Kitarat: kitarakamat ›

Muistaako kukaan tai vielä paremmin tietääkö? Itselläni on uutena kaupasta ostettu Landola vuodelta 1994, mallia ED-01. Muistaakseni myyntitapahtuman yhteydessä myyjä selitti siinä olevan vain kotimaista puuta. Kuusikansi, vaahterakaula ja kyljet koivua. Internet ei ole antanut enempää tietoa. Olisiko mitään estettä edes olemassa?

Moi.
 
oikku: Muistaako kukaan tai vielä paremmin tietääkö?
 
Tietoa ei ole, tuohon aikaan Landola ei enää kiinnostanut kuin kuriositeettina koska varaa oli laadukaampiinkin soittimiin.
Eikä toisaalta ollut halua maksaa 100% "Landola lisää" perusinstrumentista vain siksi että on suomessa valmistettu.
 
Taho joka tietää varmasti, on brändin nykyinen omistaja mnetnic KIT50RA:

https://muusikoiden.net/jasenet/37379
 

 
oikku: Itselläni on uutena kaupasta ostettu Landola vuodelta 1994, mallia ED-01. Muistaakseni myyntitapahtuman yhteydessä myyjä selitti siinä olevan vain kotimaista puuta. Kuusikansi, vaahterakaula ja kyljet koivua.
 
Vaikkei tuolloin kiinnostanutkaan, mulla on kyllä sellainen muistikuva että ainakin valtaosin nuo juuri ennen surullista kuoliniskua valmistetut soittimet olisivat olleet "perinteisesti" koivukaulalla, sekä ruusupuu otelaudalla ja tallalla varustettuja.
Tosin ainakin 80-luvulla joissain halvemman pään malleissa tallat olivat mustaksi tai ruskeaksi värjättyä koivua :).
 
Tuolloin tekivät yhteistyötä IKATA:n kanssa kaiketi muidenkin kuin Masterbuilt-mallien tiimoilta, joten tuohon aikaan opiskelleet tietänevät tarkemmin.
 

 
oikku: Internet ei ole antanut enempää tietoa.
 
Landoloista on aikalailla turhaa netistä tietoa etsiä, edelleen mun mielestä IKATA:lle ja/tai brändin nykyiselle omistajalle peiliinkatsomisen paikka.
Vaikka omat useamman vuosikymmenen kokemuksiin perustuvat mielipiteet merkistä ovat mitä ovat, historia pitäisi sentään saada nettiin koska jälkipolvia asia kiinnostaa, eikä ainoaa painettua historiikkia kovin helppo ole löytää.
 

 
oikku: Olisiko mitään estettä edes olemassa?
 
Suomesta ei etenkään tuohon aikaan kuusta ja (sopivalla kustannusrakenteella) koivua lukuunottamatta kohtuuhintaista soitinpuuta massavalmistukseen asti löytynyt, joten kustannukset ja kapeneva kate oli ja on edelleen kokolailla ylitsepääsemätön este.
 
Tuo este pysyy ainakin niin kauan kun akustinen instrumentti -ja miksei sähköinenkin- PITÄÄ VALMISTAA ulkolaisista TONEWOODEISTA että joku ostaisi.
Onneksi asenteet ovat hitaasti mutta yhtäkaikki ilahduttavasti pikkuhiljaa muuttumassa.
Tosin vain putiikkivalmistuksessa, tokkopa Suomessa enää kieli-instrumenttien massavalmistusta nähdään :(.
 
T:Samuli

Siis tarkennuksena, olen itse ostanut kyseisen linkin
https://www.icloud.com/sharedalbum/#B0XJ8GySPJELLlB
takana olevan kepin uutena. Nostalgia, historia, ym. syistä haluaisin siitä enemmän selville. Kitarassa oleva musta plektrasuojus on maksullinen lisävaruste. Hän meinasi kulua puhki niiltä paikkeilta joskus vuosituhannen taitteessa. Kiitos vinkeistä, koitan kysyä sylttytehtaalta.

PITÄÄ VALMISTAA ulkolaisista TONEWOODEISTA että joku ostaisi
 
Niin, tai sitten ne eivät vaan perisuomalaiseen tyyliin osanneet markkinoida ja / tai seurata trendejä. PS. Älä huuda.

Moi.
 
oikku: Siis tarkennuksena, olen itse ostanut kyseisen linkin
https://www.icloud.com/sharedalbum/#B0XJ8GySPJELLlB
takana olevan kepin uutena.
 
Jopas on kaikessa kolkkoudessaan ja tasavärisyydessään hauskan näköinen kitara, en muistanutkaan että tekivät myös täysnaturaaleja jo ennen Peavey-sotkua.
Olisiko juuri IKATA-kytkystä kyse?
 
