Media ja viihde ›

https://nofilmschool.com/difference-between-horror-and-thriller
https://newdawnfilm.com/the-differe … tween-a-thriller-and-a-horror-film/
https://screencraft.org/blog/whats- … erence-between-horror-and-thriller/
https://cinemadetective.com/what-is … between-horror-and-thriller-movies/
 
Äkkiä löytyy artikkeleita ja näkemyksiä aiheesta, jos kiinnostaa lukea.
 
Eräässä keskustelussa oli myös hyvin kiteytetty - miten siis itsekin tämän genremääritelmän koen, toki hyvin yksinkertaistettuna;
 
Horror: Who survives? or Who's going to be killed next?
Thriller: What's going to happen next?

Ihan mielenkiintoisia linkkejä, kiitos näistä!
 
Stoalainen: Horror: Who survives? or Who's going to be killed next?
Thriller: What's going to happen next?
 
Tää on aika hyvä, vaikka toisaalta onhan niitä sellaisiakin kauhuleffoja, joissa kukaan ei kuole. Ja toisaalta trillereissä monesti myöskin on pointtina se että kuka kuolee ja kuka selviää.
 
Mutta ehkä tosiaan asioiden painotus on se juttu, esim. giallo on genrenä tosi lähellä slasheria, mutta giallossa on aina ytimessä se, että murhaajan henkilöllisyys paljastuu vasta lopputwistissä ja normaalisti motiivinaan on raha tai maine. Slasher-leffoissa usein murhaajan henkilöllisyys on jo alusta asti tiedossa ja motiivi on vähän sivuseikka. Mutta joissain slashereissakin toki murhaaja paljastetaan vasta lopussa. Kerronta/kuvaustyyli ja tosiaan se miten asioita painotetaan on ehkä sitten niissä tapauksissa se erottava tekijä.
 
Otetaan tapaus Saw, josta tää keskustelu lähti. Tavallaan juonen puolestahan se on samaa genreä kuin Se7en, jota taas itse pidän ehdottomasti trillerinä. Mutta Sawissa ahdistellaan katsojaa enempi sillä, että kohta tapahtuu hirvittäviä kauheuksia. Eikä noiden kauheuksien kanssa koeteta olla mitenkään hienovaraisia vaan päinvastoin niillä mehustellaan. Ehkä siksi se minusta on kauhua enemmän.
 
Ja minulle trilleri edustaa tavallisesti sellaista sofistikoituneempaa tekemistä, en muista kyllä äkkiseltään yhtään klassikkotrilleriä, jossa olisi kökköä näyttelyä ja josta tulisi sellainen juustoisen halpa fiilis. Mutta kauhugenren klassikoissahan sellaisia on paljonkin.

bedlam: Ihan mielenkiintoisia linkkejä, kiitos näistä!
 

 
Tää on aika hyvä, vaikka toisaalta onhan niitä sellaisiakin kauhuleffoja, joissa kukaan ei kuole. Ja toisaalta trillereissä monesti myöskin on pointtina se että kuka kuolee ja kuka selviää.
 
Mutta ehkä tosiaan asioiden painotus on se juttu, esim. giallo on genrenä tosi lähellä slasheria, mutta giallossa on aina ytimessä se, että murhaajan henkilöllisyys paljastuu vasta lopputwistissä ja normaalisti motiivinaan on raha tai maine. Slasher-leffoissa usein murhaajan henkilöllisyys on jo alusta asti tiedossa ja motiivi on vähän sivuseikka. Mutta joissain slashereissakin toki murhaaja paljastetaan vasta lopussa. Kerronta/kuvaustyyli ja tosiaan se miten asioita painotetaan on ehkä sitten niissä tapauksissa se erottava tekijä.
 
Otetaan tapaus Saw, josta tää vähän niinku lähti. Tavallaan juonen puolestahan se on samaa genreä kuin Se7en, jota taas itse pidän ehdottomasti trillerinä. Mutta Sawissa ahdistellaan katsojaa enempi sillä, että kohta tapahtuu hirvittäviä kauheuksia. Eikä noiden asioiden kanssa edes koeteta olla mitenkään hienovaraisia. Ehkä siksi se minusta on kauhua enemmän.
 
