Klassinen ›

Draamasarjan avausjakson alku vaikutti ihan lupaavalta mutta tunnelmaa latisti puhkisoitetun Beethovenin Pastoraalisinfonian katkelman kuuleminen, sinfonia kun ei kuulu suosikkiteoksiini, kuten muuten ei Glenn Gouldinkaan, ja tällaisen kovin yksipuolisen ja kapea alaisen ohjelmiston vuoksi sinfoniaorkesteri instituutiona ei ole välttämättä muutenkaan erityisesti mieleeni ollessani erikoistunut ohjelmistosta kadonneiden suomalaisten säveltäjien musiikkiin joita se ei luonnollisestikaan edusta mutta Beethovenin parillisten sinfonioiden kuunteleminen ei vain tunnu houkuttelevalta ajatukselta kun suomessakin on sävelletty 1900 luvulla useita kiehtovampia ja emotionaalisesti vaikuttavampiakin sinfonioita jotka ovat Beethoveniin verrattuna kuitenkin niin erilaisia että ei taida olla mielekästäkään verrata niitä toisiinsa mutta jo avausosan pitkäpiimäisyys kertoo ehkä enemmän maalaiselämän verkkaisuudesta ja tylsyydestä kuin ilmaisee tunnetta vaikka kyllähän Beethovenin musiikista löytyy usein syvyyttä mutta sinfonia ehkä kuvastaa hyvin sitä paradoksia että Beethoven rakasti enemmän metsän puita kuin ihmisiä vaikka viimeisessä sinfoniassaan ylistikin ihmisten ja kansojen välistä veljeyttä. Ei musiikki ole tietenkään pääroolissa draamasarjassa mutta en malttanut olla kommentoimatta musiikkivalintoja. Siellä soitettiin myös mm. Griegiä ja Elgaria. Itse kuuntelen mieluummin Tuukkasta, Pylkkästä, Rantaa, Melartinia, Leiviskää, Saikkolaa jne. koska saan niistä enemmän irti kuin edellä mainituista säveltäjistä.