Rock, pop, alternative ›

Oho. Aika rankka review!

Minkämoinen settilista sieltä nyt sitten tuli?

sirdickyj: Niin oli
 
Rumpali ja solisti ei olleet
 
Keikka oli täyttä pakaa, våsynein rock show ikinä
 
1/5
 
Ja 1 tulee Andyn biiseistä
 
Miten paskasti voi bändi soittaa ja miten paskati voi solisti laulaa...
 
Tässä tehtiin tyhjäksi koko Hanoi Rocks8n legacy, paskin keikka ikinä, odotuksiin nåhden.
 
Todella huonoa soittoa ja laulua ja todella väsynyt kokonaisuus koko keikka.
 
Paskaa.
 
Michaelin ääni saattoi olla jo kovilla. Jos lacu olisi ollut rummuissa niin olisi luultavasti toiminut paremmin..
 
Hanoi 2 yllätti positiivisesti!
 
Edit: liian vähän treeniä

posankka: Minkämoinen settilista sieltä nyt sitten tuli?
 
Tragedy
11th Street kids
Boulevard of broken dreams
Dont never leave me
Million Miles Away
 
Kaikki ihan täyttä paskaa. Koska bändin tärkeimmät jäsenet eli soliti ja rumpali oli paskoja.
 
Kaikki muukkn soitto oli niin paskaa kuin soitto voi vaan olla, koska mitååk fokusta ei ollut.
 
Monroe osoitri olevansa täys spede ton koko keikan kattauksen takia.
 
Ei mitään ideaa, eikä fokusta. Välillä joku Jenni Vartiainen käy lavalla ja sit taas jotain muuta.
 
No, odotukset oli 2/5, lopputulos 1/5.

Hanoin setissä oli muistaakseni tässä järjestyksessä:
Tragedy
11th street kids
Oriental beat
Boulevard of broken dreams
Motorvatin
Don't you Ever leave me
Malibu baech nightmare
Million miles away
 
Ja lopun yhteisencorena Up around the bend

O.D. Wilson: Hanoin setissä oli muistaakseni tässä järjestyksessä:
Tragedy
11th street kids
Oriental beat
Boulevard of broken dreams
Motorvatin
Don't you Ever leave me
Malibu baech nightmare
Million miles away
 
Ja lopun yhteisencorena Up around the bend
 
Niinpä olikin, nuo biisit myös.

Vaikea ymmärtää miten keikka on koettu noin huonoksi. Miksi ihmeessä edes olit paikalla, jos rock n rollista nauttiminen on noin vaikeaa?
 
Olihan se virheitä täynnä, mutta voi jumalauta kun pojat tuuttaa 40v tauon jälkeen hittikimaran intohimolla, niin ei voi kuin nauttia. Maikkolin kyyneleet lopussa kruunasi illan.
 
Nautin musiikista, uskomattomista biiseistä, erittäin harvinaisesta tilanteesta, enkä keskittynyt virheisiin. Rock n rollissa niillä ei ole mitään väliä. Kahdeksasta tuhannesta ihmisestä kotiin lähti varmasti ylivoimaisesti suurin enemmistö kotiin tyytyväisenä ja se riittää!

superjoose: Vaikea ymmärtää miten keikka on koettu noin huonoksi. Miksi ihmeessä edes olit paikalla, jos rock n rollista nauttiminen on noin vaikeaa?
 
Olihan se virheitä täynnä, mutta voi jumalauta kun pojat tuuttaa 40v tauon jälkeen hittikimaran intohimolla, niin ei voi kuin nauttia. Maikkolin kyyneleet lopussa kruunasi illan.
 
Nautin musiikista, uskomattomista biiseistä, erittäin harvinaisesta tilanteesta, enkä keskittynyt virheisiin. Rock n rollissa niillä ei ole mitään väliä. Kahdeksasta tuhannesta ihmisestä kotiin lähti varmasti ylivoimaisesti suurin enemmistö kotiin tyytyväisenä ja se riittää!
 
Virheet on eri asia kuin puolivillainen ja sinnepäin vetåminen..

Noista Hanoi biiseistä don't you ever leave me lähti vähän huonosti, ja million miles away oli pientä hakemista. tämä oli ihan selvästi pelkkää treenin puutetta mikä johtuu ainoastaan lyhyestä valmistautumis ajasta. mutta muut biisit lähtivät erittäin hyvin, ei todellakaan mitään valittamista päin vastoin oli upeaa kuulla biisejä vihdoinkin livenä. Ne biisit todella ovat parhaimmillaan livenä ja niissä on ihan oma magiansa. Mike lauloi koko illan erittäin hyvin. Oli hienoa että myös Ginger Wildheart ja Dregren olivat mukana bileissä ja kaikilla näytti olevan erittäin hauskaa. Yleisö tykkäsi ja kaikilla oli kivaa( paitsi yhdellä)

Dicky menee vihaamansa laulajan keikalle ja haukkuu keikan pystyyn. Klassista.

Dirtyh: Dicky menee vihaamansa laulajan keikalle ja haukkuu keikan pystyyn. Klassista.
 
