Elektroninen ja elektroakustinen musiikki ›

Olen viime aikoina tutustunut kyseisen "pioneerin" tuotantoon (kiitokset kunnankirjastolle), ja en oikein ole vakuuttunut. Tietenkin sedältä on ilmestynyt vuosien mittaan paljon tavaraa, enkä kaikkea vielä ole ehtinyt kuunnella, mutta se, mitä olen ehtinyt kuunnella, ei ole säväyttänyt (pienenä poikkeuksena YKSI kappale, Oxygene Part IV).
 
Nyt kysynkin kaikilta, joilla on aikaa ja/tai halua vastata:
 
Mitä mieltä olette Jean-Michel Jarren tuotannosta ja arvostatteko tuota äijää?

Kannattaa hankkia käsiinsä Images-kokoelma, siltä löytyvät kaikki parhaat kappaleet. Albumit eivät ole juuri jääneet mieleen, mutta Oxygene 7–13 eli 90-luvulla tehty jatko-osa vanhalle albumille oli kuitenkin minusta ihan hyvä.

Itse arvostan varsin suuresti joitakin Jarren kappaleista, erityisesti albumeilta Zoolook ja Revolutions (jotka molemmat sisältävät myös hänen kaikkein heikointa tuotantoaan.) Niiden ohella on muutamia muita yksittäisiä mestariteoksia muuten tylsillä levyillä, erityisesti Oxygene part II.
 
Tutustumisessa kannattaa kokeilla edellä mainittua Images-kokoelmaa, ja Concerts in China -livetuplaa. Jos ne eivät kolahda, tuskin löytyy muutakaan tuotannosta josta juurikaan pitäisit.
 
Sivuhuomautuksena todettakoon, että piti tai ei, on miestä pakko kunnioittaa siitä miten paljon hän on projekteillaan tehnyt kaiken konemusiikin yleisen näkyvyyden ja hyväksynnän eteen (tarkoituksellisesti tai omaa uraansa edistääkseen. :)
 
-Jiituomas
 
PS: Sama toki koskee myös muutamia muita saman kategorian artisteja, esim. Vangelista jonka merkityksen sekä populaarikonemusiikin että avantgarden puolelle harva todella hahmottaa.

Löytyy hyvää ja löytyy huonoa. Esim. zoolook albumilla on aivan helmikappaleita, mutta en minä voi sietää sitä lastenlauluhenkistä kasariteknopoppia.

Mitä mieltä olette Jean-Michel Jarren tuotannosta ja arvostatteko tuota äijää?
 
Jarren musiikki on tylsää ja mielikuvituksetonta - on ns. "kauniin kuulloista" ja siksi suosittua - kevyttä nakutusta ja tylsää maalailua. Hyvät soundit kuorruttaa musiikillisen onttouden - ilotulituksen/laservaloshown kanssa p-päissään varmasti aivan mukavaa.
 
Jarre on syntikkamusiikin richard clayderman ja tusina pan-huilun soittajaa...
 
En arvosta pätkääkään. Ensimmäiset levyt muutamat oxygenet jne. olen kuullut - yhtäkään en ole ostanut tai edes vaivautunut nauhoittamaan/tallentamaan.
 
Jarre ei tosiaan kiinnosta - ei sitä tarvitse hävetä. Threadin aloittaja! et ole yksin :-)

PS: Sama toki koskee myös muutamia muita saman kategorian artisteja, esim. Vangelista jonka merkityksen sekä populaarikonemusiikin että avantgarden puolelle harva todella hahmottaa.
 
minun on todella vaikea hahmottaa Jarren ja Vangeliksen merkitystä edes "populaarikonemusiikin" suuntaan - ja semminkään avantgardeen. Taidehäröilyt ja oikea avantgarde olivat vääntäneet Jarren fiksummatkin jutut jo silloin kun Jarre vielä konttasi lastenhuoneessa vaipat jalassa. Jarre nappasi koneet & soitteli niillä helpot melodiat ja soinnut - - semmoista sisäsiistiä merkonomiviihdettä - eipä siinä mitään. Jotenkin en edes jaksa uskoa, että nykysin "konemusiikkia" tekevistä suurikaan osa olisi saanut innostustaan juuri Jarre/Vangelis/Kitaro -maailmasta, jonka sukulaissielua oli jo 90-luvulla totaaliseen umpikujaan johtanut new-age -muzak.
 
