Yleistä keskustelua musiikista ›

Tässä nyt kivasti tullutkin vastauksia, kun unohdin välillä, että olin aloituksen tästä pistänyt. Tarkoitukseni ei ole olla yleensä pois näiltä keskustelupalstoilta, mitä seuraan, niin olla seuraamatta kovinkaan pitkään tavallisesti.
 
Chisu on kyllä ihan tyylikäs artisti, ja mitä ostin 2011 Kun Valaistun -CD:n, sehän myi oliko se tupla, vai peräti triplaplatinaa mikä on uskomaton saavutus kotimaiselta artistilta 2010-luvulla julkaistulta levyltä mielestäni. Olen sitten Chisun muuta tuotantoa kuunellut Spotifystä, niin Chisun levyt ovat hyvin tuotettujakin, vaikka on siellä hyviä kappaleitakin.
 
Litku Lemetti, mitä tässä tuli monelta mainittua tässäkin ketjussa, niin joitain kappaleita olen kuullut, ja sillä tavalla olen pistänyt nimen mieleen, kun vaikutti siten ensikuulemalta mielenkiintoiselta tapaukselta. Voisi perehtyä tuotantoon vähän laajemminkin.
 
Mariskasta en oikein välitä, en seurannut naisen ennen tuollaista iskelmällisempää tyylinmuutosta hänen hip-hop-aikojakaan, kun en ole koskaan kuunellut hip-hop -genren artisteja oikeastaan yhtään. Tosin yhden suomirap-artistin levyn olen hankkinut, mutta sitten sekin on miessukupuolen artistin, Palefacen se ensimmäinen kotimainen levy, sen hankkisin, mutta silloin, kun Elastinen yms. tuli markkinoille sen Fintelligens -kokoonpanon kanssa, mitä seurasin aktiivisesti päivittäin nuortenmusiikki-ohjelma Jyrkiä aina koulusta tulon jälkeen, niin se oli samaa aikakautta, mitä itse kuuntelin noita sen aikaisia Spinefarmin metalliyhtyeitä, ja ostin niitä levyjä enimmäkseen, niin ei koskaan sillä tavalla alusta lähtien, kun muistan Jyrki-lähetyksen, jossa esitettiin se Fintelligensin ensimmäinen musiikkivdeo ensiesityksessä, niin ei se musiikkityyli ole koskaan kiinnostanut oikeastaan lainkaan.
 
Mitä ei voi olla seuraamati, niin Erika Wikmanista en pidä lainkaan, mitä ehkä jos ajatellaan, että mitä hän on vähän päälle 20, ja aloitti seurustelusuhteen Dannyn kanssa, joka lähenee 80 -ikävuotta, niin siinä oli ja keino sillä tavalla laajentaa tunnettavuutta ja saada tyylimuunnoksen refernssinä 90-luvun alussa jonkinlaisen seksisymbolin artisti-imagoa kantavan Kikan tyyliseksi esiintyjäksi, ja sitten tuntuu, että juuri Dannyn kanssa suhteen aloittamisen jälkeen näkyvyys on lisääntynyt ja keikkojen määräkin varmaan lisääntynyt huomattavasti, niin liitän Erikan nousuun sillä tavalla seuratuksi mainstream-artistiksi naisten perinteiseen selviytymismekanismiin liitettävään kategoriaan, enkä pidä siitä lainkaan.
 
On se ihan totta, että indie/vaihtoehto -genreissä on sillä tavalla tasokkaitakin, ja itse tykkään no viimeksi ennen koronarajoituksia käynyt, mutta yleensä en pistä niinkään jos esiintyjä on jokin sellainen vaihtoehto-genren tapaus, niin nautin musiikista ja kuuntelen sitä, enkä välttämättä pistä nimeä sillä tavalla mieleeni, jos nyt jokin live-tilaisuus on. Olen kyllä elämäni aikana käynyt todella useissa klubikeikoilla, viime vuosina hyvin harvoin, aktiivisin aika oli 2002-2006, kun muutoinkin olin aktiivisin aika itaelämässä, niin silloin tulli myös seurattua eri paikkojen esiintyjä-aikatauluja, ja sitten tuli ostettua niitä lippuja etukäteen, vaikka nyt aika pitkälle usein olisi saanut oveltakin vielä sen lipun ostettua.
 
Meni vähän aiheen viereen, mutta klubikeikoista, mieleenpainuvimmat klubikeikat on itselläni kaikki kuitenkin miesartistien esiintymisiä, Tehosekoitin ja The Crash Turun Klubilla, silloin vielä, kun se oli sillä nimellä, ja sitten Hanoi Rocks Helsingin Tavastialla oli mieleenpainuvimmasta päästä, mutta ykkösenä on edelleen elämäni ensimmäinen klubikeikka Stratovariuksen alaikäisille suunnattu oliko se Visions of Europe, vai oliko se vielä Vision -kiertueella Turun Kårenilla vuosi taisi olla 1996 vai oliko se 1997, taisi olla 1996.
 
Kiitos näistä tärpeistä, ja eihän tämä ketju vieläkään suljettu ole, että keskusteluhan voi jatkua, jos nyt sitten näistä naisartisteista, kun se alkuperäinen aihe kuitenkin on se.