Kilpailut ›

MadMatt: Bluesin soolo-osuudet perustuvat aina enemmän tai vähemmän improvisointiin. Rautalankamiehet ja naiset soittavat pääsääntöisesti sävellettyjä, ennalta opeteltuja sooloja. Tuskinpa blues-väki teilaa sen enempää, kuin muutkaan pienistä sivupoluista, mutta homman nimi on tässäkin tyylitaju. Jokainen paatunut humpansoittaja, bluesmies tai jazzari tietää heti milloin jonkun soitto omassa genressä niin sanotusti kusee. Kuulostaa huonolta, väärältä ja ennen kaikkea tyylittömältä.
 
Bluesin hienous piilee sen tietyssä yksinkertaisuudessa, se tekee siitä haastavaa, mutta myös erittäin mielenkiintoista. Bluesin omaksuminen ja ilmaisu kehittytyvät pitkälti kuullun musiikin ja saatujen vaikutteiden kautta. Alussa tietysti puhtaasti kopioidaankin, mutta ennen pitkää, kun omaa näkemystä alkaa löytymään, niin se antaa soittajalle käytännössä täysin vapaat kädet toteuttaa itseään. Blues on erittäin monimuotoista musiikkia ja kysymys on todellakin paljosta muustakin kuin pentatonisesta asteikosta. Vertaisin sitä vaikka jatsiin, joka näennäisestä vapaudesta huolimatta on sidottu tiettyihin sääntöihin ja tyylinmukaisuuteen. Kaikki suuret bluesmestarit ovat aina kuulostaneet itseltään, vaikka vaikutteet kuuluisivatkin. Se ei todellakaan ole pahe. Blues elää pitkälti sen satavuotisesta perinnöstä. Bluesin tarkoitus ei ole keksiä pyörää uudelleen.
 
Mä oon aavkstuksen allerginen sille että ulkopuolelta määritellään mikä on jonkun musikinlajin tarkoitus.
 
Minusta kaiken musiikin tarnoitus on tuottaa iloa tekijälleen, ehkä sen myötä myös jollekin kuulijalle.
 
Mutta Yngwien blues on ihan yhtä bluesia kuin kaikki muukin blues, jopa tuon sun määritelmän mukaan.
 
Mua kiehtoo bluesissa sen näennäinen helppous, eli se on helpon kuuloista ja helposti soitettavan kuuloista mutta todelliauudessa kaikkea muuta kuin helppoa.

Blues on vaikea määritellä mutta helppo tunnistaa, sanoisin näin.

Kuha: Blues on vaikea määritellä mutta helppo tunnistaa, sanoisin näin.
 
Samaa mieltä; ja voisi melkein laajentaa kaikkeen musiikkiin, mitä soitellaan erityyleillä ja tavoilla.
 
Jotain kommenttia WW:n mielipiteeseen, että aina sitä samaa pentatonista. Jos se vie Sinut päivän läpi; Lennonia siteeraten; ja se on soittajasta mielekästä niin mitä sitten? Jotkut sortuvat kuuntelemaankin sellaista ihan vapaaehtoisesti. :)
Toisaalta on ihan OK olla mieltä, että aina sitä samaa.
 
Muutama radioasemakin on keskittynyt soittamaan "sitä samaa"; esim. Nostalgia. Radio Rock tuntuu olevan Metallica kanava. Se on varmaan siten, että mistä on saanut voimakkaimmat vibraatiot nuorena, jää sentapainen äänimaailma ja kappaleet aivoihin pysyväksi malliksi.
On sellaisia ihmisiä kelle kelpaa esim. nykypäivän naisartisti vinkujat ja kähisijät; tunne elämässä piehtaroijat, tunnustan, että mielestäni ne ovat ihan PASKAA, jollekin ne kelpaa ja se on OK.
 