edit: pitää vähän vetää takaisin tuota paahtoa ja antaa pikkuisen myönnytystä (...siis sen BR-soundtrackin verran) Vangeliksen suuntaan :-)

Sivuhuomautuksena todettakoon, että piti tai ei, on miestä pakko kunnioittaa siitä miten paljon hän on projekteillaan tehnyt kaiken konemusiikin yleisen näkyvyyden ja hyväksynnän eteen (tarkoituksellisesti tai omaa uraansa edistääkseen. :)
 
PS: Sama toki koskee myös muutamia muita saman kategorian artisteja, esim. Vangelista jonka merkityksen sekä populaarikonemusiikin että avantgarden puolelle harva todella hahmottaa.
 
Valistapa tietämätöntä, eli kerro millä projekteilla hää on tehnyt jotakin konemusiikin yleisen näkyvyyden ja hyväksynnän eteen...
 
Vangelistasta en ole koskaan kuullutkaan...voisiko joku kertoa tuosta jotain?
 
Jarre ei tosiaan kiinnosta - ei sitä tarvitse hävetä. Threadin aloittaja! et ole yksin :-)
 
Yay. Nytpä juon itseni sokerihumalaan halvoilla Pirkka-limuilla ja rikon naapurin tv:n... xD

Vangelistasta en ole koskaan kuullutkaan...voisiko joku kertoa tuosta jotain?
 
Repesin.

Repesin.
 
Etkä suotta.

Valistapa tietämätöntä, eli kerro millä projekteilla hää on tehnyt jotakin konemusiikin yleisen näkyvyyden ja hyväksynnän eteen...
 
Jarre on edesauttanut valtavasti luomaan /yleistä/ mielikuvaa siitä, että myös instrumentaalinen, ei-tanssittava konemusiikki jossa ei tapahdu paljoakaan voi tarjota sekä elämyksiä että suuria tapahtumia (megakonsertteja myöten). Tuon mielikuvan pohjalta on monille, niin kuulijoina kuin artisteinakin, ollut helpompaa käydä paljon kokeellisemman materiaalin kimppuun. Kynnys tutustua on madaltunut.
 
Musiikillisesti hänen vaikutuksensa New Age yms. kuvioiden ulkopuolella on luonnollisesti olutkin hyvin rajallinen, sitä en kiistä. Muutamien biisien (esim. Arpegiator tai Oxygene Part 2) jälkiä kuulee silti mitä yllättävimmissä teoksissa.
 
Vangelistasta en ole koskaan kuullutkaan...voisiko joku kertoa tuosta jotain?
 
Vangelis on kreikkalainen new age -säveltäjä, jonka tuotannosta suurin osa on soundtrackeja. Tunnetaan erityisesti Blade Runnerin ja Tulivaunujen (josta sai Oscarin) musiikkien tekijänä. BR:n ohella mm. albumi "The City" on innoittanut tiettävästi yllättävän montaa nuorempaa ambientin tekijää.
 
Sivuhuomiona todettakoon, että myös edellä mainittu Kitaro on pullamössösoundtrackiensa (Silk Road!) ohella tehnyt muutaman merkittävänkin levyn, keskeisimpänä niistä "Kojiki".
 
-Jiituomas

Repesin.
 
kotisivusi levylistan perusteella ei parane vielä kukkolla eikä sen perusteella syntyvä käsitys "musiikillisesta laaja-alaisuudestasi" anna semmoisia referenssejä, että kannattaisi ryhtyä v...maan kenellekään, joka on kiinnostunut laajentamaan musiikkitietämystään - - jos nyt ketään kannattaa ottaa hampaisiinsa siitä hyvästä, että haluaa tutustua johonkin itselleen outoon ja uuteen. Miinusta tuommoisille pelleille pitäisi räpätä - kuten sen komppaajallekin.

kotisivusi levylistan perusteella ei parane vielä kukkolla eikä sen perusteella syntyvä käsitys "musiikillisesta laaja-alaisuudestasi" anna semmoisia referenssejä, että kannattaisi ryhtyä v...maan kenellekään, joka on kiinnostunut laajentamaan musiikkitietämystään
 
Pieni vittuiluhan on aina paikallaan, puolin ja toisin.
 
