Media ja viihde ›

Henri Henri Olavi: Hitto, ei ole Viaplaytä. No, etsin jostain torrentin.
 
Se on myös Amazon primessä.

mpekkanen: Se on myös Amazon primessä.
 
Ei ole sitäkään. Mulla on vaan Netflix, Disney+ ja HBO Max.
 
E: Ja torrent löytyi heti suomiteksteillä. Muutenhan tekstejä ei tarvitse, mutta joskus kun katson leffaa samalla kun lapsi nukkuu seinän takana, joudun pitämään äänenvoimakkuuden sen verran alhaalla, ettei puheesta saa aina selvää.

mpekkanen: Katsoin tämän kahdessa tai kolmessa erässä kun oli niin sekava ja hidas tempoinen. Lisäksi elokuvassa tosi outoja kohtauksia, joista ei aina selvinnyt miksi joku toimi miten nyt sitten toimikaan.
 
E: Ei ole minusta kuitenkaan kauhuelokuva, vaan enemmän scifi/draama.
 
En kyllä muista että leffassa olisi ollut mitään outoa tai sekavaa? Päinvastoin hyvin selkeä juonihan tuossa oli, varsinkin jos isänsä tai johonkin Lynchin leffoihin vertaa.
 
Scifikauhuksi voi minusta hyvinkin genrettää. 8/10 annoin IMDB:ssä. Ehkä siinä on yksi pojo liikaa, mutta muistan että tykkäsin kyllä.

Kauhuputken ekat:
 
1/31: Dream Demon (1988)
 
Elm Streetin suosion vanavedessä tehtailtuja unimaailman kauhisteluja. Heikkoa näyttelyä ja liian vähän lihaa luiden päällä. Mutta muutama päräyttävä kuva ja kohtaus. 5/10
 
2/31: The Borderlands (2013)
 
Olen aina tykännyt found footage -tyyliin kuvatuista kauhuleffoista, niiden kanssa joutuu/pääsee katsojana paremmin keskelle tapahtumia kuin perinteisesti kuvatuissa leffoissa. Tässä pieni ryhmä tutkijoita saapuu kameroiden kanssa tutkimaan pientä englantilaista kirkkoa, jossa on kuuleman mukaan tapahtunut outouksia. Ei ihan klassikkoaineista, mutta huomasin naputtelevani kättä polvea vasten siinä vaiheessa kun mentiin taskulamppujen kanssa harhailemaan katakombeihin. 6/10
 
3/31: Deadline (1980)
 
Kuuluisan kauhukirjailijan seuraavan teoksen deadline lähestyy ja stressi alkaa purkautumaan tosielämän kauhuksi. Olipa yllättävän kova pätkä, fiilikseltään paljon samaa kuin Pete Walkerin parhaissa leffoissa. Tosielämän väliin leikattiin välillä kohtauksia kirjailijan gorepitoisista teoksista ja välillä mentiin vähän metatasolle. Pikkasen jäi loppupuolelta hampaankoloon, mutta oikein mukaansatempaava leffa muuten. 7/10
 
4/31: The Chosen aka. Holocaust 2000 (1977)
 
Kirk Douglasin esittämä yrityspomo virittelee Saharaan jättimäistä ydinvoimalaa, mutta alkaa saada eri suunnista vihjeitä että tämä tulee aiheuttamaan maailmanlopun. Selkeästi edellisvuoden The Omenista on haettu innoitusta, mutta on tässä varsinkin italotuotannoksi tarpeeksi omaakin mukana. Vartin tästä olisi helposti nipistänyt pois. 6/10

Mitenkäs toi nyt teattereissa pyörivä Smile?

Olikos tuo Borderlands MILD SPOILERS se minkä lopussa se syömis-kohtaus 8---D
Ihan tiivistunnelmainen kliimaksi muutoin suht nihkeelle rainalle.
 
Viikonloppuna uutta Hellraiseria pojat!! The hype is real!

Viikonloppuna uutta Hellraiseria pojat!! The hype is real!
 
Eli disney+ pitäisi taas ottaa... höh

tomaattiorava: Olikos tuo Borderlands se minkä lopussa se syömis-kohtaus 8---D
Ihan tiivistunnelmainen kliimaksi muutoin suht nihkeelle rainalle.
 
Joo, koko homma lässähti minusta siinä viimesekunneilla täysin käsiin, mutta siinä kohtaa kun menivät rappusia sinne luolastoon oli ihan kuumottava. Vois tuosta yhden pojon ottaa viel pois nyt kun muistelee.

trih: Eli disney+ pitäisi taas ottaa... höh
 
Hulussa myös.
 
Onko kukaan ehtinyt katsoa tämän? Onko mistään kotoisin? Mietin tässä josko viitsin uhrata elämästä pari tuntia tälle....

Taitaa tuo Hellraiser näkyä toistaiseksi suoratoistopalveluista vain Jenkkilän Hulussa, eikä Disneyplussassa lainkaan.

carnation: luultavasti paras Hellraiser-elokuva kakkosen jälkeen.
 
