Elektroniikka ja soitinrakennus ›

IJarro: Jaajjaa jaa.
 
Tarkemmassa painelutestissä löytyi kuin löytyikin rohinaa.
 
Tasaisesti painellessa neljällä sormella ei kuulu mitään. Eikä myöskään pölykupin sivuilta tai alapuolelta yhdellä sormella painellen.
Mutta todella selkeä rohina yhdellä sormella pölykupin yläpuolelta paineltaessa.
 
Joku siellä siis ottaa kiinni.
 
Käytännössähän kartio liikkuu tasaisesti kaikilta suunniltaan, jota tasainen painelu 4:llä sormella yrittää simuloida. Yhdellä sormella painelu vääntää kartiota hieman poikkeavaan asentoon, mutta tuo testi paljastaa sen, että magneetti on todennäköisesti hieman sivussa keskityksestään.
 
Siksi kannattaa vielä kokeilla kiinnityspulttien löysäämistä sen verran, että magneettia liikuttamalla voi paketille hakea parempaa keskitystä, sillä pulttien reijissä on yleensä riittävä määrä "klappia", jolla oikea kohta saadaan paikannettua. Kun kohta on löytynyt, sitten kiristellään pultit tasaisesti magneetin liikahtamista vältellen, samalla painelutestillä varmistaen, että keskityskohta on säilynyt. Tällä menetelmällä sain edellisessä viestissäni mainitun Goodmansin palautettua käyttökuntoon, mutta toki täytyy sanoa, että muutama voimasana tuli lausuttua, ennenkuin keskitys onnistui. Tämä kokeilu siis tuottaa tulosta vain, mikäli mikään osista ei ole pysyvästi muuttanut muotoaan.
 
Netistä löytyy useitakin virtuaalisia signaaligeneraattoreita, joiden avulla eri taajuuksien vaikutusta kajarin pärinöihin voi testailla (esim. https://www.szynalski.com/tone-generator/).
 
Soittokamojen kuljettaminen peräkärryssä on jo sinänsä kestotesti kamoille, mutta erityisesti kajaraille, jos niitä joudutaan kuljettamaan normaalissa pystyasennossa esim. tilanpuutteen vuoksi. Mutta näinhän sitä ovat meidänkin peräkylän humppabändit vuosikymmenet toimineet, sillä soittajat bändiin on valittu sillä kriteerillä, että joku omistaa puhelimen, joku kärryn ja auton jossa on vetokoukku. :-)

Jone the Bone:
Siksi kannattaa vielä kokeilla kiinnityspulttien löysäämistä sen verran, että magneettia liikuttamalla voi paketille hakea parempaa keskitystä, sillä pulttien reijissä on yleensä riittävä määrä "klappia", jolla oikea kohta saadaan paikannettua. Kun kohta on löytynyt, sitten kiristellään pultit tasaisesti magneetin liikahtamista vältellen, samalla painelutestillä varmistaen, että keskityskohta on säilynyt. Tällä menetelmällä sain edellisessä viestissäni mainitun Goodmansin palautettua käyttökuntoon, mutta toki täytyy sanoa, että muutama voimasana tuli lausuttua, ennenkuin keskitys onnistui. Tämä kokeilu siis tuottaa tulosta vain, mikäli mikään osista ei ole pysyvästi muuttanut muotoaan.
 
Hmmpf.
 
Tuli taas aukaistua elementti ja rapsuteltua konehuonetta luottokortinpalasella ja maalarinteipillä. Mitään irtoroskaa ei sen paremmin tullut, mutta sieltä täältä teippi värjäytyi ruskeahkpksi. Ruostetta siis vähän jossain päin on oltava.
 
No, magneetti tuli nyt ruuvattua eri asentoonkin kiinni ja kas - painelutestissä havaittu rutina katosi.
 
Sen sijaan elementti rutisee äänisignaalin kanssa yhä. Tuo pölykuppihan on jotain metallia, niin jotenkin tuntuu, että pärinä vois tulla siitä. Vai tekeekö se pellinen pölykuppi vaan sen terävän soundin sille rutinalle? Voiko tuolla jossain olla vielä lisää paskaa sisällä jota ei vaan huomaa vai mikäköhän tossa nyt yhä ottaa kiinni?
 
Kaippa se pitää seuraavaks sitä paineilmaa kokeilla, kun ei näytä kotikonstit tepsivän.
 
