Kitarat: kitarakamat ›

Tämä linkin customshop Strato (57 relic) on ollut minun nyt muutaman vuoden ja olen älytyytyväinen siihen. Kyllä se soi ihan eriviisiin kuin muut mitä.olen soittanut, vanhojakin.
Kaula on aika paksu, ihan lievä V, ja erikoisuus on että sen kaulan paksuus on aika tarkkaan tasan puolet sen leveydestä. Omaan käteen just.
 
Sen verran tuunasin, että laitoin sen Suhrin hurinaa vaimentavan Backplaten siihen. Ei käytännön hurinaa enää. Ja keski-tone neck+middle, ala-tone bridgeen.
 
https://youtu.be/bLXmAOqjMyM

Nyt omistan Blues jr:n ja kaikki on hyvin. Hieman yllätti, että siinähän on potkua aika reilusti verrattuna vaikka Voxin 15 wattiseen.

msalama: https://guitar.com/news/industry-ne … -off-hundreds-california-employees/
 
Fender antoi kenkää sadoille duunareille, syynä ilmeisesti huono kitaroiden kysyntä. Sitä se stagflaatioon painuva talous teettää...
 
Huono vai "huono"? On ehkä hieman naiivia olettaa, että kitaroiden kaltaisten nichetuotteiden kysyntä jatkuisi yhtä hurjana pandemiarajoitusten päätyttyä kuin niiden aikana. Mielenkiintoisempaa olisi verrata tämän päivän kysyntää pre-pandemia aikoihin, kuin viime tai sitä edelliseen vuoteen eli onko kysyntä palautunut normaaliksi :)

No tietenkin se ajallinen vertailukohtakin on merkityksellinen, mutta ei tämä yleismaailmallinen ostovoiman laskukaan mikään mitätön tekijä ole.

msalama: https://guitar.com/news/industry-ne … -off-hundreds-california-employees/
 
Fender antoi kenkää sadoille duunareille, syynä ilmeisesti huono kitaroiden kysyntä. Sitä se stagflaatioon painuva talous teettää...
 
Aika heikosti jenkkimalleja Eurooppaan lopulta myytäväksi kulkeutuu. Sama koskee Meksikon tuotantoa tiettyjen mallien osalta. Skujua kaupat täynnä tai sitten ultra tmv. sarjan stratoja, joiden kysyntä ei yllättäen ole järin suurta. Vaikka rahti on todella kallis tässä tilanteessa, ei oo -menon perusteella korkeammat hinnatkaan eivät välttämättä kysyntää poistaisi. Lopulta kyse taitaa eniten varautumista tulevaan olla irtisanomisten kohdalla. Niin paljon epävarmuustekijöitä ilmassa, että kysynnän sakkaaminen kohti kylmiä ilmoja ja ensi vuoden kevättä kohti selvähköä.

Kuluttajien rapautuva ostovoima poikkeusajan huippukysynnän sulamisen lisäksi. Siinä kai ne syyt.

Noni, sepä sitte Fender Strat Plus Surf Green 1987:ssa on Jeesuksen tekemä kaula 8DDDD. Valmistunut 11.11. 1987, tekijä J.Uribe. Jesus Uribe, joka oli vallan mainio Master Builder Fenderin Custom Shopissa. Mikäs siinä ihan mukavan tuntuinen ja hyvin tehtyhän se kaula on. Enstemmäistä kertaa irrottelin kaulan siitä kieliä vaihtaessa (GHS Boomers 010 - 046) ja tuli tsekattua.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5063.jpg

Squju saapui taloon. 40th Anniversary Tele, Vintage blondi. Oikeen mainio. Edellinen tele minkä omistin oli Player Plus. Tämä nykynen on omaan lapaseen heittämällä miellyttävämpi ja tuntuu muutenkin tuovan enemmän rahalle vastinetta. Muista Squiereista ei ole kokemuksia, mutta jos laatu ja tatsi on lähellekään tätä nykyään, niin en kyllä ihtelle voi perustella mitenkään US and A Fenderin hankintaa.
 
