Rock, pop, alternative ›

Seba: Yksinkertaistettuna levy on vitun hyvä vaikkei siinä ole yhtään hyvää biisiä.
 
Nauratti, näinhän se suurin piirtein on.

Mielestäni hyvä biisi on sellainen mikä vaatii kuuntelukertoja ja paranee kuunnellessa. Pepperssien biisit ovat sellaisia, itselleni ainakin.

KaRa: Mielestäni hyvä biisi on sellainen mikä vaatii kuuntelukertoja ja paranee kuunnellessa. Pepperssien biisit ovat sellaisia, itselleni ainakin.
 
Joo, tuolla lähinnä tarkoitin ettei ole yhtään varsinaista hittiä mutta levy on täyttä timanttia.
Ehkä juuri siksi kun sitä pitää oikeasti kuunnella.

Seba: Joo, tuolla lähinnä tarkoitin ettei ole yhtään varsinaista hittiä mutta levy on täyttä timanttia.
Ehkä juuri siksi kun sitä pitää oikeasti kuunnella.
 
Ja kun se kuunteleminen on kumminkin sillä lailla mukavaa että ne hienot vivahteet hahmottuvat sieltä omia aikojaan kun vaan rauhassa kuuntelee. Kaikki pinnistyksen maku puuttuu sekä kuuntelemisesta että esityksistä.

Kyllähän tämä uusi levy nostalgiapärinähermoa omalla tavallaan kutkuttelee. Huomaa 16 vuoden vilahtaneen nopeasti.

puoliväkisin kuuntelin läpi, ja kun perään lähti Stadium Arcadium soimaan niin tuntui kuin olisi takaisin kotiin palannut. tältä se vanhuus ilmeisesti tuntuu.

Itelläni on sillee päin että Unlimited Love kolisee vielä alkuinnostuksenkin jälkeen ihan täböllä, Stadium Arcadium ei koskaan lähteny eikä varmaa tuu enää lähtemäänkään.
Olkoonkin että 5 biisiä olis voinu jättää pois, mutta 10 täysosumaa korvaa pari tyhjänpäivästä lässytystä. Mainion rento ja huoleton yhteissoittofiilis. Jotain kiehtovaa taikaa levyllä on. Ja täydellistä ns. kesämusiikkia myös. Suosikeiksi muodostunu She's a lover, Let 'em cry, These are the ways ja Heavy wing. Ja myös Tangelo, hieno päätös levylle.

Kuuntelin tubesta version uudesta levystä, josta oli poistettu liidivokaalit, eli Fruscianten taustalaulut oli pinnassa. Huomattavasti paremman kuuloinen näin, jopa hittiainesta. Erittäin monta kertaa kuunneltu levy läpi ja kyllähän noi Kiedisin juosten kustut laulumelodiat tiputtaa arvoa ihan jäätävästi edelleen. Menee taustalla ihan hyvin, mutta mestariteosta tästä ei tullut, vaikka kaikki ainekset siihen taas oli.

Mä ite kyl karsastan kaikkea "mestariteos" hakuilua. Mitä sekin tarkoittaa ja kuka sitä on arvottamaan.
Rhcp on oma itsensä. Sama kuin arvostelisi yksittäistä ihmistä onko se täydellinen vai ei. Rhcp on oma juttunsa kaikkine luonteenpiirteineen ja ominaisuuksineen. Täydellinen kaikkine epätäydellisyyksineen.
It's only natural on nyt itselleni kolahtanut ehkä eniten. Muutama muukin sellanen erityisemmin kiva ja muut sitten perusjeessisti pepperssiä.

KaRa: Mä ite kyl karsastan kaikkea "mestariteos" hakuilua. Mitä sekin tarkoittaa ja kuka sitä on arvottamaan.
Rhcp on oma itsensä. Sama kuin arvostelisi yksittäistä ihmistä onko se täydellinen vai ei. Rhcp on oma juttunsa kaikkine luonteenpiirteineen ja ominaisuuksineen. Täydellinen kaikkine epätäydellisyyksineen.
It's only natural on nyt itselleni kolahtanut ehkä eniten. Muutama muukin sellanen erityisemmin kiva ja muut sitten perusjeessisti pepperssiä.
 
