Media ja viihde ›

DS3 hopeiset ritarit älyttömine jousineen aiheutti hieman päänvaivaa kun juoksenteli pitkin linnan kattoja, mutta löytyipähän tie Anor Londoon.

Decadetroll: DS3 hopeiset ritarit älyttömine jousineen aiheutti hieman päänvaivaa kun juoksenteli pitkin linnan kattoja, mutta löytyipähän tie Anor Londoon.
 
Ne on kyllä aikamoista settiä muttei onneksi ihan niin paha kuin vastaavat oli sarjan ekassa osassa :D
 
Elden Ringiä tässä jälleen tullut hakattua. Tällä läpipeluukerralla on tullut autettua muita paljon enemmän pelin kanssa. Huomasin myös, että vaikka aiemmin tuli melkein pelkästään autettua muita bossien kanssa, niin nyt oikeastaan on hauskempaa auttaa ja ohjata ihmisiä läpi tasojen. Siinä on jotain erittäin antoisaa näyttää muille missä mestat on, missä on oikopolut, missä kaikkialla on esineitä ja missä on seuraava checkpoint.

Scrobble: Ne on kyllä aikamoista settiä muttei onneksi ihan niin paha kuin vastaavat oli sarjan ekassa osassa :D
 
Elden Ringiä tässä jälleen tullut hakattua. Tällä läpipeluukerralla on tullut autettua muita paljon enemmän pelin kanssa. Huomasin myös, että vaikka aiemmin tuli melkein pelkästään autettua muita bossien kanssa, niin nyt oikeastaan on hauskempaa auttaa ja ohjata ihmisiä läpi tasojen. Siinä on jotain erittäin antoisaa näyttää muille missä mestat on, missä on oikopolut, missä kaikkialla on esineitä ja missä on seuraava checkpoint.
 
Juu, kyllähän noista selviää, mutta rasittavia ovat... Anor london nuotiolla nauratti, kun huomasin, että sieltä voi aggrota ne kaksi ylös alas portaita tepastelevaa ritaria ja seisoskella vähän taaempana, eikä ne pääse näkymätöntä seinää kauemmaksi. Siinä kun seisoskelee ja ampuu vaikka jousella ne hengiltä. Tai huitoo jollain pitemmällä miekalla ne vaan, kun jätkät yrittää omalla nysällään yltää...

Decadetroll: BSB oli kyllä alkuun hieman hikoilua aiheuttava, mutta yllättävän nopsaan se lopulta sitten kaatui...
 
Itse naputtelin ds3 Deacons of the Deepin ja Abyss Watchersin eilen. Ensimmäinen meni aivan uskomattoman helposti läpi, oli hieman turhan oloinen vastus. Toinen aiheutti ensimmäisellä kerralla kevyttä paniikkia, kun kolme mustaa ritaria käy päälle... Luulin ne hakattuani, että sehän meni yllättävän helppo kamppailu, mutta siinähän olikin toinen vaihe, jolloin se saakelin tuliritari on vielä aggrompi. Henkihän siinä meni tietysti. Muutaman tunnin päästä kokeilin uudelleen ja läpi meni, että poksahti. Taisin käyttää 2 estustakin koko ryminän aikana.
 
Itse pelailin joskus DS3:n läpi puhtaana sorcererina. Tuo Abyss Watchers oli aika tuskaisa, kun taikominen oli sen verran hidasta että jatkuvasti tuli pataan, kun yritti saada taian lähtemään. Strength ja dexterity hahmoilla oli sitten huomattavasti helpompaa. Sorceress alkaa myöhemmässä vaiheessa vasta toimia paremmin ja oli muistaaksen ihan kova tykki, kun pidemmälle pääsi. On jo aikaa kun sillä sen läpi pelasin, mutta Abyss Watcherit on vielä muistoissa :).

Decadetroll: Juu, kyllähän noista selviää, mutta rasittavia ovat... Anor london nuotiolla nauratti, kun huomasin, että sieltä voi aggrota ne kaksi ylös alas portaita tepastelevaa ritaria ja seisoskella vähän taaempana, eikä ne pääse näkymätöntä seinää kauemmaksi. Siinä kun seisoskelee ja ampuu vaikka jousella ne hengiltä. Tai huitoo jollain pitemmällä miekalla ne vaan, kun jätkät yrittää omalla nysällään yltää...
 