Ja minulle trilleri edustaa tavallisesti sellaista sofistikoituneempaa tekemistä, en muista kyllä äkkiseltään yhtään klassikkotrilleriä, jossa olisi kökköä näyttelyä ja josta tulisi sellainen juustoisen halpa fiilis. Mutta kauhugenren klassikoissahan sellaisia on paljonkin.
 
Olikoha se SAW 3 joka oli jo tosi raaka vai 4..

bedlam: Ei ollut yliluonnollisia elementtejä tossa leffassa, kannibaaliperhe asusti jossain luolassa ja metsästi tieltä eksyneitä turisteja. Taisi olla vielä joku vanha tositarina, jonka pohjalta Craven leffan ideoi.
 
Mutta kannibaali-sukuhan oli hallituksen kokeista seuranneen ydinlaskeuman myötä muuttunut luolissa asuviksi, epämuodostuneiksi mutanteiksi ;)
En tarkalleen tunne mekanismeja miten säteily vaikuttaa geeniperimään jne, mutta mutuilen että vähintään taiteellisia vapauksia on tässä tarinassa asian suhteen otettu 8--D

tomaattiorava: Mutta kannibaali-sukuhan oli hallituksen kokeista seuranneen ydinlaskeuman myötä muuttunut luolissa asuviksi, epämuodostuneiksi mutanteiksi ;)
En tarkalleen tunne mekanismeja miten säteily vaikuttaa geeniperimään jne, mutta mutuilen että vähintään taiteellisia vapauksia on tässä tarinassa asian suhteen otettu 8--D
 
Ei alkuperäisessä ollu minusta vihjailua mistään ydinkokeista, se ajatushan tuli vasta remakessa? Eikä alkuperäisessä leffassa ollu niitä kannibaaleja edes maskeerattu mitenkään mutanttimaisiksi, ihan itseltään näyttivät.
 
Edit: eikä minusta ydinkokeista aiheutuvan säteilyn aiheuttamat geenimutaatiot täyttäisi joka tapauksessa vielä yliluonnollisen kauhun kriteereitä vaikkeivät ne esitetyt mutaatiot tieteellisestä näkökulmasta ihan todenmukaisia olisikaan.

Nyt on deeppiä shittiä. Otsikkoon voisi vastata, että ei ole eikä kuole. Aina on uudet teinit, joita säikytellä.

Tää uus Barbarian keräilee aika kovaa ylistystä. Vähän alkanu kuumottelemaan koska piääsis kotisoffalta kahtelee.

tomaattiorava: Tää uus Barbarian keräilee aika kovaa ylistystä. Vähän alkanu kuumottelemaan koska piääsis kotisoffalta kahtelee.
 
Mjoo. Ei näemmä teattereissa ainakaan vielä ole saatavilla.
 
Mites toi Bodies Bodies Bodies? Kauhuhassuttelua, jotkut on kehuneet. Se olis teatterissakin, vähän pohdin jos menis kattomaan.

Kauhuhassuttelut on itelle aika kryptoniittiä. En tie onko lajina niin vaikee vai onko ite niin kranttu, mutta luultavasti yhden käden sormilla pystyn laskemaan tekeleet mitkä tyydyttävästi toimittavat kummallakin rintamalla.

tomaattiorava: Kauhuhassuttelut on itelle aika kryptoniittiä. En tie onko lajina niin vaikee vai onko ite niin kranttu, mutta luultavasti yhden käden sormilla pystyn laskemaan tekeleet mitkä tyydyttävästi toimittavat kummallakin rintamalla.
 
Kauhukomedia on todellakin vaikein laji kaikista. Mutta aika moni mun suurimmista lemppareista on juurikin sellaisia. Ehkä sitten juuri siksi, että onnistumiset on niin harvassa. Kasarilla näitä jostain syystä osattiin tehdä parhaiten.
 
Return of the Living Dead
Night of the Creeps
An American Werewolf in London
Society
Bubba Ho-Tep
Re-Animator
Evil Dead 2
From Beyond
Slither
 
E: katselin googlesta kauhukomedialistauksia siltä varalta että unohdin jonkun suosikin ja huomasin että Midsommar oli noilla listauksilla mukana. Oliko se muka kauhukomedia?

bedlam: E: katselin googlesta kauhukomedialistauksia siltä varalta että unohdin jonkun suosikin ja huomasin että Midsommar oli noilla listauksilla mukana. Oliko se muka kauhukomedia?
 