Voihan sitä karsastaa, mutta se nyt on hyvin selkeetä, että levyä lähdettiin tekemään fiilistelypohjalta, ei määrätietoisesti. John jätti päsmäröinnin pois ja antoi ohjat muille. Kiedisille tuli liian kova kiire ja biisit jäi hänen osaltaan vaiheeseen. Jos näin ei olisi tehty vaan menty samalla tavalla kuin esim. stadiumilla, bythewaylla tai californicationilla olisi levy ollut varmasti tykimpi.
 
Kaikki ei ole täydellistä sellaisenaan, ei levyt eikä ihmiset. Kaikkia luonteenpiirteitä ja ominaisuuksia ei tarvitse loppuun asti puolustella vaikka ne jonkun tai joidenkin oma juttu olisikin.

McLeach: Voihan sitä karsastaa, mutta se nyt on hyvin selkeetä, että levyä lähdettiin tekemään fiilistelypohjalta, ei määrätietoisesti. John jätti päsmäröinnin pois ja antoi ohjat muille. Kiedisille tuli liian kova kiire ja biisit jäi hänen osaltaan vaiheeseen. Jos näin ei olisi tehty vaan menty samalla tavalla kuin esim. stadiumilla, bythewaylla tai californicationilla olisi levy ollut varmasti tykimpi.
 
Niin ei tuossa iässä jaksa päsmäröidä. Turhaa touhua kun fiilistely on jokatapauksessa tärkeintä. Tykimpi, voi olla. Mutta ehkei haluta tykimpää. Tää on fiilistelylevy. Ei niin tekemällä tehty kuin stadium. Itse henk.koht pidän että välittömyys huokuu ja sitä kautta sellainen luonnollisuus, mutta sehän on vain oma preferenssini. Tosin, "Unlimited Love" jo kertoo tarpeeksi mistä kysymys ja miksi. Sellaista albumia ei tekemällä tehdä.

KaRa: Itse henk.koht pidän että välittömyys huokuu ja sitä kautta sellainen luonnollisuus, mutta sehän on vain oma preferenssini.
 
Ja minun myös. Justiin se pakottomuus tekee levystä mukavan kuunneltavan. Ei aina tarvi olla niin tykki meno.

Stadium on kyllä hyvä levy (levyt) mutta se on.. tuote. Tai miten sen nyt sanois. Unlimited Love on rakkaudesta lajiin ja soittoveljiin, jälleennäkeminen, fiilistelyä. Huokuu syvältä sisältä eri tavalla kuin stadium, josta kuuluu se sellainen päätepiste jossa haluttiin suorittaa vielä jotain yhdessä ennen taukoa.

KaRa: Stadium on kyllä hyvä levy (levyt) mutta se on.. tuote. Tai miten sen nyt sanois. Unlimited Love on rakkaudesta lajiin ja soittoveljiin, jälleennäkeminen, fiilistelyä. Huokuu syvältä sisältä eri tavalla kuin stadium, josta kuuluu se sellainen päätepiste jossa haluttiin suorittaa vielä jotain yhdessä ennen taukoa.
 
Haha, no eihän ole. SA on erittäin hyvä ja menestynyt levy. Eihän se nyt niin voi olla, että heti kun tulee heikompi levy niin kriteerit muuttuvat. Perus kaupallista populäärimusaa bändi on tehnyt viimeisen 30 vuotta ja siinä valossa tätä uutta on myös ihan validi arvioida.

McLeach: Haha, no eihän ole. SA on erittäin hyvä ja menestynyt levy. Eihän se nyt niin voi olla, että heti kun tulee heikompi levy niin kriteerit muuttuvat. Perus kaupallista populäärimusaa bändi on tehnyt viimeisen 30 vuotta ja siinä valossa tätä uutta on myös ihan validi arvioida.
 
Mulla meni tää viesti vähän ohi. Mitä ei ole? Mitkä kriteerit muuttuu ja miksikä?
En ota kantaa menestykseen ym irrationaalisiin asioihin.

McLeach: Haha, no eihän ole. SA on erittäin hyvä ja menestynyt levy. Eihän se nyt niin voi olla, että heti kun tulee heikompi levy niin kriteerit muuttuvat. Perus kaupallista populäärimusaa bändi on tehnyt viimeisen 30 vuotta ja siinä valossa tätä uutta on myös ihan validi arvioida.
 