Kun taas tämä BB King juttu on humoristinen, elävä, ilmava ja vaikuttava kokonaisuus. Mielestäni tämä on lähestyy bluesin huippua.
 
https://www.youtube.com/watch?v=LWLAAzOBoBI
 
... ja hienoa, että tämä keskusteluketju ei ole suljettu ylläpidon toimesta. :)

tjj2000: Samaa mieltä; ja voisi melkein laajentaa kaikkeen musiikkiin, mitä soitellaan erityyleillä ja tavoilla.
Ongelmahan on vaikkapa bluesissa että se missä se raja kulkee ja kuka sen määrittää. Jos kuuntelee vaikkapa lähinnä fuusiokitaristina tunnetun Scott Hendersonin kappaleita ajalta jolloin hän oli eniten "blues" niin mun korvaan osa on täyttä bluesia MUTTA kun niissä on niin kalliita sointuja ja erikoisia tahtilajin muutoksia niin mahtaako perusbluesia diggaava ja kuunteleva/soittava bluespeikko edes ymmärtää mitä niissä tapahtuu ja voiko teknisesti noin taitava kitaristi olla uskottava blueskitaristi, joidenkin mielestä ei.
https://www.youtube.com/watch?v=-l2-Pwlov9A Kerrassaan hienoa kitaransoittoa, mun mielestä, on sävyjä, melodisuutta, fraseerausta kuin myös hengitystaukoja. Jokuhan sanoi että kitaraa ei pidä soittaa vaan sen pitää antaa laulaa.
 
Jotain kommenttia WW:n mielipiteeseen, että aina sitä samaa pentatonista. Jos se vie Sinut päivän läpi; Lennonia siteeraten; ja se on soittajasta mielekästä niin mitä sitten? Jotkut sortuvat kuuntelemaankin sellaista ihan vapaaehtoisesti. :)
Toisaalta on ihan OK olla mieltä, että aina sitä samaa.
Mulla on spottarissa joku soittolista/radio joka perustuu Robben Fordiin eli hän on se pääartisti, seassa on sitten monenmoista samaa tyylisuuntaa edustavaa eli pentatoniikkaa on riittävästi ilmassa MUTTA myös muutakin seassa.
Toiselta laidalta taas löytyy Pat Methenya, Greg Howea jne mutta se täytyy sanoa että pelkästään kitarapainotteinen musa kuten joilain fuusiotiluttajilla ja kitaristeilla yleensä tuppaa olemaan, ei sitä jaksa kauaa, se on usein yhtälailla sitä samaa mitä blues ankeimmillaan. Kuuntelen paljon myös täysin kitaravapaata musaa mutta mitään niitä mitä kuuntelin juniorina en jaksa kuunnella enää, musamaku on muuttunut ja laajentunut. En toki sulje radiota jos sieltä tulee joku tutttu ralli mitä on josku digannut, harvakseltaan noita voi kuunnella esim autossa.
 
Muutama radioasemakin on keskittynyt soittamaan "sitä samaa"; esim. Nostalgia. Radio Rock tuntuu olevan Metallica kanava. Se on varmaan siten, että mistä on saanut voimakkaimmat vibraatiot nuorena, jää sentapainen äänimaailma ja kappaleet aivoihin pysyväksi malliksi.
Mun lähtökohdat ovat juurikin melodisessa popissa kuten Beatles, Chicago, Eagles etc joten ehkä siitä johtuen kolmeen sointuun usein perustuva blues ei ole mun kuuntelumusaa oikeastaan lainkaan, kiva sitä on soittaa vaikka ei niin osaakkaan.
Totta kai myös se että on joutunut/saanut soittaa aika laajalla skaalalla ja musaa on tullut myös opiskeltua aikoinaan vaikuttavat siihen mitä musasta tänä päivänä hakee. En myöskään ole nostalgiaan taipuvainen, kuten jo mainitsin se musa mitä kuuntelin nuorena on jäänyt mutta varmaan niiltä ajoilta se mieltymys melodiseen ja harmonisesti rikkaaseen musaan on peräisin.
Moni tuntemani muusikko kuuntelee musaa jo työnsäkkin puolesta myös siltä kantilta mitä siinä tapahtuu kokonaisuutena, bassolinjoja, rumpukomppeja, lauluharmonioita, ylipäätään sovituksia ja tuotantoa. Heh, tähän liittyen, yks mun vanha kollega oli aivan mahoton Rollari-diggari, kaikki vähänkin vaikeampi musa oli hänen mielestään sekoilua, itse olen suorastaan inhonnut ko bandia aina, en jaksa sitä keekoilua katsella hetkeäkään ja sen tyylinen kitarointi ei sytytä lainkaan.
 
