Kitarat: kitarakamat ›

LesPaul70: Etuasteputkia ei kannata turhan päiten vaihdella, elleivät ole selvästi viallisia (esim. mikrofonisia).
 
Pääteputket sen sijaan kuluvia osia. Paljon silti riippuu siitä, miten paljon luukuttaa ja kuinka kovalla. Mesoissa pääteputket yleensä sen verran kylmäksi biasoituja, että soittotunteja irtoaa selvästi enemmän kuin vahvareissa, joissa päätesärö iso osa soundia.
 
Mutta kyllähän nämä mielenkiintoisia aikoja ovat. Jos nyt vahvaria ostamassa, miettisin kahdesti ennenkuin putkipelin ottaisin. Väistämättä tulee vaikuttamaan jollain aikavälillä putkivahvarien kysyntäänkin. Todennäköisesti vihdoin nopeutuu sama kehitys, mikä hifipuolella on nähty jo vuosikymmeniä sitten, eli putkivahvistimista tulee harvojen hintavaa herkkua. Tätä on odoteltu ja ihmetelty, että miten ne putkilaitteet ovat sitkeästi pitäneet pintansa Axen kaltaisten laadukkaiden ja hyväsoundisten digilaitteiden puristuksessa. Nuo kun voittavat melkein minkä tahansa putkipelin roudausmukavuudessa, toiminnan tasalaatuisuudessa ja soundien monipuolisuudessa.
 
Mä olen itse onnistunut yhden päättärisetin onnistunut hamstraamaan varastoon, mutta silti olen miettinyt miten putkien käyttöikää voisi pidentää käytöllä. Mietin, että jos vahvistinta ajaa tehoihin nähden hiljaisella niin teoriassahan putket kuluu silloin vähemmän? mutta toisaalta tuossa mark V:sä on kai mahdollista ajaa vain yhtä pääteputkea kerrallaan soittamalla 10W moodissa jolloin päätettä opaskirjan mukaan ajetaan vain yhdellä pääteputkellä, niin säästäisikö siinä että pääteputkia käyttäisi "vuoronperään"? teoriassahan maallikkojärjellä ajateltuna neljästä putkesta saisi siten nelinkertaisen eliniän. Mutta jos vahvistimen tiputtaa 10W moodiin, niin tsoundi vähän muuttuu ja masteria pitää kääntää vähän isommalle eli syökö se sitten sen saadun hyödyn? ...... niin tai saako tuollaisesta kikkailusta edes oikeasti mitään hyötyä. Jos himassa soittaa, niin tuollaista isoa vahvistinta ajetaan jokatapauksessa niin "pintakaasulla" ettei se siitä juurikaan kulu.
 
Mun vahvarin käyttö ei muutenkaan liene kovin rasittavaa kun edes silloin kun soitin keikkailevassa bändissä, niin mulla kesti BluesDeVillessä pääteputket jotain kymmenen vuotta. Toisaalta olen kuullut, että nykyisten putkien laatu ei ole enää kuten putkien kulta-aikana. Mulla on levinnyt päättärit yhdestä Mesasta (TA15), jonka tosin ostin käytettynä joten putket taisi olla jo kuluneet sekä yhdestä Kochista jossa oli sama juttu eli käytettynä ostin ja putket varmaan jo valmiiksi kuluneet. Muuten mulla on kokemus, että pääteputketkin on aika kestäviä.

Onneksi olen jo ostanut kaikki tarvitsemani soittimet.

LesPaul70: Etuasteputkia ei kannata turhan päiten vaihdella, elleivät ole selvästi viallisia (esim. mikrofonisia).
 
Mikrofonisia putkia voi yleensä käyttää vaiheenkääntö- eli PI -putkina.

Putkipainotteiseksihan tämä keskustelu kääntyi kuten vähän arvelinkin. Eikä siinä mittää, putkien nykytilanne on hyvinkin ajankohtainen ja suotava keskusteluaihio. Ihteäni suunnattomasti kismittää tilanne monessa paikkaa keihäiden kohdalla joiden hintataso osuu ns. häävimpi mid-range sarakkeeseen. Tuntuu monessa paikkaa pätevän ajatusmalli "ostamatta et kokeile". Eli tilaillaan ja hankitaan jos ostat. Toki täällä peräpohjolassa ymmärrän että kaikkea ei voi tahi ei haluta seinällä roikottaa, mutta ärsyyntyminen on mahoton kun saldo selviää vasta siinä vaiheessa kun vahvistus tilauksesta lävähtää sähköpostiin. Jos hyvin käy. Pahimmillaan tavaran saatavuus saattaa selvitä vasta sitten kun alat oma-alotteisesti utelemaan että miksei pakettia näy.

dDevil: Ihteäni suunnattomasti kismittää tilanne monessa paikkaa keihäiden kohdalla joiden hintataso osuu ns. häävimpi mid-range sarakkeeseen. Tuntuu monessa paikkaa pätevän ajatusmalli "ostamatta et kokeile". Eli tilaillaan ja hankitaan jos ostat.
 