Jajuu, Samuli, rahaa en tähän rojektiin aatellut juuri laittaa ja vaivaakin vain sen verran, mitä satun jaksamaan. Ja hifi-elementtejä en näistä odotakkaan, vaan toiveena ois "jollain lailla" soivat pömpelit reenikämpän perälle.

Oliko ilman koteloa ajettu nuo pärinätestit? Saattaa vaikuttaa asiaan mutta voin olla väärässä

Kumiankka: Oliko ilman koteloa ajettu nuo pärinätestit? Saattaa vaikuttaa asiaan mutta voin olla väärässä
 
Ilman koteloa juu.

Mutta sen verran hiljaa kumminkin että ehjä kaiutin ei pärisisi?
 
Jos pölykuppia painaa sormella kajarin päristessä niin muuttaako se tilannetta?

Kefiiri: Mutta sen verran hiljaa kumminkin että ehjä kaiutin ei pärisisi?
 
Jos pölykuppia painaa sormella kajarin päristessä niin muuttaako se tilannetta?
 
Pölykupin painaminen sormella vähentää fuzzimaista pörinää, mutta voluumin noustessa etenekin matalat taajuudet pörähtää pölykupin "stabiloinnista" huolimatta.

Morjens taas.
 
Lueskelin lisää foorumeja ja löyty tällainen:
https://www.basschat.co.uk/topic/45 … aker-buzzdistorted-possible-to-fix/
 
Ja nyt tässä taas ihmeteltyäni tulin tulokseen, että joku liimaus siellä luultavasti on antanut myöden. Silmämääräisesti kaikki on kyllä olevinaan kunnossa, mutta jos tuo vanhan mallin liima kovettu ja "pirstaloituu", se ei välttämättä näykään, mutta kuuluu!
 
Onko ideoita, voiko tämän vian vielä jotenkin varmistaa helposti?
Saati koko liimaushomma?
 
Rupiaa pikkuhiljaa kääntymään siihen, että liikaa vaivaa vanhan ämyrin eteen.
(Liimauksen irrottaminen, putsaus, uusi liimaus ja kaikki vielä niin tarkasti, että kela ei jää mihinkään hankaamaan). Ei kuulosta enää ihan pikkuhommalta...

Ja liimauksista irronnut osakin löytyi. Ei ollut tuo keskikonsoli vaan tuo ruskea osa, joka on tuolla keskellä kiinni.
Nyt vaikuttaa jo lupaavalta, kun pärisijä lienee paikallistettu. Sormilla tuota irtoilevaa reunaa, kun painaa, niin pärinä katoaa. Jes!
Milläs tuon sitten liimaa? Ja kannattaako se irrottaa kokonaan vai liimata vaan repsottavilta osin?
 
Vanhat liimat on varmaan koko matkalta uusimiskunnossa, mutta toisaalta ne pitävät sen myös oikealla paikallaan, jolloin ei tulisi keskitysongelmia...
 
EDIT: Laitoin omiin kuviin vielä kuvan aiheesta. Eli tuo ruskea "lätty", joka on liimattu suoraan tuonne basketin rautoihin suoraan tuonne magneetin alle.
 
EDIT2.0: Reunaltaan irronnut osa on siis 'spider'.

Moi.
 
IJarro: Lueskelin lisää foorumeja ja löyty tällainen:
https://www.basschat.co.uk/topic/45 … aker-buzzdistorted-possible-to-fix/
 
Varsin kattavaa kaukoauttamisen rajoissa ja rajoitteissa tehtyä diagnoosia, ainoa mihin itsellä huomio tarttui oli basket-korjaussarjan todella matala väitetty hinta.
En tuossa(kaan) vaiheessa niitä seurannut, mutta sekä ennen että jälkeen ovat olleet huomattavasti kalliimpia.
 
Muita noista keskustelijoista en nimimerkin perusteella tiedä, mutta etenkin jäsen agedhorse on sen luokan ukko että hänen kirjoituksensa kannattaa ehdottomasti lukea tarkkaan.
Toki erilaiset markkina-alueet ja -olosuhteet huomioon ottaen, mutta ainakin TB:n puolella oli hyvinkin tarkka siitä että vastasi jenkeille ja muualla maailmalla kyselijöille mahdollisimman tarkkaan tietyn markkina-alueen rajoitteiden mukaisesti.
 

 
IJarro: (Liimauksen irrottaminen, putsaus, uusi liimaus ja kaikki vielä niin tarkasti, että kela ei jää mihinkään hankaamaan). Ei kuulosta enää ihan pikkuhommalta...
 