No ihan vitsi se ainakin oli, tahaton tai ei.
 
Mut joo, ei nappaa minuakaan kauhukomediat, kun ei komediat ylipäätään oikein iske. Kamalan vaikea laji "kaiken" nähneelle kyynis-nihilistis-persoonavammaiselle.

bedlam: Oliko se muka kauhukomedia?
 
Ei mielestäni. Erittäin komediallinen elokuva kyllä, mutta en mä siitä kauhua löytänyt. Hyvä leffa, pidin kovasti.

Mitenkäs tuo Killer Klowns from Outer Space? Kerran olen nähnyt, en muista enää mitä mieltä olin. Pitäisi kai katsoa uudestaan.
 
Bad Taste tietty on klassikko.

Milkop:
Bad Taste tietty on klassikko.
 
Unohtamatta Braindeadia, joka vasta hassuttelu onkin.

Joo, en itsekään kauheasti Midsommarista perustanu, mutta en kyllä missään kohtaa hoksannu että kyseessä olisi tarkoituksellinen kauhukomedia.
 
Milkop: Mitenkäs tuo Killer Klowns from Outer Space? Kerran olen nähnyt, en muista enää mitä mieltä olin. Pitäisi kai katsoa uudestaan.
 
Itse leffa muistaakseni ihan ok 3/5. Mutta se on hämmentävää, että tuosta on tulossa videopeli ensi vuonna. En valita, mutta olihan se vähän että häh.
 
Bad Tastea en ole katsonut teini-iän jälkeen, veikkaan että en enää jaksais semmosta. Braindeadin voisi nyt lokakuun maratonille ottaa uusintaan.

Onko kauhuleffojen suosio laskenu rajusti 70-80 luvulta?90-luvultakin??

Dzekoo: Onko kauhuleffojen suosio laskenu rajusti 70-80 luvulta?90-luvultakin??
 
Vaikee ja monitahoinen kyssäri. Oisko ollu niin että omassa nuoruudessa vielä ilmestyi pari kappaletta vuodessa teatterilevitykseen sellaisia kasuaaleille suunnattuja kassamagneetti "kauhuja".
Valitettava tosiasia on että elokuvien tarkoitus loppupeleissä on tehdä voittoa ja ns. "oikeat" kauhuleffat ei vaan massoihin tahdo upota samalla tavalla kuin marvelit sun muut. Eiköhän se tätä nykyä enempi kukoista indie-markkinoilla.
Imo mielenkiintoinen ilmiö että kauhupeleissä on useimmiten kymmenkertaisesti enemmän munaa mitä isoissa elokuvissa, monasti tullut vastaan sellaista sisältöä mitä harva elokuvatuottaja uskaltaisi laitta kymmenien miljoonien hintaiseen teokseen.

Dzekoo: Onko kauhuleffojen suosio laskenu rajusti 70-80 luvulta?90-luvultakin??
 
Päinvastoin minusta taas kauhusta on tullut viime vuosina todella eloisa genre vuosituhannen vaihteen lamakauden jälkeen. Nykyään panostus tuntuu olevan enempi taiteellisesti tasokkaaseen ja psykologiseen kauhuun kuin halpamaiseen säikyttelyyn ja slasher-meininkiin. Leffateattereihin mennään pääasiassa viihtymään ja koska nykyään ei noita viihteellisiä kassamagneettikauhuleffoja tehdä enää niin paljon, niin tarjonta on siirtynyt enempi suoratoistoon yms. Ja kun leffa tehdään suoratoistoon minusta tuntuu että tekijät saavat vapaammin toteuttaa visioitaan, joka on aina hyvä.
 
Sanoisin siis, että minusta kauhuleffa on viimeiset 10 vuotta elänyt parasta kauttaan sitten 70-luvun.

Cabin in the woods oli muistaakseni aika hauska kauhuleffa. Vai oliko se kauhua ollenkaan? En muista enää.