Kitarat: soittaminen ›

Kyllähän se tällä hetkellä on Eero Raittisen Leap Of Faith LP.
 
Mm. siksi että kolme mainiota kitaristia on tarjolla kuunneltavaksi levyn live vedoissa eri aikakausilta. Albert Järvinen, Kalle Lae ja Ykä Putkinen.
 
http://www.saunalahti.fi/~oystila/r … mo/eero/diskogrf/leap-of-faith.html
 
Levyn vanhimmat levyn äänitteet (kappaleet 1-6) ovat merkittävä arkistolöytö, jonka luultiin kadonneen ikiajoiksi. Armeijaloman aikana maanantaina 14 joulukuuta 1970 taltioitiin seitsemän Eeron laulamaa kappaletta Jaakko Jahnukaisen MTV:lle toimittamaa "Henkilökohtaisesti Eero Raittinen" -ohjelmaa varten. Mainosten kanssa puolituntia kestänyt Varpu Kuuselan ohjaama ohjelma esitetiin kaksi viikkoa myöhemmin maanantaina 28.12. klo 18:15 alkaen.
 
Jahnukainen oli ihastunut muutama vuosi aiemmin Eeron tulkintaan Billie Holidayn hitaasta bluesista Fine And Mellow. Jahnukaisen ehdotuksesta Discophonin Mosse Vikstedt antoi Eeron levyttää tuon laulun. Nyt Jahnukainen antoi puolestaan Eerolle vapaat kädet valita ohjelmisto ja soittajat. Äänitteet ovatkin historiallisesti merkittävät myös siksi, että niillä soittavat häikäisevän tyylitaitoinen ja sounditietoinen 20-vuotias blueskitaristi Albert Järvinen sekä toinen jo nouseva kitarasankari, vielä 17-vuotias Jukka Tolonen, joka soittaa tällä kertaa pianoa. Kokoonpanon nuorimmaisen, vielä 16-vuotiaan basistin Heikki Virtasen osaamista Eppu luonnehtii jälkikäteen monumentaaliseksi. Soittajana jännittäväksi hän puolestaan määrittelee 23-vuotiaan rumpali Zape Leppäsen.
 
Pääosan ohjelmaan taltioiduista lauluista Eero oli poiminut Joe Cockerin ohelmistosta. Nyt tällä levyllä julkaistujen lisäksi TV-ohjelmassa kuultiin myös Denny Cordellin ja Leon Russellin Cockerille kirjoittama Delta Lady, joka sisältyi Cockerin loppuvuodesta 1969 ilmestyneelle albumille Joe Cocker!. Samalta, Eeroon ilmeisen suuren vaikutuksen tehneeltä, albumilta löytyivät myös Cockerin tulkinnat lauluista Lawdy Miss Clawdy, She Came in Through the Bathroom Window ja Something.
 
Ohjelman ainut kotimainen biisi on ilmailuhallinnossa pitkän uran tehneen K.W. Blomqvistin kirjoittama K.W. Blomqvistin ilmailuaiheinen blues, jonka Eero laulaa laulun suomen kielisestä nimestä huolimatta englanniksi. Eero esitti kappaletta livenä keikkailleessaan 70-luvun alussa The Boysin kanssa. Sittemmin K.W kirjoitti lauluun myös suomalaiset sanat ja velipoika Jussi levytti sen The Boys -yhtyeen kanssa pariinkin kertaan. Veljesten versioita ei kyllä ihan heti tunnista samaksi biisiksi, niin erilaisia ovat tulkinnat.
 
Eero sai ohjelman äänitallenteen Esa Kuloniemeltä muutama vuosi sitten. Tallenne oli löytynyt K.W:n kuoleman jälkeen Esa Pulliaiselle päätyneistä K.W:n arkistoista. Kenelläkään ei ollut tuossa vaiheessa tarkkaa tietoa siitä, milloin ja mihin tarkoitukseen äänite oli tehty. Kuten edellä olevasta ilmenee Eero, muisteli kyseessä olleen johonkin Ylen ohjelmaan 70-luvun alussa tehty tallenne. Yleen viittasi sekin, että Blomqvistilta saatu nauha oli Esa Pulliaisen kertoman mukaan Ylen nauhakotelossa. Selvittelin Eeron pyynnöstä taltion alkuperää. Siinä yhteydessä selvisi, että yksi taltion kappaleista, K.W. Blomqvistin ilmailuaiheinen blues, oli soitettu Ylen radion rinnakkaisohjelmassa 17.1.1990 lähetetyssä Bluesmusiikin teemaillassa.
 
"Olen aina halunnut kristallisoitua yleisön silmissä blueslaulajaksi"
 
Vuotta aiemmin Scandian-studiolla tallennettiin kulttimaineessa oleva bluesalbumi Eeron elpee. Tuolla levyllä olivat mukana kaikki nyt julkaistavan taltion soittajat Zape Leppästä lukuun ottamatta. Tämä julkaisu vahvistaa sen miten väkevä tulkitsija Eero oli jo tuolloin. Eeron elpeen jälkeinen inttivuosi ei ollut kuohinut Eeron ääntä - päinvastoin. Hämmästellä täytyy myös miten monipuolisia osaajia olivat myös nämä tuolloin vielä sangen tuntemattomat, mutta myöhemmin maineeseen nousseet nuoret soittajat.
 
