Kitarat: kitarakamat ›

Tietoisuuteni tuli Les Paul Custom, koska yksi on myynnissä, hinnaksi 2000 EUR, vuodesta 1990. Tutkisin spekseja ja mikä siinä on sitten hyvä, verraten esim. standardiin?
 
Tosiaan speksien perusteella vähän higlightseja:
 
1) Tehtyy custom shop tehtaalla (EDIT: ei ollutkin)?
2) Kaula paksempi kun slim taper, richlite otelauta (EDIT: tässä tapauksessa eben, sorry..).
3) Standard weight relief.
4) Mikit 490/498
5) Erilaisempi ulkonäkö, lue headstock ja gold hardware
6) ..
 
Itsella on tutkalla uusi standard, maksaa myös 2000 EUR. Sitten on 60's, mikä maksaa 2300. Sitten on viellä 70's deluxe, se tietenkin kalliimpi, noin 2700-2800 EUR.
 
Kysymys nyt on se, että miten voisi perusteella (itselle) sitä Les Paul Customin ostaamista tässä tapauksessa? Eli toisin sanojen mikä on sen etu yllä mainitun uusien kitaroiden edessä?

kalmerk: Tietoisuuteni tuli Les Paul Custom, koska yksi on myynnissä, hinnaksi 2000 EUR, vuodesta 1990. Tutkisin spekseja ja mikä siinä on sitten hyvä, verraten esim. standardiin?
 
Tosiaan speksien perusteella vähän higlightseja:
 
1) Tehtyy custom shop tehtaalla?
2) Kaula paksempi kun slim taper, richlite otelauta..
3) Standard weight relief.
4) Mikit 490/498
5) Erilaisempi ulkonäkö, lue headstock ja gold hardware
6) ..
 
Itsella on tutkalla uusi standard, maksaa myös 2000 EUR. Sitten on 60's, mikä maksaa 2300. Sitten on viellä 70's deluxe, se tietenkin kalliimpi, noin 2700-2800 EUR.
 
Kysymys nyt on se, että miten voisi perusteella (itselle) sitä Les Paul Customin ostaamista tässä tapauksessa? Eli toisin sanojen mikä on sen etu yllä mainitun uusien kitaroiden edessä?
 
Arvo. Soitannallisia etuja voi myös olla joidenkin mielestä, mutta yleensä - ei aina - Customit painaa enemmän ja painavat kitarat on huonoja.
 
Richlite on hyvä speksi, Ebenit halkee.

marke-: ..
Richlite on hyvä speksi, Ebenit halkee.
 
No, oon n.50 vuotta odottanu eikä oo haljennu. Omassa bändissä Jussin SG Custom, joka on muutaman vuoden nuorempi - ei siinäkään oo haljennut. Että ei kannata yleistää.
Gibsonin vanha "arvojärjestys" noissa mallisarjoissa meni Junior-Special-Standard-Custom. Ulkoisesti tunnisti siitä että Customeissa oli otelautamerkki ekassa välissä ja kullatut raudat.

marke-: Arvo. Soitannallisia etuja voi myös olla joidenkin mielestä, mutta yleensä - ei aina - Customit painaa enemmän ja painavat kitarat on huonoja.
 
Richlite on hyvä speksi, Ebenit halkee.
 
Varmaan Richlitekin on ihan OK mutta huhut ebenin halkeamisesta ovat vahvasti liioiteltuja. Toki hakemalla löytää esimerkkejä mistä vaan :D

marke-: Arvo. Soitannallisia etuja voi myös olla joidenkin mielestä, mutta yleensä - ei aina - Customit painaa enemmän ja painavat kitarat on huonoja.
 
Richlite on hyvä speksi, Ebenit halkee.
 
Mun mielestä painavat kitarat, varsinkin LesPaulit, ovat parempia.

Kefiiri: Varmaan Richlitekin on ihan OK mutta huhut ebenin halkeamisesta ovat vahvasti liioiteltuja. Toki hakemalla löytää esimerkkejä mistä vaan :D
 
Tämä, mutta jos aloittajan mainitsema laite on vuodelta 1990, on siinä ebenotelauta. Ainakin ollut tehtaalta lähtiessä. Ei myöskään ole Custom Shopin tekele.
 