Menikö? :)

Dirtyh: Dicky menee vihaamansa laulajan keikalle ja haukkuu keikan pystyyn. Klassista.
 
Niin tein.
 
Mutta oli siellä hienojakin hetkiä, Demolition 23 pelas komeesti ja Monroen oma bändi toki toimii vaikka se musa on sellasta tyhjänpäivästä kohkaamista. Kun Ginger oli lavalla ja soitettiin hänen biisejään, niin johan läks. Todella hyvä.
 
Hanoi Rocks 2001-2004 toimi myös hyvin, koska Lacu ja Costello. Siinå huomas kuitenkin sellasen asian että lopulta Yaffa on todella merkittävå osa MM ja Hanoi soundia, ja hänen puuttumisensa teki paljon. Biisit oli tässåkin kohtaa helvetin hyviä ja Andy oli tosi hyvä.
 
Hanoi Rocks huononi biisi biisiltä, rumpalin takia mitä suurimmassa määrin. Gyp Casino ei pysty pitämään kulkevaa biittiä yllä, ikåvä kyllä.
 
Monroen itsensä esitys Hanoin setin aikana oli kuin varjo muusta esiintymisestä, en ymmärrä. Laulu oli mitä oli, mutta eihän se koskaan sen kummempaa ole. On hölmöyttä lähteä toteamaan sitä erikseen paikan päälle.
 
Koko 3 tuntinen show oli jotenkin erikoisen oloinen, välillä oli taustakuvaa ja videota, ja yhtäkkiä oli Jenni Vartiainen vetämässä Missä Muruseni On, ja tupa oli täynnä mutta silti produktioon ei kuulunut screenit, mikä laskee tosi paljon tunnelmaa.
 
Haikea kokonaisuus kuitenkin hyvillläkin hetkilllä lisättynä..

Hehe, kyllä muistaa olevansa muusikoiden.netissä näitä tiettyjä viestejä lukiessa. Vähemmän yllättäen muualta lukemani keikkaraportit ovat olleet positiivisempia, mutta tätähän se on.
 
Ottaenhuomioon että alla on ollut vain kourallinen treenejä, ei tuo kuulostanut yhtään pöllömmältä. Andy veteli vähän niinkuin Andy nykyään vetelee, välillä menee miten sattuu ja välitetään heitetään hatusta jotain ihan briljanttia. Gypille tuo oli kuulemma eka kunnon keikka sitten 90-luvun, joten tatsi saattoi olla senkin johdosta vähän arka, mutta eihän kaveri mikään tommylee ole ikinä ollut eikä Hanoihin sellainen metsuri missään nimessä sopisikaan. Vähän huvitti Don't Ever Leave Me'n intro kun Monroe koittaa huitoa rumpujen taakse että tempoa tempoa tempoa, samalla kun rumpali vetää juuri siihen tempoon millä tuo "uudempi" versio on levytettykin. Tainnut tottua MM vetämään sen sitten soolokeikoillaan hieman rivakampana.
 
Monroen kohdalla kyllä kuulee että energiatasot ja puhti ovat normaalia matalammalla tasolla, mutta täytyy muistaa että tuo käyntiin polkaistu Tragedy oli tälle jo illan kolmaskymmenes biisi. Siinä mielessä ehkä turhankin kunnianhimoinen kattaus illalle, mutta tokkopa tuolta moni poistui sillä fiiliksellä että ei saanut rahoilleen vastinetta.
 
Jännä nähdä mitä sitten seuraavaksi tapahtuu, tiiviimpi treenaus käyntiin ja kesän festarikeikat julki vuodenvaihteen jälkeen, vai Hanoi ikuisesti haudan lepoon?

-J: Joku sen keikan oli jo tubeen saanut. Ei tuo nyt minun mielestäni mitään ennen kuulumattoman huonoa kuraa ole kokonaisuutena.
 
https://youtu.be/h0nhER847pM
 
Kyllähån tossa on laskeva trendi koko ajan.
 
Kun katsoo sit ton Up Around the Bendin jossa vedetään sata lasissa niin ero on melkoinen muihin biiseihin nähden.
 
Eihän se ole mikään lohduttava tekijä että Gyp ei ole soittanut pitkään aikaan. Jos rumpali laahaa, niin koko bändi laahaa. Ja kun rumpali laahaa ja solisti vetelee puolivaloilla, etenkin illan muuhun esitykseen verrattuna niin aika lame tunnelma on päällänsä..

M.Netin horisijat eivät kyllä koskaan petä, päivän huumoriannos on kyllä taattu taas täksi päiväksi joidenkin edeltävien kommenttien ansiosta, kiitos niistä!
 
Jos nyt joku lähtee arvioimaan Hanoin eilistä keikkaa puhtaasti teknisestä vinkkelistä, niin yhtä metsässä ollaan kuin jos menisi Toton keikalle odottamaan Venomia. Tai odottaisi Charlie Wattsilta Neil Peartia.
 
