Kitarat: soittaminen ›

En ole yleensä kovin innokas soittamaan muilla kuin standardi E-vireellä, mutta kun virittää G-kielen yhden askeleen matalemmalle niin siinä on ajatusta. Eli tuon jälkeen mm. E-duurisointu muuttuu molliksi, joka on hevikitaristille varsinkin miellyttävä juttu.

Krice: En ole yleensä kovin innokas soittamaan muilla kuin standardi E-vireellä, mutta kun virittää G-kielen yhden askeleen matalemmalle niin siinä on ajatusta. Eli tuon jälkeen mm. E-duurisointu muuttuu molliksi, joka on hevikitaristille varsinkin miellyttävä juttu.
 
Avo-g:stä (DGDGBD) kun tipauttaa ton b:n bb:ksi, niin voi siirtyä bluesista ja keithistä folkiin ja Renbourniin.

Gary Enfield: Avo-g:stä (DGDGBD) kun tipauttaa ton b:n bb:ksi, niin voi siirtyä bluesista ja keithistä folkiin ja Renbourniin.
 
Jos tykkää mollivireestä niin EHEGHE toimii myös hyvin.

Krice: En ole yleensä kovin innokas soittamaan muilla kuin standardi E-vireellä, mutta kun virittää G-kielen yhden askeleen matalemmalle niin siinä on ajatusta. Eli tuon jälkeen mm. E-duurisointu muuttuu molliksi, joka on hevikitaristille varsinkin miellyttävä juttu.
 
Toinen vähän vastaava on pudottaa toka kieli puoli sävelaskelta. Saa kivan synkkää ja dissonoivaa juttua riffeihin kun siitä tulee E:lle vähennetty kvintti ja G:lle pieni terssi.

6 kielisellä sähkiksellä ja akkarilla käytetty: normi E ja sitten Eb, D, Dropped B ja DADGAD
 
7 Kielisellä sähkiksellä normi E, Eb, D ja A .
 
Voi olla että joskus on kokeiltu esim. sliden soitossa E duuria jne. mutta en muista näitä kun ei juurikaan slidellä tule soiteltua.
 
Enkä ole ajatellut sen tarkemmin sitten mitä noiden capojen kanssa on tullu tehtyä paitsi DADGAD kun sellainen capokin löytyy ja löytyy sellainenkin capo, jossa saa joka kielen erikseen laitettua (tosin se capo on asetettu yhteen nauhaväliin).

Miksköhän 80-luvulla oli E vielä heavyssäkin pääsääntö, jopa Metallicalla ja Eb jonkin verran. Sit 90-luvulla alko vireet tippuun.
 
Itse muistan, että kokeilut sillon kasarilla Eb vireellä johti löysään soundiin, joka koettiin lähinnä huvittavaksi. Sille ehkä leikiteltiin ja pelleiltiin, mutta ei päätynyt oikeisiin tuotoksiin.
 
Itse olen mennyt 40 vuotta standardivireellä, nyt vasta tänä kesänä tiputin Eb ha tutustuin myös Open G vireeseen, joka on kyllä huippusiisti tiettyihin blueshommiin.

jkiva: Miksköhän 80-luvulla oli E vielä heavyssäkin pääsääntö, jopa Metallicalla ja Eb jonkin verran. Sit 90-luvulla alko vireet tippuun.
 
Laulajilla ei ole enää niin kireitä housuja.

Krice: Laulajilla ei ole enää niin kireitä housuja.
 
Hajosin, otahan plussa. :D

Krice: Laulajilla ei ole enää niin kireitä housuja.
 
XD , ehkä niinkin !
 
Kun itse mietin niin tais grunge muuttaa pelin vireiden suhteen. Se ikäänkuin "normalisoi" semmosen löysän, ehkä (ajoittain) vähän epävireisenkin soundin. En tiä, tuli vaan mieleen.

Tainnut mainita jossain muussakin ketjussa, mutta
 
https://www.thomann.de/fi/digitech_the_drop.htm
 
Tuo on aika mukava härveli, kuulostaa tarpeeksi lähelle siltä kuin oikeasti alaviritetty kitara. Kätevää esim. floikkakitarassa pudotella virettä mielen mukaan. Ainakin johonkin 2 puolisävelaskelen pudotukseen asti esim. E --> D tai jopa E-->Cis toimii mainiosti. Sitä alemmaskin pääsee, mutta alkaa vaikuttaa soundiin negatiivisemmin. Kätevä jos eri biisit esim. vaatii eri viritystä, nopea vaihtaa tuosta.
 
Myöskin kiva soittotatsin kannalta kun kielijännitys ei muutu, kuten oikeasti alas viritetyllä kitaralla voi käydä. Vaatii tosin volumea, kotivolalla ei droppailu onnistu (ainakin hyvin eristävät kuppikuulokket pitää olla), kielten akustinen sointi pitää luonnollisesti peittyä kokonaan

Aiheeseen liittyen pieni gallup. Onko standardivire sulle A vai E?
 
Itse olen tottunut "vanhan liiton" miehenä puhumaan A-vireestä kun se on se referenssisävel ja taajuus 440hz, jonka kautta kitara viritetään "oikein". Tai niin se on mulle ainakin aikoinaan opetettu. Nykyään jengi puhuu ehkä enemmän E-vireestä, ainakin täällä palstoilla.

jkiva: Aiheeseen liittyen pieni gallup. Onko standardivire sulle A vai E?
 
Itse olen tottunut "vanhan liiton" miehenä puhumaan A-vireestä kun se on se referenssisävel ja taajuus 440hz, jonka kautta kitara viritetään "oikein". Tai niin se on mulle ainakin aikoinaan opetettu. Nykyään jengi puhuu ehkä enemmän E-vireestä, ainakin täällä palstoilla.
 