E: 2000 on nykymarkkinassa edullinen hinta. Olisin erittäin kiinnostunut, mutta selvittelisin taustat tarkkaan...

p130: Tämä, mutta jos aloittajan mainitsema late on vuodelta 1990, on siinä ebenotelauta. Ainakin ollut tehtaalta lähtiessä. Ei myöskään ole Custom Shopin tekele.
 
Kiitos tarkennuksesta, korjan alkuperäisen postauksen. Tosiaan olin google'in varassa tässä tapauksessa ja tuossa tulos...

Kysymys nyt on se, että miten voisi perusteella (itselle) sitä Les Paul Customin ostaamista tässä tapauksessa? Eli toisin sanojen mikä on sen etu yllä mainitun uusien kitaroiden edessä?
 
Miettisin ihan soundin kannalta. Mun ymmärtääkseni LP Customin idea on olla soundiltaan aavistuksen tummempi, joka perustuu eebenpuuotelautaan ja ehkä myös siihen, että kyseessä on painavampi skitta. Tästä voi toki syttyä täysi sota, että onko näin, mutta nämä ovat perusteena yleensä ns. selling pointeja, jotka erottaa customin stankusta.
 
Kaulaprofiili Gibsonillta noissa on yleensä paksu, joten jos siitä tykkää, niin sekin voi olla houkutus - itselleni se on ongelma, varsinkin kun customin sinänsä haluaisin.
 
Jostakin olen saanut käsityksen, ettei ysärin customit ole niin arvostettuja, mutta ehkä en tuollaiseen huhuun tai mielipiteeseen juuttuisi. Jos pystyt testaamaan ja tykkäät, niin hyvät kaupat.

marke-: Arvo. Soitannallisia etuja voi myös olla joidenkin mielestä, mutta yleensä - ei aina - Customit painaa enemmän ja painavat kitarat on huonoja.
 
Richlite on hyvä speksi, Ebenit halkee.
 
Ei se nyt ihan noinkaan ole. Ostin -90 luvulla käytettynä erään jenkkicustomin missä otelauta on ebeniä eikä minkäänlaisia merkkejä halkeamisista ole. Muitakin eben-otelautaisia kitaroita on omistuksessa ollut eikä niissäkään mitään halkeamisia ollut.

Kefiiri: Ei ei, kyllä kevyt soitin voittaa _aina_ painavan!
No, korjaan: sopivan painoinen ;)
 
Miten perustelet väitteesi?
 
Ajattelin ensin jättää perustelematta kun tuolla aikaisemmin keveyden ylivertaisuuskin ilman perusteita esitettiin, mutta kun sinä kysyt niin pakko minun on selittää miksi painavista tykkään :-).
 
Kuten hyvin tiedät, niin asiahan ei ole mitenkään yksiselitteinen ja riippuu todellakin kitaramallista ja tyypistä miten asia on ja siksi olen oikeasti sitä mieltä ettei kitaran laatua voi universaalisti sen painosta päätellä. Esimerkiksi akustisissa kitaroissa monesti soi hienoimmin kokopuiset ohuista kansipuista tehdyt kitarat joiden rimoitus on yksilöllisesti sovitettu (ne ovat toisinään häkellyttävän herkkäsointisia kapineita ja usein keveitä). Jotenka puhutaan pelkästään Lessuista.
 
LesPauleissa painava soi paremmin, koska se on keventämätön ja sitä on mukavampi soittaa koska siinä on paksu kaula. Kevein LesPauli jota olen kokeillut, painoin jotain kolme kiloa (3,1 tms) ja se oli periaatteessa ihan okei, mutta ei se kyllä Les Paulilta kuulostanut, siinä ei ollut enää mitään jäljellä siitä pitkästä laulavasta sustainista, joka paremman luokan lessuissa saa ainakin omissa jaloissani sukat pyörimään. Toki kevennyksiä tehdään monella tavalla eikä ne aina ole katastrofeja, mutta en ole yhtään kevennettyä kokeillut joka oikeasti keventämättömän haastaisi (mutta tietenkin kokemukseni on rajallinen eikä se sitä tarkoita etteikö voisi haastaakin joskus).
 
