Kitarat: kitarakamat ›

Terve,
 
Hommasin juuri elämäni ensinmäisen 8-kielisen kitaran. Ibanez RG-8, valkoinen.
 
Ensitöikseni vaihdoin siihen paksuimmat kielet mitä löysin valmiina kielisettinä. DR strings tite-fit 0.11-0.80. Tehtaan kielillä ei tehnyt mitään koska niin ohuet.
 
Kaularautaa joutunut kiristämään todella paljon ja intonaation säätäminen vielä kesken. En jaksanut hinkata kauemmin ja korkeimmat kielet eivät meinaa asettua oikein. En ole erityisen kokenut säätämään kitaroita, mutta en halunnut maksaa lystistä mitään. Ei se niin vaikeaa kuitenkaan ole, etteikö oppisi. Paksuin kieli ei mahdu viritystapista läpi. Tähän en vielä ole keksinyt ratkaisua. Se ei myöskään ole niin jäykkä kuin haluaisin, mikä voi liittyä siihen että tapin ympärillä iso solmu paksua kieltä tällä hetkellä.
 
Viritys tällä hetkellä: EHEADGHE
 
Soittotekniikkaa ja otelaudan hahmottamista olen nyt harjoitellut. Hauskan oloinen vempele.

Mulla oli RG kasi (itseasiassa on tälläkin hetkellä mutta palasina kaapissa ja eri yksilö) enkä kokenut mitään tuskaa sen soittokuntoon laittamisessa mutta ihan heittämällä ei mennyt ja vaati hieman työstöä.
 
Virityskoneistosta otin ja suurensin viritystapin reikää ihan porakoneella. Vaatii vakaata kättä ja kannattaa huomioida että ihan kamalan suurta reikää se ei siedä koska materiaalia ei kamalasti ole. Kielinä mulla oli jotain daddan perus äXäLlää ja paksuin kieli oli .080. Työkaluliikkeestä hain uuden terän viritappiporaustouhua varten, teriä toki on mutta milloin hukassa ja välillä (usein) tylsänä.
 
Satulan sai viilailla ja taisin nut saucetkin laitella, perushommaa.
 
Tallan kanssa sai hieman painia, kävi mielessä että olisin siirtänyt koko laitosta kauemmas mutta en jaksanut alkaa purkamaan/tapittamaan ja uudelleen poraamaan/holkittamaan bodyn reikiä kieliä varten. Tyydyin sitten lyhentämään muutamasta tallapalasta säätöruuvia ja jousta että tallapalat sai tarpeeksi taakse ja intonaation kohdalleen. (F# ja B kielet)
 
Nauhojen päät sai tehdä muutamaan otteeseen, otelauta kutistui uskomattomia määriä. Nauhamatsku perusedullista kuraa, kyllä niiden kanssa pärjää mutta.
 
Sähköt oli ihan ok duunia, mikit mallia hajuton/mauton mutta se ei toisaalta ole mikään huono juttu.
 
Joo, olihan se kitara. Muistutti kyllä ensialkuun rakennussarjaa kun sai kaikki käydä läpi ja orkkiskielillä ja perussäädöillä vehje oli lähinnä vitsihuumoria. Paksummilla kielillä tapitusten jälkeen hieman parempi peli mutta galaksit eivät räjähdelleet.
 
Jotenkin vielä fiilis että joku olennainen juttu jäi kertomatta mutta en muista että mikä, ja sattaahan se olla että tunne on väärä.
 
edit: Joo siis talla oli lähes irti tai siis ruuvit löysällä ja kiristettäessä ruuvit alkoivat pyörimään tyhjää, vika fiksattu vaihtamalla hieman rankemmat ruuvit ja taisi siinä joku liimakikka/porauskin tapahtua ennen uusien ruuvien asennusta. Bodyn puu, ainakin siinä yksilössä, oli melko pehmeää höttöä.

Kiitos vinkeistä!
 
Tässä yksilössä nauhat valmiiksi hieman ruosteessa.
 
Pitääpä tsekkaa tallan kiinnitys. Virityskoneistot niin löysällä että melkein tippuivat.
 
Satula näyttää siltä että se irtoaa tai sitten liimattu muuten huonosti.
 
Yläpäätä saa lisätä vahvistimesta rutkasti mutta ihan ok mikrofonit. Kallistamalla yritän saada korkeat kielet soimaan hiljempaa.

Moi.
 