Mä grindasin tossa iha hemmetistis levua :D

Mulla on pelit aika pitkiä prosesseja. Tänään sain lahdattua Days Gone-pelissä viimeisen horden. Tämä oli kyllä erinomainen peli vaikka pieniä bugeja oli paikoin ja selvästi oli jäänyt suunnittelupöydälle monet jutut.

Tympee Huttunen: Mulla on pelit aika pitkiä prosesseja. Tänään sain lahdattua Days Gone-pelissä viimeisen horden. Tämä oli kyllä erinomainen peli vaikka pieniä bugeja oli paikoin ja selvästi oli jäänyt suunnittelupöydälle monet jutut.
 
Kyllä mullakin menee ghost of tsushimassa hetkinen. Eilen kerkesin pelata yhden tehtävän ja pitikin mennä nukkumaan. No nautiseklua vartenhan pelit on eikä suoritramista. Muussa elämässä sitten suoritetaan :D

Tympee Huttunen: Mulla on pelit aika pitkiä prosesseja. Tänään sain lahdattua Days Gone-pelissä viimeisen horden. Tämä oli kyllä erinomainen peli vaikka pieniä bugeja oli paikoin ja selvästi oli jäänyt suunnittelupöydälle monet jutut.
 
Mulla on edelleen Witcher 3 kesken. Taisin aloittaa 2018.

Frank Herbert's Dunen "pääkuva". Sääh miten tuo on edes mahdollista.
Surkea peli kaikenkaikkiaan.
https://img.aijaa.com/b/00425/15049580.jpg

Bongowing: Frank Herbert's Dunen "pääkuva". Sääh miten tuo on edes mahdollista.
Surkea peli kaikenkaikkiaan.
https://img.aijaa.com/b/00425/15049580.jpg
 
Dyynin tekijänoikeuskuviot ovat olleet pelien osalta muistaakseni vähän sekavia aina. Youtubessa oli oikein jokin historiikkikin noista, mutten tähän hätään löytänyt.
 
Suurin osa peleistä on muutenkin kuraa, niitä pahimpia munauksia ei vain aina välttämättä markkinoida kovin isolla rahalla. Tuo peli on julkaistu vuonna 2001, ja itsellä on jotenkin sellainen hämärä käsitys, että 90-luvun oltua jonkinlainen kultakausi tietokonepelien maailmassa, niin joskus siinä vuosituhannen jälkeen julkaistiin välillä aika paljon isollakin markkinointibudjetilla pelejä, joiden laatu oli aivan mitä sattuu.
 
Nykyään eturivin pelifirmat tekevät pelejä niin valtavilla budjeteilla, ettei niillä ole varaa epäonnistua ainakaan kovin surkeasti. Se voi vähän värittää perspektiiviä, kun katsoo 20 vuotta sitten julkaistuja pelejä.

Nuages: Dyynin tekijänoikeuskuviot ovat olleet pelien osalta muistaakseni vähän sekavia aina. Youtubessa oli oikein jokin historiikkikin noista, mutten tähän hätään löytänyt.
 
Suurin osa peleistä on muutenkin kuraa, niitä pahimpia munauksia ei vain aina välttämättä markkinoida kovin isolla rahalla. Tuo peli on julkaistu vuonna 2001, ja itsellä on jotenkin sellainen hämärä käsitys, että 90-luvun oltua jonkinlainen kultakausi tietokonepelien maailmassa, niin joskus siinä vuosituhannen jälkeen julkaistiin välillä aika paljon isollakin markkinointibudjetilla pelejä, joiden laatu oli aivan mitä sattuu.
 
Nykyään eturivin pelifirmat tekevät pelejä niin valtavilla budjeteilla, ettei niillä ole varaa epäonnistua ainakaan kovin surkeasti. Se voi vähän värittää perspektiiviä, kun katsoo 20 vuotta sitten julkaistuja pelejä.
 
