Rock, pop, alternative ›

Ja oma keikka arvio. Saavuin jäähallille n. 17:35 ja porukkaa oli jo pääovilla muutama kymmenen metriä. Luin infosta , että itäinen D-ovi avataan myös. No menin toiselle ovelle ja sai lapata yksinään suoraan oville, ovien avaudutta sivuovella oli n.20 henkeä :D. Narikan kautta käveli vähän kiertäen permannolle, jonne porukkaa juoksi pääovien narikasta ja ovilta. Eturivin paikka saatu.
 
Odottavan aika on pitkä. Itse en niin ole kuunnellut enkä välittänyn Demolition 23. musiikista, mitä Monren keikoilla kuullut. Lähinnä Nassen näkemistä odotin+Yaffa/Monroe/Nasty comboa. Ja hommahan toimi vallan mainiosta. Nassella oli meno päällä ja jalka kävi, soitto kulki ja pomppi kuin aropupu lavalla. Hauskaa oli varsinkin Yaffalla ja Nassella keskenään. Ja kyllähän sitä menoa oli mukava katsoa.
Biisit:Nothin's Alright, Dysfunctional, Endangered Species, You Crucified Me, Hammersmith Palais
Arvosana: Demolition 23. sanotaaaaan 4-/5
 
Sitten Monroe polkaisi oman soolo-osuuden käyntiin. Tämä setti koostui kahdelta ekalta soololevyltä. Not Fakin' It:iä olen kunnellut Monroen tuotannosta eniten ja sehän se paras levy onkin. Meno ehkä laantui Nassen poistuttua lavalta ja ekan levyn biisit ei niin hyviä ole mielestäni. Lenni-Kalle Taipale veteli pianossa varsin mallikkaasti ainakin menevemmissä bisieissä.
Biisit:She's No Angel, Nights Are So Long, Shakedown, All Night With the Lights On, Man With No Eyes, Not Faking It.
Arvosana: 3/5
 
Eturivissä Demolition 23. alkua odotellessani näin, kun Costello Hautamäki käveli puhelimen kanssa miksauspömpeliltä kuvaten eturiviä ja siirtyi bäkkärin puolelle. Mietin, että mitähän se Costi kuvaili ja menin Instagramista tarkistamaan. Video oli jo Costin IG:ssä ja bäkkärin videossa näki pukuhuoneiden kyltistä "New Hanoi Rocks & Orig. Hanoi Rocks", ja pukuhuoneesta Timpa Laine. Ihan ei vielä sytyttänyt Costellon läsnäolo, mutta nyt se oli varmaa: tänään kuullaan A Day Late dollar short, tuo Hanoi 2.0 kirkkain helmi. Pakkohan sen Lacu Lahtisenkin oli jossain lymyttävä.
 
Costin ja Timpan jo odotellessa lavalla, rumputeknikko yhdessä Lacun kanssa laittoivat Lacun rummut minttiin Monroen hoputtaessa. Lavalle Dave Lindholm ja biisinä Puhelinlasku on mun englanniksi käännettynä. Lyhyt veto, mutta mukava nähdä Isokynä lavalla.
 
No sen tiesi jo koko jäähalli varmaan siinä vaiheessa, kun Costi, Lacu, Timpa ja Monroe oli lavalla, että kuka tulee lavalle. No tulikin Dave, mutta seuraava henkilö oli varma. Monroen kauniiden "brother from another mother" yms. kliseiden saattelemana lavalle ANDY MCCOY!. Andy nykyään totuttuun tapaan lavalle kitarakaulassa, keppi kädessä ja lonkero toisessa. Vissiin alkanut vanha parveke-jalka vaivaamaan? Tiedä häntä.nTässä vaiheessa yleisö viimeistään alkaa heräämään ja homma sähköistyy. Onko Andy pelikunnossa? Sehän se suurin kysymys varmaan koko illassa on. Ja vastaus nähdään yllätyksenä jo varsin varhain.
"So what we are gonna do Andy?"
"Lets get to the fuckin' bat mobile and get back to the sixties"
*Vapaa Andy-englanti-käännös.
Andyn testaillessa hieman firebirdin vibra-kampea ja soundeja lähtee sieltä tutu Obsecuredin alkusoinnut. Ja meno oli taattu. Perään People like me ja helmenä A Day late dollar short loppuun. Andyllä oli tässä vaiheessa jo meno päällä ja jalka kevyt, tanssiaskelia ja pyörähdyksiä nähtiin. Soitto kuitenkin kulki ja illan toistaiseksi paras setti IMO oli nähty.
Arvosana 4+/5
 