On sellaisia ihmisiä kelle kelpaa esim. nykypäivän naisartisti vinkujat ja kähisijät; tunne elämässä piehtaroijat, tunnustan, että mielestäni ne ovat ihan PASKAA, jollekin ne kelpaa ja se on OK.
Joo, kanava vaihtuu oitis jos siellä on joku Ellinoora, JVG tai vastaava, Radio Rockia tulee joskus kuunneltua mutta sielläkin vaivana on soittolistat. Yleltä tulee parikin blues/roots/kantripainotteista proggista joita kuuntelee mielellään koska ne eivät perustu soittolistoihin ja musa on aika monipuolista, oisko joku "Bluesministeri" ja toinen vissin "Kantritohtori". Maailma muuttuu, nuorisomusa on kyllä aikamoista tuubaa näin vanhan pierun näkökulmasta mutta niin oli rokkenrollkin varttuneimpien mielestä kun se teki tuloaan 50-luvulla ja näin se tulee jatkumaan aina.
 
Kun taas tämä BB King juttu on humoristinen, elävä, ilmava ja vaikuttava kokonaisuus. Mielestäni tämä on lähestyy bluesin huippua.
 
https://www.youtube.com/watch?v=LWLAAzOBoBI
 
... ja hienoa, että tämä keskusteluketju ei ole suljettu ylläpidon toimesta. :)
 
No joo, taitaa olla parhaassa vedossaan tuolloin ja onhan tuo vibraatto aina yhtä hupaisan näköistä, mihin lie perustuu, käsi heiluu mutta ääni ei juurikaan muutu. Lievä vatsahappokermit laulusoundissa on myös tavaramerkki, siitä joko pitää tai sitten ei.
 
Tää on aina naurattanut eli tässä hyvä esimerkki siitä kuka ei kuulu joukkoon.
https://www.youtube.com/watch?v=xE_ … &list=RDxE_NEO2UfBQ&index=1
Jos tästä vois jotain sanoa niin kauheeta poikkitaiteellista paskaa,nimenomaan tuon vahanuken takia ja kyllähän ikä painaa myös BB Kingia eli sellasta ok läpisoittoahan tuo on.
 
Oma soitto on usein päämäärätöntä sekasotkua kaikesta mitä on soittanut ja kuullut, joskus ihan ok, joskus rasittavaa maneerimössöä, ei musta tule koskaan oikeaa muusikkoa saati jonkun spesiaalialueen erikoismiestä, mennään tälläsellä näennäiskitarismilla hamaan loppuun asti eli kaikkea osataan matkia jollain lailla uskottavasti mutta mitään ei osata kunnolla. Itsekritiikkiä pitää olla ja omat vajavaisuutensa on hyvä tunnistaa. Nyt kun olen jo eläkeukko niin soittaminen ja musan kuuntelu maistuu paremmalta kuin hektisinä keikkavuosina, on se vaan hieno harrastus ja keikoillekkin pääsee vielä sillon tällöin.

WanhaWetäjä:
Oma soitto on usein päämäärätöntä sekasotkua kaikesta mitä on soittanut ja kuullut, joskus ihan ok, joskus rasittavaa maneerimössöä, ei musta tule koskaan oikeaa muusikkoa saati jonkun spesiaalialueen erikoismiestä, mennään tälläsellä näennäiskitarismilla hamaan loppuun asti eli kaikkea osataan matkia jollain lailla uskottavasti mutta mitään ei osata kunnolla. Itsekritiikkiä pitää olla ja omat vajavaisuutensa on hyvä tunnistaa. Nyt kun olen jo eläkeukko niin soittaminen ja musan kuuntelu maistuu paremmalta kuin hektisinä keikkavuosina, on se vaan hieno harrastus ja keikoillekkin pääsee vielä sillon tällöin.
 
