| Aihe: Landola malli 5 vuodelta 1955 | 1 |
|---|
|
Lähteenyt nyt Pietarsaareen entisöintikorjaukseen.
Kysymys kuuluukin kitaran arvosta, myyntiin ei toki laiteta heti mutta tämä on ns. kierrätyskeskuslöytö joka pistetään nyt viimeisen päälle prameaksi.
Itsellä ei ole tietoa nimenomaan kitaran arvosta, löytyykö tällaisille keräilijöitä, soittajia varmasti riittää.
Kuvaa tänne en näköjään osaa laittaa. Asiallisia vastauksia kiitos asiallinen on tekstikin. |  Kefiiri
04.09.2022 20:00:27 (muokattu 04.09.2022 20:05:07) | |
|
Saat liitettyä kuvia jäsenkuvaukseesi kun menet "omalle sivulle" jonka kautta sitä saa muokattua. Sieltä löytyy ohjeet kuvien laittamiseen.
Landolat ovat kiinnostavia vaikka ne eivät hirmuisen haluttuja keräilykohteita toistaiseksi lienekään.
En ole musiikin asiantuntija. | |
Moi.
Ovat vähenemään päin, joten pidemmällä aikavälillä rahallinenkin arvo noussee pikkuhiljaa.
Toisaalta, tasaiseen tahtiin noita tuntuu edelleenkin "löytyvän", eivätkä enää päädy laakista takkaan kuten vielä muutama vuosikymmen stten, joten voi olla että tarjonnan kasvaessa ja kysynnän vähetessä tai ennallaan pysyessänkin maksetut summat saattavat laskeakin.
Peruskuntoinen oli markka-aikaan satasen-kahden korvilla, euroaika toi noihinkin roiman "indeksikorotuksen" jota voisi arvottomaksi avonnousuksikin sanoa, pyynnit ovat nykyäänkin satasesta kahteen.
Toki jotkut halvemmallakin luopuvat ja toisaalta enemmänkin pyytävät.
On kuitenkin ominaisuuksistaankin huolimatta "aito" Landola, ei surullisen Fazer-omistuksen aikainen kötöstys, eikä toisaalta 80-lukuinenkaan tekele jotka eivät ainakaan omaan kokemukseen nojaten juuri Fazer-aikaisista ainakaan paremmiksi muuttuneet, joten noihin verrattuna rahallinenkin arvo on vähintään tuplat kun samantyyppisiä instrumentteja vertaillaan.
Pääsääntöisesti nuo Malli 5:et "löydetään" ullakolta/kellarista/kirpputorilta/kierrätyskeskuksesta/jne. ja korjataan ilmaiseksi tai muutamalla kympillä talteen hauskan ulkonäön vuoksi.
Ja hyvä niin.
Vaikka soittoa paremmin koristeeksi soveltuvatkin, ovat kuitenkin olennainen osa Suomalaista soitinrakennushistoriaa ja ansaitsevat tulla pelastetuiksi.
Tuostakin syystä jälleenmyyntiarvo on mun mielestä toissijainen määre kun vanhemmista Landoloista puhutaan.
Eipä noita kovinkaan moni taida ainakaan Suomessa keräillä (ulkomailla kyllä), vielä harvempi noilla soittaa.
Keräilyarvo on aikalailla olematon, ja soitettavuudenkin suhteen on syystä jos toisestakin toivomisen varaa.
Sinänsä positiivista kyllä että arvostat instrumenttiasi niin paljon että entisöintikunnostettavaksi lähetit.
Tosin itse arvostan tuontyyppisissä asioissa enemmän alkuperäisyyttä ja ajan patinaa.
Siihen mitä arvo entisöinnin jälkeen voisi olla, en osaa (enkä halua ;)) ottaa kantaa.
Suurin haaste "vitosessa" ovat soitettavuuden kantilta ajankohdalle uskolliset sirohkot nauhat ja samalla tapaa ajankohdan mukaisesti säädettävän kaularaudan puuttuminen (9-viiluinen kiinteä jäykkäri sentään löytyy).
Joten tuota on varsin haastava saada pysymään säädöissään kun nauhalinjan kaarevuus pitää hioa joko otelautaan tai nauhoihin, ja toivoa että pysyy soitettavuusalueella kun kosteusolosuhteet muuttuvat.
Virityskoneistot ovat jopa aikalaisikseen kehnot eikä vuosikymmenten vieriminen ole niitä varsinaisesti hellinyt (saati sitten korjannut), mutta Fazer-Landoloita kiusaavasta intonaation pääsääntöisesti pielessä olemisesta ei sentään tarvitse kelluvan tallan kanssa murehtia :).
Jos on oikeasti 50-luvun puolesta välistä (~20XXX jos oikein muistan), voi olla kenties keskimääräistä halutumpi jos joku esimerkiksi syntymävuotensa -tai (iso- ;))vanhempiensa syntymävuoden- kitaran haluaa, oma on muistaakseni 50-60 luvun taitteesta 40(XXX) kun tuota joskus selvittelin.
T:Samuli | |
Jos löytyisi soittamaton kitara tuolta ajalta, jota on säilytetty hyvin, niin arvo voisi olla jossain satasissa, ehkä jopa korkeampi, jos keräilijä haluaisi juuri pakasta vedetyn näköisen soittimen. Jos se on kierrätyskeskuksesta ja pitää kunnostaa, niin arvo on alhainen. | |
Tämä kirjoitus sopinee viestiketjun jatkoksi vaikka ei varsinaisesti käsittelekään otsikossa mainittua aihetta.