Millä mittareilla uusi levy on jotain toista RHCP-levyä heikompi? Minäkään en aivan tajua mitä ajat takaa. Laulumelodiat voivat olla juosten kustuja mutta joskus jälki on sillä tavoin autenttisempaa.

Coran: ..on jamiteltu tai kirjoitettu osia, muodostettu niistä jonkinlainen aihio ja siitä sitten väkinäisen oloisesti biisi, oli lopputulos onnistunut tai ei.
 
En saa kummemmin kiinni, mutta onhan se fresh, kun pitkän tauon jälkeen vanha rakas elimellinen osa pepperssiä tulee takaisin uuteen lentoon. Väitettä väkinäisyydestä en osta ollenkaan eikä asiat ole pelkästään kuulijan korvassa.
+ herrojen ikä ja kokemus. Kuten aikasemmin sanoin, tää albumi ei yritä todistella mitään. Ei tarvitse. Fiilistelyä ja se on tärkeintä. Ei todellakaan tuolla kokemuksella enää tekemällä tehdä mitään. Silloin vain tehdään mitä tehdään ja ollaan mitä ollaan ja eletään musiikkia. Ei tehdä musiikkia vaan eletään musiikkia :--)
 
Jäi kymmeniä biisejä seuraaville levyille. Ei se mitään pusertamista taikka väkinäisyyttä ole. Kun on oma juttu mitä tekee niin ei sitä tarvitse pähkäillä ja pusertaa. Juttuja vaan tulee kun tekee.
Eli siksi karsastan kaikkea "teos" -ajattelua. Ikäänkuin biisejä suunniteltais pyöreen pöydän äärellä fläppitaulun kanssa. Ymmärrän hyvin, miksi Frusciantee ei napannut aikoinaan.. koska ihmisillä on kumma hollywood fiksaatio musiikkiin.

Tarkoitin, että puhuminen hyvästä tai huonosta meiningistä on usein yksi tapa lopettaa keskustelu. Siihen ei voi sanoa oikein mitään, toisin kuin vaikkapa väitteeseen jonkun tekstin hienoudesta, grooven tiukkuudesta tai melodian omaperäisyydestä. Näitä voi vertailla ja analysoida, meininki taas on aika abstrakti ja subjektiivinen juttu.
 
Tekemällä tehdyllä tarkoitin, että vaikka bändin tyypit varmasti tietävät, että joku Poster Child tai Aquatic Mouth Dance on kuin tietokoneen tuottama geneerinen Peppers-biisi, niin ne on silti päästetty levylle sen sijaan, että niistä olisi yritetty tehdä kiinnostavampi. On tyydytty siihen mikä tulee ekana mieleen, ja usein ekana tulee mieleen se mikä on tullut mieleen joskus aikaisemmin joko itselle tai jollekulle muulle. Tätä on sitten työstetty valmiiksi saakka vaikka on tiedetty, ettei tulossa ole parasta mitä osattaisiin. Omaan korvaan levy on pullollaan puolivillaisia kappaleita, joista osasta olisi voinut tulla hiomalla parempia, mutta moni on vaan itsessään tosi tylsä.

Coran: Tekemällä tehdyllä tarkoitin, että vaikka bändin tyypit varmasti tietävät, että joku Poster Child tai Aquatic Mouth Dance on kuin tietokoneen tuottama geneerinen Peppers-biisi, niin ne on silti päästetty levylle sen sijaan, että niistä olisi yritetty tehdä kiinnostavampi.
 
No mutta jos tuntuu hyvälle? Hyvä vaan ettei yritetä mitään, vaan tehdään.
 
Coran: Omaan korvaan levy on pullollaan puolivillaisia kappaleita, joista osasta olisi voinut tulla hiomalla parempia, mutta moni on vaan itsessään tosi tylsä.
 
Tuo on sitä teos-hakuisuutta. Musantekoo fläppitaulun kanssa pyöreenpöydän ääressä. Se on söpöä, mutta hedelmätöntä. Sielua ei ruokita oikein sillä tavalla eikä se musan itseisarvo täyty sellaisella tavalla.