Kitarat: akustinen ›

Sain pari kuvaa lisää, ja kyllä siinä kokopuukansi on. Siinä mielessä ihan lupaavaa. No, odotellaan. Enää puolitoista viikkoa, niin pääsee soittohommiin.

Tästä nyt ei järin paljon ole tietoja tullut, mutta nyt on takana melkein kolmen kuukauden ahkera soitto, jonka perusteella pystynen jotain sanomaan. Ostin kitaran mökkisoittimeksi. Järkeilin asian niin, että kun klassinen kitara ei ole mikään muodikas soitin tälle hetkellä, niin voisi olla mahdollista löytää jonkun vintiltä tai kellarikopista kaivama ukin, enon, mummon tai siskon kelpolaatuinen kitara puoli-ilmaiseksi. Hyvän tovin ehdin tarkkailla myyntipalstoja, kunnes tämä ilmestyi tarjolle. Netin vähäiset jutut vihjasivat, että se saattaa olla aivan käyttökelpoinen soitin ja laitoin pikapuoliin viestiä myyjälle ja kaupat sovittiin saman tien.
 
Zen-on on, kuten edellisessä viestissä mainitsin, kokopuukantinen. Pohja ja sivut lienevät laminoidut, vai lienevätkö halpis-laminointia hienompaa ns. double-plate -rakennetta. En näistä käytännössä tiedä mitään muuta kuin mitkä lie netin sivut, jotka kertovat japanialaisissa käytetyn tällaista monin tavoin tarkoituksenmukaisempaa laminointitekniikkaa.
 
Kitaran materiaalit ja osat vaikuttavat pääosin aika hyviltä. Kansi on tiheäsyistä kuusta, talla on ruusupuuta, otelaudasta en mene takuuseen. Saattaa olla eebenpuun näköiseksi käsiteltyä ruusupuuta. Yläsatula ja etenkin tallaluu sen sijaan ovat jokseenkin kämäistä muovia. Tässä on selvästi säästetty.
 
Työn jäljessä on jonkin verran sanomista. Kannen sovittaminen sivuihin ei ole aivan täydellinen. Siinä tuntuu joissain kohdin pientä pykällystä. Ei sinänsä mitään häiritsevää, mutta työn jälki ei ole tässä kohdin juuri kohdallaan. Sisäpuolelta kitara on sen sijaan erittäin siisti. Katselin sinne peilillä, eikä työn jäljessä ole siellä mitään moitittavaa. Erikoista.
 
Toinen ja olennaisempi seikka on se, että kaulakulma ei ole tässä yksilössä aivan optimaalinen. Kaulassa ei ilmeisesti ole myöskään mitään vahviketta ja se on hiukan käyrällä, ei kuitenkaan ongelmaksi asti. Nämä yhdessä kuitenkin johtivat siihen, että kielten korkeus oli aika reilu. Pelkkä tallaluun madaltaminen ei riittänyt, vaan päädyin ottamaan tallasta päältä pienen siivun pois saadakseni kielet millimetrin alemmas. Nyt ne ovat noin neljässä millimetrissä ja soitettavuus on mieleiseni.
 
Minulla ei ole järin mittavaa kokemusta eri klassisista kitaroista. Olen soittanut vain muutamia laadukkaita kitaroita. Taustalla on myös pitkähkö tauko soittohommista, joten tuntuma niihin on päässyt unohtumaan. Toinen kitarani on Esteve model 8, joka on uutena vajaan puolentoista tonnin soittopeli. Siihen verrattuna kaula on paksu, mutta en ole kokenut asiaa häiritseväksi. Kaula tuntuu luontevalta ja aika hyvältä kädessä muhkeudestaan huolimatta. Runko on mitoiltaan hiukan pienempi kuin Esteve. Ero on pieni, mutta sen huomaa ottaessaan kitaran syliin.
 
Ja sitten siihen ilahduttavimpaan puoleen, nimittäin sointiin. Kuten mainitsin, olen soittanut Zen-Onia nyt useamman kuukauden. Olen soittanut tänä aikana myös Esteveä ja vertaillut kitaroita toisiinsa. Alan nyt olla vakuuttunut siitä, että pidän Zen-Onista enemmän kuin Estevestä. Osittain tämä johtuu sen hiukan erilaisesta sointityypistä. Keskiäänet korostuvat Zen-Onin soinnissa kohtalaisen paljon. Sointi ei ole välttämättä aivan niin lämmin ja kaunis kuin joissain muissa kitaroissa - esimerkiksi Estevessäni. Se on myös herkempi ja äänekkäämpi. Uuden hirvenluisen tallaluun tekeminen paransi sointia selvästi.
 
Zen-Onin soinnissa miinuksena on g-kielen ensimmäisten nauhojen hiukan tukkoinen soundi. Sen sijaan Estevessä on e-kielellä soitettuna g:n ja g#:n tuntumassa kumisevammat bassot. Zen-Onissa e-kielellä ei ole yhtä selvää susinuottia ja g-kielen kanssa tulee hienosti toimeen kun sen tiedostaa. Kaiken kaikkiaan sointi on kuitenkin minulle mieleinen.
 
Zen-Onissa on siis puutteensa. Se ei ole työn jäljen ja soitettavuuden suhteen huippua, mutta toisaalta sen sointi on suorastaan hämmentävän hyvä kun ottaa huomioon käytetyn soittimen hinnan. Maksoin siitä 35 euroa. Hinnan vuoksi olen käyttänyt aika paljon aikaa sen ja Esteven väliseen vertailuun. Maksoin Zen-Onista 4,1 prosenttia Estevestä käytettynä maksamastani hinnasta. Siksi olen yrittänyt selvittää itselleni, miksi olen myös alkuinnostuksen jälkeen suosinut Zen-Onia Esteven sijaan. Syy tähän on sen soinnissa, joka on mielestäni herkempi ja dynaamisempi sekä tyypiltään enemmän minua miellyttävä. En tiedä miten on muiden Zen-Onien suhteen, mutta ainakin tämä yksilö on hintaansa nähden hämmästyttävän hieno soitin.