Ei ole pikkuhomma, etenkään jos sulle on valkkautunut versio jossa puhekelarunko ja pölykuppi ovat yhtä puuta.
Kikkailemalla mahdollista muttei missään nimessä vaivan arvoista mun mielestä.
 

 
IJarro: Ja liimauksista irronnut osakin löytyi. Ei ollut tuo keskikonsoli vaan tuo ruskea osa, joka on tuolla keskellä kiinni.
 
Milläs tuon sitten liimaa? Ja kannattaako se irrottaa kokonaan vai liimata vaan repsottavilta osin?
 
Jos pölykuppi on irrotettavissa (eli voit keskittää puhekelan kuten "normaaleissa" kartiokorjauksissa), spider kokonaan irti ja uudelleen liimaus.
Jos on yhtä puuta, vain irronneen segmentin liimaus on huomattavasti helpompaa ja tuottaa todennäköisimmin toivotun lopputuloksen.
Kämmin paikkoja toki tuossakin löytyy, mutta onnistumistodennäköisyys on parempi.
 
Itse olen purkkakorjannut Sika 221:llä ja kontaktiliimoilla, sen ainoan oikean korjauksen jonka olen vuosikymmenten varrella viitsinyt suorittaa liimasin korjaussarjassa mukana tulleella liimalla.
Jotkut teinitsesäästin-korjaajat suosivat kontaktiliimoja, jotkut epokseja, jotkut syanoakrylaatteja.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
...
 
Itse olen purkkakorjannut Sika 221:llä ja kontaktiliimoilla, sen ainoan oikean korjauksen jonka olen vuosikymmenten varrella viitsinyt suorittaa liimasin korjaussarjassa mukana tulleella liimalla.
Jotkut teinitsesäästin-korjaajat suosivat kontaktiliimoja, jotkut epokseja, jotkut syanoakrylaatteja.
 
T:Samuli
 
Noita kaikkia liimoja tulee korjaussarjojen mukana, riippuen valmistajasta. Pikaliimalla saattaa onnistua helpoiten varsinkin jos käyttää jotain kiihdytintä.
Sen saa leviämään ja imeytymään pieniin rakosiin sujuvasti.
 
Ongelmana noissa liimauksissa on kovin usein se, että puhekela lämpenee melkoisesti, riippuu tietysti käytöstä, ja liimat menettävät lujuutensa.
 
Joskus oli keskustelua asiasta alan konkarin kanssa ja hän oli metsästänyt joltain tehtaalta salassa pidetyn liimatyypin jota käyttivät. Ongelmana siinä liimassa oli se, että sitä sai ainoastaan 30l astioissa.

Moi.
 
Pauli Lappalainen: Noita kaikkia liimoja tulee korjaussarjojen mukana, riippuen valmistajasta.
 
Totta.
 

 
Pauli Lappalainen: Pikaliimalla saattaa onnistua helpoiten varsinkin jos käyttää jotain kiihdytintä.
Sen saa leviämään ja imeytymään pieniin rakosiin sujuvasti.
 
Tuossa yllälinkitetyssä viestiketjussa todettiin että jossain vaiheessa Peaveyllä käytettiin pikaliimaa, ja vaikka tuohonkin tuoteperheeseen toki mahtuu jos jonkinmoista tuotevaihtoehtoa, saattaisin itsekin päätyä.
 
Sika 221 on kyllä lemppariaine liki kaikessa kiinnittämisessä jos ei ole tarvetta uudelleen irroittaa, eikä pelkästään siksi että lämpötila-alue käytössä on -50-90 astetta, 24h 120 astetta ja 1h 140 astetta.
Nuo kattavat kaikki yleisimmin ainakin mulla vastaan tulevat olosuhteet.
 

 
Pauli Lappalainen: Ongelmana noissa liimauksissa on kovin usein se, että puhekela lämpenee melkoisesti, riippuu tietysti käytöstä, ja liimat menettävät lujuutensa.
 
Totta tuokin, veikkaan että tuo on juuri se syy miksi alun perinkin on irronnut.
 

 
Pauli Lappalainen: Joskus oli keskustelua asiasta alan konkarin kanssa ja hän oli metsästänyt joltain tehtaalta salassa pidetyn liimatyypin jota käyttivät. Ongelmana siinä liimassa oli se, että sitä sai ainoastaan 30l astioissa.
 