Tämä on jo huojentavaa kuulla, koska kaikki kakkosen jälkeiset tähän saakka tehdyt ovat silkkaa kurapaskaa.

5/31: Texas Chainsaw Massacre (2022)
 
Sarjan yhdeksäs leffa on ottanut selkeästi vaikutteita 2018-vuoden Halloweenista. Alkuperäisen leffan traumatisoitunut selviytyjä Sally palaa kohtaamaan Leatherfacen vuosikymmenten jälkeen. Samoin kuin Halloweenin kanssa, alkuperäinen elokuva oli käytännössä veretön, mutta uudet jatko-osat ja rebootit kilpailevat silti juurikin goren määrässä. Samoin tämä hylkäsi lisänimet ja numerot ja toistaa alkuperäisen leffan tittelin (tosin toim. huom. alkuperäisessä Chain Saw kirjoitettiin erikseen!!).
 
Elokuvassa oli niin paljon överiä splätteriä, että tunnelma meni välillä jo melkein Braindead-osastolle. Elokuva ei varsinaisesti esittänyt mitään uutta tai yllättävää ja se sai välillä huutamaan ääneen, että miten *** voi kukaan olla noin *** tyhmä!!!, mutta sehän vain tarkoittaa sitä että leffa oli saanut minut mukaan. Olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt kaikkien murska-arvostelujen jälkeen, minusta tämä oli ehdottomasti viihdyttävämpi kuin kaksi edellistä osaa. Ja kestoa taisi olla ilman lopputekstejä n. 75 minuuttia, joka on aivan täydellinen mitta tämmöselle elokuvalle. 6/10
 
6/31: Warning Sign (1985)
 
Tutkimuslaboratoriossa hajoaa koeputki ja rakennuksessa pääsee valloilleen ihmisiä raivohulluksi muuttava virus. Normisti tällaiset elokuvat ovat käytännössä zombileffoja (The Crazies, 28 Days Later), mutta tämä pitää kuvion pääosin hieman hillitympänä, vaikka muutamassa kohtauksessa mennäänkin perinteisen kauhukuvaston puolelle. Tästä tuli vahvasti fiilinki TV:lle tehdystä tuotannosta, tai itse asiassa melkein jopa semmonen korkeammalla ikärajalla varustettu MacGyver-jakso tms, mutta se ei oikeastaan haitannut vaan lisäsi sympaattisen nostalgista vibaa. Mukana tuttuja naamoja Alienista, The Thingistä ja Poliisiopistoista. 6/10
 
7/31: Edge of the Axe (1988)
 
Larrazin ohjaama Symptoms on aivan täydellinen elokuva ja yksi mun kaikkien aikojen lemppareista, kaunis ja taiteellinen kauhutrilleri herkän mielen murtumisesta. Siksi olikin kummallista nähdä mieheltä tällainen höpsö kasarislasher. Lopputwisti oli överi, musiikit juustoiset ja näyttelytyö aivan laidasta laitaan. Mutta kuvaus ja muu visuaalinen puoli oli aivan tiptop tässäkin ja sen ansiosta tämä pysyi katsottavana koko kestonsa ajan. Toisaalta erilaisen ohjaajan käsissä tästä käsiksestä olisi saanut myös viihdyttävää kalkkunaa. 6/10

Midnight Club pyörii Netflixissä. Haunting of the Hill House-tekijöiden harmiton jenkkipelottelu. Katsotaan miten lähtee. Haunting of the Hill Housen ykköskausi oli helkkarin hyvä.

Tympee Huttunen: Haunting of the Hill Housen ykköskausi oli helkkarin hyvä.
 
Eihän sitä tehtykään kuin yksi kausi. Pitäs kyllä uusia sekin joskus, en sitä Bly Manoria katsonut koskaan kun samasta tarinasta on jo tehty niin täydellinen elokuva. Mutta vois kai senkin joskus vilkasta.

bedlam: Eihän sitä tehtykään kuin yksi kausi. Pitäs kyllä uusia sekin joskus, en sitä toista sarjaa katsonut koskaan kun samasta tarinasta on jo tehty niin täydellinen elokuva.
 
Niin tosiaan, se oli eri nimellä kokonaan, mutta sisälsi saman tekijätiimin näyttelijöineen.

