Media ja viihde ›

Huolimatta vuosikymmeniä kestäneestä mustan musiikin fanittamisesta gospel on jäänyt itselle hyvin vähälle huomiolle. Ehkä sanoma ei viehättänyt samalla voimalla kuin suuren naapurin sanoma viehätti aikoinaan Tarjaa ja Erkkiä. Huomasin kyllä, että oman hyllyn musakirjoissa ei juuri gospelia syvemmin esitellä. Paras katsaus oli suomalaisessa Ennen Elvistä-kirjassa.
Onneksi YLE tuossa taannoin valaisi parilla dokumentilla gospelin sielua.
Say Amen, Somebody vuodelta 1982 kiertyy hienosti gospelin vaikuttajapersoonien Thomas A. Dorseyn ja Willie Mae Ford Smithin ympärille. Vaikka sanoma yhä edelleen tuntuu hieman etäiseltä, ei voi olla ihastelematta upeaa laulamista ja ehkä myös vakaumuksen heijastumista koko elämään.
Dokkari https://areena.yle.fi/1-50690508 on nähtävissä marraskuun loppuun asti, mutta kiireiselle nykyihmiselle voisi tarjota upean Sallyn ja Tomin dueton.
 
https://www.youtube.com/watch?v=GVaM5I9SgXA
 
Tuon edellä mainitun dokumentin jälkeen Aretha Franklinin Amazing Grace- levyn äänityksestä tehty elokuva (1972) https://areena.yle.fi/1-50340213 tuntuu ulkokultaisemmalta. Atlanticin tuottaja ja Aretha Franklinin kaitsija, Jerry Wexler, oli roudannut Los Angelesilaiseen babtistikirkkoon New Yorkin huippustudiomuusikot ja mc:nä toimii leppoisan oloinen gospelsäveltäjä/muusikko/saarnamies James Cleveland kuoronsa kera.
Itse tähti, Aretha, tuntuu olevan vain suorittamassa, mistä eräs kriittisempi tarkkailija on lausunut: "Aretha sings Amazing Grace like some hip-hop artist singing the National Anthem at the Super Bowl; all sizzle and no meat. She warbles and tries to impart emotion to the song, but the train never leaves the station. She tries too hard to "jazz up" the songs rendering them to unsatisfying goop."
Rollarifaneille tämä raina on ihan must, sillä Lontoon ladit, Jagge ja Watts ovat tahdittamassa menoa.
Tähän samaan syssyyn menee varmasti oikean gospel-laulajan Marion Williamsin Amazing Grace.
 
https://www.youtube.com/watch?v=yh0KkU_BQeo
 
Gospelia tutkaillessa tuli vastaan dokkarissakin mainittu, pappa Franklinin morsmaikku, Clara Ward, jolta löytyy varsin eläväistä ylistystä.
 
https://www.youtube.com/watch?v=AoWZX3If9gs
 
Myönnän puukorvaisuuteni, koska en ole ymmärtänyt Aretha Franklinin suuruutta laulajana vaan pitänyt häntä isoäänisenä kailottajana, jonka ääni ei taivu nyansseihin olenkaan. Tämän vuoksi tuntuu epikseltä, että Arethan taitavammat siskoplikat, Erma ja Carolyn ovat jääneet niin vähälle huomiolle. Tässäkin Erma vetää hienon biisin, josta vuotta myöhemmin joku valkoisten porukka teki hitin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=L0QAxIKf8G4