Noinhan noissa ennenvanhaan todella usein kävi, mulle kävi samoin kylmävulkanointinesteiden kanssa, tosin minimipakkauskoot olivat 200l perusaineelle, 50l aktivaatorille.
Menekki on tosin hivenen toista luokkaa kuin kaiutinkorjauksissa, joten suhteessa ollaan samalla tontilla.
 
Nykyään on tiukentuneiden kemikaalimääräysten johdosta tullut lisäkiusana se että kaikki "paremmat" kemiantuotteet ovat joko täysin taviskäyttäjän ulottumattomissa (ellei joku ammattitoimija trokaa), tai hävinneet syystä jos toisestakin markkinoilta.
Niitä joita taviskäyttäjä saa vielä hankittua, ovat kammokaallita ja/tai vain varjo entisestään.
Hyvä esimerkki on NitroMorse, entisaikojen luottokemikaali jolla ei nykyään tee kustannustehokkaasti käytännössä mitään :(.
 

 
IJarro: Yhtä puuta kuppi ja kela. Irtonainen osa spiderissä on ehkä 10cm pitkä (koko spiderin ulkokehä ehkä 50cm?), joten tuon osan paikkaan vain.
 
Tuossa tapauksessa mun mielestä ainoa oikea lähestymistapa kun purkkakorjataan.
 

 
IJarro: Kelan lämpeäminen tuskin on tässä enää Pauli ongelma, koska puhutaan nyt nimeomaan ulkokehästä, ei siitä kelaan ja kartioon kiinnittyvästä osasta spideriä. Tuskin se lämpö sinne asti johtuu?
 
Voi olla ongelma -tai ainakin seikka joka pitää pitää aina korjauksia suunnitellessa ja liimoja valkatessa mielessä- kaikilla alapääelementeillä.
 
Normaalinkin dynaamisen kaiutinelementin hyötysuhde on ykkösprosenttiluokkaa, joten puhekela kuumenee tuntuvasti, ja BW:ssä ylileveä ilmarako ja minimaalinen liikepoikkeama tarkoittaa sitä että koko moottorin lämpötila on ~10~20 astetta korkeampi kuin paremmalla jäähdytyksellä ja/tai pidemmällä iskulla varustetussa kaiutinelementissä.
 

 
IJarro: Kohdistaminenkaan ei nyt ole ongelma - pitää vain nostaa repsottavaa reunaa ylöspäin ja lyödä liimaa väliin, joten suht juokseva nopeasti kuivuva pikaliima lienee toimiva ratkaisu.
 
Ei ihan noinkaan mene, spider pitää saada prikuulleen samaan kohtaan liimattua kuin oli aiemminkin.
Muuten puhekelan keskitys muuttuu liikematkan aikana koska spider ei jousta symmetrisesti.
BW:n leveä ilmarako antaa enemmän pelivaraa, mutta ei ihmeitä silti tee.
 
Pikaliimalla liimaten sauman puristaminen pitää tehdä todella tarkkaan ja nopeasti, tuosta syystä moni suosii noissa korjauksissa kontaktiliimaa koska spider ei enää liu'u ensimmäisen kosketuksen jälkeen mihinkään vaikka kuinka puristaisi.
Tuosta syystä Pauli ehdotti aktivaattorin käyttöä, jolloin hitaalla pikaliimalla saa kaikki kohdalleen, ja aktivaattorilla liiman kovaksi.
Samasta puristusvaiheen liukumistaipumuksesta johtuen myöskään 221-tyyppisiä tuubiliimoja ei välttämättä haluta käyttää, ellei ole valmiiksi askarreltu sopivia puristusvasteita jotka minimoivat liukumistaipumuksen.
 

 
IJarro: Kiitoksia taas kaikille. Palailen taas asiaan jahka korjaustoimet on suoritettu. Sitten onki vuorossa toinen ämyri, johon en ole vielä koskenut. Kuulosti kyllä hyvin samalta, joten toivon mukaan vika on myös spiderin irronnut liimaus...
 
Omasta puolestani ole hyvä.
 
Toivotaan että korjaus onnistuu toivotusti, ja että toinenkin on samalla tapaa vikapää ja korjaus onnistuu myös siihen.
 

 
Mitä tämänkin viestiketjun perimmäiseen aiheeseen vanhojen PA pömpeleiden käyttöentraamisen tiimoilta noin yleisesti ottaen tulee, itse aina sekä korjatessa että mahdollisia vikapäitä laitteita netistä sillä silmällä katsellessa ajattelen asiaa kokonaisuutena.
(Valta)osa tuonaikuisista PA-pömpeleistä on niin kamalia äänenlaadultaan ettei enää tänä päivänä kelpaa edes toisarvoiseen kuunteluun.
Ei vaikka kuinka digiprosessorein muokkaisi taajuusvastetta.
 
