Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Moi,
 
foikan holkki (tai miksi sitä nyt kutsuisi), siis se joka painetaan rungossa olevaan reikään on väljä. Tai siis se reikä rungossa on vähän väljä ja toinen tapeista vääntyy hieman kallelleen kielien vedosta johtuen. Korjaanko ongelman:
 
a) Liimaamalla puutapin reikään ja poraamalla uuden reiän
 
b) Liimaamalla foikan holkin oikeaan asentoon, puuliimalla tai 2k liimalla.
 
Helpommalla pääsisi liimauksella, mutta kannattaako?

Lukitaan A

Minä sanoisin myös vaihtoehto A vaikka se on työläämpi tehdä hyvin.
 
Vaihtoehto B:ssä on ongelma että joko ei pysy ja sitten vaihtoehto A:n toteutus on jälkikäteen hankalampi kun holessa on liimaa. Tai liimautuu väärään asentoon jne.
 
Ja jos taas sen liimaa onnistuneesti 2-komponenttisella niin hyvin että tosiaan pysyy niin sitä holkkia on kinkkinen irroittaa siististi jos tulisi joskus tarve esim. muutostyön tai tallanvaihdon takia.

Se tappi olis hyvä olla samantapaista puuta kuin ympäristö, eli ei mitään huonekalutappeja:)

Moi.
 
Tzei76: Helpommalla pääsisi liimauksella, mutta kannattaako?
 
Jos kyseessä on toisarvoinen instrumentti, tapauskohtaisesti kannattaa.
Aikaa ja vaivaa säästyy rutkasti oikeaoppisesti tekemiseen verrattuna.
 
Olettaen että holkki on vain hivenen väljä, helpoimmalla pääset jos löydät ylikoko-holkin, noita oli muistaakseni joskus 90-luvulla vartavasten alkuperäiseen (Kramer->) kaupankin.
Joissain kaukoidän tuotteissa oli ulkohalkaisijaltaan ja/tai uritukseltaan alkuperäisestä poikkeava holkki, samalla tapaa kuin TOM peräkappaleenkin holkeissa.
Tapauskohtaisesti toimi vallan hienosti ylikokovaihtoehtona.
Ja jos ylikokoa ei löytynyt, näppärä kaveri kyllä sellaisen sorvissa pyöräytti.
Samalla pystyi oikein pehmeästä materiaalista valmistettuun bodyyn tarvittaessa tekemään holkin jonka sai pohjastaan ruuvilla kiinni.
 
Toinen "helppo" vaihtoehto jota joskus halvemmissa "Floyd Rose" tyyppisillä talloilla varustetuissa kitaroissa käytettiin jos holkki oli vain hivenen väljä ja puumateriaali oli edes sinnepäin bodymateriaaliksi soveltuvaa, oli kovettaa ja kasvattaa reiän otelaudan puoleista puoliskoa pikaliimalla.
 

 
Jos ylikokoholkkia ei löydä/halua hankkia eikä pikaliiman kanssa materiaalia kovettaa, tapittaminen on oikeaoppinen tapa, mutta vaatii rutkasti työtä.
Eikä edes onnistu kaikissa instrumenteissa jos holkit ovat lähellä tallan tarpeettoman suurta routtausta.
Kiitollinen tapituskorjauksen harjoittelukohde kuitenkin, joten ehdottomasti kannattaa mun mielestä kokeilla jos korjausten opettelu kiinnostaa.
 
Jos haluaa syynsuunnan samaksi kuin bodyssä (yleensä flatsawn tai liki) tai askartelee tapin itse (väärin päin) jostain pehmeämmästä puusta, vaatii kestävä korjaus halkaisijaltaan ~10mm ylikokoisen tapin.
Jos käyttää pitkittäissyistä tappia -etenkin valssattua- riittää ~5mm.
Minkäänlaista mieltä ei ole liimata oikeaoppisestikaan valmistettua tappia vanhaan väljentämättömään reikään ja sen jälkeen porata 99% pois, lopputulos on heikompi kuin jos liimaisi ilman tapittamista, etenkin jos tappi ei ole ollut tiukka.
Pätee tietysti muihinkin kuin Floikan holkkeihin.
 
Pitkittäissyisessä tapissa pitää varmistaa että syyt ovat suorassa jos käsivaralta (en missään nimessä suosittele) poraa, puuterän kärkipiikki kun ohjautuu hanakasti syitä pitkin.
Samoin on tapittaessa huomioitava syynsuunta, poikittain voiman vaikutusta eli kielilinjaa vasten.
 
Parhaiten poraaminen onnistuu puulle terotetulla jyrsinterällä työkalujyrsinkoneessa, mutta koska ovat syystäkin puuaskartelijoilla yleensä saavuttamattomissa, tukevalla pylväsporakoneella onnistuu hienosti kunhan pöytäkin on riittävän suuri ja tukeva jotta bodyn saa luotettavasti kiinni.
 
Kokeilun ja korjailun iloa.
 
T:Samuli

Jossakin itämaan ihmeessä oli holkin ympärille jo tehtaalla tungettu tilkkeeksi irtolastuja. Ostin ritsan uutena, ja näin ollen kyse ei ollut amatöörien puuhastelusta. Hyvin oli pysynyt paikoillaan. Vaihdoin holkin eri kierteiseen, ja siinä yhteydessä tuo asia tuli esiin.
 
