Klassinen ›

Taidemusiikki on antanut minulle suurimmat elämykset koskaan, paljon enemmän mitä kirjallisuudesta olen koskaan saanut irti ja ilman taidemusiikkia elämäni olisi tuntunut turhalta ja tyhjältä. Mikään ei ole vaikuttanut tunteisiini yhtä syvästi ja voimakkaasti kuin Mozart ja Beethoven parhaimmillaan. Mutta haluaisin valistaa teitä te aloittelijat sillä tiedolla että myös 1900 luvun suomesta löytyy mestarillisia mutta tuntemattomia säveltäjiä joita olen aktiivisesti pyrkinyt tekemään tunnetuksi ja joilla on kuulijoille paljon annettavaa heidän musiikkinsa kyetessä vaikuttamaan myös hyvin voimakkaasti ja nopeasti tunteisiin, muuttamaan ja kohottamaan niitä toiseen vireeseen mutta ikävä kyllä monet näistä tunnevoimaista musiikkia luoneista suomalaisista säveltäjistä on meidän populariteettia ihannoivalla ajalla jo unohdettu vaikka he ansaitsisivat tulla tunnetuksi ja kuulluksi sillä heidän musiikkiaan esitetään vain harvakseltaan nettiradion kaltaisilla Yle klassinen foorumeilla mutta uskon että heidän musiikkinsa on parasta mitä suomi meille pystyy tarjoamaan.
 
Mikä suomessa sävelletty meikäläisen kompositöörin säveltämä teos on tehnyt sinuun voimakkaimman emotionaalisen vaikutuksen, joka on tuntunut munaskuissa saakka?
 
Suomessa on elänyt myös kansainvälisesti tunnettuja säveltäjänimiä, joiden musiikki ei ole tehnyt ainakaan minuun minkäänlaista emotionaalista vaikutusta, niin olisin ollut utelias kuulemaan teidän saamistanne emotionaalisista kokemuksista suomalaisten säveltäjien teoksista ja siitä minkä rankkaat saamistasi emotionaalisista kokemuksistasi kärkisijoille ylitse muiden tai onko niitä useampiakin?
 
Minuun on aivan viime aikoina tehnyt suuren vaikutuksen mm. Tuukkasen Meri sinfonian Myrsky, Rannan Piccola sinfonia, Hannikaisen pianokonsertto ja Tauno Pylkkäsen sinfoninen runo Ultima Thule kun juuri muutakaan musiikkia ei näinä aikoina ole tullut kuunneltua saati pakahtuneena eikä Yle klassiseltakaan ole sellaista vaikuttavaa suomalaista musiikkia paljon tullut vaan jotakin Fabritiuksen amatöörimäisiä kvarteton osia joita ei merkittäväksi suomalaiseksi musiikiksi voi luonnehtia parhaalla tahdollakaan, varsinkin kun hyvä tahto ei ole taiteessa mitään vaan ainoastaan taitaminen, mutta menettelevät ohjelmiston täytteenä mutta ohjelmistoa selatessa ei mitään tunteisiin voimakkaasti vaikuttavia suomalaisia teoksia ole näköpiirissäkään tai mitä nyt pyllkäsen pieni sarja jossa oli pari kaunista osaa ja ihmettelen miksi eivät tällaiset musiikkialan vaikuttajat, orkesterimuusikot, kriitikot tai professorit toivo sellaista vanhaa hyvää suomalaista taidemusiikkia Yleltä vaan tyytyvät joko ranskalaiseen koloriittiin, Mendelssohnin keijukaismusiikkiin tai eräiden muiden venäläisten ja saksalaisten säveltäjien marisevaan pessimismiin tai Brahmsin viktoriaanisen ajan sentimentoon, Beethovenin jättiläismäiseen epätoivoon, Brucknerin hirvittäviin tutti unisonoihin ja lohduttomiin tremoloihin jne.