Aloittelijat ›

Kun sähkökitara lähtee tehtaalta, on se säädetty toimimaan normaalivireessä E A D G H E (H=myös B), yleensä .090 -paksuisella kielisetillä. Omakohtainen kokemus: paksukaulainen, kiinteätallainen Gibson kestää kieltenpaksuuden ja vireen vaihtelua HUOMATTAVAN hyvin, kun taas superhyperohutkaulainen, kelluvatallainen Ibanez parahtaa päin prinkkalaa pienimmästäkin muutoksesta. Välimallejakin on. Yleisesti ottaen kitaran virettä ei kannata jatkuvasti muutella, se ei ole soittimelle hyväksi. Keikkailun astuessa kuvioihin pitää eri vireille olla omat kitarat.
 
Jos kuitenkin haluaa virittää kitaran matalammalle kuin tavallisesti (kukapa ei haluaisi soittaa suosikkibändinsä biisejä levyn mukana?), tässä muutamia vinkkejä.
 
* Siirryttäessä tavallisesta vireestä ns. drop-vireeseen (yleensä vain alin = PAKSUIN kieli löystytetään) tai takaisin tavalliseen, ei välttämättä tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. (Paitsi jos on kyseessä kelluvatallainen keppi.)
 
* Paksummat kielet kompensoivat vireen pudotuksen osittain, mutta vain noin puolen sävelaskeleen verran. Siitä alaspäin mentäessä alkaa kitaran säätäminen. Paitsi kielen paksuus, myös kielten jännitys (regular light gauge, light gauge, heavy gauge ... ja onhan niitä) - mitä jäpäkämpi, sen enemmän voi virettä pudottaa tarvitsematta kajota kitaran säätöihin.
 
* Kitara kannattaa (=käytännössä pitää) AINA säätää kun virettä on vaihdettu. Säädettäviä kohtia ovat:
 
- kelluvan tallan jouset
- kaularauta & talla
- intonaatio
- hienovire = oktaavit
 
Kieliä löystytettäessä kelluva talla vetäytyy taaksepäin, koska kielten jännitys laskee. Jousia löystyttämällä saadaan kelluva talla palaamaan takaisin oikeaan asentoonsa. Tämä pitää yleensä tehdä jo silloin, kun siirrytään Drop-vireeseen.
 
Kaularautaa säädetään enintään noin NELJÄSOSAkierros kerrallaan, jonka jälkeen odotetaan kiltisti ainakin yön yli, että kaula ehtii asettua. Vasta sitten säädetään lisää jos tarvii. Jos VÄHÄNKÄÄN epäröi, kannattaa jättää säätäminen kokeneemmille, muuten rauta saattaa napsahtaa poikki, ja silloin on itku lähellä.
 
Hienovireen säätämistä varten kannattaa olla kunnollinen viritysmittari. Sellainen kannattaa hankkia jokatapauksessa, sillä epävireinen kitara on kamalaa kuunneltavaa. Hienovire säädetään vertaamalla 12. nauhalta tavallisesti soitettua ääntä ja 12. nauhalta soitettua huiluääntä toisiinsa. Tästä on FAQ:eja myöden kirjoituksia kitarat: soittaminen -osastolla, joten ei tässä enempää.
 
Intonaation säätäminen hoituu kaularaudan ja tallan yhteissäädöllä... eikä ole erityisen helppoa. Kannattaa jättää myös kokeneempien tehtäväksi, jos yhtään epäröi. Kaularaudalla säädetään kaula sopivan suoraksi/käyräksi. Tallalla lasketaan kielet sopivalle korkeudelle otelaudasta. Tämä vaatii melkolailla pähkäilyä, koska molemmat säädöt vaikuttavat myös toiseen.
 
---
 
Ylipäänsä on soittotaitojensa kannalta kannattavampaa ja HUOMATTAVASTI kehittävämpää pitää kitara yhdessä vireessä koko ajan, ja soittaa sillä biisejä levyjenkin mukana - riippumatta missä vireessä levyillä kitarat ovat, sillon sitä vasta soittamaan oppii!