Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olen omistanut kyseisen säröpedaalin jo parin vuoden ajan. Lainasin pedaalia kaverilleni, joka oli käyttänyt sitä ulkoisella muuntajalla. Kun kaveri palautti pedaalin, totesin, että se ei enää toimi, eli ääni ei mene lainkaan läpi vaikka merkkivalo palaa (= särö on "päällä). Kytkimen ollessa ohitustilassa ääni kuitenkin menee läpi.
 
Myöhemmin kävi ilmi, että kaverini käyttämässä muuntajassa oli napaisuus väärin päin, eli todennäköisesti jokin osa elektroniikasta on saattanut kärähtää.
 
Itse elektroniikka on "valettu" kokonaan jonkinlaiseen epoksiin ilmeisesti kopioinnin estämiseksi, joten laitteen tutkiminen on melkoisen hankalaa.
 
Laitteella on kuulemma 5 vuoden takuu, mutta koska vika on tavallaan itse aiheutettu, ei takuu sitä kata. Lisäksi ainut huolto on laitteen valmistaja Ruotsissa, joten taisi olla viimeine kerta, kun kyseisen valmistajan pedaalin ostin.
 
Mikäli siis joltakulta sattuisi löytymään pedaalin kytkentäkaavio, sitä voisin itsekin yrittää tutkia. Muuten menee turhan kallis pedaali roskiin (tai varaosiksi).

Voi olla vaikea korjata kun on valettu epoksiin. Vähän idioottimaista tuollainen "kytkennän piiloittelu" tällaisten tapausten sattuessa.
 
Jos valmistaja on reilu lähettää hän kaavion tai/ja neuvoo korjauksessa esim. sähköpostitse kunhan vannot ettet kaaviota muille näytä tai laita nettiin.
 
Mikko

www.generalguitargadgets.com
 
Siellä on blue magic niminen pedaali, joka on ERITTÄIN LÄHELLÄ ko. vermettä. tosin pienin lisäyksin.
Kaveri sellaisen teki ja kun koitettiin lennossa oikean baby bluen ja ton magicin välillä, niin eipä siinä paljon eroa kuulunut.

Voisi luulla, että saisit parilla kolmella kympillä uuden epoksiin valetun piirilevyn, jonka asentaisit itse paikalleen. Kysyppä valmistajalta.

Tämä on kyllä vähän ongelmallinen juttu. Periaatteessa vastustan tuollaista epoksiin valamista tms, sillä se vain edistää myyttien syntymistä sekä vaikeuttaa tavattomasti laiteen korjaamista ja modifiointia. Kyseessä on kuitenkin monesti muuten kalliit ja laadukkaat tuotteet. Toisaalta tekijänkinkin kannalta voi olla aika turhauttavaa, jos skemat laitetaan nettiin, ja tuotekehityspanostukset menevät paljolti hukkaan.
 
Tällaisissa tapauksessa olisi hyvä jos valmistaja tulisi jotenkin vastaan, eikä vain ehdottaisi ostamaan uutta 300 euron pedaalia.. Lopputulos on muuten kyllä vähän kohtuuton.

Ehdottomasti yhteyttä valmistajaan; nyt olisi Ruotsin pojilla tilaisuus kerätä pisteet kotiin ja tarjota ensiluokkaista asiakaspalvelua tekemällä reilu tarjous korjauksesta!
 
Jos otat yhteyttä niin kerro sitten miten kävi...

Inhottavaa on laittaa kaaviota nettiin kysymättä valmistajalta. Jos tuo mainittu blue magic on todellakin kopio ko pedaalista niin maininta siitä nettiin olisi mielestäni erittäin reilua alkuperäistä suunnittelijaa kohtaan. Ellei sitten alkuperäinenkin ole kopio jostain, niin kuin monien boutique pedaalien kohdalla on...
 
Mikko

Se on kuitenkin aika marginaalinen porukka, joka noita pedaaleja jaksaa itse kasata... Suuremmille valmistajille on luultavasti aivan yhden tekevää, onko heidän skemansa julkisessa levityksessä vaiko ei. Esim Bossin pedaaleista suurin osa on niin halpoja, ettei maksa vaivaa tehdä niitä itse.
 
Putiikkivalmistajilla asia on tietysti toisin, koska volyymit on pienemmät ja hinnoissa on paljon enemmän "tuotekehittelykustannuksia" jne. Jos pyytää muutamasta yhteen kolvatusta komponentista monta sataa euroa, niin on ihan kätevää estää kopioiminen epoksilla. Korjauskustannukset ovat suuret verrattuna siihen mitä maksaa uusi kytkentä, joten periaatteessa takuuhuollossa voisi muutenkin olla nopeampaa ja kustannustehokkaampaa lätkäistä uusi kytkentä tilalle kuin alkaa etsimään vikaa rikkinäisestä.

Esim Bossin pedaaleista suurin osa on niin halpoja, ettei maksa vaivaa tehdä niitä itse.
 