"Pikkuruisesta verstaasta mahtitekijäksi paisunut kitaravalmistaja kompastui laatuongelmiin."
https://www.tekniikkatalous.fi/uuti … fd894f7-2629-427a-9893-06a9a494df79
Ennenkin on soitettu ja nuotit pantu nippuun. |  Penasol
27.09.2022 10:33:21 (muokattu 27.09.2022 10:37:25) | |
|
Itsellänikin on 50-lukuinen Landola, jota olen nyt hiljalleen alkanut korjata. Tarkemmin sanottuna malli on M-477 ja sarjanumeron perusteella valmistusvuosi 1951. Kitara on ollut ilmiselvästi kännisoittimena. Pelastin sen menemästä jätteisiin, mutta aikalailla jätekuntoinen se oli.
Kitaran kaula oli irronnut liitoksestaan, jonka jälkeen se oli liimattu arvatenkin ensimmäisellä käteen sattuvalla erikeeperillä ilman puristusta. Liimaus oli vielä varmistettu ruuvaamalla kaula rujosti kiinni. No eihän se ollut riittänyt, vaan kaula oli lähes irtonainen, kun sain kitaran. Mittasin kielten korkeudeksi muistaakseni pari senttiä kahdenneltatoista nauhalta. Kaulan irtoaminen oli irrottanut palan myös kannesta. Pala otelautaa on kiinni irtonaisessa kannenkappaleessa.
En tiedä onko kitara rakennettu nailonkielille, mutta siltä se vaikuttaa. Kaulan irtoamisen lisäksi teräskielten veto on vääntänyt kannen mutkalle. Ei mitenkään kauhean pahasti, mutta siten kuitenkin, että tarvitsee jotain tehdä jos kielten korkeuden tahtoo saada tolkulliselle tasolle. Talla on pysynyt paikallaan, eikä kannessa ole otelaudan alta irronnutta palaa lukuun ottamatta halkeamia tai reikiä. Kaula ei ole mutkalla. Virittimetkin ovat tallella ja ehjän oloiset.
Takana on pari aika isoa halkeamaa, jotka on korjattu miten kuten, ja taas millä lie randomilla erikeepperillä. Ajan myötä ovat isontuneet aika kovasti. Pohjasta on yksi rima hajonnut, mutta haljennut onneksi sen verran siististi, että sen saa liimattua kuntoon purkamatta.
Ajatus on korjata kitara. Varsinaista kokemusta minulla ei akustisten soittimien korjauksesta ole, mutta aikomus on tämän kanssa opetella. Vaikka kitarassa on ongelmansa, niin eiköhän siinä ole haasteen taso ihan sopiva, kun noita kädentaitoja kuitenkin jonkin verran on siunaantunut.
Käyttöön tämä olisi tarkoitus ottaa. Tarvitsen mökille nailonkielisen, jota ei pelota jättää vaihteleviin olosuhteisiin. Ja kun rahaa ei ole, niin käytetään sitten sen sijasta aikaa. Tori on toki pullollaan viidentoista euron klassisia, mutta ne vain eivät innosta millään tasolla. Kämäisen vehkeen pitää olla kiinnostavalla tavalla kämäinen, ja Landola on. Oletan, että tämä on soittopelinä kämäistä parempikin.
En tiiä saatana | |
Penasol: Tori on toki pullollaan viidentoista euron klassisia, mutta ne vain eivät innosta millään tasolla. Kämäisen vehkeen pitää olla kiinnostavalla tavalla kämäinen, ja Landola on. Oletan, että tämä on soittopelinä kämäistä parempikin.
Kiinnostavalla tavalla kämäinen onkin hyvä luonnehdinta vanhoista Landoloista. Jos pohjakin on halki niin sittenhän se on oikein kokopuuta, eli ei mikään hinnat alkaen -malli ollenkaan.
Ulkonäöstä on välillä vaikea arvioida millaisille kielille vanhat kitarat on suunniteltu mutta kai kaulan leveydestä ja kannen rimoituksesta voisi päätellä jotain.
En ole musiikin asiantuntija. | Penasol
28.09.2022 11:51:21 (muokattu 28.09.2022 11:52:00) | |
|
Kefiiri: Kiinnostavalla tavalla kämäinen onkin hyvä luonnehdinta vanhoista Landoloista. Jos pohjakin on halki niin sittenhän se on oikein kokopuuta, eli ei mikään hinnat alkaen -malli ollenkaan.
Ihan oikean soittimen oloinen tämä on. Vakuuttavampi kuin ne 70-luvun hinnat alkaen -mallit, joista minulla on jotain kokemusta. Ei tainnut olla malliston halvin aikanaan, vaan tosiaan kokopuuta läpeensä.
Ulkonäöstä on välillä vaikea arvioida millaisille kielille vanhat kitarat on suunniteltu mutta kai kaulan leveydestä ja kannen rimoituksesta voisi päätellä jotain.
Totta. Arvio perustuu sille, että kielten vedosta näyttää tulleen vaurioita, mutta ei sekään vältsiin mitään tarkoita. Tarkastelin tänään pohjan rimoitusta, ja taitaa olla sittenkin tarve irrottaa ainakin pohja. Useampi rima näyttää olevan osittain irti kun tarkemmin katsoin. Pitää paneutua ensi viikolla enemmän asiaan.
En tiiä saatana | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
