Kyseessä on vanha italialainen 2-rivinen ns. tasabasso (vetäen/työntäen bassopuolen soinnut seuraavat diskanttipuolen harmoniaa) harmonikka, joka lienee valmistettu 1900-luvun alkupuolella.
Palkeet näyttävät olevan kuluneet, joten ikä ja kunto huomioiden soittimessa on vuotoa eikä näin ollen ole soittokunnossa. Oman ongelman asiaan tuo sekin, että viritystaso, ns. concert pitch, ei ollut vielä nykyistä tasoa A1 = 442 Hz (tai edes 440 Hz), joten soitin tarvinnee palje-, venttiiliremonttien lisäksi vielä täydellisen kielihuollon viritystason nostoineen ollakseen täydellisessä käyttökunnossa. Rahan menoa olisi siis luvassa, mutta noin tekemällä saisi aidon aidolta kuulostavan ja kauniin soittimen.
Näin suuria remontteja ei nykyisin enää taideta tehdä tällaisiin vanhoihin harmonikkoihin, koska työ on teetettyä kallista, ja remontin jälkeenkin soitin olisi joiltakin ominaisuuksiltaan edelleen vanha soitin sanojen kielteisissä merkityksissään: kolinat, heinät, koneiston väljyys, näppäimistön ylisuuri liikerata jne.
Vanhoja haitareita lahjoitetaankin, niistä voi saada muutamasta kympistä muutamaan sataseenkin hyvällä tuurilla. Kokeilemalla selviää - onnea matkaan! |
Terry Pantheras
Periskooppi