Pökäleiden kiillotus pelkästä kiillottamisen ilosta ei enää ole vuosikymmeniin kiinnostanut, ehkä siksi että nuorempana sitä teki pakon edessä.
Sivusta on myös tullut seurattua kun merkittäviä summia uhrataan mielikuvien perusteella asioihin joiden toimivuus ei sitten loppupelissä ole edes likellä sitä mitä kuviteltiin.
 
Osassa Saaran "tuotteista" on suhteessa paremmat yläpäät (mm. Altec Lansing laatudrivereitä kotimaisissa kopioalskatorvissa) ja joskus paremmat jakosuotimetkin kuin keskimäärin, mutta joskus mentiin siitä missä aita ei ollut edes matala, pikemminkin kaatunut tai lahonnut.
 
Tekemisen ja kokeilun (vaikkei ihan vimpanpäälle onnistuisikaan ;)) suoma iloenergia on tietysti seikka jonka merkitystä ei missään nimessä tulisi väheksyä, mutta suunnattomasti enemmän on iloa tiedossa jos korjattu laite on vielä käyttökelpoinenkin.
 
"Ehjille" BW:ille on toki oma ostajakuntansa, joten pelkästään senkin puolesta korjaaminen -tai ainakin korjaamisen yrittäminen- saattaa olla hyvinkin kannattavaa.
 
T:Samuli

basisti1971:Tekemisen ja kokeilun (vaikkei ihan vimpanpäälle onnistuisikaan ;)) suoma iloenergia on tietysti seikka jonka merkitystä ei missään nimessä tulisi väheksyä, mutta suunnattomasti enemmän on iloa tiedossa jos korjattu laite on vielä käyttökelpoinenkin.
 
"Ehjille" BW:ille on toki oma ostajakuntansa, joten pelkästään senkin puolesta korjaaminen -tai ainakin korjaamisen yrittäminen- saattaa olla hyvinkin kannattavaa.
 
T:Samuli
 
Hiphei.
Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että BWt saatiin kuntoon. Pikkuvolyymeilla toimi komeesti. Testaan vielä isommilla wateilla jahka saan tuohon toiseen liimailtua uuden superloonin tuon vanhan hapertumeen tilalle (joka siis olisi varmaan vielä toiminut siellä, mutta jonka menin rönkkimään pois). Mutta uskoisin, että tämä oli tässä
 
Toista elementtiä en lähtenyt edes aukomaan, vaan vika oli täysin vastaavanlainen - pikkuisen repsottava spideri.
 
Tässä oli Samuli nyt nimenomaan kyse tuosta Tekemisen ja kokeilun suomasta iloenergiasta. Huomattavasti liimailua suurempi ongelma on nyt, että mihin tuommosen kokoluokan kaapit mahtuvat ja mitä kukaan niillä ylipäätään tekee. Ja että kelpaisko ne jollekin tuollasenaan, oisko parempi hankkiutua eroon pelkistä elementeistä vai jopa rakentaa itse joku pömpeli noille BWille...
 
Kukaan ei tuon kokoisia kaappeja roudaa itse keikalle ja ne joilla on varaa roudariin, sijoittavat mielummin ne rahat (tai muut rahat) parempiin (ja pienempiin) kaappeihin =P

Moi.
 
IJarro: Hiphei.
Kyllä nyt vaikuttaa siltä, että BWt saatiin kuntoon. Pikkuvolyymeilla toimi komeesti. Testaan vielä isommilla wateilla jahka saan tuohon toiseen liimailtua uuden superloonin tuon vanhan hapertumeen tilalle (joka siis olisi varmaan vielä toiminut siellä, mutta jonka menin rönkkimään pois). Mutta uskoisin, että tämä oli tässä
 
Erittäin mukavaa kuulla että korjaus onnistui.
 

 
IJarro: Toista elementtiä en lähtenyt edes aukomaan, vaan vika oli täysin vastaavanlainen - pikkuisen repsottava spideri.
 
Hyvä ratkaisu, mitä vähemmän noita -tai minkä tahansa kaiutinelementin moottoreita- aukoo, sen parempi.
 

 
IJarro: Tässä oli Samuli nyt nimenomaan kyse tuosta Tekemisen ja kokeilun suomasta iloenergiasta.
 