En nyt ihan noin kovaa arviota hyväksy soitostasi. Sinusta huokuu musikaalisuus, äänien rikkaus, vaivattomuus; soitto vaan tulee.
Sitten taasen joku energisempi juttu meneekin eritavalla.
 
Kyllä meikäläisen soitto on enemmän päämäärätöntä, juuri kauhealla vaivalla saan keikkakappaleiden riffit pysymään kasassa ja soolot soitettua; nekin vedettävä hatusta kun originaalisoolon seuraaminen on melkein mahdotonta...
 
Tämä Purple Haze täällä piti olla
https://www.facebook.com/reserveroadtrio/videos/1247380382433658
 
Cadillac
https://www.facebook.com/reserveroadtrio/videos/1006227239934112
 
Kitara vedettynä suoraan Hot Rodiin, vain Wah välissä, Hot Rodin Drive ja More Drive on kova juttu, ei soittaja muuta tarvitse! :)
...ei efekteillä tee "mitään"; ainakaan keikalla livenä!

Robbenia on tullut kuunneltua 70-luvulta tähän päivään.
 
https://youtu.be/6GZ7sZJr3A0
 
https://youtu.be/f6FYHGvHnaY
 
https://youtu.be/nAX_xrAUzEQ
 
https://youtu.be/AS8DqS4KYo4
 
Samoin Larry Caltonia aina siitä lähtein
 
kun tällä Johnny Riversin levyllä kuulin
 
https://youtu.be/be5JLTGvcN4
 
https://youtu.be/Z5exyjI-0WQ
 
näilläkin videoilla
vilahtaa paikka paikoin rytmikitaristin roolissa.
 
https://youtu.be/sQQ_vl47CGc
 
https://youtu.be/UOnzDKvn7YI
 
Duke Robillard tunnetaan vahvasti blues puolelta, mutta kimppalevy
Herb Elliksen, joka jazz puolen veijoja vahvasti ymmärtääkseni, kanssa kuuluu myös paljonkin kuuntelemiini audio tuotteisiin:
 
https://youtu.be/Qbnx5n4IzPo
 
https://youtu.be/clhfkomwrVI

Tuollahan tuo olis,harmi kun ei pääse.
 
https://www.tiketti.fi/robben-ford- … ko-jazz-club-helsinki-lippuja/82905

Blueksen vähättely pentatonisen skaalan runsaan tarjonnan perusteella on epäloogista koska se nyt vaan on osa blues-ilmaisua. Jutun juju on kuitenkin muualla, ei se löydy soittajien käyttämiä skaaloja kyttäämällä. Itse tykkään soittajista jotka fraseeraavat soittamansa äänet ajatuksen kanssa. Jimmy Page skarppina ollessaan on hyvä esimerkki semmoisesta.
 
Oho tämä tulikin tänne kisaketjuun.
 
Edit: onkohan WW:llä oikea linkki tuossa lainaamassani kohdassa?
 
Tää on aina naurattanut eli tässä hyvä esimerkki siitä kuka ei kuulu joukkoon.
https://www.youtube.com/watch?v=-l2-Pwlov9A Jos tästä vois jotain sanoa niin kauheeta poikkitaiteellista paskaa,nimenomaan tuon vahanuken takia ja kyllähän ikä painaa myös BB Kingia eli sellasta ok läpisoittoahan tuo on.

Kefiiri: Blueksen vähättely pentatonisen skaalan runsaan tarjonnan perusteella on epäloogista koska se nyt vaan on osa blues-ilmaisua. Jutun juju on kuitenkin muualla, ei se löydy soittajien käyttämiä skaaloja kyttäämällä.
Jaa, jos keskiverto bluesin kuluttaja on niin yksinkertainen että ei tajua muuta kuin pentatoniikkaa ja kaikki muu on jatsia niin ok, mä en vaan jaksa sitä määräänsä enempää jos se on vaan sitä itteään. Tylsäähän se on kuin mikä, pahimmillaan.
 