Muutama mexicaani ja indo on käsien läpi kulkenut, tämän nostan mexicon standardin rinnalle, minkä kauppaaminen aikoinaan kaduttaa edelleen.

Onneksi olkoon! Tosin Skujuissa on ainakin joissain vuosimalleissa käytetty selvästi länkkäreitä pehmeämpää nauhalankaa, ja esim. itselläni oli vm. -18 kiinalainen CV 50's Tele josta sain pelkästään vuoden kohtuumaltillisella soitolla nauhat selville kuopille. Ja se saikin sitten mennä vaihdossa...
 
Ja skitta ei tosiaan ollut edes eniten soittamani, koska pääasiassa veivaan vanhemmilla jenkeillä ja yhdellä meksikaanolla. Ja niiden nauhat ovat edelleen lähes kulumattomat, joten ainakin itselleni se on selvä syy pitäytyä läntisen pallonpuoliskon rakkineissa.
 
Mutta kyllä Skujut silti hintaisekseen ihan hyviä kitaroita ovat kun vain muistaa, että niiden tuotantokustannukset on kautta linjan poljettu niin alas kuin mahdollista. Ja se saattaa sitten ajan kanssa näkyä...

msalama: Onneksi olkoon! Tosin Skujuissa on ainakin joissain vuosimalleissa käytetty selvästi länkkäreitä pehmeämpää nauhalankaa, ja esim. itselläni oli vm. -18 kiinalainen CV 50's Tele josta sain pelkästään vuoden kohtuumaltillisella soitolla nauhat selville kuopille. Ja se saikin sitten mennä vaihdossa...
 
Ja skitta ei tosiaan ollut edes eniten soittamani, koska pääasiassa veivaan vanhemmilla jenkeillä ja yhdellä meksikaanolla. Ja niiden nauhat ovat edelleen lähes kulumattomat, joten ainakin itselleni se on selvä syy pitäytyä läntisen pallonpuoliskon rakkineissa.
 
Mutta kyllä Skujut silti hintaisekseen ihan hyviä kitaroita ovat kun vain muistaa, että niiden tuotantokustannukset on kautta linjan poljettu niin alas kuin mahdollista. Ja se saattaa sitten ajan kanssa näkyä...
 
Tuohon nauhahommaan liityskellen:
 
Noni, sepä sitte Fender Strat Plus Surf Green 1987:ssa on Jeesuksen tekemä kaula 8DDDD. Valmistunut 11.11. 1987, tekijä J.Uribe. Jesus Uribe, joka oli vallan mainio Master Builder Fenderin Custom Shopissa. Mikäs siinä ihan mukavan tuntuinen ja hyvin tehtyhän se kaula on. Enstemmäistä kertaa irrottelin kaulan siitä kieliä vaihtaessa (GHS Boomers 010 - 046) ja tuli tsekattua.

https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5063.jpg
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5004.jpg
 
Tässä on alkuperäiset nauhat ja aivan soittokelpoiset vielä pitkään, sama kokemus muistakin Fullertonissa tai Coronassa valmistetuista Fender kitaroista. Samoin Gibsonin niin Kalamazoossa kuin Nashvillessäkin värkätyistä. No on myös Ibanez Telecaster vuodelta 1972 ja sillä on kyllä soitettu melko tanakasti, mutta nauhat edelleen kuosissa. Tiedä sitten mitä materiaalia ovat siellä siihen aikaan käyttäneet. Samoin 60/70luvun taitteen Kawain Gibson ES 175 versioinnissa - sähköjä ikä huollatin kitaramekaanikolla, kun ei itse oikein arvaa lähteä koppakitaran potikoita rassaamaan.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/4798.jpg
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/2746.jpg

Niin, mitä sitten lie käyttäneet Japanissa silloin nauhamatskuna? Koska taisivathan japsiskujutkin olla kautta linjan parempia kuin myöhemmät Kiinan- ja Indonesianvehkeet.
 
