Yleistä keskustelua musiikista ›

barclay: Siinä vaiheessa kun musiikkia ei jaksa kuunnella edes harvoin itsensä soittamana ja esittämänä on sama vetää ittensä kiikkuun. Kaikki on silloin eletty ja koettu. Kyllä musa niin oleellinen osa elämää on.
 
Tuo varmaan vaihtelee henkilöittäin, olettaisin että en alkaisi leukakeinua suunnittelemaan vaikka musiikki ei kiinnostaisi, joskus siltäkin saattanut tuntua että ei toimi.

Ihan samanlailla 58v kuuntelen kuin 24v .
Artistit on samoja ehkä paria kolmea
lukuunottamatta.

Menee vähän kausissa. Välillä tuntuu, ettei jaksa kuunnella mitään, ei jaksais soittaakaan tai tehdä musaa; välillä jaksaa soittaa ja tehdä musaa, muttei kuunnella mitään ihmeemmin. Sitten voi olla, että joku ikisuosikki, vaikkapa nyt Steely Danin Aja vinyyliltä, aktivoi "korvakäytävässä jotakin akselistoja" (t. Iso-Pebe) ja musa maistuu sen jälkeen taas.

Vähän sama kuin urheilun katsomisen kanssa.
 
Välillä tulee 1-2kk pitkiä kausia kun ei yhtään jaksa kuunnella musiikkia tai katsella urheilua. Niinäkin kausina saattaa silti olla hyvinkin mielekästä käydä itse soittelemassa tai pelailemassa jotain. Useinmiten myös live-keikat tai ottelu paikan päällä on maistunut vaikka muuten olisi ollut kuiva kausi meneillään.
 
Tähän on vielä sekin kulma että vaikka olisi kuinka kyllästynyt musiikin kuunteluun niin musiikki-podcasteihin en ole vielä kyllästynyt. Sama pätee urheiluun.
 
Musiikin pitämistä tapettina mä en siedä ollenkaan, enkä sietänyt 20 vuotiaanakaan. Joko musiikkia oikeasti kuunnellaan tai sitten pitää olla hiljaista.

Dirtyh: Joko musiikkia oikeasti kuunnellaan tai sitten pitää olla hiljaista.
 
Jos on vaikka tauluja seinällä, pitääkö niitä joko tuijottaa koko ajan tai muuten pitää olla seinät tyhjänä ja valkoiseksi maalattuina?
 
Itsekin haluan keskittyä kuuntelemaan musiikkia, mutta voihan se myös joskus soida taustalla luomassa tunnelmaa ja hyvää fiilistä. Eli mun mielestä musiikin kuuntelemiseen voi suhtautua myös ihan rennosti, vaikka olisi myös vakavammin siitä kiinnostunut/sillä olisi suuri merkityksiä luova voima itselle.

2randpo: Jos on vaikka tauluja seinällä, pitääkö niitä joko tuijottaa koko ajan tai muuten pitää olla seinät tyhjänä ja valkoiseksi maalattuina?
 
Ei. Taulut saavat puolestani olla osa tapettia.
 
Itsekin haluan keskittyä kuuntelemaan musiikkia, mutta voihan se myös joskus soida taustalla luomassa tunnelmaa ja hyvää fiilistä. Eli mun mielestä musiikin kuuntelemiseen voi suhtautua myös ihan rennosti, vaikka olisi myös vakavammin siitä kiinnostunut/sillä olisi suuri merkityksiä luova voima itselle.
 
Itse viihdyn paremmin hiljaisuudessa kuin niin että taustalla olisi vähän jotain musiikkia.

2randpo: Jos on vaikka tauluja seinällä, pitääkö niitä joko tuijottaa koko ajan tai muuten pitää olla seinät tyhjänä ja valkoiseksi maalattuina?
 
Itsekin haluan keskittyä kuuntelemaan musiikkia, mutta voihan se myös joskus soida taustalla luomassa tunnelmaa ja hyvää fiilistä. Eli mun mielestä musiikin kuuntelemiseen voi suhtautua myös ihan rennosti, vaikka olisi myös vakavammin siitä kiinnostunut/sillä olisi suuri merkityksiä luova voima itselle.
 
Itse asiassa juuri tätä olin tulossa sanomaan, ja tulipa itsellenikin mieleen jopa täysin sama vertauskuva. Meitä on moneen junaan näemmä, itsekin kyllä pystyn nauttimaan musiikista niin "tapettina" tunnelman luomisessa kuin myös intensiivisesti keskittyen. Harmittaisi suorastaan, jos oma musiikista nauttiminen olisi noin rajoittunutta ettei siitä voi nauttia kuin täysillä tai ei ollenkaan.

Bullitt: Harmittaisi suorastaan, jos oma musiikista nauttiminen olisi noin rajoittunutta ettei siitä voi nauttia kuin täysillä tai ei ollenkaan.
 
Niin minua harmittaakin sillä joka paikassahan musiikkia on tapettina.

Olikohan se tantacrul kun jollain videollaan käsitteli musiikin käyttöä tv-sarjoissa, elokuvissa ja mainoksissa. Kuinka kaavoittunutta se on. Musiikki toimii lähinnä äänisignaaleina jotka kertoo mikä tunnetila meneillään olevassa kuvavirrassa pitäisi olla. Voiko rytmimunalla ja ukulelella soittaa enää mitään ilman että se kuulostaa mukapirteältä tai hupsuttelevalta?