Mutta kerro toki mikä levylistassani huutaa esim. musiikillista laaja-alattomuutta? Omasta mielestäni se kielii ainakin elektronisen musiikin suhteen ainakin orastavaa yleissivistystä - minkä piiriin lasken kyllä Vangeliksenkin tuntemisen.

Miinusta tuommoisille pelleille pitäisi räpätä - kuten sen komppaajallekin.
 
Voi ei, arvasin että joku ottaa hiekkaa vaginaansa tällaisesta. Joo no, en ryhdy sen enempää höpöttelemään huvittuneisuuteni syistä. Kirjoituksessasi oli kyllä muuten ajatuksen rippeitä.

Mitä mieltä olette Jean-Michel Jarren tuotannosta ja arvostatteko tuota äijää?
 
Jarrella on ihan hienoja biisejä. Magnetic Fields on vielä suht ehyt kokonaisuus, sen jälkeen albumit ovat olleet aika reikäisiä. Ja 90-luvulla oli pitkä hiljaiselon kausi.
 
Kyllä pidän enemmän Chris Hülsbeckin, David Whittakerin, Rob Hubbardin ja Martin Galwayn synapopista (kuunnelkaapa Rob Hubbardin "Ricochet")

Henkilökohtaisesti on pakko sanoa, että Jarre on parhaimmillaan livenä, ei niinkään levyillä. Niin, paitsi live-levyillä :)
 
Aikoinaan tv1:ltä tullut Aero(?)-konsertti oli todella vakuuttava. Sitä tapitti silmä kovana todella hartaasti. Myös Japanissa taltioitu livemateriaali (en muista levyn nimeä) on minusta hyvä osoitus miehen kyvyistä.
 
Pidän silti enemmän Vangeliksen kuin Jarren tuotannosta. Vangelis on nero...

Itselläni on valitettavasti asenneongelma tuollaisten livekonserttien suhteen jossa rummut ja monet muut jutut tulee jostain nauhalta vai mistä tuleekaan. Onko se nyt niin metkaa katsella kun joku setä soittelee tuollaisia yksinkertaisia meloidioita syntikalla (siis verrattuna johonkin boogiewoogie-pianistiin, jazz-urkuriin tai konserttipianistiin)?
 
Tässä ei ollut nyt kyse mistään vertailuista. Totta kai oikean orkesterin kuunteleminen hakkaa tuollaiset syntikka-ilottelut, mutta nyt en puhunut siitä. Puhuin tunnelmasta, yleisön eläytymisestä, Jarren eläytymisestä, ympäristön vaikutuksista yms. Kyllä live hakkaa Jarren levyt 10-0!
 
Äh, China on ihan kivaa musiikkia, mutta Heaven & Helliin petyin. Ei siinä kummoisia teemoja ollut.
 
Tämäkin on taas mielipidekysymys. Sinä et selvästikään pidä Vangeliksesta, mutta minä pidän. Älä siis alenna mielipidettäni omasi painolla.
 
Huumoria peliin, hyvä mies :)

Mie aloin kuuntelemaan ( siis kuuntelemaan kuuntelemaan, olenhan ollut tietoinen miekkosen tekemisistä jo miltei 20 vuotta ) vasta muutama vuosi sitten ja sekosin aivan täysin =) mahtavaa koneilla maalailua...
Aero konserttikin oli todella upea show. Eikös Jarren keikoissa ole se paikka aika isossa osassa keikkaa, eli siis missä soittelee niitä jumalattoman monia härveleitä?
 
Suuruudenhullu mies se Jarre =)