Mutta siis hyvä peruskitara se munkin Squier oli soitettavuudeltaan ja olisi mulla varmaan vieläkin, jos vain nauhat olisivat kestäneet. Vaan ei...

msalama: Niin, mitä sitten lie käyttäneet Japanissa silloin nauhamatskuna? Koska taisivathan japsiskujutkin olla kautta linjan parempia kuin myöhemmät Kiinan- ja Indonesianvehkeet.
 
Mutta siis hyvä peruskitara se munkin Squier oli soitettavuudeltaan ja olisi mulla varmaan vieläkin, jos vain nauhat olisivat kestäneet. Vaan ei...
 
Sama homma 2021 uutena ostetussa Japanin fenkussa, joka maksoi n 1280€. Takuuseen meni.

Fenkun Custom Shop -kierros:
 
https://www.youtube.com/watch?v=EL25euuxG8c

lifer: Nyt omistan Blues jr:n ja kaikki on hyvin. Hieman yllätti, että siinähän on potkua aika reilusti verrattuna vaikka Voxin 15 wattiseen.
 
On kyllä äänekäs peli, niin kuin lähes kaikki "pikkucombot". Aina saa ihmetellä, että miks helvetissä näistä lähtee niin kova mökä, eihän niitä voi avata ilman keinokuormaa just ollenkaan, missään tilanteessa. En oikeen tullut sinuiksi Blues Junnun keskialueen kanssa koskaan, mutta nyt sen pois myytyä ja Marshalliin palanneena täytyy myöntää, että oli siinäkin hyvät puolensa. Tosi helppo oli saada bändin seasta erottumaan, eikä ollut liian kirkas.

Takuuseen meni
 
No jopas. Noissa kuvittelis olevan jo parempaa matskua kun ne ei mitään halpiksia enää ole, mutta voihan se olla, että olivat ostaneet nauhalankaa väärillä spekseillä tai jotain. Kertoiko myyjä mitään mahdollista syytä tuolle?
 
Mutta onhan noissa eroja, eikä sen munkaan Skujun nauhat vielä loppu olleet, mutta vuoden parin jälkeen olis ollu varma kaputti. Eli eiku kiertoon...

Nuo nauhahommat ei sinänsä hirvitä, kuhan ei ihan silmissä hupenis. Eihän sole ku viijä asiansa osaavalle soitingurulle, ja vaihattaa parempaa tilalle sitten aikanaan. Ihte en ainakaan ala myymään hyvää soitinta sen takia että nauhat kuluu..

McLeach: On kyllä äänekäs peli, niin kuin lähes kaikki "pikkucombot". Aina saa ihmetellä, että miks helvetissä näistä lähtee niin kova mökä, eihän niitä voi avata ilman keinokuormaa just ollenkaan, missään tilanteessa. En oikeen tullut sinuiksi Blues Junnun keskialueen kanssa koskaan, mutta nyt sen pois myytyä ja Marshalliin palanneena täytyy myöntää, että oli siinäkin hyvät puolensa. Tosi helppo oli saada bändin seasta erottumaan, eikä ollut liian kirkas.
 
Kaverin pluusjunnu oli vähän honottava mutta just siksi erottui hyvin ja kuulosti bändin kanssa tasapainoiselta.

Nauhoissakin taisi olla 5 vuoden takuu.
 
Voisin kuvitella blues junnun kyykkäävän humppareilla oikein rytkytellessä mutta sinkuloilla hivellen pelittää ja erottuu nätisti. Oma Vox sinkuloilla ei toiminut jotenkin yhtään mutta humppareilla aika kivasti.

Laitoin ESP:n kötösteen kiertoon ja ostin tilalle toisen nitrolakatun Made in USA Fenderin. En ole enää varma, onko kaikki hyvin vai onko kyseessä akuutti boomeroituminen.
 
Lieventävinä asianhaaroina mainittakoon mattamusta väri ja EMG:t, mutta vähän ahdistaa silti. Onko seuraava askel diu-ukkoutuminen ja huonoa musiikkia kuuntelevasta nuorisosta valittaminen?