Itse tykkään soittajista jotka fraseeraavat soittamansa äänet ajatuksen kanssa. Jimmy Page skarppina ollessaan on hyvä esimerkki semmoisesta.
No tässä ollaan taas ihan eri mieltä, ainakin nuo Zeppelinin jotkut livet ovat Pagen osalta aivan kauheeta räpeltämistä, kenties siimat ovat sekaisin piristeistä mutta en mä kyllä enää hänen soitostaan muutenkaan tykkää, takakireän riipivä soundi.
Onhan Zeppelin jo eilispäivää, kuuntelin heitä ahkerasti sillon kun olivat jotain uutta, eka ostamani LP taisi olla Zeppelin II. Kaikki kunnia legendoille mutta aikansa kutakin, nyt on ihan muut kuviot. Mutta jos tykkää elää menneissä niin sehän sopii ja kukin tavallaan.
 
Oho tämä tulikin tänne kisaketjuun.
 
Edit: onkohan WW:llä oikea linkki tuossa lainaamassani kohdassa?
 
Tää on aina naurattanut eli tässä hyvä esimerkki siitä kuka ei kuulu joukkoon.
https://www.youtube.com/watch?v=-l2-Pwlov9A Jos tästä vois jotain sanoa niin kauheeta poikkitaiteellista paskaa,nimenomaan tuon vahanuken takia ja kyllähän ikä painaa myös BB Kingia eli sellasta ok läpisoittoahan tuo on.
 
Juu ei se tuo pitänyt olla, korjasin linkin tuonne originaaliin juttuun.

"Blues" tylsimmillään on tylsintä ikinä, siitä olemme koko ihmiskunnan kanssa samaa mieltä :D Mutta ei se kunnollista bluesia silloin olekaan.
 
Voihan sitä muutakin tajuta kuin pentatonista mutta jos vaikka pelimannimusiikkiin sotketaan jatsiharmonioita niin eihän se enää pelimannimusiikkia ole... tai ehkä musiikkia ei pitäisi ollenkaan jaotella genreihin? Mitä kiperämmät sävelkulut sitä toimivampaa musaa, ehkä pitäisi vaan ajatella noin ja tehdä kaikesta soitosta mahdollisimman täyteen ahdettua Coltranea.
 
Kitaransoiton osalta joutuu tosiaan elämään menneessä jos kaipaa tietynlaista meininkiä.
 
Toki asiallisia soittajia on uusissakin, kuten se joskus linkittämäsi nuori jässikkä joka soittaa Yamahan Revstareilla. Mutta nyt juttu alkaa mennä ohi aiheen.

hasako: Tuollahan tuo olis,harmi kun ei pääse.
 
https://www.tiketti.fi/robben-ford- … ko-jazz-club-helsinki-lippuja/82905
 
No voi saamari. Nyt vasta hogasin ja: 'TÄMÄ TAPAHTUMA ON LOPPUUNMYYTY'
 
Miksi ton tason juippi kiinnitetään noinkin pieneen mestaan? Voi voi.

Eihän bluesin soittamisessa taida olla kyse siitä, mitä soittaa vaan miten soittaa.
 
Fraasit on mun korvaan aika samoja itse kullakin, mutta esim. SRV soitti ne samat jutut kun kaikki muutkin mutta vaan paremmin.
 
Jotenkin noista jemiesimerkeistä tulee mieleen, että miten tylsää olis jos jomeihin hakeutuisi aina vaan jengiä jotka koittaa soittaa asioita tietyn kaavan mukaan. Sehän on makeeta jos jameissa on bluesjäbä, AOR jäbä, rautalankajäbä ja heiväjäbä.
 
Toki ymmärrän myös sen, että jos on jazzclubi-iltama, niin jengi odottaa jazzia, ei Yngwietä lataamassa joka tahtia tukkoon. Sama varmaan voi päteä bluesiinkin, vaikka itse en asiaa niin ajattelekaan.
 
Mutta noin ylipäänsä, näissä kisoissa ja muussa, on hienoa kuulla miten jengi mitäkin vetää, omina itseinään, ilman rajoitteita. Jos ei sit jollekin kolise,niin ei mahda mitään. Minusta on hyvä että mitään rajoitteita kisoissa ei silti ole.