Tämä on vähän paluuta sinne ysärin ajoille. Ei silloin liikkeiden seinät edes isoimmissa kaupungeissa notkuneet Fendereistä ja Gibsoneista. Jos ostaja halusi USA Fenderin, niin se tilattiin kuvaston mukaan. Sitten sitä odoteltiin hyvinkin epämääräinen aika saapuvaksi. Saihan näitä sokkona tilattuja periaatteessa ennen ostoa vielä kokeilla, mutta mikäli kokeiluvaiheessa ostajan mieli muuttui, niin samalla naamalla ei enää liikkeessä jatkotilauksia tehty.

The Jack: Tämä on vähän paluuta sinne ysärin ajoille. Ei silloin liikkeiden seinät edes isoimmissa kaupungeissa notkuneet Fendereistä ja Gibsoneista. Jos ostaja halusi USA Fenderin, niin se tilattiin kuvaston mukaan. Sitten sitä odoteltiin hyvinkin epämääräinen aika saapuvaksi. Saihan näitä sokkona tilattuja periaatteessa ennen ostoa vielä kokeilla, mutta mikäli kokeiluvaiheessa ostajan mieli muuttui, niin samalla naamalla ei enää liikkeessä jatkotilauksia tehty.
 
Kyllä yheksänkytluvulla oli Fendereitä ja Gibsoneita seinällä ainakin hesassa, ostin vuonna -95 Gibsonini Soitin Huttuselta ja samasta liikkeestä samalla kertaa Fender vahvistimen, niin kiertelin jonkin verran tsadin musakauppoja..... en osaa sanoa oliko valikoima pienempi kuin kaksituhattaluvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta kyllä niitä oli tarjolla. Presidenttimusiikissa roikkui useampikin ameriikan Fenderi seinällä ja Huttusella oli Gibsoneita sekä uusia että käytettyjä, Kitarapajalla oli sekä Fendereitä, että Gibsoneja...... sitten siinä olisko se ollut ympyrätalossa???? pahus kun en muista, kauppa jossa oli Gibsoneja, mutta palvelu oli poikkeuksellisen ikävää tosin aika paskamaisia ne oli silloin vielä kitarapajallakin, mutta 2018 kitarapajalla oli jo toinen ääni kellossa ja palvelu oikein hyvää eikä vittuilusta enää tietoakaan. Keheksankytluvullakin oli kitarapajalla ja Musafasulla semmoisia kymppitonnin (markkaa siis ) soittimia ihan seinällä ja musafasulla niihin sai jopa koskea ja Kitarapajalla myyjä koski asiakkaan puolesta (-80 luvulla siis). Saattaa tietenkin olla, että minullakin aika kultaa muistot ja sitä oli pikkupoikana vaan niin vaikuttunut musakauppojen valikoimasta ettei osannut sitä niin kriittisellä silmällä arvioida.

Laulava Kylätohtori: Aika kova väite.
 
Se on :D Ei vaan ole oikein enää mitään mitä tarvitisi. Soitan tyytyväisenä nykyisillä. Niitäkin on liikaa.

Shredator: Se on :D Ei vaan ole oikein enää mitään mitä tarvitisi. Soitan tyytyväisenä nykyisillä. Niitäkin on liikaa.
 
Sama täällä, jos nyt enää vuosiin mitään todellista tarvetta on ollutkaan. Toki tyytyväinen kuluttaja on markkina-kapitalismin pahin vihollinen.

2randpo: Sama täällä, jos nyt enää vuosiin mitään todellista tarvetta on ollutkaan. Toki tyytyväinen kuluttaja on markkina-kapitalismin pahin vihollinen.
 
Tyytyväinen ja tyydytetty eli hyödykkeillä kyllästetty taitavat olla 2 eri asiaa.

zedder: Tyytyväinen ja tyydytetty eli hyödykkeillä kyllästetty taitavat olla 2 eri asiaa.
 
Ei oikeastaan, etenkin tässä yhteydessä näyttäisivät olevan synonyymejä: soitan tyytyväisenä eli olen tyydytetty. Jos joku on toista mieltä, niin eipä minulla ole mitään sitäkään vastaan.

hallu: Kyllä yheksänkytluvulla oli Fendereitä ja Gibsoneita seinällä ainakin hesassa, ostin vuonna -95 Gibsonini Soitin Huttuselta ja samasta liikkeestä samalla kertaa Fender vahvistimen, niin kiertelin jonkin verran tsadin musakauppoja..... en osaa sanoa oliko valikoima pienempi kuin kaksituhattaluvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta kyllä niitä oli tarjolla. Presidenttimusiikissa roikkui useampikin ameriikan Fenderi seinällä ja Huttusella oli Gibsoneita sekä uusia että käytettyjä, Kitarapajalla oli sekä Fendereitä, että Gibsoneja...... sitten siinä olisko se ollut ympyrätalossa???? pahus kun en muista, kauppa jossa oli Gibsoneja, mutta palvelu oli poikkeuksellisen ikävää tosin aika paskamaisia ne oli silloin vielä kitarapajallakin, mutta 2018 kitarapajalla oli jo toinen ääni kellossa ja palvelu oikein hyvää eikä vittuilusta enää tietoakaan. Keheksankytluvullakin oli kitarapajalla ja Musafasulla semmoisia kymppitonnin (markkaa siis ) soittimia ihan seinällä ja musafasulla niihin sai jopa koskea ja Kitarapajalla myyjä koski asiakkaan puolesta (-80 luvulla siis). Saattaa tietenkin olla, että minullakin aika kultaa muistot ja sitä oli pikkupoikana vaan niin vaikuttunut musakauppojen valikoimasta ettei osannut sitä niin kriittisellä silmällä arvioida.
 