Sen vuoksi ajattelen, että jos paino on kitaran laadun mitta, niin Lessuissa laittaisin alarajan sinne neljän kilon tietämille, koska sitä kevyemmät on kevennettyjä lukuunottamatta joitakin CS malleja joita olen kokeillut pikkuisen vajaa nelikiloisiakin ja ovat kyllä hyviä.

Etu uuteen Les Pauliin on alhaisempi hinta, kuivuneet puut eli ei pitäisi elää enään ollenkaan ja on sisään soitettu. Mahdollisia haittoja mitkä pitää ottaa huomioon aina vanhaa kitaraa ostaessa on nauhojen kunto ja kuluneiden osien mahdollinen vaihto. Tässä kitaran kunnolla on aika paljon tekemistä. Onko soitettu tuhat keikkaa vai maannut kaikki vuodet laukussa.
 
Sitten kyseinen kitara eli vuoden 1990 Gibson Les Paul Custom on ihan perus USA sarjalainen eli ei Custom Shop. Historic 57 Black Beauty mallit on eri juttu ja tehdään Custom Shopissa.
 
Näissä USA sarjan Les Paul Customeissa on 80 luvun lopusta alkaen kevennysporaukset, mitä löytyy myös uudemmista les pauleista. Ja lyhyt Neck tenon. Oikea eben otelauta.
Eli speksit on samat kuin nykyinen Custom Shopissa valmistettava Les Paul Custom. Kyseessä ei siis ole 57 reissue vaan perus custom. Näiden valmistus siirrettiin jostain syystä Custom Shopin harteille joskus 2000 luvulla.
 
Ero Standardiin tässä tapauksessa on puiden osalta tuo eben otelauta mikä on ruusupuuhun verrattuna kirkaampi. Eben otelauta tuo Les pauliin attackia ja aggresiivisuutta= Soundi tiukempi ja vihaisempi. Sen takia monet metalli ja hard rock-kitaristit suosivat nimenomaan Customeita. Zakk Wylde, John Sykes.
 
2000e on kyseisestä vuoden 1990 Les Paul Customista aika halpa. Suosittelen ainakin käydä kokeilemassa. Sittenpähän sen näkee tykkääkö Customeista.

marke-: Richlite on hyvä speksi
 
Ensimmäistä kertaa ikinä nään, ettei richliteä haukuta maan rakoon.
 
(Mun mielestä siinä ei ole mitään vikaa)

Mordor: Näissä USA sarjan Les Paul Customeissa on 80 luvun lopusta alkaen kevennysporaukset, mitä löytyy myös uudemmista les pauleista.
 
Gibson USA
Weight-relief started around 1982/1983. Every Gibson USA Les Paul between 1982 - 2007 is weight-relieved. They do not have solid-body construction. Weight-relief is also known as "swiss cheese holes" and refers to the nine holes drilled out of the body in order to reduce the weight of the guitar.
 
Chambering officially began for 2007 but the late 2006s are also chambered. Any Les Paul made after October 2006 maybe or likely is chambered. Every 2007 and newer Gibson USA Les Paul is chambered, except for the Les Paul Traditional. The Les Paul Traditional has swiss cheese holes. Chambering is essentially hollowing out the body. Again, this is in order to reduce the weight of the guitar.
 
Original collectionista, eikä taida Modern collectionistakaan löytyä Les Paul Customia.
Uusissa Original Collection Les Pauleissa ei ole kevennyksiä, ei poraamalla eikä sillä isommalla kaiverrusmeiningillä. Eikä noissa takavuosien Traditionaleissakaan ollut kevennyksiä vuodesta riippuen, olikohan jostain 2013 lähtien. Se on mentävä tosiaan Custom Shop tai Artist osastolle uutta Les Paul Customia metsästämään.
 
https://www.gibson.com/en-US/Guitars/Electric
 
http://www.gibsontraditional.com/list-of-models/
 
2013/2014 Traditionals were non weight relief.
2015 Traditionals were non weight relief.
2016 Traditionals had traditional weight relief. I guess 9 holes swiss cheese.
2017/2018 Traditionals are non weight relief.

painava soi paremmin
 
Hah! Mun -73 Deluxe painaa 4.4 kg ja se kyllä soi niiku nwwwoooAAaaAAAAAAhhhhAAAAAhhaaaAAAAAAA däkä däkä diu diu diu
 
Don't touch it. DON'T EVEN LOOK AT IT!
 