No niin, no. Ottaen huomioon, että tavallisen säröpolkimen kokoaa illassa verolevylle, ja kustannuksia on enintään 6-8 euroa, mikäli koteloi alumiiniprofiiliin eikä tarvikekoteloon, ja korvaa DPDT:n releellä... delayt ja muut ovat sitten vähän vaikeampia, mutta kotelo ja kytkinhän noissa maksaa.
 
Mä rakentaisin pedaaleja koko ajan, jos olis vain aikaa. Mutta kun sellaista aikaa ei aikuisella ole.

No niin, no. Ottaen huomioon, että tavallisen säröpolkimen kokoaa illassa verolevylle, ja kustannuksia on enintään 6-8 euroa, mikäli koteloi alumiiniprofiiliin eikä tarvikekoteloon, ja korvaa DPDT:n releellä... delayt ja muut ovat sitten vähän vaikeampia, mutta kotelo ja kytkinhän noissa maksaa.
 
Eli jos joku työtön opettelesi kasaamaan ja virittelemään pedaaleja erinomaisesti ja möisi tubesceamereitä tms. netissä ja lehdissä, hän voisi olla kohta entinen työtön. Menisikö Suomessa kaupaksi parikymmentä putiikkipedaalia viikossa? Pikkukaupungin musiikkikaupan sivubisnes vai Neuvostoliiton talouden moukari?

Ensinnäkin kaupallisiin pedaaleihin ei osia tuolla 6-8eurolla saa. Mutta muutamalla kympillä kyllä. Työtä menee useita tunteja yhden kasaamiseen. Jos markkina-alueena on koko maailma voisi pelkillä pedaaleilla elää, mutta suomessa ei. 20 boutique särötintä tuskin myy viikossa vaikka olisi tunnettu maailman laajuisesti. Sitten kun lasket kustannuksiin työtilat, työkalut, YEL:t ja muut vakuutukset, päälle alvit yms yms. niin huomaat että sinun pitää pyytää 250euroa pedaalista joita myymällä 20kpl kuukaudessa (20*250=5000euroa) saat käteesi noin 500-800euroa miinus verot.
 
Mikko

Eli jos joku työtön opettelesi kasaamaan ja virittelemään pedaaleja erinomaisesti ja möisi tubesceamereitä tms. netissä ja lehdissä, hän voisi olla kohta entinen työtön. Menisikö Suomessa kaupaksi parikymmentä putiikkipedaalia viikossa? Pikkukaupungin musiikkikaupan sivubisnes vai Neuvostoliiton talouden moukari?
 
minä ostan sinulta tilaustyönä pedaalin jos teet

Juuh,
 
Jos tuote on valettu epoxiin niin voisi aivan kylmän rauhallisesti vaan todeta valmistajalle/myyjälle että laite on mennyt rikki ja pistää se sen viiden (5) vuoden takuun piikkiin. Ei ole mikään pakko mennä tunnustamaan että käräytit sen itse. Jos elektroniikka on möntissä niin ei sitä kukaan voi alkaa edes tutkimaan, mikä on vialla :-)
 
Ja sitten vielä yksi juttu on se, että yksinkertainen diodi tuon virtaliittimen jälkeen yleensä estää tällaiset väärän napaisuuden aiheuttamat kärähtämiset. Jos tuon hintaisessa pedaalissa on jätetty suojaus pois niin sekin on jo tarpeeksi hyvä syy saada uusi tilalle.
 
Ei muuta kuin vaatimaan sitä viiden (5) vuoden takuukorjausta / vaihtoa.

Eli jos joku työtön opettelesi kasaamaan ja virittelemään pedaaleja erinomaisesti ja möisi tubesceamereitä tms. netissä ja lehdissä, hän voisi olla kohta entinen työtön.
 
Ei ikävä kyllä mene noin.
 
Efektien rakentelu on hauska harrastus ja pienissä erissä nopeaa, ammatiksi siitä ei ole, ja isoissa erissä kilpaillaan jo maailmanluokan tehtaiden kanssa - ei kannata. Pitkäjänteisenä toimintana kaikki edut katoavat.
 
Sen sijaan tämä kuviteltu työtön voisi hyvinkin alkaa kasailla säröpolkimia, ja kohta hän olisi suosittu työtön, jolla olisi aina muusikkoseuraa Roskapankin terassilla, ja taskussa joku kymppi. Mä ainakin käyttäisin tämän työttömän palveluja, vain koteloinnin tekisin itse.

Vanha ei-kaupallisen puuhastelijan ongelma on että tutut ei maksa ja vierailta ei viitsi pyytää tarpeeksi :-)

Alalla on maailmanlaajuisesti muutenkin niin paljon yrittäjiä, että pitäisi oikeastaan pystyä tarjoamaan jotakin parempaa/halvempaa/erilaista kuin kilpailijat. Menestyvää konseptia ei voi rakentaa minkään tube screamer-kloonien varaan. Nimen saaminen alalla vaatii hyvien tuotteiden ohella myös markkinointiponnisteluja.