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä että kaula on luultavimmin koivua, tai ulkolaista vaahteraa.
Kuten jossain muussa Landola-viestiketjussa olen maininnutkin, Peavey-kytky-konkurssin ja ylösnousemuksen jälkeisen mediahehkutuksen jälkeen tuli liikkeessä kokeiltua jotain kovasti hehkutettua bassoa, ehkä kitaraakin, ja sen koommin en ole "uusiin" Landoloihin noiden karuhkojen kokemusten perusteella edes vilkaissut.
Ennen konkurssia 80-90-lukujen taitteessa ja 90-luvun alussa ei kukaan tuttu soitinliikkeenpitäjä enää uusia Landoloita hyllyssä pitänyt eikä myynyt kuin tilauksesta.
 

 
oikku: Nostalgia, historia, ym. syistä haluaisin siitä enemmän selville.
 
Ymmärrän tuon täysin, niin haluaisivat varmasti muutkin Landolan omistajat, ja miksei sellaisetkin jotka eivät Landoloita ole koskaan omistaneet.
Niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
 
Omasta näkövinkkelistä katsellen kyseessä on kuitenkin surullisesta Fazer-omistuksesta alkunsa saaneesta alati jyrkenneestä alamäestä huolimatta olennainen osa Suomen käsityöteollisuuden historiaa.
Itse raakkaisin samalle viivalle Suomen käyttötarvelasiteollisuuden kanssa, miksei tekstiiliteollisuudenkin.
 

 
oikku: Kiitos vinkeistä, koitan kysyä sylttytehtaalta.
 
Tuo on valitettavasti ainoa varma taho joka jotain voi kertoa, tuolloiset työntekijät tuskin taustoistan johtuen mnettiin eksyvät.
Onneksi on sentään tuo vaihtoehto, voisi olla huonomminkin.
 
Tuonaikuiset soitinkauppiaatkin ovat melkoisella varmuudella jo oikokoipisten leirintäalueelle tai muihin askareisiin siirtyneet joten sieltäkään tuskin tietoa enää löytyy.
Tai on ainakin hankala kysyä kun ei tiedä keltä kysyä, tuon ajan kivijalkaliikkeet kun ovat pitkälti kadoneet.
 
IKAT:alta voisi tietysti kysyä, tuohon aikaan opiskelleiden ja yhteistyössä mukana olleiden tai sitä sivusta seuranneiden pitäisi ainakin mun laskuopin perusteella olla vielä varsin nuoria.
Tai ainakin rahtusen nuorempia-samanikäisiä kuin minä ;).
 
T:Samuli

Myös Landolalla hommissa olleelta Rauno Niemiseltä voisi löytyä tietoa aiheesta, nettisivujen kautta yhteydenotto onnistunee:
 
http://raunonieminen.com/

Nyt tiedetään jo näin paljon:
 
Hei,

Landola ED-01 on valmistunut 1994.
Speksit:

Kaula: koivua
Otelauta: vaahtera
Sivut ja pohja: laminoitua koivua
Kansi: massiivi kuusta
Talla: vaahtera
Rimat ja palkit: kuusta
Satulat: luuta
Rosetti: puuta
Reunalistat: selluloidia
Mensuuri: 650mm ( kielten soiva pituus
Pintakäsittely: satiinimatta

Terveisin

Erkki Noromies

Landola

Ja vielä vähän lisää:
Hei,

Kaikki muu paitsi kansipuu on kotimaista.
Kansi on enganninkuusta jota hankimme kanadan länsirannikolta.Kotimaisen kuusen saanti oli oikeastaan mahdotonta.
60- ja 70-luvulla saatiin vielä alppikuusta.

Terveisin

Erkki

Moi.
 
oikku: Nyt tiedetään jo näin paljon:
 
Hei,

Landola ED-01 on valmistunut 1994.
Speksit:

Kaula: koivua
Otelauta: vaahtera
Sivut ja pohja: laminoitua koivua
Kansi: massiivi kuusta
Talla: vaahtera
Rimat ja palkit: kuusta
Satulat: luuta
Rosetti: puuta
Reunalistat: selluloidia
Mensuuri: 650mm ( kielten soiva pituus
Pintakäsittely: satiinimatta

Terveisin

Erkki Noromies

Landola
 
Kiitos kun päivitit.
 
Ohuina rakenteina kuten otelautana ja tallana kotimainenkin vaahtera on massatuotannossa varteenotettava vaihtoehto, joten voi hyvinkin olla että ovat kotimaista puuta.
 
EDIT: Sen se teettää kun jättää sivun auki eikä muiden askareiden jälkeen kommentoidessa päivitä, kotimaisuusaste on siis varsin korkea.
Kannen olisi kyllä suonut olla kotimainen, mutta vaikeaahan se tosiaan taisi tuossakin vaiheessa jo olla.
 
Se mikä hivenen ihmetyttää on se että jos on oikeasti vaivauduttu tekemään rosetti käsin puusta, miksi reunalistamateriaaliksi on valkkautunut selluloidi.
Vaikka selluloidi sinänsä traditionaalinen materiaali onkin, puuta kun ruukaavat tuolla filosofialla valmistetuissa instrumenteissa olemaan.
 
T:Samuli