PVPS: Viritys tällä hetkellä: EHEADGHE
 
Kasikieliset ohutkieliset eivät ole tuttuja, mutta onko ala-E:hen joku soittotekniikkapohjainen tmv. syy?
Kutos- ja matalavire -vitos ja -nelikielisissä bassoissa alin kieli on tavanomaisimmin F# jos/ kun kieli on ~.180.
Ainakin tällaiselle matalavirebasistille ja voimasointuihin jo teininä tykästyneelle epäonnistuneelle kitaristille tuo on loogisempi vire.
Jos halutaan mennä F#:stä alemmas tai 34" normiskaalalla tuntuma "tiukemmaksi", paksunnetaan kieltä.
 

 
PVPS: Se ei myöskään ole niin jäykkä kuin haluaisin, mikä voi liittyä siihen että tapin ympärillä iso solmu paksua kieltä tällä hetkellä.
 
Viritystapin ympärillä olevalla kielenosalla ei ole merkitystä, sillä on että kieli on tuolle vireelle liian ohut (=poikkileikkausmassa liian pieni).
 
Sekä virityskoneiston että tallan reiät ja säätövaraa muokataan kuten tuossa yllä kokemusperäisesti ehdotetaan.
Tai vaihdetaan kasikieliseen tuolle vireelle tarkoitetuille.
 
Kitaroiden talloissa intonaatiovaraa on yleensä TOM-ratkaisuja lukuunottamatta riittävästi, varsin usein bassoissa jotka kielitetään BEAD vireeseen -ja liki poikkeuksetta kun kielitetään F#BEA vireeseen- tallan siirtämisestä taaksepäin on hyötyä, joskus on pakkokin (mm. Ibanez SR800 BEAD tasapaksuilla kielillä).
Bassoihin saa plain- ja tapered core kieliä joissa tallapalan yli menee vain ydinlanka tai ohennettu punos, jolloin tallan intonaatiokompensaatiota ei tarvita yhtä paljon kuin täyspaksulla kielellä.
En tiedä löytyykö moisia kitaroihin.
 
Etenkin paksuilla kielillä intonaatio on syytä säätää "takaa" "eteen" eli lyhentää soivaa pituutta jotta säädön tarkkuuteen olennaisesti vaikuttava sormella ennen tarkistusta painettu tallan terävä kosketuspiste jää säädettäessä sointiin vaikuttamattomalle puolelle.
Ei tuosta toimintatavasta haittaa ole ohuemmillakaan kielillä mutta vaikutus on pienempi mm. materiaaliteknisistä syistä.
 
Jos tekee toisin päin, kielessä on kaksi (tai useampi) mutkaa heti tallapalan vieressä soivalla puolella, eikä intonaatiosäädöstä tule välttämättä mitään.
Ainakaan jos tarkasti haluaa säätöihin.
 
Jos satulaa ja kielen kosketuspisteitä epäilee edes hivenen, suosittelen ehdottomasti tekemään uuden.
Epäkelvon satulan kanssa intonaatiota ei tietenkään ole edes teoreettisesti mahdollista saada edes sinnepäin kohdalleen.
 
T:Samuli

basisti1971: Moi.
 
Kasikieliset ohutkieliset eivät ole tuttuja, mutta onko ala-E:hen joku soittotekniikkapohjainen tmv. syy?
Kutos- ja matalavire -vitos ja -nelikielisissä bassoissa alin kieli on tavanomaisimmin F# jos/ kun kieli on ~.180.
Ainakin tällaiselle matalavirebasistille ja voimasointuihin jo teininä tykästyneelle epäonnistuneelle kitaristille tuo on loogisempi vire.
Jos halutaan mennä F#:stä alemmas tai 34" normiskaalalla tuntuma "tiukemmaksi", paksunnetaan kieltä.
 
Ihan perus droppihan tuo on normi kasivireestä, vrt. e-stankku ja drop-D.

Kasit ovat hieman hankalampia soundin suhteen myös. Olen huomannut, että niissä saa ihan huolella pistää enemmän yläpäätä kuin vaikka seiskoissa. Vaikeampi saada hyvä balanssi matalien ja korkeiden kielten välille ja monesti basson tiputtaminen reilusti on täysin ok, vaikka kuulostaakin ehkä päinvastaiselta.
 
Mielestäni näissä skeboissa varsinkin fanned fret/multiscale ratkaisut auttavat paljon. Oman Skervesenin kasikielisen soittaminen on yhä helppoa vaikka skaala on 26-28".

basisti1971: Moi.
 