E. Jos joku sanoo A-standardi, niin suurin osa kitaristeista nykyään ymmärtänee sen baritonina tai piccolona: A D G C E A.

Arkka: E. Jos joku sanoo A-standardi, niin suurin osa kitaristeista nykyään ymmärtänee sen baritonina tai piccolona: A D G C E A.
 
Ei ollu kultasella 80-luvulla tommosia vielä "keksitty". ;-)
 
... tai ainakaan yleisessä käytössä

jkiva: Ei ollu kultasella 80-luvulla tommosia vielä "keksitty". ;-)
 
... tai ainakaan yleisessä käytössä
 
Sulle on opetettu väärin. Kyllä Eb-vire oli Eb-vire 80-luvullakin. Referenssitaajudella ei ole tekemistä tämän asian kanssa.

sepisti: Sulle on opetettu väärin. Kyllä Eb-vire oli Eb-vire 80-luvullakin. Referenssitaajudella ei ole tekemistä tämän asian kanssa.
 
Enpä tiedä onko sitä varsinaisesti opetettu. Aina on sanottu "anna A" ja A:han on viritetty tai sit Assiin. Näin siis rokkipiireissä aikaan ennen internettiä, kun kaikilla ei ollut viritysmittareita. Siihen aikaan kellään ei ollut baritonikitaroita, tuskin oltiin edes kuultu moisesta.
 
Ja myönnän kyllä, että se ilmeisesti on väärin ilmaistu, ei siinä mitään. Toisaalta internetin ihmemaailma osaa myös kertoa, että A on standardivire tai viritysstandardi, kui vaan
 
https://en.m.wikipedia.org/wiki/A440_(pitch_standard)
 
Että se kai riippuu sit vähän mistä puhuu... hyvinhän tolla pärjätty 40 vuotta. :)

jkiva: Että se kai riippuu sit vähän mistä puhuu...
 
Juu ja siitä kuka puhuu / kenelle puhutaan. Menee off topiciksi, mutta niin paljon kuin välillä kaipaisikin jotain SI-järjestelmää musateoriaan, niin mun mielestä on hauskaakin, että termit elää. Niissä muutamassa bändissä, jossa joskus tuli soiteltua, oli suunnilleen jokaisessa oma minikulttuurinsa ja sen myötä myös kielensä.

Krice: En ole yleensä kovin innokas soittamaan muilla kuin standardi E-vireellä, mutta kun virittää G-kielen yhden askeleen matalemmalle niin siinä on ajatusta. Eli tuon jälkeen mm. E-duurisointu muuttuu molliksi, joka on hevikitaristille varsinkin miellyttävä juttu.
 
Eikö tuo vain tee mollisointujen soittamisesta hankalampaa ja samalla duurisoinnunkin ote muuttuu vähän huonommaksi ja sus4 myös? Mollisointuun tarvitaan sitten yksi ylimääräinen sormi. Usein lisäksi kuulostaa heviltä soittaa sekaisin sekä molli että duuri-terssiä tai ehkä mielummin yleensä b3 ja b4.

Itellä se ns. "normi" vire on aina ollut E ja ne 6 kielisen kitaran ihan laitimmaiset kielet vapaalla soidessaan ovat E ja se A on ekan kielen 5 välistä soitettu korkeus.
 
Itse muistelen, että isukilla ois ollu sellainen viritysrauta, jota kopautettiin ja laitettiin kitaran kanteen ja se soi A sävelessä ja sitten se kitara viritettiin siten, että ekan kielen 5 väliltä painettiin ja laitettiin se siihen viritysraudan kanssa samaan korkeuteen)
 
Sinänsä onko sillä edes väliä millä nimellä kukin kutsuu virittämistään, pääasia kait, että jos soitetaan muiden kanssa niin homma osuu yksiin ;D
 
Tuosta viritysraudasta tulikin mieleen, että kuinka monelta tuollainen vielä löytyy?
Ite en muista mihinkä se isän viritysrauta joutu, kenties veljellä se on.
 
Nykyisin kun noi viritysraudat on varmaan korvattu niillä elektronisillä härpättimillä, josta saa sitä virettäkin muokauttua eri vireille.

pappasfin: Itellä se ns. "normi" vire on aina ollut E ja ne 6 kielisen kitaran ihan laitimmaiset kielet vapaalla soidessaan ovat E ja se A on ekan kielen 5 välistä soitettu korkeus.
 
Itse muistelen, että isukilla ois ollu sellainen viritysrauta, jota kopautettiin ja laitettiin kitaran kanteen ja se soi A sävelessä ja sitten se kitara viritettiin siten, että ekan kielen 5 väliltä painettiin ja laitettiin se siihen viritysraudan kanssa samaan korkeuteen)
 
Sinänsä onko sillä edes väliä millä nimellä kukin kutsuu virittämistään, pääasia kait, että jos soitetaan muiden kanssa niin homma osuu yksiin ;D
 
Tuosta viritysraudasta tulikin mieleen, että kuinka monelta tuollainen vielä löytyy?
Ite en muista mihinkä se isän viritysrauta joutu, kenties veljellä se on.
 
Nykyisin kun noi viritysraudat on varmaan korvattu niillä elektronisillä härpättimillä, josta saa sitä virettäkin muokauttua eri vireille.
 
On toki a-rauta tallessa. Rautoja saa eri taajuuksilla sekä soittimien että chakrojen viritykseen.
 
https://www.thomann.de/fi/aaniraudat.html