Klassinen ›

Klassista on niin monentyyppistä musiikkia laidasta laitaan kuin olla ja saattaa ja jonka metafyysinen olemus sinänsä vielä kaihtaa määrityksiä ja on selittämätön tuntematon x jonka syntymekanismia emme tunne emmekä liioin sitä kuinka se vaikuttaa niin kuin se vaikuttaa tunteisiin kyeten kohottamaan ja muuttamaan niitä nopeasti toiseen vireeseen lukuun ottamatta niitä säveltäjiä ja heidän teoksiaan josta tätä korkeinta metafyysistä merkitystä on vaikea tiedoita empiirisesti kuten sellaisten säveltäjien kuten Rossinin musiikista josta nuo metafyysiset syvyydet puuttuvat tykkänään.
 
Mutta taidemusiikkiin yhtä kaikki kuitenkin kuuluu niin Rossinin keveys kuin Beethovenin syvämietteisyys ja Tuukkasen ja melartinin ym. pakahduttavuus eikä niistä voida puhua samana päivänäkään niin kuin ne kuuluisivat samaan kategoriaan ja olisivat yhteismitallisia keskenään mitä ne eivät ole, sillä niin erityyppisestä musiikista on kysymys pari tunnettua esimerkkiä vain luetellakseni, mutta tämä rinnastus hieman ehkä selittää sitä mistä on kysymys klassisen musiikin genren laajuudessa sen käsittäessä lähes äärettömiin rikkauksiin ulottuvaan määrään erilaisia säveltäjiä ja heidän teoksiaan jotka saattavat erota toisistaan kuin yö ja päivä, joten varsin heterogeenisestä säveltäjien ryhmästä on kyse vaikka kaikki klassinen niputetaankin usein yhden kyseessä olevaa musiikkia kuvailevan nimilappu tyyppisen otsikon alle koska se ilmeisesti kuitenkin kaikesta huolimatta pohjautuu samaan länsimaisen musiikin traditioon.
 
Kuuntelin tänäänkin Tuukkasen Meri sinfonian Myrskyä verrattain, siis suht tai melko pakahtuneena ja herää kysymys mihin sitä välitöntä vaikutusta vertaisin kun kaikki muu musiikki 1900 luvulla on joko frigidiä ja vaisua tai lämpenee hitaammin tai sitten atonaalista uutta musiikkia joka ei jo musiikillisen kielioppinsa puolesta vaikuta ensinkään tunteisiin kuten tonaalisuus mutta on tietenkin poikkeuksia kuten monet suomalaiset muut postromanttiset säveltäjät kuten Melartin ja kumpp joiden vaikutus saattaa olla musertavampikin.
 
On silti klassisen musiikin koko kenttää ajatellen varsin harvinainen ominaisuus ja piirre että musiikki kykenee niin välittömästi ja voimakkaasti vaikuttaman tunteisiin kuten myrsky tai laaja avausosa osa Tuukkasen meri sinfoniassa itselläni vaikuttaa, lähes heti alusta alkaen, vaikkakaan se ei tapahdu itsestään ja johon tuskin yksikään toinen teos kaanonin katveesta kykenee Tuukkasen itsensä ja jonkun Saikkolan säveltämiä sinfonioita ym. ehkä lukuun ottamatta vaikkei siinä musiikissa itsessään ole periaatteessa mitään erikoista vaan se on tyyliltään hyvinkin konservatiivista musiikkia ja tuo voimakkuuskin on niin suhteellinen käsite eikä teos kuitenkaan syvimmiltään yllä samaan kuin joku Mozartin tai Beethovenin musiikki mutta nyt kun kuuntelin myrskyä ensimmäistä kertaa tänään ei vaikutus ollutkaan niin voimakas vaan jäi laimeammaksi. Täytyy yrittää uudelleen. Toisella keralla musiikki meni tunteisiin ihan eri tavalla.