Itse menin odottamaan hyviä ja ajattomia rokkiveisuja sopivan rosoisesti ja alkukantaisesti vedettynä, enkä pettynyt pätkääkään. Hymy korvissa täällä ollaan vieläkin ihan siksi, että pääsi todistamaan vielä tämänkin.
 
Olen onnellinen,että sain todistaa tämän hyvässä seurassa ja hienojen ystävien kanssa. Hanoi Rocks on iloinen asia, Hanoi Rocks ei koskaan kuole, kauan eläköön HANOI ROCKS!!

Boyakasha: M.Netin horisijat eivät kyllä koskaan petä, päivän huumoriannos on kyllä taattu taas täksi päiväksi joidenkin edeltävien kommenttien ansiosta, kiitos niistä!
 
Jos nyt joku lähtee arvioimaan Hanoin eilistä keikkaa puhtaasti teknisestä vinkkelistä, niin yhtä metsässä ollaan kuin jos menisi Toton keikalle odottamaan Venomia. Tai odottaisi Charlie Wattsilta Neil Peartia.
 
Itse menin odottamaan hyviä ja ajattomia rokkiveisuja sopivan rosoisesti ja alkukantaisesti vedettynä, enkä pettynyt pätkääkään. Hymy korvissa täällä ollaan vieläkin ihan siksi, että pääsi todistamaan vielä tämänkin.
 
Olen onnellinen,että sain todistaa tämän hyvässä seurassa ja hienojen ystävien kanssa. Hanoi Rocks on iloinen asia, Hanoi Rocks ei koskaan kuole, kauan eläköön HANOI ROCKS!!
 
Erittäin hyvin tiivistetty! Sirdickyj oli toki oikeassa Gypin kompin laahamisessa muttei tunnu tajuavan ,että jonkun viiden sentin cover-bändin soittamana nämä biisit ei vaan ole sama asia vaikka se bändi soittaisi miten hyvin ne biisit. Se on aina vain kopio.

Gyp sanoi Kaaoszinen haastattelussa, että häneltä murtui kesällä selkä joten harjoittelu jäi sen vuoksi aika vähiin. Omassa kellarissaan ehti treenata vain sen reilut kaksi viikkoa pressitilaisuudesta itse keikkapäivään. Joten ehkä se osaltaan selittää ongelmia biisien tempon kanssa.

Minä kyllä sain tuolta illalta sen, minkä tulin hakemaan. Oli upeeta nähdä lapsuuden sarjakuvahahmoihin verrattavat sankarit samassa paikassa. Enempää ei tartte. Aikansa kutakin. Kiitos, Hanoi Rocks!

Hieno ilta tuo oli kokonaisuutena. Odotukset olivat myönteiset ja rahoille tuli reilusti vastinetta. Lähes kaikki soittajat näyttivät nauttivan todella paljon lavalla olosta, mikä oli hienoa nähdä. Parista pokerinaamasta on toki vaikea sanoa, varmaan tykkäsivät hekin.
 
Myönteisin yllätys itsellekin oli illan avannut Demolition 23, joka loi hyvän pohjan illan jatkolle. Michaelin nykybändi on hieno ja tiukka rokkikone sekä soitannollisesti että olemukseltaan, mutta tämäkin ilta sai taas kerran haikailemaan, että olisipa heillä vielä hieman parempia biisejä. Käytännössä kaikki bändit olivat vähintään odotetun hyviä lukuunottamatta keikan päättänyttä Hanoi Rocksia, joka kieltämättä jäi paikoitellen odotuksista, tai ehkä ennemminkin toiveista. Mutta siitä huolimatta - olihan Hanoi Rocksin näkeminen tuossa kokoonpanossa positiivista nostagiaa ja aikamoista hurmaa, ehkä parhaimmillaan kun Tragedy avasi keikan, eikä päätöskään jättänyt kylmäksi. Itse tykkäsin varsinkin Yaffan ja Nastyn panoksesta eikä Monroe hullummin laulanut kun oli jo kuitenkin vetänyt rankan setin alle. Ja lavaesiintymiseltään ja energisyydeltään Monroe on edelleen kova koko maailman mittareilla.
 
Jennin sananmukaisesti säkenöivä vierailu meni hienosti ja toi esiin Michaelin muutakin puolta, mikä sopi synttärikeikalle sopivaan väliin sijoitettuna ihan hyvin. Nuoruuden suuri suosikkini Dave jäi vähän laimeaksi, mutta Lenni-Kalle tuki sivuroolissaan komeasti, vaikka ulkoiselta olemukseltaan muista erottuikin. Kaikki kitaristit vetivät illan kokonaisuutena hienosti, Andy toki vähän varauksin - jutut hänellä oli taas mitä oli ja pientä säätöä tuntui olevan soiton ja kitaroidenkin kanssa. Mutta ei hänkään pettänyt, mitä hiukan pelkäsin. Oli oma itsensä.
 
Omalla paikalla soundit taisivat olla hiukan paremmat kuin tuon koko keikan kuvanneen kohdalla. Ainakin oman puhelimen ainoa klippi kuulosti paremmalta, vaikka puhelimella on jo reilusti ikää.