PS. Mutta en silti ehkä osta tota ihan suorilta. Mulla oli jonkun aikaa varsin hyvä Epi LP joka ei painanut paskaakaan, mutta hyvä sustaini siinäkin oli. Mutta se jäi silti pääasiassa nurkankoristeeksi joten kiertoonhan se piti laittaa.

msalama: Hah! Mun -73 Deluxe painaa 4.4 kg ja se kyllä soi niiku nwwwoooAAaaAAAAAAhhhhAAAAAhhaaaAAAAAAA däkä däkä diu diu diu
 
Don't touch it. DON'T EVEN LOOK AT IT!
 
PS. Mutta en silti ehkä osta tota ihan suorilta. Mulla oli jonkun aikaa varsin hyvä Epi LP joka ei painanut paskaakaan, mutta hyvä sustaini siinäkin oli. Mutta se jäi silti pääasiassa nurkankoristeeksi joten kiertoonhan se piti laittaa.
 
Niinno se oli semmoinen vastaheitto provosoivaan kommenttiin painavien kitaroiden huonoudesta (enhän minä edes tiedä mitä se tyyppi sillä tarkoitti. Tiedä vaikka olisi puhunut siitä nelkytkiloisesta messinkiartistista :-D ). Ei kai kitaran laatua voi arvioida puntarilla siis oikeesti.
 
Mutta niistä kevennyksistä olen sitä mieltä, että se ei ole Gibsonilta erityisen onnistunut ratkaisu ja niinpä se onneksi on niistä luopunut. Mä ajattelen vähän, että jos Lessu on jollekulle liian painava, niin soittaa sitten vaikka SG:lä kyllä silläkin rokki irtoaa. Mun maailmassa vaan ontoksi koverrettu Lessu ei ole enää sitä mitä Lessulta odotan.

Mulla on kaksi Eben otelautaa haljennut jollain asteella vuoden sisään, ei tosin Gibsoneita. Aika monia vastaavia nähnyt myös juurikin tänä talvena. Kiva jos joillain ei halkee, pitkälti se johtuu kuitenkin kämpästä (kosteus) ja varmaan siitä palasestakin mikä kitaraan on eksynyt. Tästä on ihan soitinrakentajankin kanssa juteltu pitkät pätkät, eikä se kuulemma ole mitenkään harvinaista.
 
Ehkä kaikki ei näitä halkeamia huomaa, asuu sopivasti ilmastoidussa talossa, on hyvä tuuri, erityisen hyvä puun pala jne. Näiden yhdistelmä. Haljenneen Ebenin voi myös korjata about täysin näkymättömäksi, mutta mitään liiottelua se ei ole. Onhan niitä eräällä musaliikkeelläkin ollut kymmenkunta haljennutta ebenlautaa tänä vuonna b-stockina myynnissä. Nykyään on kosteusmittari ja Ufox kitarahuoneessa, sekä laukussa Bovedat. En tiedä auttaako.
 
Richlitestä en keksi negatiivistä. Vakiokäytössä ei itsellä ole, mutta jos se kestää sään vaihteluita paremmin ja näyttää Ebeniltä, mulle pelkkää plussaa.

marke-: Mulla on kaksi Eben otelautaa haljennut jollain asteella vuoden sisään, ei tosin Gibsoneita. Aika monia vastaavia nähnyt myös juurikin tänä talvena.
 