Tähän n.30min breikki.
 
Hieman laskeskellessani kello oli n. 21.40 muistaakseni ja tiedossa oli jo Ginger/Dregen-biisit + uudemmat Monroen soolo matskut, joten ilta pakostakin venähtää, sillä Hanoille ei jäisi aikaa kuin n.30min jos meinattiin pysyä koko illan n.3h keikkapituudessa.
 
Monroe saapuu akkarin kanssa lavalle ja vetää Deadtime stories Lenni-Kallen kanssa. Tämän jälkeen tutut pianosävelet ilmoille: Fallen Star. Tähän olisin mielelläni ottanut Andyn pianoon, mutta lieneekök pianotaidot ruosteessa/Monroe mieluummin ottanut LKT, en tietä. Kaunis ja hieno biisi kuitenkin. Tässä mielestäni Monroe venyi laulullisesti hienosti vaikkei ole tunnettukkaan minään Pavarottina(niin kuin Andy sanoi itsestään -95). Taisi jopa silmäkulmat kostua Monroelta? Fallen starin jälkeen Monroe alkoi laulamaan Missä muruseni on säkeistöä. No toiseen säkeistööhän liittyi kimalteleva Jenni Vartiainen. Sekin hieno kappale. Mennään eteenpäin.
 
Soolobändi jälleen lavalle kera Gingerin, Gingerin soittamat biisit:
'78, Trick of the Wrist, Got Blood. Meno ehkä hieman kovempaa kuin eka soolo-setti. Kyllä tässä jalka tamppaa.
Seuraavaksi Ginger läpsystä vaihtoon ja tilalle Dregen. Biisit Ballad of the Lower East Side, Stained Glass Heart, Horns and Halos. Meno jatkuu hyvänä ellei jopa kiihdy.
Dregen läpsystä vaihtoon ja Royalty kehiin. Tässä vaiheessa lauletaan synttärisankari Steve Contelle onnittelulaulu. Ja vähän Maikillekkin. Biisit: Old King's Road, I Live Too Fast to Die Young, Last Train to Tokyo. Viimeiseksi biisiksi minkä arvasikin ja varmaan se Monroen soolotuotannon helmi Dead, Jail or Rock n Roll. Mukaan kaikki edeltävät lavalla käyneet kitaristit. Meno äityy kliimaksiin. Huikea meininki.
Arvosana:3,5/5
 