Kasikieliset ohutkieliset eivät ole tuttuja, mutta onko ala-E:hen joku soittotekniikkapohjainen tmv. syy?
Kutos- ja matalavire -vitos ja -nelikielisissä bassoissa alin kieli on tavanomaisimmin F# jos/ kun kieli on ~.180.
Ainakin tällaiselle matalavirebasistille ja voimasointuihin jo teininä tykästyneelle epäonnistuneelle kitaristille tuo on loogisempi vire.
Jos halutaan mennä F#:stä alemmas tai 34" normiskaalalla tuntuma "tiukemmaksi", paksunnetaan kieltä.

 
Kiitos hyvistä pointeista. Ei tuolle vireelle ole oikeastaan niin mitään varsinaista syytä kuin se että kattelin jotain Tosin Abasin selective picking -opetusvideoita. Tämä uuden ajan kitaravelho käyttää ko. viritystä. Soittotekniikka itsessään on uudelleen nimettyä enemmän basistien jo ainakin 80-90 luvuilla peukutusta. Pienillä viilauksilla. Kutsun itse sellasta rypyttämistä "fräppäämiseksi". Sitä tuolla todella saa aikaiseksi kohtalaisen helposti.
Kuten joku toinen jo mainitsi ajattelen EHEA...:n dropped-E virityksenä. Jotenkin taipuu myös helpommin avoimia kieliä hyväksi käyttäviin riffeihin. Pitäisi ehkä kokeilla äkkiä muita vaihtoehtoja ennenkuin ehdollistuu täysin tälle.
 
Jostain syystä en ole lähtenyt särömaailmaan vielä ollenkaan vaan puhtaasti Fender Twinin voimin soitellut.

LaXu: Kasit ovat hieman hankalampia soundin suhteen myös. Olen huomannut, että niissä saa ihan huolella pistää enemmän yläpäätä kuin vaikka seiskoissa. Vaikeampi saada hyvä balanssi matalien ja korkeiden kielten välille ja monesti basson tiputtaminen reilusti on täysin ok, vaikka kuulostaakin ehkä päinvastaiselta.
 
Mielestäni näissä skeboissa varsinkin fanned fret/multiscale ratkaisut auttavat paljon. Oman Skervesenin kasikielisen soittaminen on yhä helppoa vaikka skaala on 26-28".
 
Kattelin myös Skervesenejä joista huokui vakuuttavuutta. Harley Bentonilta löytyy tommonen fanned fret -malli alle 200€. Ei jotenkin tehnyt mieli lähteä testailemaan sellasella jostain syystä. Ei ne välttämättä sen parempia tai pahempia ole kuin tämä Ibanez.
 
Yläpäätä todella saa laittaa. Vaikka olen soittanut toistaiseksi vain yksin tällä, olen miettinyt miten basson kanssa soitto soundillisesti toimii, kun samoilla taajuuksilla mennään. Enemmän teräksen raskautta kuin subtaajuuksia soinnissa lienee tie harmoniaan

Paksuin kieli ei mahdu viritystapista läpi. Tähän en vielä ole keksinyt ratkaisua. Se ei myöskään ole niin jäykkä kuin haluaisin, mikä voi liittyä siihen että tapin ympärillä iso solmu paksua kieltä tällä hetkellä.
 
Tuo se on ongelma näissä lyhytskaalaisissa kaseissa. Itsekin RG8:n omistaneena/ omistajana en enää ikinä edes harkitse alle 27.5" kaseja. Tuon paksuimman kielen uloimman punotuksen voi purkaa ihan pihdeillä vetämällä, niin mahtuu tolpasta läpi. Niin ainakin itse olen aina tehnyt, sillä en tahdo alkaa virittimiä porailemaan. Jätä kuitenkin uloimman kerroksen punotus alkamaan virityskoneiston ja satulan välille. Bassolle tuollaisia kieliä löytyy ihan hyllystä, mutta en ole vielä kitarankieliä valmiiksi nyvittynä nähnyt.
 
Drop E on aika hauska vire. Jos tahdot päästä kunnolla leikkimään erilaisilla soinnuilla, niin pudota vielä lisäksi seitsemäs kieli A:ksi. Eli EAEADGBe. Rings Of Saturnin näin tuota virettä käyttävän ensimmäisenä, mutta nykyäänhän noita on jo useampia. Käytännössä siis sama asia kuin ns Stam1navire (ADADGBe) mutta kasille siirrettynä.