Vastaavia = ei-Gibsoneita??
Ei siinä eebenissä mitään erikois-halkeavaa ole jos se on kuivaa ja "kunnollista".Toki tää Suomen erittäin kuiva talvi-ilmasto ryyditettynä lämmityksellä (lisää kuivausta..) asettaa haasteita, sitä tuskin kukaan kiistää.
Eebenissä on tietyt ominaisuudet miksi sitä (vallankin joissain mallisarjojen ykkösmalleissa..) otelautapuuna käytetään. Kovuus ja väri nyt päällimmäisenä. Kovuudesta taas haittana että on herkkää lohkeamaan.. Väri taas - no, sitä vasten näyttävät nuo inlayt eli upotukset kiistattoman hyviltä. Ja koska se puu on tasasyistä ja kovaa, on helppoa duunata upotuksia. Upotusten reunat taas, sikäli mikäli jyrsintä (tai hiekkapuhallus) on ollutkin vähän sinne päin, on helppoa fiksailla.
Kun nyt tuli juttua muistakin kuin LP Customista tai Gibsonien eebenotelaudoista, niin pittää ehdottomasti todeta, että mullahan on noita Ibanezin Artisteja, joissa on "satasesta ylöspäin" ainoastaan eebenlautoja. Ei niistäkään ole joutunut halkeamia fiksaamaan.
 
Sitä en sitten tiedä, onko joillain valmistajilla sitten vaikeuksia hankkia materiaalia, joutuvatko tyytymään siihen mitä toimittajalla sattuu olemaan? Se eeben kun taitaa olla niukempaa tavaraa. Oikein musta Gabonin eeben vallankin. Macassar ebonysta en tiedä.
Saatavuusongelmat on tuota "korvaavien" matskujen käyttöähän aiheuttanut.

hallu:
 
LesPauleissa painava soi paremmin, koska se on keventämätön ja sitä on mukavampi soittaa koska siinä on paksu kaula. Kevein LesPauli jota olen kokeillut, painoin jotain kolme kiloa (3,1 tms) ja se oli periaatteessa ihan okei, mutta ei se kyllä Les Paulilta kuulostanut, siinä ei ollut enää mitään jäljellä siitä pitkästä laulavasta sustainista, joka paremman luokan lessuissa saa ainakin omissa jaloissani sukat pyörimään. Toki kevennyksiä tehdään monella tavalla eikä ne aina ole katastrofeja, mutta en ole yhtään kevennettyä kokeillut joka oikeasti keventämättömän haastaisi (mutta tietenkin kokemukseni on rajallinen eikä se sitä tarkoita etteikö voisi haastaakin joskus).
 
Sen vuoksi ajattelen, että jos paino on kitaran laadun mitta, niin Lessuissa laittaisin alarajan sinne neljän kilon tietämille, koska sitä kevyemmät on kevennettyjä lukuunottamatta joitakin CS malleja joita olen kokeillut pikkuisen vajaa nelikiloisiakin ja ovat kyllä hyviä.
 
59 LP:n keskipaino on siinä neljän kilon paikkeilla, eli meniskö niistä puolet sulla hylkyyn ihan vain painon vuoksi? Kitaran paino ei ole sama kuin kevennys ja kaulan paksuus. LP:n paksu runko dominoi kokonaisuutta ja puun itsensä tiheys ratkaisee paljon. Carlos Santana oli vielä Ibanez-kaudellaan samaa mieltä, mutta Paul Reed Smith opetti sen, että kyllä kevytkin kitara voi soida. Vissiin jotenkuten Varlos on nuo PRS:tkin saanut laulamaan.

Mikko1978: 59 LP:n keskipaino on siinä neljän kilon paikkeilla, eli meniskö niistä puolet sulla hylkyyn ihan vain painon vuoksi? Kitaran paino ei ole sama kuin kevennys ja kaulan paksuus. LP:n paksu runko dominoi kokonaisuutta ja puun itsensä tiheys ratkaisee paljon. Carlos Santana oli vielä Ibanez-kaudellaan samaa mieltä, mutta Paul Reed Smith opetti sen, että kyllä kevytkin kitara voi soida. Vissiin jotenkuten Varlos on nuo PRS:tkin saanut laulamaan.
 
En minä ole vielä tähän mennessä hylännyt yhtään kitaraa painon vuoksi. Muut ominaisuudet ovat johtaneet hylkyyn.
 
E: piti sanomani, että mun mielestä tai kokemuksen mukaan kevennykset vaikuttavat soundiin paljon enemmän kuin puiden painoerot, jotka on muutenkin mulle vähän mysteeri.