Aloittelijat ›

Laitan tämän kirjoituksen tännekin, josko tulisi paremmin osumia. Löytyy myös osiosta Koskettimet.
 
Tytär sanoi haluavansa aloittaa pianon soiton ja ikää on 5 vuotta. Liekö täällä hyviä näkökulmia edesauttaa oikeaan suuntaan hommassa? Kantsiiko vielä vai mennäänkö kotileikillä kouluikään tms? Sähköpiano ynnä muita soittimia kotoa jo löytyy kyllä. Saa vinkata Tampereella sijaitsevia soitonopettajia, joilla pysyy eläväiset 5 vuotiaat hanskassa ja soittaminen mukavan leikkisänä. Sitoutuminen voi olla vielä satunnaista eli tärkeintä on nähdäkseni motivaation helliminen.

Ainoa asia mikä mua tuossa iässä motivoi oli ylipäätään se, että sallittiin se möly. Sehän on tuossa iässä aika itseohjautuvaa, lapsi kiinnostuu jos kiinnostuu ja se jää pysyväksi harrastukseksi jos jää. Geeneissäkin on taipumuksia johonkin harrastukseen, uskon vahvasti. Ympärilläni ei lapsena ollut muita muusikoita, mutta vasta about 30 vuotiaana sain tietää isästäni, joka oli ollut minulle täysin tuntematon ihminen siihen asti. Hän on muusikko.
Musiikkileikkikoulu on tuossa iässä se juttu, koska tärkeintä on tuossa vaiheessa tulla tutuksi soittimen kanssa. Varsinaiset soittotunnit voi toimia negatiivisesti, kun siihen voi liittyä väkinäisyyttä ja pakkoa, läksyjä jne..
Vaikka ei mulla musiikkileikkikoulusta juuri muistikuvia olekaan, välähdyksiä vain, niin ei se ainakaan haitaksi ollut.
Se että milloin varsinaiset soittotunnit kannattaa aloittaa, riippuu vähän siitä kuinka pieteetillä halutaan maestroa rakentaa. Ja pitää tosiaan tasapainotella sen kanssa ettei soittamiseen syntyisi liian rationaalista suhtautumista, että se leikki säilyy siinä. Mutta tämä taas on vain henk.koht mielipide.

Kiinnostuksen säilyttäminen olisi ainoana tavoitteena ja hauskan pitäminen ikätason mukaisesti. Tulee maestro sit myöhemmin omilla ehdoillaan, jos on tullakseen.

Olisiko niin että mitä nuorempana alkaa treenailla sen helpompaa soittelu ajan kanssa on?

Jester44: Olisiko niin että mitä nuorempana alkaa treenailla sen helpompaa soittelu ajan kanssa on?
 
Ikää olennaisempaa lienee tuo mitä KaRa sanoi, että treenaus on luonteeltaan sen sorttista että motivaatio säilyy.

nisumaka: Itse kyllä katselisin sieltä teidän kotiseudulta musiikkiopistoa, jossa on muskari. Ei voi mennä pieleen.
 
No niinpä. Kyllä se taitaa tässä vaiheessa olla järkevin vaihtoehto.

Oma mukula täyttää loppukesästä kolme, ja soittoharrastusta koitan pitää tarjolla ja pohjustaa. Kitaroita saa testailla ja tein jopa pienen sähkökitaran vaahterasta vuosi sitten, että on omiakin soittimia. Piano tuntuu nyt kiinnostavan, osaa laittaa sähköpianon päälle ja vaihtaa soundeja ja rämpätä volumea sen soittelun lisäksi, laulua irtoaa vähän joka käänteessä.
 
Mutta siis samoja keloja ollut, että miten tuota kannattaa nyt kannustaa ettei mene tuputuksen puolelle? Sellaisessa taaperotanssissa käydään, missä otetaan musiikista iloa ja liikkumista irti, siitä tuntuu myös pitävän. Varmaan tuollaista musiikkileikkikoulua täytyy ruveta kartoittamaan!

Mä olen ostanut ja hommannut lapselle eri soittimia. Saa soittaa niitä aina kun haluaa. En tuputa yhtään. Joskus kysyn, että soitellaanko yhdessä. Yleensä ei halua. Tunttuu että ainakin tässä iässä on enempi suuntautunut kuvataiteellisesti kuten äitinsä. Mietin kun ostin hänelle sähköpianon muutama vuosi sitten, että olisin laittanut tunneille, mutta tulin toisiin aatoksiin. Saa itse ehdottaa sitä jos joskus haluaa. Uskon vapauteen näissä asioissa, enkä ole kouluttamassa lastani yhtään mihinkään. Itse saa suuntautua sinne minne mieli tekee.