Ja se illan pääesiintyjä, jota kaikki tulivat katsomaan eikun....
Kaikki tiesivät, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lavalla oli piemää ja pari teknikkoa vilahteli aikaajoin ja porukka tupeaa taputtamaan jo tahtia pariinkin kertaan eikä lavalla ole vieläkään ketään. O Fortuna tulille ja kohta tehdään historiaa
Sankarit lavalle, Gypilta basarin polkasut, ilotulitteet ilmaan ja Tragedy tulille. Ohhoh. Kyllä siinä oltiin ihmeissään, kun tähän mennessä tyydytty katsomaan köppästä "musiikkivideota" lepakon lavalta, Marquee-clubin vetoa, Hanoi 2.0 aikaisia vetoja, Monroen saatikka Andyn omista vedoista puhumattakaan. Mutta siinä ne nyt kaikki 5 sankaria oli, soittivat biisiä, jonka varmaan jokainen suomalainen on kuullut ja kuulee radiosta monta kertaa vieläkin päivittäin. Ensimmäistä kertaa 40-vuoteen. Tragedy sujui mallikkaasti ja Andy näytti vieläkin olevan pelikunnossa. Gyppiä taisi hieman jännittää, mitä miestä katsoi biisien välissä. Seuraavina biiseinä 11th Street Kids ja Oriental Beat. Meininki oli hyvä ja soitto oikein hyvää, toki sielä näitä virheitä maallikkokin kuuli sieltä täältä, mutta ei se kyllä yhtää
n surua puseroon tuonut, toisin kuin kuulemma joillekkin keikkaa katsoneille. Toistaiseksi arvaamistani biiseistä kaikki osuneet oikein. Sitten lähtikin Boulevard of Broken Dreams. Oho. En olisi arvannut, mentiin jo nyt Gyp-eran ulkopuolelle. Eikä se haittaa, hieno biisi ja siitäkin katseltu jo vähän oikeamman näköistä musiikkivideota. Seurasi Don't You Ever Leave Me, jossa Andyltä katkesi kielii oisko ollut ekan vai tokan kertsin jälkeen. Arvaukset 3/5 tässä vaiheessa. Seurasi Motorvatin' ja tunnelma oli katossa. Malibu Beach Nightmare, ai että, tuo Hanoin livebiiseistä kovimpia kera saksofonien ja Nasty/Yaffa-tanssien. Biisi arvaukset 5/7. Koko illan katsoin, että syntikat on viritetty, pakko tarkoittaa, että vedetään Million Miles Away Andy kiippareissa. No se meni roskiin alkuillasta, koska LKT oli köörissä mukana. Million Miles Away lähti vähän heikosti käyntiin ja Andy oli kujalla koko biisin ajan näppäillen jotain pieniä sooloja läpi biisin. Tästä Monrekin taisi käydä pariin kertaan sanomassa. Liekkö Andy ikinä soittanut livenä kitaralla tätä biisiä? Voi olla ettei ole. Biisiarvaukset 5/8. Bändi lavalta ja tiesihän sen, ettei bändi näin poistu ja tässä vaiheessa tajusin, ettei konfettitykit ollut lavan reunalla kuin yhtä tarkoitusta varten, jota jo aikaisemmassa viestissäni pelkäsinkin. Pakko sen on tulla.
 
Up Around the Bend illan vikana kera hela alla kööri Costit, Vartiaiset, Contet, Andyt yms. Säde suihkuja, räjähdyksiä, konfettia. Tähän se ilta huipentui. Ihan hyvä päätös kuitenkin.
 
Hanoita odotettiin, Hanoita mentiin katsomaan, saatiin yllätyksenä vielä Hanoi 2.0 kolme kovaa biisiä, ERITTÄIN POSITIIVINEN YLLÄTYS. Kyllä se original Hanoi kun asteli lavalle siinä ei oikein tajunnut mitä tapahtuu. Ja en varmaan ollut ainoa, kyllä se jotenkin niin maaginen asia, hetki, ilmentymä oli. Kaikki nämä vuodet spotifysta, cd:ltä, yotubesta marqueeta ja kultsaa -85, viinyylit kerätty ja pyöritelty läpi useaan kertaan. Voivoteltu, että voi hitto ku ei oo ollu edes iskän kasseissa tuohon aikaan. Bändi, jota ei mailmankartalla ole nähty 1985 jälkeen, oli siinä nenän edessä. Bändi, jota IS ja FB-kommenttikentistä päätellen vieläkin suomalaiset vihaavat ja joiden soittajia (varsinkin yhtä tiettyä) haukutaan milloin miksi narkkareiksi yms.
Ja varmasti moni muukin lähti tyytyväisenä kotiin.
Oli tuo hienoa.