Kitarat: soittaminen ›

Tommi E. Virtanen ja Pekka Laine ovat näköjään kirjoittaneen kirjan suomalaisista sähkökitaristeista:
 
https://www.suomalainen.com/product … _0LfHqkXRW0qShjOn3vxshoCI6AQAvD_BwE
 
Ainakin BookBeatissa näyttää olevan jo luettavissa. Vaikuttaa kiinnostavalta läpileikkaukselta merkittävimmistä soittajista pioneereista nuorempaan polveen. Kitaristit pääsevät itse ääneen (paitsi tietenkin edesmenneet Järvinen ja Laiho), ja kertovat kehityksestään, soittamisesta ja kamoista. Onneksi tekijät ehtivät vielä haastatella Heikki Laurilaa. Pakkohan tuo pläjäys on lukaista.

Aikamoinen kansi, no sisältö voi olla asiallinen.

Tänään tilasin kirjan ja odottelen innolla saapumista. Voin laittaa kommenttia kun olen sen saanut....

Kuha: Aikamoinen kansi, no sisältö voi olla asiallinen.
 
Kansi ensin järkyttää ja sitten naurattaa, onhan siinä monenlaista ideaa. Pekka Laine on niin fiksu tyyppi että huolta sisällön suhteen ei ole kun se on ollut mukana kirjaa tekemässä.
 
"Laine käyttää kitaroissaan hiottuja kieliä."

Kuha: Aikamoinen kansi, no sisältö voi olla asiallinen.
 
Tein itse ja säästin. Pitänee joskus kirjastosta lainata tuo opus. Sisältö lienee rautaa.

Tänään tuli kirja ja vähän reilu 100 sivua luettu. Minusta kirja on tosi hyvä ja on ihan mielenkiintoista lukea miten kitara ja kitaransoittajat ovat vaikuttaneet eri pelimannien tekemisiin. Suosittelen kyllä kaikille soittajille!

Ehdottomasti lukulistalle tämä kirja. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kiitoksia vinkistä!

Tosi hyvä kirja, kiitos tekijöille!

Lunnu: Olen nyt kuunnellut äänikirjana kolmanneksen. Mielenkiintoinen on ja hauskaa sinänsä että tuntuu aika moni tai ainakin hämmästyttävän jotkut näistä alkupään sankareista ollut syntynyt 1952 ja asuneen haagassa (kotikontuja).
 
Aika monet tuntuvat arvostavan mm Albert Järvisen aika korkealle mikä tuntuu kummalliselta koska muusinetin tietäjäthän ovat alentaneet hänet sinne diudiu kategoriaan.
 
Muusinetin tietäjät varmaan suurimmaksi osaksi nuorempaa sukupolvea, niin eivät tajua Albertin aikaisista jutuista yhtään mitään.
 
Vähän yli puolet on luettu ja hyvältä vaikuttaa.

Ja Janne Ödner tuntuu olleen monen suuren nimen taustalla mentorina. Itse en ollutkaan moisesesta roolistaan tietoinen.

Loppuun pääsin. Itse asiassa äänikirjana kuuntelin. Ihan mielenkiintoisia näkökantoja ja tarinoita eri aikakausien ja tyylisuuntien edustajilta.
Toki joitain jäi puuttumaan ja toisaalta joidenkin mukaanottamiselle piti hiukan hakea ymmärrystä tutustumalla ko artisteihin vähän paremmin.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009028754.html
 
Hesarin mielipide kirjasta.

Onko tuossa teoksessa Lerchestä mitään ?

otamatone: Onko tuossa teoksessa Lerchestä mitään ?
 
On oma luku myös hänelle.

mpekkanen: On oma luku myös hänelle.
 
Ja se tarina siitä dumblesta oli kyllä melko huhhuh.

Lunnu: Ja se tarina siitä dumblesta oli kyllä melko huhhuh.
 
Joo, oli kyllä älytön juttu. Mikähän niissäkin maksaa???

Luin kirjan viime viikolla. Tarttui sattumalta ohimennen käteen kirjastosta.
Andyn osio oli hyvä. Turisi hyvin ja suht pitkään. Samoin Ile Kallio.
Albertiin en ota jyrkkää kantaa suuntaan enkä toiseen, kun olen eri sukupolvea jolla on eri jumalat. Albert oli varmastikin aikanaan 70-luvun alkupuolella kova ilmestys, en epäile yhtään. Suhteessa siihen aikaan. Albertin tyyli on hyvin lähellä Mick Tayloria omaan korvaan.
 
Kirjan esipuheessa pahoitellaan, jos oma suosikki ei ole päässyt kirjaan ja syytä onkin:) Missä on Sakari Pesola? Kirjan tekijöille Sakari edustaa varmaan yhdentekevää junttiboogieta, mutta omalle sukupolvelle, itselle Sakari on ehdottomasti yksi jumalista.
Sakari on oikeasti helvetin kova kitaristi, lukuisia kertoja hyvin läheltä seuranneena, mutta maku ja sukupolviasioitahan nämä ovat toki. Hyvä että Petri Walli on päässyt kirjaan postuumisti, ansaitsee päästä.

Mahtaako Riku Mattilasta olla mitään? Sen soitto tuo musaan uusia ulottuvuksia niin luontevasti että miehen taitavuutta ei välttämättä edes huomaa.

Kefiiri: Mahtaako Riku Mattilasta olla mitään? Sen soitto tuo musaan uusia ulottuvuksia niin luontevasti että miehen taitavuutta ei välttämättä edes huomaa.
 
Kyllä Riku oli. Ja ehdottomasti ansiosta.
 
Omista suosikeistani puuttui edellä mainitun Pesolan - jonka olisi ehdottomasti pitänyt olla mukana - ohella myös Pauli Halme, Kalle Kalima, Timo Kivikangas, Rane Raitsikka ja Jari Yliaho. Yllätti myös, ettei Ben Granfelt ollut mukana, joskaan en pidä häntä selkeän oman tyylin luojana, mikä oli varmastikin yksi valintakriteereistä.
 
Hienoa, että mukana oli myös Jo' Buddyn kaltaisia oman tien kulkijoita marginaalista.
 
Toki jonnekin raja piti vetää. Kakkososaa (oma toive) odotellessa, johon voisi ottaa myös basistit vaikka Pekka Pohjolasta ja Sam Yaffasta alkaen... :)