Media ja viihde ›

Vortex (2021) 9/10
 
Gaspar Noén uusi elokuva, muistuttaa hyvin pitkälti Michael Haneken Amour-elokuvaa, eli elämänsä ehtoopuolella oleva vanha aviopari joutuu taistelemaan rappeutuvan fyysisen ja henkisen kunnon kanssa. Voisikohan tässä kohtaa sanoa, että kauhukakara ja provokaattori Noé on aikuistunut ja kypsynyt. Väkivaltaa tai alastomuutta ei nähdä monen aiemman elokuvan tapaan, mutta henkinen kuristusote on sitäkin armottomampi ja tarina kerrotaan hienovaraisesti ja rauhallisesti, kunnes loppuniittissä pistetään homma tehokkaasti pakettiin ja elokuva jää aavemaisesti pyörimään mieleen kuin kivi kengässä. Italialainen kauhuelokuvaohjaaja Dario Argento yllättää pääosasuorituksellaan.
 
Elokuva on kuvattu split-screen-tekniikalla, eli lähes koko elokuvan ajan ruutu on jakautunut kahteen puolikkaaseen pääosaparin näkökulman mukaan ja tätä sitten elokuvan edetessä ja muita hahmoja tavatessa vaihdellaan ja varioidaan miten milloinkin. Tehokas tapa tähän narratiiviin ja monestihan Noé on kokeillut elokuvissaan erilaisia elokuvateknisiä gimmickejä tarinankerronnan välineinä (Enter the Voidin point of view, Irreversiblen takaperinkulkeva tarina, Climaxin pitkät otot jne.)
 
--
 
Cure (1997) 8/10
 
Erinomainen japanilainen murhamysteeri, trilleri, kauhu, mikä nyt onkaan. Psykologinen vire on vahva ja sikälikin onnistuu, että viimeisen kohtauksen loppuessa ja lopputekstien pyöriessä elokuva jää edelleen kaihertamaan mieltä.
 
Etsivä törmää erikoisiin murhiin, jossa uhrien kauloihin on kaiverrettu X, murhaaja löydetään läheltä uhria eikä se muista yhtään mitään tapahtuneesta. Ja joka kerta murhaaja on eri. Hemmetin karmiva trilleri ja aivan timanttisesti ohjattu. Elokuvassa ei periaatteessa ole mitään turhaa, vaan jokainen kohtaus johdattaa tutkijoita lähemmäs pimeyden sydäntä joka on ihmismieli. Silti elokuva ei hötkyile, vaan monet kohtaukset on ohjattu/kuvattu yhdellä otolla, staattisilla otoksilla. Mutta tunnelma pitää pintansa.
 
Juonesta ei kannata paljastaa liikaa, mutta se johdattaa katsojan mitä pimeimpiin käytäviin. Aivan loistava elokuva ja onkohan jopa yleisesti turhan vähälle huomiolle jäänyt kun aina puhutaan näistä länsimaailman seveneistä ja uhrilampaista? Kannattaa ehdottomasti katsoa, jos psykologisesti häiriinnyttävät elokuvat ja yleensäkin aasialaiset jännärit miellyttävät.