Alalla on maailmanlaajuisesti muutenkin niin paljon yrittäjiä, että pitäisi oikeastaan pystyä tarjoamaan jotakin parempaa/halvempaa/erilaista kuin kilpailijat. Menestyvää konseptia ei voi rakentaa minkään tube screamer-kloonien varaan. Nimen saaminen alalla vaatii hyvien tuotteiden ohella myös markkinointiponnisteluja.
 
Itse olen monesti (kämpän johtohelvettiä kirotessani) miettinyt, että tuon koteloinnin saralla ei ole suurempia innovaatiota vähään aikaan tehty. Miksei esimerkiksi saman sarjan pedaalit ole liitettävissä toisiinsa (vapaavalintaiseen järjestykseen) ilman johtoja jne, ja kun pedaalit ovat kiinni toisissaan, niin virtakin voisi tulla pedaaleille vain yhtä johtoa pitkin...
 
En nyt sulkisi pois noita tube-screamer kloonejakaan. Valitettava tosiasia kun tuntuu olevan, ettei kitaristeille mikään uusi (_saundiin liittyvä uusi_) juuri kelpaa. Vieläkin soittavat putkivehkeillä ;-)
 
Kun koteloinin ja kytkimen pystyisi järjestämään niin, että voisi valmistaa kestävän ts:n kokonaisuudessaan (työkuluineen) alle 10:een euroon, niin kyllä niitä 5 kympillä kaupaksi menisi.
 
Eli putiikkituotteita massatuotanto hintaan.

Kun koteloinin ja kytkimen pystyisi järjestämään niin, että voisi valmistaa kestävän ts:n kokonaisuudessaan (työkuluineen) alle 10:een euroon, niin kyllä niitä 5 kympillä kaupaksi menisi.
 
Sanoisin että työkuluineen et alta 50 kestävää ja laadukasta pedaalia pysty tekemään. Yksityisyrittäjän tuntipalkka kun yleensä pitää olla 50-60 luokkkaa saadakseen jonkinmoisen toimeentulon jos töitä riittää. Tietysti voi tilata koottuna joltakin kiinalaiselta alihankkijalta (laatu???) mutta luulisin että minimi tilauserät pyöriii (kymmenissä)tuhansissa, jos haluat saada kohtuullisen hinnan.
 
Harrastuksena noita voi vääntää vaikka kuinka matalalla tuntipalkalla mutta jos aikoo elantonsa saada ei valmista pedaalia pysty myymään 50e:llä, tuskin edes 100e:lla.
 
Mikko

Kyllä se valitettavasti totta on, että pedaalien sarjatuotantomainen kotivalmistus ei ole kovinkaan tuottava 'bisnes'.
 
Kun jo 70-luvun lopulla ammattikouluaikoina harrastin silloisen mittapuun mukaan parhaiden ja kalleimpien efektipedaalien, kuten MXR, kopiointia ja valmistusta kotikonstein, oli mahdollista rahoittaa seuraavaksi tehtävä pedaali edellisestä pedaalista saadulla 'voitolla'. Siihen aikaan kopionti oli todella helppoa, piirilevyt olivat yksinkertaisia ja komponentit yleisesti käyttettyjä malleja, joten saatavuuskin oli taattu. Myös silloin mekaaniset osat muodostivat suurimmat kustannukset, mutta kaiken kaikkiaan esim. MXR Phase 90 valmistuskustannukset olivat kutakuinkin 150 - 200 mk. Kun alkuperäisen Phase90 listahinta oli tuolloin 690,- mk, oli kohtuullista pyytää omatekoisesta kopiosta n. 400,- mk. Näitä sitten valmistin 'muutamia' yksilöitä tutuille ja tuntemattomille.
 
Eli, harrastustoimintaahan se homma oli paljolti jo silloin, mutta kun japanialaiset (Ibanez, Boss) rupesivat tuomaan markkinoille pedaaleitaan, joissa oli sisällä tavaraa puolta enemmän, ja komponentit sellaisia, ettei niitä enää kyläkaupasta löytynytkään, tuli mutkia matkaan. 'Kotitehtailun' tuottavuutta ei helpottanut sekään, että nuo japanialaiset pedaalit olivat laitanaan huomattavasti halvempia hinnoiltaan kuin esim. MXR:n vastaavat, jolloin esim. omatekoisen Tube Screamerin hinnalla sai kaupasta alkuperäisenkin TS:n.
 
Tänä päivänä ei juurikaan tule rakennettua mitään pedaalia aivan alusta asti, vaan harrastus on keskittynyt paremminkin teollisten tuotteiden modaukseen, täyttämään käyttäjänsä toiveet paremmin. Ainoastaan omaan käyttöön tulee tehtyä jos jonkinlaista purkkia, mutta koska yksinkertaisenkin laitteen raaka-ainekustannukset nousevat jo melko korkealle, ei rakennus edes 'kavereille' enää kannata, koska käytettävissä oleva aikakin tulee käytettyä mielummin johonkin muuhun.
 
Mutta jos käsiini kulkeutuisi jonkin kalliin, mutta yksinkertaisen laitteen kaavio (kuten Baby Blue), niin kyllähän sitä varmaan sellainen tulisi väsättyä - mutta vain itselle, tietty!