Kefiiri: "Blues" tylsimmillään on tylsintä ikinä, siitä olemme koko ihmiskunnan kanssa samaa mieltä :D Mutta ei se kunnollista bluesia silloin olekaan.
Lienee jokaisen itse määriteltävissä mitä on kunnon blues, jollekkin se on kolmen soinnun jykevää duurirunttausta, jollekkin mollibluesia hieman monipuolisimmilla harmonioilla ja hillitymmällä meiningillä. Jollekkin aito ja oikea blues on ammoisten aikojen yksinkertaiset kitara ja mies osastot. Aikamoinen kirjo kaikkea muuta noiden mainittujen lisäksi mahtuu kategoriaan blues. Otan hieman takaisin tuota lausumaani että blues ei ole mun kuuntelumusaani koska onhan mulla Spottarissa sen genren radio ja autossa kuuntelen "Bluesministeri" ohjelmaa jos satun olemaan liikenteessä silloin kun se tulee eli vähän ristiriitaisesti taisin asioita ilmaista.
 
Voihan sitä muutakin tajuta kuin pentatonista mutta jos vaikka pelimannimusiikkiin sotketaan jatsiharmonioita niin eihän se enää pelimannimusiikkia ole
Jos nyt otetaan vaikkapa Robben Ford tai Larry Carlton, hyviä ja omanlaisiaan soittajia jotka lisäävät melko huomaamattakin ainakin mun korvaan tyylikkäitä juttuja perinteen sekaan ja molemmat ovat erittäin musikaalisesti soittavia joita jaksan kuunnella aika useinkin. Ehkä se on myös noiden herrojen soittotyyli joka ylipäätään miellyttää kaikenmoisella hutulla marinoitua vanhaa turakaista, joidenkin mielestä liian sisäsiistiä mutta itse tykkään soiton vaivattomuudesta joka paistaa molempien soitosta.
 
...tai ehkä musiikkia ei pitäisi ollenkaan jaotella genreihin? Mitä kiperämmät sävelkulut sitä toimivampaa musaa, ehkä pitäisi vaan ajatella noin ja tehdä kaikesta soitosta mahdollisimman täyteen ahdettua Coltranea.
Ei nyt lähetä moiseen karrikointiin, kuten totesin rajoja voi jos nyt ei rikkoa niin ainakin laajentaa, pelkästään toisten matkiminen tai kaavoihin kangistuminen
johtaa tylsyyteen ja kestämättömiin maneereihin ennen pitkää.
 
Kitaransoiton osalta joutuu tosiaan elämään menneessä jos kaipaa tietynlaista meininkiä.
Mun korvaan aika moni 60-70 luvun meininki on vaan niin eilispäivää, huonoja, kireitä särösaundeja lepsusti soitettuna, nimiä en mainitse mutta jopa jumaliksi nostettujen legendojen soitto joka oli 11 vuotiaalle maailmaa suurempaa ei herätä enää mitään tuntemuksia. Vähän sama asia kuin vaarini kesämökki joka oli hienolla kallioisella ja korkealla niemellä muistikuvieni mukaan mutta kun sain tilaisuuden nähdä paikan 50 vuotta myöhemmin niin pettymys oli valtava, matalahko kallioranta vailla mitään siitä upeudesta mikä muistiini oli jäänyt.
 
Toki asiallisia soittajia on uusissakin, kuten se joskus linkittämäsi nuori jässikkä joka soittaa Yamahan Revstareilla. Mutta nyt juttu alkaa mennä ohi aiheen.
Joo, mitenkähän mahtaisi pojalle käydä blues jameissa tai näissä skaboissa, saattaisi tulla sanomista. Jos jätetään tuosta nuo pahimmat tappingit ja tilut pois niin onhan tuo perin musikaalista ja taitavaa sekä persoonallista soittamista jo tuon melko poikkeavan tekniikankin takia ja onhan siellä tutunoloisia lickejäkin seassa. Jos puhutaan luontaisesta lahjakkuudesta niin hän lienee hyvä esimerkki. Soiton puhtaus on aika uskomatonta.
https://youtu.be/j8OsuhTDufw

Vedin tuon kierroksen Proffan styrkkarista ottamallani capture, joka otettiin siten, että capturoin mikitetyn saundin. Näin peruskikkani käyttää kahta kaappia levitettynä stereoksi ei onnistunut. Onko mikään tässä välissä ollut QC-saundi ollut "parempi" kuin tämänkertainen? Ne ovat ainakin olleet enemmän stereoita. Kaiut tosiaan QC:ssa on aika kuppaiset verrattuna Helixiin.
 
