessä. Kertokaa miksi ei pitäisi.
 
345 on kyllä hienoin ESsi, otelautamerkit tyylikkäät ja koristelu ei kuitenkaan ole liian pramea, että säilyy uskottavan työkalun ilme - 355 alkaa mennä vähän jo yli, vaikka hienohan sekin on. Varitonea ja erikoispiuhaa jaksoin muutaman vuoden käyttää kunnes Lottonen poisti varitonen. Omassa, 1974 tehdyssä, on aikakaudelle ominainen lyhyt keskipalkki, joka ulottuu tallan kohdilta perään saakka. Olisko sen takia vähän enemmän akustista sointia mukana, ei kuitenkaan kierrä herkästi.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/176971.jpg

Ihan samoja ajatuksia itselläkin.
 
Mietin Kuhan tailpieceä / kieltenpidintä, että kumma kun kukaan ei laita tollasta SG Specialiin ja wraptopin tilalle Nashvilleä? Onko kukaan kokeillut?
 
Saksan Musicstore myy alle 13 € hintaan alumiinisia Stop Tailpiecejä. Paino 34g kun normaali Gibson on 90g. Soundiero ehkä - en tiedä.
Daddarion XS-kieliä suosittelen myös. Laitoin yhteen kiinni ja on kuin ekaa kertaa maistaisi suklaata.

Omassa, 1974 tehdyssä, on aikakaudelle
 
Öh... mitäs jos myisit ton mulle kohtuuhintaan? No joo joo, mutta aina saa kysyä :D