Hellraiser (2022)
 
Osittain toimitti, osittain taantui hömppä-osastolle, vähän ees enemmän oisin kuitenkin odottanu, etenkin ko. ohjaajalta.
Cenobiittien itse design oli ihan vakuuttava ja mielikuvituksellinen, kuitenkin presentaatiossa jäi toivomisen varaa, loppupeleissä käteen jäi hintelö näyttelijä kumipuvussa.
Näyttelytyö parhaimmillaan keskinkertaista ja loppua kohden alkoi kliseitä kerääntyä, kriittisen hetken kompurointia ja kaatumista myöten. Kiusallisen paljon jäi mieleen yksityiskohtia mitkä tuotti harmia mutta turha niitä lienee tässä alkaa yksitellen erittelemään. Monin paikoin vaan tuoksahtaa sellainen halpa tv-leffan vaikutelma.
Varovaisen toiveikkaana lähdin mutta pikkasen pettyneenä lopetin, mutta mikäli esim. tätä lankaa lueskelee niin meneehän tämä must watch-osastolle.
IMDb:hen taitaa valitettavasti mennä 5/10, kutonen olisi jo ehkä karvan verran liian avokätistä.

8/31: Sweet Sixteen (1983)
 
Teinityttö muuttaa vanhempiensa kanssa pikkukaupunkiin ja kohta kaikki hänen kanssaan tekemisissä olleet saavat puukosta. Kuka on syyllinen, kuka kuolee seuraavaksi, ketä kiinnostaa? Tässä on kai yritetty tehdä slasherin kulta-ajan keskellä vakavasti otettavampi trilleri, mutta ei siinä kyllä onnistuta. Tuttuja naamoja vilisee ja lopussa on himppasen Sleepaway Camp -fiilistä, josta plussaa. 4,5/10
 
9/31: Jug Face (2013)
 
Oho, olipa kova. Syrjäseudulla asuva pieni porukka palvoo metsässä olevaa kuoppaa, joka aika ajoin vaatii uhrilahjoja. Pienimuotoinen, omalaatuinen, karu ja synkkä elokuva. Tykkäsin. 7,5/10
 
10/31: X (2022)
 
Ti West oli mulle tän vuosituhannen uusi John Carpenter, The Innkeepers ja The House of the Devil on kumpikin mun top-listoilla korkealla eikä Jonestownin tapahtumiin perustuva The Sacrament ollut huono sekään. Sitten mies otti ja hävisi sarjojen pariin vuosikausiksi kunnes palasi vihdoin tänä vuonna leffoihin. X sijoittuu vuoteen 1979, jolloin pieni kaveriporukka menee kuvaamaan aikuisviihdettä vanhalta pariskunnalta vuokraamaansa piharakennukseen. Kunnes sitten alkaa verikekkerit. Oli kyllä varsin hyvä ja tyylikäs lehva jälleen ja pidän erityisesti Ti Westin tavasta sisällyttää huumoria elokuviinsa ilman että tehdään kuitenkaan kauhukomediaa. Tälle pyörii ilmeisesti jo nyt prequel teattereissa ja sitä on kehuttu vielä paremmaksi. 8/10
 
11/31: Alone (2020)
 
Sekopää lähtee stalkkaamaan ja jahtaamaan hänet autolla ohittanutta naista. Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan, jos ohjaajalla on homma hanskassa. Ja onhan tässä muutama kohtaus, joissa olisi tullut pureskeltua kynsiä jos sellaista harrastaisi. Toisaalta ei voi enempää pojoja antaa, kun asetelmasta on tehty niin paljon parempaakin. 6/10

Halloween Ends (2022)
 
Melkoinen mahalasku, tosin ei tämä uusi trilogia nyt missään vaiheessa ole kovin erinomainen ollutkaan. Ottaen huomioon että tämän pitäisi olla jonkinlainen finaali monen elokuvan sarjalle, niin tarinan ja hahmojen painotukset on ihan perseellään ja liikaa uhrataan aikaa toissijaisiin (uusiin) hahmoihin ja juosten kustuihin teemoihin Myersin ja Laurien ydintarinan kustannuksella. Michael Myers on ollut aikaa sitten täysin loppuun kaluttu luu, ilmeisesti tämän persoonattoman tappokoneen ympärille ei vain saada mitään tähdellistä rakennettua. Tämän Corey-hahmon tarina olisi sopinut johonkin muuhun elokuvaan ja kenties siitä olisi tullut jotain, mutta tässä vaiheessa Halloweenia täysin tyhjä ja irrallinen arpa.
 
Alkukohtauksen ratkaisu tulee vähän takavasemmalta ja hetkellisesti jaksoi jopa kiinnostua tästä iskusta vyön alle, mutta alamäki alkaa hyvin äkkiä eikä elokuva siitä merkittävämmin tokene. Tappokohtaukset melkoista puuroa, paitsi se dj-juttu huvitti.
 
Ne Rob Zombien tulkinnat oli melkein parempia kuin tämä räpellys.

carnation: Halloween Ends (2022)
 
Melkoinen mahalasku, tosin ei tämä uusi trilogia nyt missään vaiheessa ole kovin erinomainen ollutkaan.
 
Halloween Kills oli minusta ihan ylivoimaisesti heikoin leffa mitä koko sarjassa on tehty, joten ei kauheasti odotuksia tälle uusimmalle. Se trilogian eka oli ihan jees, ois saanu päättyä tarina siihen.