Wanha Wetäjä kirjoitti: Mukavasti ilmaa eli hengitystaukoja, mitä tulee soundiin niin mä en nyt oikeen vieläkään pääse tuon QC:n soundimaailmaan vs Helix, oisko nuo efektit jotenkin vaisumpia tms, no soitto toimii kyllä eikä soundikaan ole huono mutta jotain vois olla lisää, ehkä joku stadionkaiku tms.

WanhaWetäjä: No en tiedä paremmmasta mutta jotenkin aika ohkasen kuulosia nuo soundit ovat olleet tai joku potku on puutunut, paha noita en eritellä, kai mullakin on ollut isot odotukset kun tuota QC:ta niin hehkutetaan, tosin pääosin hevimiesten taholta.
 
Jos siinä on joku oleellinen säätöjuttu millä noihin soundeihin sais puhtia, vähän vaisu/ponneton lienee se kuvaavin adjektiivi mitä noita sun QC soundeja on kuullut, makuasia ja oma kuulokuva tietenkin eikä se pelkästään noista kaiuista voi johtua.
 
Tuli sellainen juttu mieleeni, että mahtaisko tässä olla kyse Helixin ominaissaundista, joka QC:ssa puuttuu? Helixissä on alakeskilalueella sellainen muju, jota en ole paimennettua mitenkään. En itse siitä tykkää, mutta sehän on makuasia. QC:n saa pudotettua miksiin huomattavasti Helixiä helpommin johtuen tuosta ominaissaundista, mutta QC:ssa on sen puutteen vuoksi ohuempi ominaissaundi. Meneeköhän tämäkin kuuluisien makuasioiden kategoriaan. Tartteepa ottaa Helix taas seuraavaan skabaan ihan vaan akateemisesta mielenkiinnosta.

Juryn lopulliset pisteet:

Kultaa taikka kunniaa:
MadMatt: 14p ja Zeeboo: 14p

WanhaWetäjä: 10p
BigPapa: 9p
rautapieru: 4p
Vesa423: 2 p
tjj2000: 1p

Masan ja/tai Zeeboon työt.

Onnittelut Masalle ja Sepolle!!

Haeroe: Tuli sellainen juttu mieleeni, että mahtaisko tässä olla kyse Helixin ominaissaundista, joka QC:ssa puuttuu? Helixissä on alakeskilalueella sellainen muju, jota en ole paimennettua mitenkään. En itse siitä tykkää, mutta sehän on makuasia. QC:n saa pudotettua miksiin huomattavasti Helixiä helpommin johtuen tuosta ominaissaundista, mutta QC:ssa on sen puutteen vuoksi ohuempi ominaissaundi. Meneeköhän tämäkin kuuluisien makuasioiden kategoriaan. Tartteepa ottaa Helix taas seuraavaan skabaan ihan vaan akateemisesta mielenkiinnosta.
 
Voishan se olla tuo Helixin ominaissoundi tai alue, itekkin otan usein pois alimpia alapäitä ja myös alakeskialueita softan eli Logicin equlla. Stereo spread ja joskus joku Logicin stereoreverbi on myös käytössä.
 
Taustat ovat usein aika "hifia" eli ikäänkiin levytaustoja joten kitaran istuttaminen sekaan on joskus haasteellista ja joutuu equttamaan alapäitä aika rankastikkin jotta oltais samalla levelillä taustan kanssa.

Kiitokset 723 skabaajille!
 
Sovimme Masan kanssa, että minä vedän 724 skaban.
Uutta, vähän toisenlaista poljentoa olisi tarjolla.