Jos kyseessä on jokin halpis, niin ei taida tulla isoa vahinkoa jos ensin yrittää fiksata ongelman puuliimalla, ja vaikkapa tuollaisella pienellä "lastuttamisella".

Kiitos vastauksista. Lähes kaikkia ehdotettuja vaihtoehtoja kävi mielessä jo ennen kysymyksen ilmoille heittoa. Poraus/tapitus on varsin työläs eikä kunnollista penkkiporaa löydy tallista. Runko on mallia mikälie/mistälie, joten jokinlaisella liimaus / tiivistys menetelmällä mennään. Tosin paikoilleen tuleva floikka, joka on kitaraan tulossa on vasta tilattu, joten nähtäväksi vielä jää miten sen holkit tuohon istuu.

anapena: Se tappi olis hyvä olla samantapaista puuta kuin ympäristö, eli ei mitään huonekalutappeja:)
 
Onko sinulla jotain perustetta tälle? Poratapithan on monesti jotain melko napakkaa lehtipuuta, joten mielestäni aivan hyvin toimivat tässä tarkoituksessa. Vähän ylikoon tappi pitää vaan olla, että saa sen urituksen hiottua pois ennen liimaamista.

rainmaker: Onko sinulla jotain perustetta tälle? Poratapithan on monesti jotain melko napakkaa lehtipuuta, joten mielestäni aivan hyvin toimivat tässä tarkoituksessa. Vähän ylikoon tappi pitää vaan olla, että saa sen urituksen hiottua pois ennen liimaamista.
 
Joku/jotkut oikeat soitinrakentajat sano, uskoin. Ja jos käy vaikka niin, että uusi reikä taikka kolo tulee uuden ja vanhan aineksen sauman molemmille puolelle, niin tuntuisi järkevältä olla ominaisuuksiltaan samanlaista matskua. Mitä itsellä on jotain uritettuja tappeja jemmassa, niin ovat vähän pököä ainetta. Voihan niitäkin olla erilaisia.
Mutta riippuu toki paikasta, kuinka kriittinen kannattaa olla. Jotain reikiä on tullut vähän tiivisteltyä ihan vaan tulitikuilla ja keepperillä. Johonkin tärkeämpään kohtaan taas sain kaverin tekemiä vaahteratappeja, silloin piti laitella titepondia:)

anapena: Joku/jotkut oikeat soitinrakentajat sano, uskoin. Ja jos käy vaikka niin, että uusi reikä taikka kolo tulee uuden ja vanhan aineksen sauman molemmille puolelle, niin tuntuisi järkevältä olla ominaisuuksiltaan samanlaista matskua.
 
Itse asentelin Charvetten alkuperäisen ihmefloikan tilalle standardimitoituksella olevan lisenssifloikan. Siinä oli juuri kuvaamasilainen tilanne: uusi reikä tuli osittain tapituksen ja osittain vanhan aineksen päälle. Ehkä onnistuin siksi, että en kertonut alkuperäiselle puulle tai uuden floikan holkeille, että tapitus on tehty poratapeilla. Yhtään eivät ole vieläkään, monen vuoden jälkeen, huomanneet, että ihan kuttaperkkaa ovat tapit ;D

rainmaker: Onko sinulla jotain perustetta tälle? Poratapithan on monesti jotain melko napakkaa lehtipuuta, joten mielestäni aivan hyvin toimivat tässä tarkoituksessa. Vähän ylikoon tappi pitää vaan olla, että saa sen urituksen hiottua pois ennen liimaamista.
 
Koivuahan nuo yleisimmin lienevät.
 
Sitten jos tappi jää näkyviin pitää varmaan tehdä toisin päin oleva, jotta saa puunsyyt oikeaan suuntaan.

rainmaker: Itse asentelin Charvetten alkuperäisen ihmefloikan tilalle standardimitoituksella olevan lisenssifloikan. Siinä oli juuri kuvaamasilainen tilanne: uusi reikä tuli osittain tapituksen ja osittain vanhan aineksen päälle. Ehkä onnistuin siksi, että en kertonut alkuperäiselle puulle tai uuden floikan holkeille, että tapitus on tehty poratapeilla. Yhtään eivät ole vieläkään, monen vuoden jälkeen, huomanneet, että ihan kuttaperkkaa ovat tapit ;D
 
Joo, kannattaa harkiten kertoilla tämmöisiä:) Mulla on yks hiilikuitu/puu/epoksi-kaula, johon piti kiinnitysruuvien paikkaa vähän vaihtaa. Ei se ehkä ihan viimesenpäälle mennyt, vaikka vaahteratappeja laitoinkin. En muista tuliko uusi reikä myös sauma kohtaan...jos saumakohtaa ei sallittaisi, niin tapin pitäisi olla aika paksu, eikä semmoista silloin ollut. Mutta niin se kait pitäis tehdä.
Olen tossa omalla pihalla kasvatellut yhtä vaahteraa tapit mielessä. Itte kun tekee, niin saa syyt haluamaansa suuntaan;)