Joo, Herbertin perikunta on vissiin ollu todella ahneena tekijänoikeuksista. Tuo peli ilmestyi samoihin aikoihin SyFy -kanavan Dune -minisarjan kanssa. Ilmeisesti eivät myy oikeuksia yksittäisesti mihinkään yhteen projektiin, vaan könttänä isolla hinnalla. Nythän leffan myötä ilmestyi uusi lautapeli ja alkuperäinen Avalon Hillin vuoden -79 klassikkolautapeli sai myös vihdoin kauan odotetun uusintapainoksen.

Puoli vuotta oli taukoa Tales of Vesperian pelaamisesta. 110 tuntia olin kellottanut peliaikaa jo aiemmin, nyt on sitten vuorokausi tullut tykiteltyä lisää. Oon hieman huono pelaamaan japsiropeissa tiukasti pääjuoneen keskittyen, syytän tästä kaikesta teininä hakattua Final Fantasy seiskaa.

Ghost of tsushima on kyllä tempaissut mukaansa. Värikkäitä maisemia ja juonikin tempaisi mukaansa. Selkeä journal ja muistaa mitä oli tekemässä vaikka tulisikin pidempi tauko. Myös se ilahduttaa että tässä ei ole mitään hirveää kamarunkkausta tai buildien kanssa väkertämistä. Kunhan nautiskelee menosta.

Bongowing: Kaveri on ollut mukana tekemässä tuollaista saamelais-aiheista peliä. Julkaistaan huomenna steamissa.
 
https://www.skabma.com/
 
Siistii. Olisi vielä siistimpää jos olisi myös Mac-porttaus tuosta. Tukisin mielelläni pientä pelitaloa.

Koitin tätä Cyberpunkkia taas aloitella, mutta tämä ei kyllä nappaa. Jotenkin todella tahmeaa liikkuminen ja miksi helkkarissa kaikki tekstit ja grafiikat on niin pienellä, ettei niitä näe ellei istu puolentoista metrin päässä telkusta?

Myös pokemon go maistuu näin kesän alkaessa :) tänään sain ekan legendary pokemononin. :) kyllä tätä vaan porukka vieläkin pelaa.

Yhorm the Giant kaatui eilen, kun pitkästä aikaa pääsin taas DS3 kimppuun. Käytin toki storm ruleria, kun sellainen kerran sieltä huoneen perältä löytyi ja silläpä Yhorm menikin helpoimman vastuksen asemaan. Varmasti olisi tilanne eri, jos olisin alkanut häntä tavan miekalla taputtelemaan. No, sentään matka sinne oli kohtuullisen haastava. Jailerit voivat suksia suolle ihan suosiolla. Perkele.
 
Sen sijaan noihin päättömiin gargoyleihin olin hieman pettynyt, niin isoksi ja uhkaavaksi otukseksi ovat melko helppoja kohteita.

Toista viikkoa pidin taukoa dark souls kolmosesta, mutta eilen sitten palailin taas asiaan. Muljuutin nyt sen Aldrich, devourer of godsin hengiltä, siitä suoraan dancer of the boreal valleyn kimppuun, joka kaatui toisella yrityksellä. Sieltä rymistelin tieni suoraan grand archivesiin, eli Lothric Wyvernit tipahti jousella ja samaan syssyyn hipsuttelin Dragonslayer Armorin ykkösellä hengiltä.
 
Jospa sitä illalla taas palaisi pelin kimppuun, nyt pitää alkaa muihin hommiin.

Jumalauta, että oli hanurista tuo grand archives. Jokapaikassa niitä hiton thralleja, miljoona gargoylea ja viimeisinä silauksina kolme helvetin ärsyttävää npc:tä, jotka yrittivät pilata meikäläisen päivän ja se yläkertaan vievä portaikko, jossa näytti olevan puolen valtakunnan asukasluku vastassa holloweineen ja ritareineen. Onneksi yläpäässä oli oikoreitti, josta pääsi dragonslayer armorin nuotiolle. Eipä tartte tappaa 38294 vihollista, kun lähtee yrittämään Lothric & Lorinia hengiltä.