Tuo on aina hyvä periaate.
Enkä edes puhu terminaalivaiheessa olevana teeseitseholistina ;).
Eihän noissa kovin korkealta yleensä putoa vaikka epäonnistuisikin, mutta jotkut ottavat nuokin asiat hämmentävän raskaasti.
Tuon tietty tavallaan ymmärtää jos on tullut upotettua huomattava summa turhaan, mutta masennus tuntuu iskevän herkästi muutaman tunnin-maks. päivän "kokemusten kartuttamisestakin".
Ja eritoten nyt voit sanoa kokeilleesi itse, ei tavitse mutuilla jos joku kysyy neuvoa.
 
Seuraavan -erilaisen rakenteen- kun kokeilee, huomaa myös varsin nopsakkaasti että kaikissa moottorirakenteissa on omat ominaispiirteensä ja toimintatapansa.
Sellaiset toimintatavat jotka jollekin rakenteelle soveltuvat tai on pakkokin käyttää, eivät välttämättä sovellu jollekin toiselle lainkaan.
 

 
IJarro: Huomattavasti liimailua suurempi ongelma on nyt, että mihin tuommosen kokoluokan kaapit mahtuvat ja mitä kukaan niillä ylipäätään tekee. Ja että kelpaisko ne jollekin tuollasenaan, oisko parempi hankkiutua eroon pelkistä elementeistä vai jopa rakentaa itse joku pömpeli noille BWille...
 
Tokkopa nuo on edes kovin isot, paitsi tietysti äänen laatu/-määrä suhteella tarkasteltuna.
 
Kuten tuossa edellisessäkin viestissä totesin, mulle kokonaisuus ratkaisee.
Eli mikä yläpää ja mikä jakosuodin tuohon on valkkautunut?
 
Koska vanhoja PA-laitteita rakastan yli kaiken, jos mulle tulisi tuollaiset eteen ja yläpääosasto olisi asiallinen ja kaappi resonoimaton, vaihtaisin modernit neodyymimagneetilla varustetut 15":set ja luultavimmin biamppaisin kaiutinprossun kautta.
Jos jakosuodin olisi asiallinen, saattaisin viritellä paremmin uuteen alapääelementtiinkin sopivaksi.
Passiivikamoissa ei ole edelleenkään mitään pahaa tai vieroksuttavaa, jumppaa vain on enemmän kuin aktiivikamoilla.
 
Vaikka BW:ihinkin T/S parametrit tätänykyä löytyy helposti, en välttämättä noiden ympärille alkaisi itse kaappia väsäämään.
Ja jos väsäisin, suunnittelisin ja simuloisin sellaiseksi että on helppo muokata jollekin modernimmallekin elementille.
 
Basistit jotka ovat Peavey-faneja, ovat varmasti valmiita ostamaan korjatutkin elementit kohtuu hyvään hintaan.
Muuhun käyttöön en ainakaan itse edes ajattelisi.
 

 
IJarro: Kukaan ei tuon kokoisia kaappeja roudaa itse keikalle ja ne joilla on varaa roudariin, sijoittavat mielummin ne rahat (tai muut rahat) parempiin (ja pienempiin) kaappeihin =P
 
Jotkut tykkäävät kuunnella silmillään, ja toisaalta myös wanhan liiton laitteista, joten kyllähän noille joku tarvitsija -tai ainakin haluaja- varmasti löytyy.
Hinnastahan se vain on kiinni, ja toisaalta sijainnistakin.
Tuollaisia ei kovin kaukaa kannata lähteä hakemaan.
Juuri mitään moiset ei saa maksaa, noiden mun 18"+12"+2*1" tavariz Elektrosoundien ja RCF 310A mk4:n ollessa suht samalla viivalla äänenlaadullisesti ja määrällisestikin, voi laskeskella mitä passivikaappi saa maksaa jotta ainakaan itse vaivautuisin.
 
Vaikka itsekin käytännön syistä siirryin taannoin aktiivipömpeleihin tilanteissa joissa putki-pa ei riitä tai ei ole tarkoituksenmukainen, en ihan poissuljettuna pidä sitäkään että vanhat passivikamani joskus vielä entraisin käyttökuntoon.
Kaverin nuo kyllä melkein toiseen kahvaan kaipaavat (sekä kaapeissa että tyräräkissä), muuten menee selkä entistä pahemmaksi repiessä.
Trukilla saa tietty kyytiin, mutta niissä harvoissa keikkapaikoissa joihin tätänykyä pääsee ei trukkia löydy :D.
 
T:Samuli