Good Rockin' Tonight
 
Hi-Hat Records julkaisi Eeron ja Hillel Tokazierin yhteisen albumin Good Rockin' Tonight syyskuussa 1976. Albumin julkaisutilaisuus pidettiin Tavastia-klubilla 9.9.1976. Samana iltana Tavastialla esiintyivät myös bluesmiehet Eddie Taylor ja Walter Horton USA:sta. He aloittivat illan kaksistaan ja sen jälkeen oli vuorossa Eero ja Hille. Heitä säestivät samat miehet kuin levylläkin eli kitaristi Kalle Lae, basisti Vesa Salmela ja rumpali Aikka Hakala. Eero ja Hille esittivät ensin kahdestaan muutaman laulun ja loput bändin kanssa. Lopuksi bändi säesti lavalle uudelleen saapuneita Hortonia ja Tayloria.
 
Helsingin Sanomien Lauri Karvinen oli 12.9.1976 julkaistussa arviossaan puolestaan pettynyt Hortonin ja Taylorin esitykseen, mutta kehui Eeron ja Hillen osuutta, "Tämä ryhmä kehitti erinomaisen hyvän, rullaavan rytmin ja tulkitsi taidolla rock-aarteiston parhaimpia teoksia (Feel So Bad, Good Rockin Tonight, Shake, Rattle and Roll jne.). Taiteellisesti parhaita numeroita kuitenkin olivat Raittisen ja Tokazierin kahdestaan esittämät upeat laulut, joissa molempien nyanssitaju pääsi loistokkaasti esiin. Tokazier oli hämmästyttävän herkkä ja joustava pianisti ja osasi täydellisesti sopeuttaa soittonsa laulajan mukaan. Eero puolestaan taas kerran kohensi mainettaan kutakuinkin ainoana bluesvireisenä laulajanamme."
 
Combo Band Rock And Roll Show
 
Combo Band Rock And Roll Show -kokoonpanon kanssa Eero keikkaili 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. "'Pappa' tahkoaa keikkoja minkä ehtii ja laittaa takuuvarmasti jokaiseen punttiin vipinää ikään katsomatta. Bändin ohjelmisto sisältää osin Eeron tuoreimmilta levyiltäkin tuttuja rocknrollin, rhythm & bluesin ja muun juurimusiikin tunnettuja ja vähemmän tunnettuja helmiä vaikkapa Chuck Berrystä ja Fats Dominosta Fabulous Thunderbirdseihin, Jerry Lee Lewisistä ja Roy Orbisonista Levon Helmiin, unohtamatta tietysti Elvistä. Keikkasetistä saattaa löytyä esimerkiksi seuraavia biisejä: Blues In The Night, Can't Tear It Up Enuff, Carol, Cest La Vie, Downbound Train, Down The Line, Fulltime Lover, Hurricane, I Dont Care, Im A Hog For You, Leap Of Faith, Man Thats All, My Baby Left Me, Ones Too Many, Rain, Reet Petite, Ride Your Pony ja Shes About Mover". Noin kerrottiin bändin perustamisesta kertovassa tiedotteessa.
 
Combon kitaristi Ykä Putkisen kanssa Eero oli ehtinyt tehdä yhteistyötä Eeron kanssa jo 80-luvulta alkaen. Ykä oli ehtinyt musisoimaan pitkän uransa aikana monessa ja monen tyylin kokoonpanossa, esim. Pepe Ahlqvistin Rollin Tumbleweed, Henry O. Band, Fat Boy & The Lucky Loosers, Sue Van Doe, George Plummer and His Carpenters, Leningrad Cowboys, Gyan Dookie And The Telecaster Combo, Pete Boy & Virginia Gang. Lisäksi Ykä oli jo ehtinyt soittaa monilla levyillä, joista mainittakoon Jorma Kääriäisen soololevyt. Lisäksi Ykä oli opettanut uusia kitaristeja ja muita muusikon alkuja Pop & Jazz Konservatoriossa.
 
Rumpali Markku Reinikainen on Pop & Jazz-konservatorion kasvatteja ja oli aiemmin soittanut mm. Boston Bromenade Big Bandissa ja Bootyssä sekä Lapinlahden Linnuissa. Markun historiasta löytyy myös hänen säveltämäänsä ja sanoittamaansa musiikkia esittänyt Vasama orkesteri. Combon ohella Markku vaikutti tuolloin Pepe Deluxe -kokoonpanossa. Basisti Tero Palo soitti Combon ohella mm. Niko Ahvosen Cortina Jetsissä, The Sentimeters funkbändissä ja Sari Kaasisen Otawassa, Absolutely Doorsiissa, Plastic Superstarissa ja Madame Xylitolissa. Aiemmin Tero oli soittanut ainakin seuraavissa bändeissä; Booty, Ruuhi ja Vimma. Myös Kuopion ja Joensuun Kaupunginteatterit olivat työllistäneet Teroa useampaan otteeseen.
 
Tämän levyn tuoreimmat taltioinnit on äänitetty lokakuussa 2005 tämän Combon keikoilta Treffi Pubissa, Helsingissä ja Ned Kellys's -ravintolassa Nummelassa.
 
Raimo Öystilä