Kitarat: akustinen ›

Moi.
 
Kiitos vastauksista.
 
Kuten tuossa joku päivä takaperin editoinkin, koska asialla on jonkinasteinen hoppu ja T-Kaupasta oli muitakin "tarpeita", päädyin EB Ernesto Palla kieliin vaikka "perinteiset" ovatkin.
 

 
pappasfin: Moi,
 
En ole vielä kokeillut mutta nyt ostin itse tälläisen kielisetin klasarille Thomannilta.
 
https://www.thomann.de/fi/daddario_xtc45_normal.htm (punotut kielet ovat pinnoitettu tässä setissä).
 
Vähän kalliimmat kuin ne ei pinnoitetut setit, joita olen ostanut (harmi, etten ole vielä laittanut kiinni niin en osaa muuta mainita tuosta setistä kuin, että muut Daddariot ovat kyllä kestäneet pirun hyvin ja pitävät sointinsakin hyvin.
 
Kaapista mulla löytyy Daddarion Pro-Arte EXP45 ja Pro-Arte EJ47, nyt en muista kummat on mulla tälläkin hetkellä kiinni klasarissa, ovat olleet kiinni jo vajaa vuoden, eivätkä miksikään ole menneet (tosin nyt vähän vähemmän olen klasarilla soittanut).
 
Lopuksi oman kokemuksen perusteella noi Daddarion Pro-Artet ovat olleet hyviä kieliä.
Aikaisemmin on ollut Hannabachin kielet joskus mutta niitä en enää osta koskaan, niissä silloin parit viimeiset setit olivat kestävyydeltään huonoja, yksittäinen kieli poikkesi niissä molemmilla kerroilla itsekseen (muistaakseni kyse oli 4th kielestä)
 
Toivottavasti tästä on jotain apuja pähkäilyyn.
 
Basson- ja kitarankielten tiimoilta vuosikymmenten varrella saatujen hyvien kokemusten takia noita D'Addarion tarjoamia vaihtoehtoja -etenkin noita XTC45:sia myös FF:inä- katselin minäkin, mutta loppujen lopuksi päädyin EB:ihin, lähinnä siksi että tuollaiset lienee tällä hetkellä kiinni.
 
Varsin useassa nettitestissä totesivat saman kuin itse aikoinaan kun "enemmän" klassista kitaraa soittelin, tuntumat vaihtelevat varsin paljon eri kielimerkkien ja -rakenteiden välillä joten aloitetaan kielillä jotka ovat tutut.
Vaikkei ukko ihan vimpanpäälle tikissä noilla vuosilla toki enää olekaan, keretään kyllä toivottavasti haarukoimaan muitakin kieliä vuosien mittaan jos tarvetta ilmenee.
 
Vaikka sinänsä tällä kertaa hinnalla ei niin väliä olekaan, kolme settiä EB:itä oli kuitenkin verrattoman paljon halvempi ratkaisu kuin 3 settiä joitain muita, etenkin jos "jotkut muut" ovat hiilikuituvahvisteisia jollaiset materiaalitekniseltä kantilta teki kovasti mieli ostaa ;).
 
Täytyy jatkossa tutustua noihin D'Addarioihin lähemmin.
Jospa vaikka askartelisi Masaru Kohnoon uuden kannen, voisi vaikka ihan itsekin kokeilla :D.
 

 
flattopguitar2: Ei ne kielet mene rikki ellei soita erittäin voimakkasti, laita kieltä itsensä päälle viritinkoneistossa, tai on teräviä kulmia tallassa tai satulassa. Eteenkin kiristäessä kieltä kannattaa pitää huolta ettei mene kaksinverroin.
 
Tuota...
Omat reilun 3 vuosikymmenen kokemukset ovat noita tallan ja satulan kohdalla lähinnä piittaamattomuudesta johtuvia vikoja lukuunottamatta varsin erilaisia.
Etenkään soittotatsin ja katkeamistaipumuksen korrelaatiota -tolkun rajoissa tietysti- en ole koskaan kenenkään kuullut mainitsevan.
 
EDIT: Ja kun joitain tiettyjä klasarikitaran mestareita katsoo, tatsi on tarpeelllisissa kohdissa teosta niin rajua että heikkopäisempää hirvittää.
Eivätkä kielet silti katkea.
 
Talla ja satula(t) ovat kuitenkin kaikissa kieli-instrumeteissa osa-alue joiden tärkeyden sekä sointiin, intonaatioon kuin kielten kestävyyteenkin pitäisi olla niin itsestään selvä asia kaikille niitä käyttäville että niihin kiinnitetään huomiota vaikkei ongelmia olisikaan tai ei huomaisikaan.
Jo teininä tuli myös sisäistettyä oikeaoppiset kielitystavat -kiitos ammattitaitoisten opastajien- mutta eipä kavereiden ja asiakkaidenkaan sinnepäin kielitettyjenkään instrumenttien kanssa vaikutusta suuntaan tai toiseen ole kestävyyden kantilta tullut havaittua.
Pl. kielten esivenytys, peukku-etu+keskisormi pihtiotteella venytetty kestää moninkertaisesti otelaudasta poispäin venytettyyn verrattuna, etenkin jos räpsäytetään nauhoja vasten kuten joillain on järjenvastaisesti edelleen tapana.
 
Vireenpitoon ja stabiloitumiseen viritystapin päällä olevilla punoksilla on vaikutusta tapauskohtaisesti paljonkin, mutta ne ovat tässä tapauksessa matalamman prioriteetin juttuja ne.
 
Nylonkieli menee oman kokemuksen perusteella yleensä poikki omia aikojaan otelaudan pään ja tallan välistä, ja pintapunoksella varustetuista punoslangan katketessa joko sointi heikkenee tai soittamisesta tulee muutoin ymmärrettävistä syistä epämiellyttävää.
Jos muuten kohtuukuntoiset nylonkielet katkeavat otelaudan päältä, oman kokemuksen perusteella syyllinen on yleensä soittaja joka on hoitanut otelautaa jollain klasarikielille soveltumattomalla kemikaalilla.
Tai vahannut kopan "väärällä" autovahalla.
 

 
Kefiiri: G-kielen punoshan rispaantuu heti poikki nauhojen kohdalta. Tai mikä se kieli on jossa on ohuin punos? Voi olla D. Ei ole hetkeen tullut näppäillyksi klasarikitaraa :D
 
D:hän se :)
Tuo seikka on tullut tutuksi klasarikielien tiimoilta, tosin mulla kovimmalle joutuu/joutui A.
E ja D tulevat kyllä hyvänä kakkosena.
Nauhojen peilikiiltoon kiillottaminen auttaa tapauskohtaisesti jonkin verran, ja sen aion tietysti kummisetäni kitaralle ennen kieltenvaihtoa suorittaa.
Vaikuttaa omien kokemusten sekä kirjallisuudesta ja netistä hankitun tiedon perusteella suuresti punoksen katkeamistaipumukseen.
 
T:Samuli