Kasarilla ja ysärillä oli kivijalkaliikkeitä paljon enemmän kuin nykyään. Sitten oli vielä sellainen juttu, että F ja G kitaroiden mallisto oli huomattavasti suppeampi kuin nykyään. Valikoima oli siis parempi jos katsoi kaikkia liikkeitä, mutta se saattoi vaatia hieman töitä jos joku tietty malli kiinnosti.

Aika kova väite.
 
Mutta mitäs jos se onkin niin kova jätkä, että se seisoo sanojensa takana?

mpekkanen: -- Sitten oli vielä sellainen juttu, että F ja G kitaroiden mallisto oli huomattavasti suppeampi kuin nykyään.
 
Kyllähän toki 80-90 luvuilla mallistoa Gibsonilla oli huomattavasti nykyistä enemmän ? Tietty tänä päivänä mallisarjan sisällä on variaatioita enemmän, kaikenlaista worn-, traditional-, modern-, ja muita vaihtoehtoja. Mutta ei mallistossa ole enää esmerkiks "Lawrentian trioo" eli Marauder-, S-1 ekä L-6S kitaraa, ei Corvusta, Victorya, Avengeria eikä Spirittiä.. eikä muutamaa muutakaan.. ;)

fox: Kyllähän toki 80-90 luvuilla mallistoa Gibsonilla oli huomattavasti nykyistä enemmän ? Tietty tänä päivänä mallisarjan sisällä on variaatioita enemmän, kaikenlaista worn-, traditional-, modern-, ja muita vaihtoehtoja. Mutta ei mallistossa ole enää esmerkiks "Lawrentian trioo" eli Marauder-, S-1 ekä L-6S kitaraa, ei Corvusta, Victorya, Avengeria eikä Spirittiä.. eikä muutamaa muutakaan.. ;)
 
Kyllä noita erilaisia malleja oli toki kasarillakin eri vuosina, mutta esim Les Paulista ei ollut kuin muutama malli saatavilla kerrallaan, riippuen hieman vuodestakin. Nyt niitä on kymmenittäin, eli paljon enemmän ja samoin on SG:stä.
 
Fenderilläkään ei ollut stratoista tai teleistä lähellekään sellaista valikoimaa kuin nyt on.

mpekkanen: Kyllä noita erilaisia malleja oli toki kasarillakin eri vuosina, mutta esim Les Paulista ei ollut kuin muutama malli saatavilla kerrallaan, riippuen hieman vuodestakin. Nyt niitä on kymmenittäin, eli paljon enemmän ja samoin on SG:stä.
 
Fenderilläkään ei ollut stratoista tai teleistä lähellekään sellaista valikoimaa kuin nyt on.
 
Kyllä olis Leo ihmeissään nykyisestä mallivalikoimasta. Liekö noista perinteisistä valmistajista jäljellä muita kuin Rickenbacker, joka ei edelleenkään ole lähtenyt massatuotantoon. Eikä ole suuria muutoksia tehnyt designin ja/tai speksienkään suhteen.

mpekkanen: Fenderilläkään ei ollut stratoista tai teleistä lähellekään sellaista valikoimaa kuin nyt on.
 
Niitähän on nykyään satoja.

hallu: Niinhän sitä luulisi, mutta kun harrastajamäärät kasvavat koko ajan, niin tietenkin uudetkin soittoniekat tarvitsevat soittovälineitä
 
Tämä on suurinta kaupallista paskaa mitä olen kuullut vähään aikaan. Kauppa ja käy torilla setämieheltä toiselle. Ei ne Made in Japan stratocasterit tai Les paulit kultaiselta aikakaudelta kiinnosta nuorempia .

Little Savage: Ei ne Made in Japan stratocasterit tai Les paulit kultaiselta aikakaudelta kiinnosta nuorempia .
 
Ne alkavat kiinnostaa siinä vaiheessa, kun soittoharrastus menee pidemmälle ja ostovoima kasvaa iän myötä. Näin se on aiemminkin mennyt.
 
Seuraava linkki kitaroinnin tulevaisuutta pohtiessa on mielenkiintoinen. Koronasulun aikana 7% USA:n 13-64 vuotiaasta väestöstä alkoi harrastaa kitaransoittoa. Tuli siis 16 miljoonaa uutta soittajaa pelkästään Yhdysvaltoihin. Ei ihmekään, että hyllyt tyhjillään soitinliikkeissä.
 
https://www.prnewswire.com/news-rel … why-and-who-are-they-301394808.html

Näin se on aiemminkin mennyt.
 
Niin ja mennythän on tunnetusti aina paras tae tulevasta.