Itse kuuntelen musaa nykyään enää kännissä.

Kyllä toisinaan vuosien saatossa on itsellekin tullut jonkunlainen "pattitilanne" , ja kaikki musa on tuntunut ehkä jollain tasolla ns. "paskalta", tai merkityksektömättömältä. (luoja mikä sana). Mielestäni tällä ei ole mitään tekemistä itse musiikin kanssa sinänsä, vaan saattaa olla että kaikki muukin elämän alueella esiintyneet ilmiöt on ehken tuntuneet "paskalta", ja se on heijastunut myös sitä kautta suhtautumisessa musiikkiin. Kuitenkin lähestulkoon aina, esim autoradiota kuunnellessa (joka aina päällä, ja sopivia kanavia, ei nimeltä tässä yhteydessä mainiten valitessa) tulee joku biisi, joka saa muistamaan, kuinka rakas laji musiikin kuuntelu, fiilistely ja myös soittaminen itseasiassa on ja on ollutkaan ? Tämä myös vaikuttaa elämän laatuun yleisesti, ennenkaikkea positiivisesti.
 
Jotta saa vähän perspektiiviä, kannattaa kuunnella musiikkia laidasta laitaan, ja varsinkin niitä, mistä mutsi ja faija oikeestaan diggas nuoruudessaan, saattaa olla että sutkin laitettiin alulle ko tahtien kera :-)

Markusmies: Itse kuuntelen musaa nykyään enää kännissä.
 
Miten estät EDIT: paskan kantautumisen korviisi kun olet selvinpäin?

trih: Miten estät EDIT: paskan kantautumisen korviisi kun olet selvinpäin?
 
No sitähän ei voi valitettavasti estää.
 
Tarkennan viestiäni, että ainoastaan hiprakassa tulee laitettua luurit korville ja kuunneltua jonkun bändin levy alusta loppuun, kun vielä 15-vuotiaana tuli tehtyä niin ihan joka päivä (selvinpäin) silloin kun bändit oli maailman tärkein juttu.

Kaikki konsertit missä olen käynyt koko ikäni on ollut ahdistavia, pettymyksiä, kärsimystä !
En tykkää kuunnella kun yksin kotona ja autossa ja autossakin soi ainan sama levy tai
joku muu harvoin.
välillä menee päivä etten kuuntele kuin radiosta tausta musaa mutta seuraavana päivänä takuulla cd tai lp soi .

Markusmies: Tarkennan viestiäni, että ainoastaan hiprakassa tulee laitettua luurit korville ja kuunneltua jonkun bändin levy alusta loppuun, kun vielä 15-vuotiaana tuli tehtyä niin ihan joka päivä (selvinpäin) silloin kun bändit oli maailman tärkein juttu.
 
Itse en muista koskaan kuunnelleeni koko levyä kerralla.
Muutama kappale, 2 tai vaikka 4 silloin tällöin on minulle sopiva annos.

Mulla menee melkein päinvastoin. Nykyään tulee kuunneltua ja diggailtua musiikkia paljonkin mutta tekeminen ja soittaminen on selkeästi kausittaista.

Selvinpäin enää harvemmin tulee kuunneltua, mutta kännissä toimii ihan kybällä. Mun dokaaminen on sitä että kuuntelen musaa luureilla neljä tuntia putkeen. Joskus pari kertaa vuodessa jokin uusi biisi yllättää jossakin. Eilen lounasravintolassa tuli radiosta joku uusi tosi kova biisi, olin ihan fiiliksissä siitä loppupäivän. Sellainen Garbage-tyylinen juttu.

Eihän sitä samalla tavalla jaksa kuin nuorempana jaksoi kuunnella. Viime aikoina olen taas fiilistellyt vinyylinä klassikkoalbumeita, Led Zeppeliniä, Beach Boysia, Beatlesia jne. Siinä se kaikki hypistely on osa sitä kokemusta. Vaikka samat levyt saisi kuunneltua myös spotifystä. Spotify soi lähinnä autossa, missä se onkin erittäin kätevä, ei tarvitse raahata cd-levyjä hanskalokeroa täyteen, vaan suurinpiirtein kaikki maailman musa striimattavissa luurista.
 
Se, että musiikkia jaksaisi kuunnella enemmän, vaatisi sen, että sitä musiikkia löytäisi mitä kuunnella. Ja kun musiikkia on kuullut jo niin paljon, niin on aina vain hankalampi innostua mistään uudesta, kun tuntuu, että kaikki missä on jotain miellyttävää, on jo jotain vanhasta muunneltua, retroilua siis. Vanhat suosikit toki toimii aina, mutta ne on niin moneen kertaan kuunneltuja, ettei niitäkään levyjä jaksa pyörittää kuin sen muutaman kerran vuodessa.

Tässä tänään 43-vuotta täyttävänä jäin tätä miettimään. Usein ajaudun siihen, että aina yksin ollessani, lenkillä tai autoillessa pitää aina laittaa joku lätty soimaan. Se on opittu tapa vuosien takaa.
 
Välillä sitä oikein hätkähtää kun ei kuuntelekaan yhtään mitään, kuinka siinä aistit terävöityy ja ajatus kulkee. Tulee siis kausia, jolloin ei vaan kannata kuunnella mitään. Vähän sama ilmiö, kun on välillä raittiina.